Itsemurhalla uhkailu erotilanteessa?
Mitä se uhkailija kuvittelee tällä saavuttavansa? Yrittää kiristää toisen jäämään väkisin? Ihan uskomattoman itsekeskeistä ja sairasta uhkailla tuollaisella.
Kommentit (47)
Ei ole osunut kohdalle, mutta varmaan kiittäisin huomaavaisuudesta että kuinka haluaa helpottaa eroonpääsyä niin paljon. Jos ei toteuta niin on kuitenkin helpottanut eropäätöstä ja jos tekee sen niin eipä tule kaikkea jälkipyykkiä känniviesteinä ja -puheluina tai vainoamista ym.
Mies uhkaili itsemurhalla 25 vuotta sitten, on vieläkin hengissä. Miehestä tuli todella pimeitä puolia esille, halusin erota.
Tämä mies meni paniikkiin, en halunnut enää olla tekemisissä.
Vierailija kirjoitti:
Tämä tuntuu "hullulta" siinäkin mielessä, että ajatteleeko joku oikeasti pelastavansa parisuhteensa sillä, että uhkaa itsemurhalla?! Ei kukaan toinen ihminen ole vastuussa sellaisesta, eikä sellaisen takia kukaan voi pakolla jäädä parisuhteeseen. Mikä pohja se ylipäänsä olisi terveelle suhteelle?
Samanlaista romantiikkaa kuin jos pitäisi terveenä parisuhteena sitä että on vaan napannut jonkun ja kiinnittänyt sen käsiraudoilla patteriin ettei se jättäisi.
Nämä ei ole aina niin yksinkertaisia juttuja. Ei se itsemurhasta puhuva ole aina mikään manipuloija. Esimerkiksi narsistisessa suhteessa siitä uhrista saattaa henkisen väkivallan myötä tulla tällaista puolia esiin äärimmäisen ahdingon keskellä ja tuossahan se näyttää muille juuri siltä, että tämä itsemurhasta puhuva on se hullu ja manipuloiva osapuoli vaikka hän saattaa vain reagoida siihen mitä on kokenut. Nää asetelmat ei oikeasti ole aina ihan yksiselitteisiä.
Joillain myös erotilanne tai yllättäen hylätyksi tuleminen voi laukaista esimerkiksi jonkun lapsuuden trauman ja reaktio voi olla epätoivoinen. Tuossakaan ei ole kyse kiusanteosta tai manipuloinnista vaan paniikkireaktiosta joka tulee jostain tosi kaukaa ja syvältä.
Kannattaa siis muistaa ettei kaikki ole aina sitä miltä ensin näyttää ja asiat on monimutkaisia.
Sanoppa muuta. Ja tässä sitä ollaan ja yritetään. Ihan vaan että toinen pärjäisi, kun tää mies on osoittanut mulle että ei oo mitään ilman minua ja luovuttaa elämässään kaikessa ja joskus sanonut jopa tappavansa itsensä.
Ettei oo mitään järkeä ilman minua. Ymmärrän että jos rakastaa on vaikeaa ja tällaisten tunteiden käsittely tuntuu joskus pahalta, mutta on näköjään hänelle mahdotonta. Eihän ero helppoa olisi, mutta hänen jatkuva kannattelu kaikessa on käynyt voimille. Elää kauttani ja imee minusta kaiken ilon. Sellainen glow down kyllä käynyt että haluan irti tästä.
Riippuvuus ja traumasuhde. Veikkaan lapsuuden kokemuksia, kiusaamista ja aiempia suhteita. Eivät ne ole kummallakaan toki olleet helppoja ja se ei ole meidän kummankaan syy. Tiedän niin monta ihmistä jotka silti syyllistäisivät minua kaikesta. Ja mieheni lähtisi tälle tielle myös. Aina vika on kaikissa muissa. Hän on täydellinen. Hän tarvitsee vaan äitiä. En jaksa olla sellainen hänelle kun omansa on jo ollut järkyttävä kylmä hirviö.
Terapia taitaa olla jo liian myöhäistä. Olisi pitänyt mennä jo viisi vuotta sitten.
Mutta niin. Katsotaan katsotaan. Ja pitkitetään vielä seuraavat viisi vuotta. Niinkö. Apuakaan ei ole niin helppoa aina hakea, kun on tottunut siihen mitä on ja joskus tuntuu seesteisemmältä.
Tuttu tilanne. Sanoin että ihan vapaasti.
Irrottautua kokonaan. Mitään muuta et voi eikä pidä tehdä. Miksi ylipäänsä annat hänen pitää edelleen tuota sairasta kuviota yllä? Estä hänet kaikista medioista ja ja jatka elämääsi pitämättä enää mitään yhteyttä häneen koskaan. Tuo on sairasta manipulaatiota ja leikkiä, ei mitään muuta.