Mies särki mun itsetunnon sanomalla läskiksi :'(

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pahimpia muiden mollaajia ovat ne, jotka vinkuvat täällä, ettei heidän läskeistään saa huomauttaa. Tässä ketjussa asiallisiin, mutta ei ap:n läskiyttä ylistäviin vastauksiin on tullut kehopositiivisilta vastauksia, joissa muita ihmisiä haukutaan mielenterveyspotilaiksi, narsisteiksi, omnipotenteiksi, uleiksi, patrarkaatin aivopesemiksi lutikoiksi...

Kiukkuisimpaan muiden halveksuntaan syyllistyvät läskien vapautusta vaativat. Ei mulla muuta, alapeukkujen ropinaa tässä odottelen😘

Täydennätkö vielä sen verran, että sunko mielestä se, että Ap:n mies kutsuu normaalipainoista vaimoaan läskiksi, on ihan fine?

Siitä en puhunut mitään. Tarkennan silti vielä kommenttiani: lihavammat tai löysäihoiset eivät saavuta mitään sillä, että parkuvat kuorossa av-palstalla ”jätä se sika” ja keksivät nokkelia pilkkanimiä ja diagnooseja kanssaan eri mieltä oleville, jotka olivat ilmaisseet asiansa täysin asiallisella kielenkäytöllä. Tällainen ilkeä ja hyökkäävä käyttäytyminen herättää ainoastaan entistä syvempää ennakkoluuloa lihavampia ihmisiä kohtaan.

Noita kommentteja on tullut niille, jotka haukkuvat ap:ta "läskiksi" ja käskevät laihduttamaan "terveyden takia", vaikka ap:lla on painoa 66 kiloa ja hän on siis painoindeksin mukaan normaalipainoinen pituisekseen. Jos mies haukkuu normaalipainoisen kumppaninsa painoa aloituksessa kuvatulla tavalla, hän todellakin on sika, joka kannattaa jättää kokonaan.

Minusta ketään ihmistä ei saisi sanoa siaksi. Ja toisaalta ketään sikaa ei saisi loukata pitämällä hänen lajinsa nimeä ihmisen haukkumanimenä. Siat ovat sopeutuvaisia ja älykkäitä. Äärimmäisen sivistymätöntä ja rumaa on kaiken kaikkiaan käyttää sanaa ”sika” haukkumanimenä yhtään kenestäkään.

En pääse yli enkä ympäri että mies on kaikkien vuosien jälkeen vaan sietänyt minua ja rakkaus on ollut valheellista kun olen luullut että sitä on. Hänen mielestään on ihan tavallista tuollaisen kommentin ja keskustelun jälkeen jatkaa arkea normaalisti. En minä pysty jatkamaan normaalisti ja sivuuttamaan tällaista asiaa että olen valheellisesti luullut että minä kelpaan. Ja minun pitäisi kyllä miehelle riittää eikä koko ajan "panna parastani" hänen vuokseen koska hänkään ei sitä tee. Juuri tuo että hänen pitäisi kelvata sellaisena kuin hän on koska hänellä on työ ja tuo leipää kotiin. Minun pitäisi olla kaunis, hoitaa lapset ja koti pitää siistinä, osata kokata hänen lempiruokiaan ja käydä töissä. Oman jaksamiseni takia ylipainon hoidin pois ja totesin että makkarat jäi koska olen kantanut mahassani lapsia. Ällöttävä mahani on mutta hyväksyin sen koska kovasti ja hartaasti yritettyäni jumpata vatsalihaksia ja laihdutettua mitään ei tapahtunut joten hyväksyin tosiasian ja annoin olla. Ja sitten sanotaan että olet ruma.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pahimpia muiden mollaajia ovat ne, jotka vinkuvat täällä, ettei heidän läskeistään saa huomauttaa. Tässä ketjussa asiallisiin, mutta ei ap:n läskiyttä ylistäviin vastauksiin on tullut kehopositiivisilta vastauksia, joissa muita ihmisiä haukutaan mielenterveyspotilaiksi, narsisteiksi, omnipotenteiksi, uleiksi, patrarkaatin aivopesemiksi lutikoiksi...

Kiukkuisimpaan muiden halveksuntaan syyllistyvät läskien vapautusta vaativat. Ei mulla muuta, alapeukkujen ropinaa tässä odottelen😘

Täydennätkö vielä sen verran, että sunko mielestä se, että Ap:n mies kutsuu normaalipainoista vaimoaan läskiksi, on ihan fine?

Siitä en puhunut mitään. Tarkennan silti vielä kommenttiani: lihavammat tai löysäihoiset eivät saavuta mitään sillä, että parkuvat kuorossa av-palstalla ”jätä se sika” ja keksivät nokkelia pilkkanimiä ja diagnooseja kanssaan eri mieltä oleville, jotka olivat ilmaisseet asiansa täysin asiallisella kielenkäytöllä. Tällainen ilkeä ja hyökkäävä käyttäytyminen herättää ainoastaan entistä syvempää ennakkoluuloa lihavampia ihmisiä kohtaan.

Noita kommentteja on tullut niille, jotka haukkuvat ap:ta "läskiksi" ja käskevät laihduttamaan "terveyden takia", vaikka ap:lla on painoa 66 kiloa ja hän on siis painoindeksin mukaan normaalipainoinen pituisekseen. Jos mies haukkuu normaalipainoisen kumppaninsa painoa aloituksessa kuvatulla tavalla, hän todellakin on sika, joka kannattaa jättää kokonaan.

Höpö höpö. 🤦 Ihan ekalla sivulla sanottiin että aloittajan reaktio on ymmärrettävä, jos mies valehteli eikä ap oikeasti ole lihava. Siihen ap vastasi että ei mies valehdellut, vaan oli oikeassa, mutta kertoi asian liian ikävästi.

Eli ap itse sanoi että mies puhui totta, ongelma oli vaan siinä että puhuttiin liian suoraan.

Särkynyt sydän kirjoitti:

En pääse yli enkä ympäri että mies on kaikkien vuosien jälkeen vaan sietänyt minua ja rakkaus on ollut valheellista kun olen luullut että sitä on. Hänen mielestään on ihan tavallista tuollaisen kommentin ja keskustelun jälkeen jatkaa arkea normaalisti. En minä pysty jatkamaan normaalisti ja sivuuttamaan tällaista asiaa että olen valheellisesti luullut että minä kelpaan. Ja minun pitäisi kyllä miehelle riittää eikä koko ajan "panna parastani" hänen vuokseen koska hänkään ei sitä tee. Juuri tuo että hänen pitäisi kelvata sellaisena kuin hän on koska hänellä on työ ja tuo leipää kotiin. Minun pitäisi olla kaunis, hoitaa lapset ja koti pitää siistinä, osata kokata hänen lempiruokiaan ja käydä töissä. Oman jaksamiseni takia ylipainon hoidin pois ja totesin että makkarat jäi koska olen kantanut mahassani lapsia. Ällöttävä mahani on mutta hyväksyin sen koska kovasti ja hartaasti yritettyäni jumpata vatsalihaksia ja laihdutettua mitään ei tapahtunut joten hyväksyin tosiasian ja annoin olla. Ja sitten sanotaan että olet ruma.

Surullista kyllä. Miehesi ei voi mitään sille, mikä hänen esteettinen mieltymyksensä on. Näistä asioista ja kokemuksista on hyvä puhua, että joku muu tiedostaa lihomisen vaarat, ja ennaltaehkäisee lihomistaan jo ennen kuin vahingot ovat jo väistämättömät. Se nyt ei enää tietenkään sinua auta. Kuitenkin voit lohduttautua sillä, että joku muu saattaa välttää saman sudenkuopan, kun toit asian esiin.

Ap hei, sanoit aloituksessa että painoit pahimmillasi sata kiloa ja olet laihduttanut 20 (mikä tarkoittaisi sitä, että olet nyt 80-kiloinen). Sitten myöhemmin sanoit, että painat 66 kiloa. Kumpi on totta?

Vierailija kirjoitti:

Ap hei, sanoit aloituksessa että painoit pahimmillasi sata kiloa ja olet laihduttanut 20 (mikä tarkoittaisi sitä, että olet nyt 80-kiloinen). Sitten myöhemmin sanoit, että painat 66 kiloa. Kumpi on totta?

Sanoin että olen laihduttanut kaksi kertaa. Ensimmäisellä kerralla pääsin sen 20, sitten toisen ja nyt olen siinä 66kg. Olen käynyt myös 60kg mutta silloin oli kunto niin huono että lopetin ja jatkoin terveellisillä ruuilla ja liikunnalla josta tulee hyvä mieli. Paino pysyy hallinnassa.

Vierailija kirjoitti:

Ap hei, sanoit aloituksessa että painoit pahimmillasi sata kiloa ja olet laihduttanut 20 (mikä tarkoittaisi sitä, että olet nyt 80-kiloinen). Sitten myöhemmin sanoit, että painat 66 kiloa. Kumpi on totta?

Lisään vielä että en viimiesessä raskaudessa lihonut kuin 10kg joka lähti turvotuksen myötä ja aloitin numeroiden tuijottamisen jossain 90kg paikkeilla. 

Ei särkenyt.

Itse  päätit uhriutua ja nyt etsit täälät vertaistukea uhriutumisellesi.

Ota ero ja jatka elämääsi, mutta älä uhriudu.

Jos miehesi on 173/50 niin bmi on silloin 16,7. Se merkitsee merkittävää alipainoa. Minä olen tuota hieman lyhyempi ja 49 kilon painossa loppuivat kuukautiset kunnes sain painoa nousuun. Nykyään olen reippaasti isompi ja kun vähän laihduin niin mies huomasi laihtumisen ja sanoi ettei oikein pidä jos laihdun liikaa. Sanoit, että teillä sinä käyt töissä, hoidat kodin ja teet käytännössä kaiken. Mitä mies tekee, siis muuta kuin haukkuu ja laittaa ylähuulen leivän päälle?

Suosittelen käymään tästä lähtien usein lenkillä, salilla, you name it, mistä liikunnasta pidät. Lapset voivat olla miehen hoidossa kotona. Käyt vaikka treenaamassa joka päivä pitäen silloin tällöin lepopäiviä. Alat hehkuttamaan liikuntaharrastusta miten kivaa on. Joskus viikonlopuksi menet vaikka jonnekin kuntokeskukseen ja mies huolehtikoot lapset. Laitat miehen siivoamaan kotia, sanot ettei sinulla ole treeniltä niin aikaa. Maksat sen vatsanahan kiristysleikkauksen vaikka säästöillä. Panostat itseesi, ajattelet vain itseäsi.

Kun olet valmis, eroa. Erotessa voit sanoa miehelle, että hänen pitäisi mennä hoitoon syömishäiriöklinikalle. Ei ole normaalia olla vakavasti alipainoinen ja antaa lapsillekin ruokailusta väärää kuvaa. Äitinsäkin voisi olla hiljaa ja mennä myös hoitoon, ei ole normaalia kommentoida toisten painoa. Erottuasi nautit sitten elämästäsi ja ehkä löydät jonkun paremmankin kuin ylimielisen anorektikon.

Vierailija kirjoitti:

Jos miehesi on 173/50 niin bmi on silloin 16,7. Se merkitsee merkittävää alipainoa. Minä olen tuota hieman lyhyempi ja 49 kilon painossa loppuivat kuukautiset kunnes sain painoa nousuun. Nykyään olen reippaasti isompi ja kun vähän laihduin niin mies huomasi laihtumisen ja sanoi ettei oikein pidä jos laihdun liikaa. Sanoit, että teillä sinä käyt töissä, hoidat kodin ja teet käytännössä kaiken. Mitä mies tekee, siis muuta kuin haukkuu ja laittaa ylähuulen leivän päälle?

Suosittelen käymään tästä lähtien usein lenkillä, salilla, you name it, mistä liikunnasta pidät. Lapset voivat olla miehen hoidossa kotona. Käyt vaikka treenaamassa joka päivä pitäen silloin tällöin lepopäiviä. Alat hehkuttamaan liikuntaharrastusta miten kivaa on. Joskus viikonlopuksi menet vaikka jonnekin kuntokeskukseen ja mies huolehtikoot lapset. Laitat miehen siivoamaan kotia, sanot ettei sinulla ole treeniltä niin aikaa. Maksat sen vatsanahan kiristysleikkauksen vaikka säästöillä. Panostat itseesi, ajattelet vain itseäsi.

Kun olet valmis, eroa. Erotessa voit sanoa miehelle, että hänen pitäisi mennä hoitoon syömishäiriöklinikalle. Ei ole normaalia olla vakavasti alipainoinen ja antaa lapsillekin ruokailusta väärää kuvaa. Äitinsäkin voisi olla hiljaa ja mennä myös hoitoon, ei ole normaalia kommentoida toisten painoa. Erottuasi nautit sitten elämästäsi ja ehkä löydät jonkun paremmankin kuin ylimielisen anorektikon.

Olen 179cm/82kg mies - paino ei pelkkää läskiä vaan myös lihaksia - ja pidän satakiloista naistani hillittömänä läskinä.

Vierailija kirjoitti:

Jos miehesi on 173/50 niin bmi on silloin 16,7. Se merkitsee merkittävää alipainoa. Minä olen tuota hieman lyhyempi ja 49 kilon painossa loppuivat kuukautiset kunnes sain painoa nousuun. Nykyään olen reippaasti isompi ja kun vähän laihduin niin mies huomasi laihtumisen ja sanoi ettei oikein pidä jos laihdun liikaa. Sanoit, että teillä sinä käyt töissä, hoidat kodin ja teet käytännössä kaiken. Mitä mies tekee, siis muuta kuin haukkuu ja laittaa ylähuulen leivän päälle?

Suosittelen käymään tästä lähtien usein lenkillä, salilla, you name it, mistä liikunnasta pidät. Lapset voivat olla miehen hoidossa kotona. Käyt vaikka treenaamassa joka päivä pitäen silloin tällöin lepopäiviä. Alat hehkuttamaan liikuntaharrastusta miten kivaa on. Joskus viikonlopuksi menet vaikka jonnekin kuntokeskukseen ja mies huolehtikoot lapset. Laitat miehen siivoamaan kotia, sanot ettei sinulla ole treeniltä niin aikaa. Maksat sen vatsanahan kiristysleikkauksen vaikka säästöillä. Panostat itseesi, ajattelet vain itseäsi.

Kun olet valmis, eroa. Erotessa voit sanoa miehelle, että hänen pitäisi mennä hoitoon syömishäiriöklinikalle. Ei ole normaalia olla vakavasti alipainoinen ja antaa lapsillekin ruokailusta väärää kuvaa. Äitinsäkin voisi olla hiljaa ja mennä myös hoitoon, ei ole normaalia kommentoida toisten painoa. Erottuasi nautit sitten elämästäsi ja ehkä löydät jonkun paremmankin kuin ylimielisen anorektikon.

Mieskin käy töissä ja osallistuu arkeen. MInä harrastan liikuntaa ja silloin kun sitä haluan. Käyn salilla, pyöräilemässä, kuntopyörää ja juoksumattoa, kotijumppaa, kegel-harjoituksia ja vatsalihaksia, kyykkyjä vaikka mitä. Miehen mielestä liikunta ei ole hänelle eikä ole tarvetta liikkua kun paino pysyy alhaalla itsekseen. Ei lähde mun mukaan kun ei tajua sitä iloa jonka liikunta tuottaa. Ja isoimmat siivoamiset ja ruuanlaitot jää mulle koska olen nainen talossa ja ne on naisten hommia. Toki mies osallistuu ja se riittää mulle, ei ole valittamista mistään kotitöistä tai töistä ylipäätään. 

Mies oli todella kannustava silloin kun laihdutin, varmasti kuvitteli että tulee se "beach body" jonka joku mainitsi. Kiitos kommentoija että sait mut nauramaan kun luin sen :)

Ap nyt sanoo mikä oli pointti

-Mies sanoi mua läskiksi eikä tunne siksi minuun enää vetoa, ei halua olla mun kanssa ja ei seksi kiinnosta. Kuitenkin keskustelun jälkeen aikoo jatkaa omaa normaalia eloa ja oloa, ihan sanoi niin kun kysyin että miten tästä nyt jatketaan. Kehityskeskustelua siis käytiin

-Minä loukkaannuin koska olen tehnyt kovan työn ja koen että hän on vuosien saatossa ollut valheellisesti mun kanssa ja esittänyt että minä riitän mutta en riitä

-Tiedän että en ole samannäköinen kuin ennen koska olen synnyttänyt ja olen kasvanut henkisesti, hyväksynyt itseni ja löytänyt uusia positiivia puolia itsestäni. Kovaa työtäni näillä hänen sanoilla loukattiin koska en ole enää se iso ja itkevä möykky joka joskus olin. Olen ylpeä että selätin masennuksen ja paino-ongelmat.

-Hänellä ei ole koskaan ollut paino-ongelmia muita kuin tuo oksennuksen välttäminen ja äiti joka on iskostanut että lihavat on laiskoja. Olin lihava mutta en laiska.

-Kyllä totta että mieheni on liian laiha ja olen siitä huolissani koska oikeasti pelkään että tulee joku sairaus eikä keholla ole energiaa taistella.

Ei kyllä kuulosta terveeltä kumpikaan osapuoli.

Särkynyt sydän kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos miehesi on 173/50 niin bmi on silloin 16,7. Se merkitsee merkittävää alipainoa. Minä olen tuota hieman lyhyempi ja 49 kilon painossa loppuivat kuukautiset kunnes sain painoa nousuun. Nykyään olen reippaasti isompi ja kun vähän laihduin niin mies huomasi laihtumisen ja sanoi ettei oikein pidä jos laihdun liikaa. Sanoit, että teillä sinä käyt töissä, hoidat kodin ja teet käytännössä kaiken. Mitä mies tekee, siis muuta kuin haukkuu ja laittaa ylähuulen leivän päälle?

Suosittelen käymään tästä lähtien usein lenkillä, salilla, you name it, mistä liikunnasta pidät. Lapset voivat olla miehen hoidossa kotona. Käyt vaikka treenaamassa joka päivä pitäen silloin tällöin lepopäiviä. Alat hehkuttamaan liikuntaharrastusta miten kivaa on. Joskus viikonlopuksi menet vaikka jonnekin kuntokeskukseen ja mies huolehtikoot lapset. Laitat miehen siivoamaan kotia, sanot ettei sinulla ole treeniltä niin aikaa. Maksat sen vatsanahan kiristysleikkauksen vaikka säästöillä. Panostat itseesi, ajattelet vain itseäsi.

Kun olet valmis, eroa. Erotessa voit sanoa miehelle, että hänen pitäisi mennä hoitoon syömishäiriöklinikalle. Ei ole normaalia olla vakavasti alipainoinen ja antaa lapsillekin ruokailusta väärää kuvaa. Äitinsäkin voisi olla hiljaa ja mennä myös hoitoon, ei ole normaalia kommentoida toisten painoa. Erottuasi nautit sitten elämästäsi ja ehkä löydät jonkun paremmankin kuin ylimielisen anorektikon.

Mieskin käy töissä ja osallistuu arkeen. MInä harrastan liikuntaa ja silloin kun sitä haluan. Käyn salilla, pyöräilemässä, kuntopyörää ja juoksumattoa, kotijumppaa, kegel-harjoituksia ja vatsalihaksia, kyykkyjä vaikka mitä. Miehen mielestä liikunta ei ole hänelle eikä ole tarvetta liikkua kun paino pysyy alhaalla itsekseen. Ei lähde mun mukaan kun ei tajua sitä iloa jonka liikunta tuottaa. Ja isoimmat siivoamiset ja ruuanlaitot jää mulle koska olen nainen talossa ja ne on naisten hommia. Toki mies osallistuu ja se riittää mulle, ei ole valittamista mistään kotitöistä tai töistä ylipäätään. 

Mies oli todella kannustava silloin kun laihdutin, varmasti kuvitteli että tulee se "beach body" jonka joku mainitsi. Kiitos kommentoija että sait mut nauramaan kun luin sen :)

Ap nyt sanoo mikä oli pointti

-Mies sanoi mua läskiksi eikä tunne siksi minuun enää vetoa, ei halua olla mun kanssa ja ei seksi kiinnosta. Kuitenkin keskustelun jälkeen aikoo jatkaa omaa normaalia eloa ja oloa, ihan sanoi niin kun kysyin että miten tästä nyt jatketaan. Kehityskeskustelua siis käytiin

-Minä loukkaannuin koska olen tehnyt kovan työn ja koen että hän on vuosien saatossa ollut valheellisesti mun kanssa ja esittänyt että minä riitän mutta en riitä

-Tiedän että en ole samannäköinen kuin ennen koska olen synnyttänyt ja olen kasvanut henkisesti, hyväksynyt itseni ja löytänyt uusia positiivia puolia itsestäni. Kovaa työtäni näillä hänen sanoilla loukattiin koska en ole enää se iso ja itkevä möykky joka joskus olin. Olen ylpeä että selätin masennuksen ja paino-ongelmat.

-Hänellä ei ole koskaan ollut paino-ongelmia muita kuin tuo oksennuksen välttäminen ja äiti joka on iskostanut että lihavat on laiskoja. Olin lihava mutta en laiska.

-Kyllä totta että mieheni on liian laiha ja olen siitä huolissani koska oikeasti pelkään että tulee joku sairaus eikä keholla ole energiaa taistella.

Niin kyllä se vakava alipainokin on paino-ongelma.

Vierailija kirjoitti:

Ei särkenyt.

Itse  päätit uhriutua ja nyt etsit täälät vertaistukea uhriutumisellesi.

Ota ero ja jatka elämääsi, mutta älä uhriudu.

En etsi oikeutusta vaan paikkaa jossa avautua kipeästä aiheesta. En ole painoindeksin mukaan todella lihava, vatsamakkara saa mut näyttämään siltä. Totuus että mies pitää mua rumana ja totuus että hän pitää minua lihavana omata mielestään sattui. Ja että mun kovaa työtä ei arvosteta.

Vierailija kirjoitti:

Niin kyllä se vakava alipainokin on paino-ongelma.

Ohiksena,

Mieheni mielestä hänellä ei ole mitään paino-ongelmia koska hän on laiha. Se ei ole ongelma. Hän pysyy helposti laihana. Luulenpa että hän pelkää lihomista myöskin siksi että äiti ei enää hyväksy jos lihoo. äiti on nimittäin arvostellut miestään koska appi lihoi kymmenen kiloa normaalipainosta ja oli ihan normaalin näköinen edelleen. Kertoo anopin mielipiteen itsekurista jos joku lihoo. Ja se Suvi Teräsniska-kommentti sai mut niin sanattomaksi että en ole sitä unohtanut, pikemminkin silmäni avautuivat että tällainen emäntä tämä. Mieheni ei uskalla uhmata äitiään ettei viimeisetkin rippeet äidinrakkaudesta katoa. 

Samaa mieltä monen kanssa. Sinun parempi erota ja pistää itsesi ja lapsesi etusijalle.

Monesti miettinyt sitä että miten jotkut pystyy olemaan tuollaisten kumppanien kanssa jotka vaativat paljon kumppanin ulkonäöltä. Tuollaiset henkilöt vaikuttaa muutenkin tunneköyhiltä. Minä olen itse siis vielä nuori enkä mikään asiantuntija mutta niin.. Surullista.

Vierailija kirjoitti:

1) jätä se

2) takaisin trollikouluun

Valitse jompikumpi.

Tämähän tuli jo ekalla sivulla sanottua.

Ap, pahasta olostasi pääset parhaiten eroon hankkiutumalla eroon sen lähteestä. 

Ei se siitä muuksi muutu. 

Prototyyppi painoindeksin ja rasvaprosentin epäsuhdasta. Vaaka kertoo hyvin vähän.

Särkynyt sydän kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos miehesi on 173/50 niin bmi on silloin 16,7. Se merkitsee merkittävää alipainoa. Minä olen tuota hieman lyhyempi ja 49 kilon painossa loppuivat kuukautiset kunnes sain painoa nousuun. Nykyään olen reippaasti isompi ja kun vähän laihduin niin mies huomasi laihtumisen ja sanoi ettei oikein pidä jos laihdun liikaa. Sanoit, että teillä sinä käyt töissä, hoidat kodin ja teet käytännössä kaiken. Mitä mies tekee, siis muuta kuin haukkuu ja laittaa ylähuulen leivän päälle?

Suosittelen käymään tästä lähtien usein lenkillä, salilla, you name it, mistä liikunnasta pidät. Lapset voivat olla miehen hoidossa kotona. Käyt vaikka treenaamassa joka päivä pitäen silloin tällöin lepopäiviä. Alat hehkuttamaan liikuntaharrastusta miten kivaa on. Joskus viikonlopuksi menet vaikka jonnekin kuntokeskukseen ja mies huolehtikoot lapset. Laitat miehen siivoamaan kotia, sanot ettei sinulla ole treeniltä niin aikaa. Maksat sen vatsanahan kiristysleikkauksen vaikka säästöillä. Panostat itseesi, ajattelet vain itseäsi.

Kun olet valmis, eroa. Erotessa voit sanoa miehelle, että hänen pitäisi mennä hoitoon syömishäiriöklinikalle. Ei ole normaalia olla vakavasti alipainoinen ja antaa lapsillekin ruokailusta väärää kuvaa. Äitinsäkin voisi olla hiljaa ja mennä myös hoitoon, ei ole normaalia kommentoida toisten painoa. Erottuasi nautit sitten elämästäsi ja ehkä löydät jonkun paremmankin kuin ylimielisen anorektikon.

Mieskin käy töissä ja osallistuu arkeen. MInä harrastan liikuntaa ja silloin kun sitä haluan. Käyn salilla, pyöräilemässä, kuntopyörää ja juoksumattoa, kotijumppaa, kegel-harjoituksia ja vatsalihaksia, kyykkyjä vaikka mitä. Miehen mielestä liikunta ei ole hänelle eikä ole tarvetta liikkua kun paino pysyy alhaalla itsekseen. Ei lähde mun mukaan kun ei tajua sitä iloa jonka liikunta tuottaa. Ja isoimmat siivoamiset ja ruuanlaitot jää mulle koska olen nainen talossa ja ne on naisten hommia. Toki mies osallistuu ja se riittää mulle, ei ole valittamista mistään kotitöistä tai töistä ylipäätään. 

Mies oli todella kannustava silloin kun laihdutin, varmasti kuvitteli että tulee se "beach body" jonka joku mainitsi. Kiitos kommentoija että sait mut nauramaan kun luin sen :)

Ap nyt sanoo mikä oli pointti

-Mies sanoi mua läskiksi eikä tunne siksi minuun enää vetoa, ei halua olla mun kanssa ja ei seksi kiinnosta. Kuitenkin keskustelun jälkeen aikoo jatkaa omaa normaalia eloa ja oloa, ihan sanoi niin kun kysyin että miten tästä nyt jatketaan. Kehityskeskustelua siis käytiin

-Minä loukkaannuin koska olen tehnyt kovan työn ja koen että hän on vuosien saatossa ollut valheellisesti mun kanssa ja esittänyt että minä riitän mutta en riitä

-Tiedän että en ole samannäköinen kuin ennen koska olen synnyttänyt ja olen kasvanut henkisesti, hyväksynyt itseni ja löytänyt uusia positiivia puolia itsestäni. Kovaa työtäni näillä hänen sanoilla loukattiin koska en ole enää se iso ja itkevä möykky joka joskus olin. Olen ylpeä että selätin masennuksen ja paino-ongelmat.

-Hänellä ei ole koskaan ollut paino-ongelmia muita kuin tuo oksennuksen välttäminen ja äiti joka on iskostanut että lihavat on laiskoja. Olin lihava mutta en laiska.

-Kyllä totta että mieheni on liian laiha ja olen siitä huolissani koska oikeasti pelkään että tulee joku sairaus eikä keholla ole energiaa taistella.

”Että tulee joku sairaus”!

Ymmärrätkö että hän ON JO ollut pitkään sairas!

Miesten anoreksia ym. syömishäiriöt eivät ole julkisessa keskustelussa niin yleisesti kuin naisten/tyttöjen. Hän tarvitsee pikaisesti apua! Ja sinä tukea selvitäksesi elämässä. Etsi apua!