Tein ison virheen ja vihaan itseäni

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Muuta vaikka mihin röttelöön vähäksi aikaa kunhan pääset tilanteesta pois, ettet tule hulluksi. Onko vaikka joku siirtolapuutarhamökki lähistöllä, voisit vuokrata. Niissäkin voi kuulemma yleensä asua kunhan on hissukseen.

Varmaan olen jo tullut hulluksi. Esimerkiksi jos jotain tapahtuu, vaikka sanotaan nyt että pihatuoli on kaatunut ja sen maali lohjennut ja sanon siitä, saan vastauksesi "Eikä ole, ihan hyvä se on. Taas yritätä tehdä riitaa." Vaikka ihan neutraalisti sanon jostain asiasta ilman mitään aikomusta riidellä ja ajattelen että joku juttu pitää korjata. Jatkuvasti mitä sanon kyseenalaistetaan, ihan kaikkea, tuntuu jo että tässä ollaan jossain hullujenhuoneella, kun mitkään omat havainnot ei pidä paikkansa ja kaikesta väännetään tämä versio, jossa olen paha ihminen joka tarkoituksella yrittää tehdä vaikeuksia.

On todella rasittaa se tauoton kyseenalaistus. Tätä ei tajua ihmiset, joiden mielestä vain joku fyysinen hakkaaminen on jotain, mihin reagoida, mistä ahdistua. Tuo on henkistä hakkaamista. Silloinkin, kun tarkoitus on hyvä.

Mun äiti kyseenalaistaa mun äitiyttä, lapseni edessä, ääneen. Olen hyvä, sitoutunut, akateeminen äiti. Hän kouluttamaton, oikeassa kaikissa maapallon asioissa ykkösasiantuntijana. Mies minut jätti, siitä saan kuulla. Sen sijaan, että olisi ymmärretty, kuinka raskas asia se oli ja on lapselle ja minulle, siitä vain haukutaan ja syyllistetään, itse olen asian jo ylittänyt. Tunkeutuu lapsen päiväkodin pihalle, taloyhtiömme avoimelle pihalle yms yllättäen, jos en päästä kylään, lapselle makeilee maailman ihanimpana mummina. Olen myös ihan loppu.

Ole itsesi puolella. Hae myös ammattiapua. Sinä et ole väärässä. Asut mieluummin jossain ankeessa kämpässä vapaana kuin tuolla. Tilanteesi paranee kyllä kaikin tavoin.

Täällä myös äiti tekee tuota asiantuntijana esiintymistä. Vaikka ei edes tietäisi koko asiasta juuri mitään, tai olisi korkeintaan yhden tv-ohjelman jostain nähnyt. Hänen pitää saada päteä. Luin joskus jostain nettiartikkelista, että tuollainen kertoo narsismista.

Tsempit täältäkin.

Tilanne ei yskinkertainen. Mutta samaa mieltä: älä syyllistä tuosta itseäsi äläkä muutostakaan?

Mäkin suosittelen ammattiapua, koska tilanne kuormittava. Just kun tulee vanhemmilta, niin jokainen teilaus ja tyrmäys vaan on iha eri asia kuin vaikka työnantajalta tai joltain muulta. Meillä kaikilla on sisäänrakennettu tosi syvä kaipuu saada hyväksyntää ja rakkautta vanhemmilta ja kun sitä ei saa, sitä uudlelen ja uudelleen löytää itsensä tilanteista, joissa etsii vastaavaa sitten esim parisuhteista, mutta samanlaisen vaativan, kriittisen vaikean ihmisen kanssa. Siksi terapia on tie ulos tästä. Jos on mahdollisuutta siihen.

Hali!!! Et ole ainoa, tosin se on laiha lohtu. Mulla iäkkäät vanhemmat, jotka tarvii apua enkä vain pysty jättämään oman onnensa nojaan, kun eivät ole tota pahinta laatua, mutta lähellä, voimaa kuluu.

Onko sovittu joku asumisaika vai roikkuuko se ilmassa? Teet varmaan kotitöitäkin siellä? Jos haluat säästää rahaa ilman asumiskuluja, ainakin keväästä syksyyn voi asustella eli yöpyä vaikka teltassa tai riippumatossa (katoksella). Mihin siis säästät, vuokratakuuseen vai oman asunnon käsirahaan?

Vierailija kirjoitti:

Onko sovittu joku asumisaika vai roikkuuko se ilmassa? Teet varmaan kotitöitäkin siellä? Jos haluat säästää rahaa ilman asumiskuluja, ainakin keväästä syksyyn voi asustella eli yöpyä vaikka teltassa tai riippumatossa (katoksella). Mihin siis säästät, vuokratakuuseen vai oman asunnon käsirahaan?

Mä käsitin, ett vanhempien omistamaan asuntoon muutti. Ei vanhempien kotiin vanhempien kanssa.