Tein ison virheen ja vihaan itseäni
Olisi pitänyt tietää. Jossain vajaaälyisyyden ja idiotismin puuskassa sekä taloudellisen tilanteen pakottamana, suostuin muuttamaan takaisin kotipaikkakunnalleni vanhempieni asuntoon. Sille sättimiselle, arvostelulle eikä syyllistämiselle ole näkynyt loppua. Yritän pitää rajojani, mutta eihän siitä mitään tule. Ylitse kävellään koko ajan. Ei auta, jos sanon kerran, sitten sanon toisen kerran ja kolmannen kerran jaksan vielä sanoa asiallisesti. Sen jälkeen palaa pinna ja sitten olenkin paha ihminen.
Olen alkanut vihata itseäni, vihata elämääni ja voin henkisesti todella huonosti. Tuntuu etten enää kestä päivääkään tätä. Mitä tehdä?
Kommentit (44)
Muuta omillesi. Varmasti helpottaa henkistä painetta vaikka tuleekin kalliimmaksi
Muuta vaikka mihin röttelöön vähäksi aikaa kunhan pääset tilanteesta pois, ettet tule hulluksi. Onko vaikka joku siirtolapuutarhamökki lähistöllä, voisit vuokrata. Niissäkin voi kuulemma yleensä asua kunhan on hissukseen.
Vierailija kirjoitti:
Muuta vaikka mihin röttelöön vähäksi aikaa kunhan pääset tilanteesta pois, ettet tule hulluksi. Onko vaikka joku siirtolapuutarhamökki lähistöllä, voisit vuokrata. Niissäkin voi kuulemma yleensä asua kunhan on hissukseen.
Kesäkaudella siirtolapuutarhamökissä saa asua, talvella ei. Nyt on kesä tulossa ja siirtolapuutarhamökkien, pihamökkien yms. lisäksi kannattaa kysellä myös tyhjilleen jääviä opiskelija-asuntoja.
Pois vaan. Ei aikuisen ihmisen kuulu asua vanhempiensa kanssa, ainakaan näiden asunnossa.
Vierailija kirjoitti:
Muuta vaikka mihin röttelöön vähäksi aikaa kunhan pääset tilanteesta pois, ettet tule hulluksi. Onko vaikka joku siirtolapuutarhamökki lähistöllä, voisit vuokrata. Niissäkin voi kuulemma yleensä asua kunhan on hissukseen.
Varmaan olen jo tullut hulluksi. Esimerkiksi jos jotain tapahtuu, vaikka sanotaan nyt että pihatuoli on kaatunut ja sen maali lohjennut ja sanon siitä, saan vastauksesi "Eikä ole, ihan hyvä se on. Taas yritätä tehdä riitaa." Vaikka ihan neutraalisti sanon jostain asiasta ilman mitään aikomusta riidellä ja ajattelen että joku juttu pitää korjata. Jatkuvasti mitä sanon kyseenalaistetaan, ihan kaikkea, tuntuu jo että tässä ollaan jossain hullujenhuoneella, kun mitkään omat havainnot ei pidä paikkansa ja kaikesta väännetään tämä versio, jossa olen paha ihminen joka tarkoituksella yrittää tehdä vaikeuksia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Muuta vaikka mihin röttelöön vähäksi aikaa kunhan pääset tilanteesta pois, ettet tule hulluksi. Onko vaikka joku siirtolapuutarhamökki lähistöllä, voisit vuokrata. Niissäkin voi kuulemma yleensä asua kunhan on hissukseen.
Varmaan olen jo tullut hulluksi. Esimerkiksi jos jotain tapahtuu, vaikka sanotaan nyt että pihatuoli on kaatunut ja sen maali lohjennut ja sanon siitä, saan vastauksesi "Eikä ole, ihan hyvä se on. Taas yritätä tehdä riitaa." Vaikka ihan neutraalisti sanon jostain asiasta ilman mitään aikomusta riidellä ja ajattelen että joku juttu pitää korjata. Jatkuvasti mitä sanon kyseenalaistetaan, ihan kaikkea, tuntuu jo että tässä ollaan jossain hullujenhuoneella, kun mitkään omat havainnot ei pidä paikkansa ja kaikesta väännetään tämä versio, jossa olen paha ihminen joka tarkoituksella yrittää tehdä vaikeuksia.
Muuta pois.
Osta hyvät vastamelu-kuulokkeet. Pidä niitä päässä koko ajan, ruokailut mukaanlukien ja soita niistä jotain kivaa ja iloista. Nyökyttele vanhemmille kuin kuulisit mitä hölisevät.
Älä vihaa itseäsi. Et sentään ostanut hometaloa, voit muuttaa pois. Muuttopäivää odotellessa vältä puhumista vanhempiesi kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Muuta vaikka mihin röttelöön vähäksi aikaa kunhan pääset tilanteesta pois, ettet tule hulluksi. Onko vaikka joku siirtolapuutarhamökki lähistöllä, voisit vuokrata. Niissäkin voi kuulemma yleensä asua kunhan on hissukseen.
Varmaan olen jo tullut hulluksi. Esimerkiksi jos jotain tapahtuu, vaikka sanotaan nyt että pihatuoli on kaatunut ja sen maali lohjennut ja sanon siitä, saan vastauksesi "Eikä ole, ihan hyvä se on. Taas yritätä tehdä riitaa." Vaikka ihan neutraalisti sanon jostain asiasta ilman mitään aikomusta riidellä ja ajattelen että joku juttu pitää korjata. Jatkuvasti mitä sanon kyseenalaistetaan, ihan kaikkea, tuntuu jo että tässä ollaan jossain hullujenhuoneella, kun mitkään omat havainnot ei pidä paikkansa ja kaikesta väännetään tämä versio, jossa olen paha ihminen joka tarkoituksella yrittää tehdä vaikeuksia.
Ovatko nämä ristiriitatilanteet siis yleensä sellaisia, että sinä huomautat vanhemmillesi jostain epäkohdasta, kuten pihatuolin lohjenneesta maalista, joka ei heidän mielestään haittaa? Ja sinä edelleen jatkat jankutusta pihatuolin maalista, kunnes vanhempasi suuttuvat, sinä suutut ja alatte riidellä?
Mä enn ainakaan pelkää virheitä jos niissä on totuus taustalla. Enemmmän eplkäään että vaikka joku terrroristi iskee sun ties missä.
Vierailija kirjoitti:
Vedä kännit.
Kunnon putki päälle ja kavereita kylään kokoajan ja musa soimaan pikkutunneille asti niin eiköhän ne pihalle ennemmin tai myöhemmin laita.
Tuo ratkaisu ei ollut sinulle hyvä. Et voinut tietää etukäteen, kuinka se sujuu. Nyt täytyy tehdä uusi ratkaisu ja lähteä pois oman mielenterveytesi vuoksi.
Rupea huomenna jo selvittelemään, minne voisit mennä. Pääasia, että pois, edes johonkin väliaikaiseen asuntoon, missä voit hengittää.
Mene sosiaalitoimistoon
—> pyydä apua oman asunnon saamiseen
—>tee toimeentulotukihakemus
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Muuta vaikka mihin röttelöön vähäksi aikaa kunhan pääset tilanteesta pois, ettet tule hulluksi. Onko vaikka joku siirtolapuutarhamökki lähistöllä, voisit vuokrata. Niissäkin voi kuulemma yleensä asua kunhan on hissukseen.
Varmaan olen jo tullut hulluksi. Esimerkiksi jos jotain tapahtuu, vaikka sanotaan nyt että pihatuoli on kaatunut ja sen maali lohjennut ja sanon siitä, saan vastauksesi "Eikä ole, ihan hyvä se on. Taas yritätä tehdä riitaa." Vaikka ihan neutraalisti sanon jostain asiasta ilman mitään aikomusta riidellä ja ajattelen että joku juttu pitää korjata. Jatkuvasti mitä sanon kyseenalaistetaan, ihan kaikkea, tuntuu jo että tässä ollaan jossain hullujenhuoneella, kun mitkään omat havainnot ei pidä paikkansa ja kaikesta väännetään tämä versio, jossa olen paha ihminen joka tarkoituksella yrittää tehdä vaikeuksia.
Ovatko nämä ristiriitatilanteet siis yleensä sellaisia, että sinä huomautat vanhemmillesi jostain epäkohdasta, kuten pihatuolin lohjenneesta maalista, joka ei heidän mielestään haittaa? Ja sinä edelleen jatkat jankutusta pihatuolin maalista, kunnes vanhempasi suuttuvat, sinä suutut ja alatte riidellä?
Ei vaan, vaan ihan neutraalisti sanon ja olen oppinut olemaan sanomatta, jos ei ole ihan pakko. Ihan sama, mitä he omalla omaisuudellaan tekevät ja olen itsekin tarjoutunut korjaamaan asioita ja joitain juttuja täällä hoitanut kuntoon. Esim tuohon voisi vastata, että "aha, ei se haittaa". Sen sijaan kaikki kielletään, kiistetään, syyllistetään, syytetään ja nyt viimeksi alkoi syyttäminen, että "olet itse rikkonut".
Eikä tämä rajoitu vain näihin tilanteisiin, vaan myös jos en halua lähteä jonnekin mukaan, tai on muita suunnitelmia jne. alkaa ihan järkyttävä syyllistäminen ja uhriutuminen.
Minä en aikuisena tuhlaaisi elämääni vanhempieni kanssa asumiseen sopeutumiseen enää. Ei ole hyvä tilanne kummallekaan osapuolelle. Itsenäisty.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Muuta vaikka mihin röttelöön vähäksi aikaa kunhan pääset tilanteesta pois, ettet tule hulluksi. Onko vaikka joku siirtolapuutarhamökki lähistöllä, voisit vuokrata. Niissäkin voi kuulemma yleensä asua kunhan on hissukseen.
Varmaan olen jo tullut hulluksi. Esimerkiksi jos jotain tapahtuu, vaikka sanotaan nyt että pihatuoli on kaatunut ja sen maali lohjennut ja sanon siitä, saan vastauksesi "Eikä ole, ihan hyvä se on. Taas yritätä tehdä riitaa." Vaikka ihan neutraalisti sanon jostain asiasta ilman mitään aikomusta riidellä ja ajattelen että joku juttu pitää korjata. Jatkuvasti mitä sanon kyseenalaistetaan, ihan kaikkea, tuntuu jo että tässä ollaan jossain hullujenhuoneella, kun mitkään omat havainnot ei pidä paikkansa ja kaikesta väännetään tämä versio, jossa olen paha ihminen joka tarkoituksella yrittää tehdä vaikeuksia.
Ovatko nämä ristiriitatilanteet siis yleensä sellaisia, että sinä huomautat vanhemmillesi jostain epäkohdasta, kuten pihatuolin lohjenneesta maalista, joka ei heidän mielestään haittaa? Ja sinä edelleen jatkat jankutusta pihatuolin maalista, kunnes vanhempasi suuttuvat, sinä suutut ja alatte riidellä?
Ei vaan, vaan ihan neutraalisti sanon ja olen oppinut olemaan sanomatta, jos ei ole ihan pakko. Ihan sama, mitä he omalla omaisuudellaan tekevät ja olen itsekin tarjoutunut korjaamaan asioita ja joitain juttuja täällä hoitanut kuntoon. Esim tuohon voisi vastata, että "aha, ei se haittaa". Sen sijaan kaikki kielletään, kiistetään, syyllistetään, syytetään ja nyt viimeksi alkoi syyttäminen, että "olet itse rikkonut".
Eikä tämä rajoitu vain näihin tilanteisiin, vaan myös jos en halua lähteä jonnekin mukaan, tai on muita suunnitelmia jne. alkaa ihan järkyttävä syyllistäminen ja uhriutuminen.
En ymmärrä, miksi he ovat edes halunneet, että muutan tänne, kun tuntuu että ainut funktio on olla vuorotellen heidän sätkynukke ja törkyämpäri.
Ehkä vanhemmat haluavat että muutat pois tai ovat yhtä vajaaälyisiä kuin sinä omien sanojesi mukaan että eivät ymmärrä sinua..
Up? Neuvoja, kokemuksia? Voimat ihan lopussa.