Missä iässä mukavuus menee ulkonäön edelle?

En ole koskaan ns. pukeutunut jos aion käydä kaupassa ostamassa elintarvikkeita ja kaljaa, mutta minä olenkin mies. Ehkä yökerhoon kaivan sen siisteimmän kaulupaidan ja puku sitten pönötysjuhliin.

Vierailija kirjoitti:

Taisi tapahtua noin 23-24-vuotiaana. Käytän perussiistejä vaatteita, pitkähihaisia ja farkkuja, mutta siihen se jää. Minulla on samat kengät aina (toki erikseen kesä-, välikausi- ja talvikengät) enkä meikkaa. Minulla ei ole mitään tyttökavereita tms. ystäviä, joita tapaisin koskaan missään. Laittautuminen ihan oikeasti pelkästään itseä varten alkoi jossain kohtaa tuntua vain turhalta ja masentavalta, joten lopetin sen.

Minua taas piristää laittautua vain itseä varten. Luonnekysymys tosiaan!

Mulla on koko iän mennyt mukavuus ulkonäön edelle. Totta kai peseydyn säännöllisesti ja vaatteet ovat puhtaat, mutta mitään epämukavuuksia en päälleni pue, näyttäkööt sitten kuinka tyylikkäiltä tahansa.

Jos itseluottamusta on, mukavuus on AINA edellä.

Sepä se surettaa hepsankeikoissa, kun ne eivät edes tajua, miten säälittävää on se huomionkerjuu.

Olen 45. Eilen en jaksanut työpäivän jälkeen meikata pikkujouluihin mekkivoidetta enempää. Olin toki ihan siisti ja puhdas. Ajattelin, että en ole siellä tekemässä vaikutusta keneenkään kuitenkaan. Asioihin joihin kiinnitän huomiota ja jotka ovat syvemmällä tasolla kiinnostavia, ei vaikuta ulkonäkö. Syön myös sokeria ja hiilareita (jotka ovat ulkonäön turmio) melko vapaasti. En tavoittele supertiukkaa vartaloa, vaan haluan pysyä ainoastaan normaalipainon sisällä ja terveenä. Sekin on mukavuutta, kun ei tarvitse joka suupalaa vainota. 

Vierailija kirjoitti:

Valitettavan monilla siinä vaiheessa, kun saavat lapsen.

Itselläni ei ole lapsia, eikä tule. Mutta miksi "valitettavan monilla"? Mitä ihmeen väliä sillä on?

Vierailija kirjoitti:

Jos itseluottamusta on, mukavuus on AINA edellä.

Sepä se surettaa hepsankeikoissa, kun ne eivät edes tajua, miten säälittävää on se huomionkerjuu.

Niin että farkkuja käyttävät ovat hepsankeikkoja? 😃

Itselläni nimenomaan ikä on lisännyt sitä, että katson hyvin tarkkaan mitä puen päälleni tiettyä tilaisuutta varten. Kotona kuljen esim. merkki collegehousuissa, juhliin laitan ehdottomasti mekon ja korkkarit, kaupungille siistit farkut ja tennarit yms. Nyt aikuisena, työssä käyvänä kun on rahaa, niin voi myös panostaa itseensä. Ja minulla on myös lapsia, joten ei se siitäkään ole aina kiinni.

Kun jokin pakottaa sinut näkemään itsessäsi muutakin kuin ulkonäkösi.

Jalkineista se mukavuushakuisuus alkoi, noin 65-vuotiaana. Ei enää korkeita korkkareita juhliin, vaan matalakorkoisemmat. Ei enää kertakäyttöisiä, hiostavia vaatteita arkeen eikä juhlaan, vaan luonnonkuituja.

Vanheneminen ei ole kivaa, miksi tehdä siitä kurjempaa epämukavilla vaatteilla.

Vierailija kirjoitti:

Aina mukavuus ollut tyyliä tärkemäpi. Kotona mukavampi puuhailla verkkareissa, farkut ihan turhan jäykät. Ja olen liian laiska (ja meneehän siihen aikaakin) vaihtamaan vaatteet, jos käyn nopeasti kaupasta hakemassa jotain.

Tosi hyvä .Aina mietin miten sais kannustettua naisia ottamaan rennommin ja vähemmän stressaamaan ja laittautumaan joka paikkaan.

Sanoisin myös, että itseluottamus on avaintekijä.

Olen vasta äitinä alkanut saada itseluottamusta, vaikka olenkin "menettänyt" kroppani muotoja ja saanut väsymyksestä ryppyjä. :D

Ymmärrän kyllä muita nuoria naisia, joille ulkonäkö on edelleen tärkeä. Se paine tulee maailmasta, jossa elämme. Naisille viestitetään, että on hyväksytty jos täyttää tietyt ulkoiset kriteerit. Jos ei mahdu tähän ahtaaseen boksiin, täytyy ulkonäölle tehdä jotain, jotta kriteerit täyttyvät. Siitä syntyy onneton kierre. Lapseni myötä näen maailmaa eri perspektiivistä ja olen siitä kiitollinen.

Itselleni tuo tapahtui 25-vuotiaana. Villakangastakki vaihtui neljän vuodenajan vedenkestävään pitkään takkiin. Laukku vedenkestävään rolltop-reppun. Kotivaatteet voi olla ihan mitä vaan kunhan ovat mukavat. Ruoan voi syödä lusikalla jos ei ole vieraita. Kissa on parasta kotiseuraa.

Pelkästään mukavaa ottaa rennosti, miksipä tehdä elämästä yhtään vaikeampaa kuin tarvitsee.

Ihmekään kun valitetaan mikä miehiä vaivaa kun sitä ei kiinnosta seksi

Jo 3-vuotiaana.

Ja olen aina inhonnut farkkuja, moisia ihmisenrääkkäyshusuja en jalkaani laita. Ja turha ilkkua läskiksi, olen hoikka maratoonari.

Vierailija kirjoitti:

Korkokengistäkin löytyy niiden jalalle ihan kamalien lisäksi myös sellaisia, joilla voi kävellä ja seistäkin ihan siedettävän mukavasti pitempiäkin aikoja - pitää vain jaksaa panostaa siinä hankintavaiheessa.

Tuo "voi kävellä ja seistäkin ihan siedettävän mukavasti" on jotakin, mitä ei kannata sanoa. Se, että jokin on "ihan siedettävän mukavaa" on millin päässä pysyvistä vaurioista jalan rakenteelle. Kenkien kanssa ei koskaan saa sietää epämukavuutta.

Kotona en osaa olla farkuissa vaan pyörin ties missä vanhoissa collegeissa ym. Mutta kun täytyy lähteä postilaatikkoa kauemmaksi niin tietysti vaihdan vaatteet. Mukavat vaatteet voi olla myös hyvännäköiset, eivät siis sulje toisiaan pois.

Vierailija kirjoitti:

Itselleni tuo tapahtui 25-vuotiaana. Villakangastakki vaihtui neljän vuodenajan vedenkestävään pitkään takkiin. Laukku vedenkestävään rolltop-reppun. Kotivaatteet voi olla ihan mitä vaan kunhan ovat mukavat. Ruoan voi syödä lusikalla jos ei ole vieraita. Kissa on parasta kotiseuraa.

Pelkästään mukavaa ottaa rennosti, miksipä tehdä elämästä yhtään vaikeampaa kuin tarvitsee.

Tuollainen on juuri oikeanlaista ajattelua. Uskon että positiivinen asenne näkyy todella sinusta .Et stressaa muista vaan uskallat elää rennosti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Valitettavan monilla siinä vaiheessa, kun saavat lapsen.

Mitä valitettavaa siinä on, jos asia tapahtuu omasta tahdosta?

Minulla lasten saaminen muutti jalkojen rakennetta niin, että en pysty enää koskaan käyttämään korkokenkiä. Kuljen loppuikäni lenkkareissa, juhlissa ballerinoissa. Se totta kai on valitettavaa, että on kipuja, mutta siinä, että ihminen vapaaehtoisesti muuttaa prioriteettejaan, ei nähdäkseni ole mitään valitettavaa.

Minullakin toinen lapsi jätti jälkeensä vatsalihasten erkauman ja ikuisesti pömpöttävän vatsan, minkä vuoksi farkut ovat nykyään epämukavat vatsan kohdalta. Ja olen pienikokoinen muuten, eli ylipainosta ei ole kyse. Pidän lähinnä leggingsejä ja collareita nykyään. Toki niistä Käytän vähän siistimpiä malleja ihmisten ilmoilla. Lasten kanssa ulkoillessa ei kiinnosta yhtään mitä on päällä kunhan lämpimänä pysyy.

En ole koskaan suostunut pitämään kutittavia tai persrakoon meneviä alusvaatteita. Jo 30 vuotiaana olen lopettanut korkojen käytön kengissä. Tanssin tanssilenkkereilla. 40 vuotiaasta asti mukavia, puristamattomia vaatteita. 50 vuotiaana lopetin meikkaamisen lähes kokonaan kun tuli koronan myötä maskit ja ikänäkö.