Itsemurhalla uhkailu erotilanteessa?

Jos mieheni uhkailisi näin niin sanoisin, että antaa mennä vain. Ihminen, joka pystyy lyömään omaa lastaan nyrkillä joutaakin kuolla.

Ei tuo ole aina joka tilanteessa mikään tarkoituksellinen manipulointiyritys. Minä olen kerran tehnyt noin ihan vaan siksi, että siinä kohti koko elämältä tuntui menevän pohja ja suru oli niin iso etten hallinnut tunteitani siinä järkytyksessä. En millään lailla laskelmoinut sitä tai pyrkinyt sillä mihinkään. Se oli harkitsematonta tunteenpurkausta joka jälkeenpäin kadutti.

Ex uhkaili irtsemurhalla. Tuijotin hetken ja totesin lähteväni nyt, vetolaatikossa on leipäveitsi. Äijä on edelleen elossa eli sekin jäi puheeksi.

Mun ex teki tota koko ajan, oltiin yhdessä 18 vuotta. Ihan tiedoksi teille, älkää olko niin naiivi kuin minä. Hän oli erittäin kontrolloiva, kuunteli mun puhelut, luki viestit ja seurasi tilitietoja. Mihinkään ei saanut mennä yms. Uskoin ikuiseen rakkauteen ja blaa blaa. Jälkeenpäin sain selville, että oli pettänyt +10 naisen kanssa.

Annoin moran käteen, että siinä tapa, mutta älä minua syytä. Ei tappanut, mutta olisihan se ollut kamala tilanne, jos oikeasti olisi tappanut. 

Minulle on tehty noin kaksi kertaa, eri henkilöt.

Toinen uhkasi heittäytyä auton alle ja toinen paljon pahempaa.

En alistunut ja molemmat ovat hengissä edelleen.

N73

Vierailija kirjoitti:

Jos mieheni uhkailisi näin niin sanoisin, että antaa mennä vain. Ihminen, joka pystyy lyömään omaa lastaan nyrkillä joutaakin kuolla.

Minkälainen ihminen on tuollaisen miehen kanssa yhdessä? Hyi molemmat.

Tiedän lähipiiristä kaksi ihmistä, jotka toteuttivat uhkauksensa, toinen oli nainen, toinen mies, ihan lähisukulainen. Ei se tosiaankaan ole aina pelkästään  uhkailua. Olisiko parempi, ettei itsemurhaan päätyvä kertoisi aikeestaan? Ainakaan kaikkia täällä vastanneita ei erotilanteessa puoliso kiinnosta yhtään eikä hän ole minkään arvoinen, jos häntä oikein yllytetään itsemurhaan ja puukkoakin tarjotaan tekovälineeksi.

Vierailija kirjoitti:

Jos minulle sanottaisiin noin niin vastaisin "omapa on asiasi".

Juuri niin, ainakin pääsisi hankalasta exästä, mikäli toteuttaisi.

Vierailija kirjoitti:

Tiedän lähipiiristä kaksi ihmistä, jotka toteuttivat uhkauksensa, toinen oli nainen, toinen mies, ihan lähisukulainen. Ei se tosiaankaan ole aina pelkästään  uhkailua. Olisiko parempi, ettei itsemurhaan päätyvä kertoisi aikeestaan? Ainakaan kaikkia täällä vastanneita ei erotilanteessa puoliso kiinnosta yhtään eikä hän ole minkään arvoinen, jos häntä oikein yllytetään itsemurhaan ja puukkoakin tarjotaan tekovälineeksi.

Vaikka toteuttaisikin, niin ihan oma valintahan se sitten on. En minä ainakaan olisi parisuhteessa vastentahtoisesti vaikka toinen tappaisikin itsensä jos en olisi. Aina kipeä päästään on sitten jos tosiaan noin toimii, minkäs minä sille voin.

Mun isä hirttäytyi, kun äiti petti toistuvia kertoja.

Mä olin n. 11-12 vuotias, kun kerran löysin isäni niistä puuhista. Siis viritteli köyttä ja kännissä möyrysi, ulisi ja itki. "''atanan akka ei taaskaan kotona, nyt tulee semmoinen yllätys!"

Se asia kuitattiin puhumalla, ettei asiasta ikinä enää puhuta.

Olin 18 vuotias, kun hän sitten kuoli hirttäytymällä. Mä kirjoitin tähän pitkän jutun. Päätin ottaakin pois ja talletin sen. Oli aivan liian henkilökohtainen. Ajattelin jatkaa kuitenkin omaksi hyödykseni (?) sitä kohta. Mä en ole ennen aihetta edes käsitellyt siten ja nyt se tuntui jotenkin luontevalta.

Paljon paskaa se kuolema jätti muhun. Etenkin ne edeltävät vuodet, kun oli aiheella uhkailua, tuota pettämistä ja kaikkea, paljon kaikkea. Mä kuitenkin kasvoin siinä ilmapiirissä, kun toinen tekee vilppiä ja toinen tappaa itseänsä jatkuvasti. Mä oikeasti ihmettelen, että mä olen näinkin täysipäinen. Enkä tarvinnut lapsena ammattiauttaja arsenaalia. Mä olin suht pidetty, sanotaan, että ysin tyttö.

Nyttemmin olen terapeutin kanssa käyty noita lapsuusjuttuja läpi ja se on rankkaa, mutta samalla oivaltavaa ja vapauttavaa.

Hakekaa ihmiset apua. Älkää kaatoko kumppanien tai eksien niskaan sitä pahaaoloanne. Tai mahdollisesti sivustaseuraajille, kuten mä. Ei ihmismieltä ole särkymättömäksi tehty.

Kaffebulla kirjoitti:

Rakastatko minua? En, olen kanssasi vain että et tekisi itsaria.

Tätä minäkin ihmettelen. Tuollainen säälisuhdehan olisi vain kämppissuhde. Ei hellyttä eikä mitään muutakaan läheisyyttä. Jaetaan vain huushollin kustannukset ja kotityöt. Ja jos on lapsia, lasten hoito. Ja koko ajan tietää, että toinen saattaakin jo rakastaa jotain toista ihmistä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tiedän lähipiiristä kaksi ihmistä, jotka toteuttivat uhkauksensa, toinen oli nainen, toinen mies, ihan lähisukulainen. Ei se tosiaankaan ole aina pelkästään  uhkailua. Olisiko parempi, ettei itsemurhaan päätyvä kertoisi aikeestaan? Ainakaan kaikkia täällä vastanneita ei erotilanteessa puoliso kiinnosta yhtään eikä hän ole minkään arvoinen, jos häntä oikein yllytetään itsemurhaan ja puukkoakin tarjotaan tekovälineeksi.

Vaikka toteuttaisikin, niin ihan oma valintahan se sitten on. En minä ainakaan olisi parisuhteessa vastentahtoisesti vaikka toinen tappaisikin itsensä jos en olisi. Aina kipeä päästään on sitten jos tosiaan noin toimii, minkäs minä sille voin.

Voisiko yrittää hakea apua sairaalle ja näyttää, että edes jollakin tavalla välittää? Vai onko tosiaan niin, että kumppani on ihan yhdentekevä? Ei tietenkään tarvi liittoa jatkaa, jos ei siihen ole mitään halua eikä edellytyksiä.

Ottaisin heti yhteyttä kunnan sosiaalivirastoon ja tekisin huoli-ilmoituksen. Itsemurhaa hautova ihminen ei ole terve, joten hän tarvitsee apua. Siinä samalla voin itsekin pyytää apua traumaattisesta parisuhteesta johtuvaan ahdistukseen. Ja ottaa sairaslomaa töistä.  

Ei hlvetti.

Ex mulkkuili läpi suhteen, halusi itse erota ja nyt se länkyttää itsariviestejä vähän väliä.

Aiemmin olen soitellut ambulanssia ja poliisia, mutta se kieltää kaiken, eli ei oteta hoitoon. Tai jos on käynyt vatsahuuhtelussa yliannostuksen takia niin päästävät pois kuitenkin heti.

Nyt tehty huoli-ilmoitus taas.

Mitä hlvettiä tolle voi tehdä???

Eikä se edes halua olla yhdessä, kunhan kaataa kaiken pskan mun niskaan ja uhkailee huvikseen.

Exä sanoi minulle, kun erottiin minun aloitteestani, että olisi parempi, jos olisin kuollut.

Muistan sanat ikuisesti. 

On lähimmäisriippuvainen.

Itsellä kävi niin että työkaveri rakastui minuun, en itse ollut kiinnostunut ja kerroin hänelle sen (olin varattukin). No hän kertoi että elämältä meni pohja eikä näe syytä elää, lähti työpaikasta enkä enää kuullut. Elämäni eteenpäin, joskus vuosia myöhemmin kuulin että tyyppi oli ajanut toisen auton alle, loukkaantunut mutta ei kuollut. Ei ihan paras fiilis jäänyt tästä tapauksesta, toivoisin että en koskaan olisi häntä tavannutkaan.

Identiteetti perustuu parisuhteeseen, jossa ollaan jostain ihan muista syistä kuin rakkaudesta? Jos jotakuta rakastaa, tahtoo hänelle lopulta vain hyvää, ei että hän toimisi niinkuin uhkailija tahtoo.

Tämä tuntuu "hullulta" siinäkin mielessä, että ajatteleeko joku oikeasti pelastavansa parisuhteensa sillä, että uhkaa itsemurhalla?! Ei kukaan toinen ihminen ole vastuussa sellaisesta, eikä sellaisen takia kukaan voi pakolla jäädä parisuhteeseen. Mikä pohja se ylipäänsä olisi terveelle suhteelle?