Jos joutuisit yllättäen 150 vuoden päähän menneisyyteen nykyajasta,
niin miten selviäisin elämästä 1800-luvulla, mikä olisi vaikeinta ja mitä kaipaisit wniten nykyajasta?
Kommentit (47)
Pikkasen riippuu mihin joutuisi. Jos olisin samassa paikassa kuin missä juuri nyt olen, niin varmaan hengenlähtö olisi lähellä.
Varmaan vaikeinta olisi ero rakkaista ihmisistä kuten puolisosta ja läheisistä ystävistä.
Kaipaisin lämmintä suihkua, useampaa kuin yhtä vaatekertaa, monipuolista ruokaa, pehmeää sänkyä, sähkövaloa, jääkaappia, pakastinta, liettä, pesukonetta, sähköä ylipäätään, autoa, hygieniaa ja yleistä siisteyttä.
Ruokaa kaipaisin enemmän, ja rokotuksia ja lääkkeitä sairauksiin ja sitä että voisin käydä oikeata koulua kiertokoulun sijasta, ja ikiomia ehjiä kenkiä. Ihan noin niinkuin alkuun.
T: rutiköyhän mäkitupalaisperheen lapsi
Vierailija kirjoitti:
Pikkasen riippuu mihin joutuisi. Jos olisin samassa paikassa kuin missä juuri nyt olen, niin varmaan hengenlähtö olisi lähellä.
Niin varmaan kaikilla keskellä tyhjää avaruutta. Ei tää pallo paikallaan pysy.
Ennen oli helpompi elää omassa pienessä kuplassaan kun ei ollut tiedonvälitystä kuten puhelimia, nettiä tai lehtiäkään välttämättä. Elämä olisi yksinkertaisempaa mutta fyysisesti raskaampaa.
Riippuu mihin yhteiskuntaluokkaan?
Eli vuosiluvuksi kirjoitettaisi 1871. Suuret nälkävuodet olivat tuolloin jo takanapäin. Elämä oli toki rankkaa nykymenoon verrattuna, mutta ei likikään yhtä kurjaa kuin muutama vuosi aikaisemmin.
Sähköä kaipaisin eniten (jos oletuksena on, että läheiset siirtyisi sinne aikaan myös). Todennäköisesti olisin siis talonpojan vaimo. En näillä taidoilla osaisi esimerkiksi lypsää lehmää tai korjata vaatteita. Nuo nyt tuli ensimmäisenä arkielämän ongelmina mieleen.
Varmaan ihan hyvin pärjäisin.
t. suomenruotsalainen aatelissukuun silloin vielä kuuluneena
Varmaan pärjäisin aika hyvin, jos isäni olisi 1800-luvulla eläkkeelle päässyt ja valtiolla toiminut tutkija, kuten nyt tälläkin vuosikymmenellä. Olisin siis naimaton keski-ikäinen nainen, jota muut ehkä säälittelisivät, mutta itse viihtyisin kotona kirjoja lukien ja käsitöitä tehden. Meillä olisi varmaan palvelijoita tai ainakin kyökkipiika tekemässä ruokaa. Tuon ajan vaatteet varmasti ärsyttäisivät, koska en tykkää muodollisesta pukeutumisesta, saati hameista ja mekoista.
Nettiä olisi ehkä ikävä jonkin aikaa sekä ihmisiä joihin olen tutustunut sen avulla.
Jokaisella olisi varmaan oma kaivo ja pesuvesi ja ruoanlaittovesi joutuisi ämpärillä hakea talvipakkasillakin.
Muuten varmaan pärjäisin jotenkin, mutta ilman insuliineja en pötkisi kovin pitkälle.
En selviäisi. Olisin kuollut syöpään kolmekymppisenä.
Pärjäisin varsin hyvin. Olen niin taitava käsistäni, että onnistuu niin design-vaatteiden valmistus kuin talonrakennuskin. Ehkä toimisin kultasepänä tai muuna mestarikäsityöläisenä. Hitaampaa kaikki olisi. Perhepiiristä onneksi löytyisi lääkäri.
Olisin kuollut vauvana sairastamaani tuhkarokkoon. Läheltä piti vielä 60-luvullakin.
Riippuu täysin siitä, mihin paikkaan ja asemaan siirtyisin. Tämä on liian laaja kysymys, liian monta muuttujaa jää auki.
Vierailija kirjoitti:
Pikkasen riippuu mihin joutuisi. Jos olisin samassa paikassa kuin missä juuri nyt olen, niin varmaan hengenlähtö olisi lähellä.
Missä olet? Mikä oli niin vaarallinen paikka?
Päätyisin suureen köyhyyteen. Putkahtaisin ilmeisesti ilman mitään omaisuutta ja ilman mitään 1800-luvulla kelvannutta ammattitaitoa tätsin vieraiden ihmisten sekaan.
Jos saisin viedä nykyajasta mukanani tavaroita, voisin olla rikas. Paljonko vaikka pankit ja virastot olisivat maksaneet taskulaskimista?
Beetasalpaajia ja deodoranttia tulisi hirveä ikävä, mutta muuten pärjäisin näillä taidoilla ihan hyvin.