Lue keskustelun säännöt.
Erolla uhkailu riitatilanteessa
18.04.2021 |
Tilanne on siis se, että mieheni taas kehitteli riidan, jossa syytti minua omasta mielestäni ilman syytä, ja lähti ns. ovet paukkuen pari päivää sitten kaverin luo Totesi myös että avioliitto on sitten tässä. Tätä on tapahtunut aiemminkin, yleensä niin, että hän on juonut itsensä humalaan, jolloin hän on alkanut ottamaan puheeksi minun vikojani. Lopputulos on ollut löhestulkoon aina se, että niistä kehkeytyy riita ja hän kertoo haluavansa erota.
Ollaan aina näiden riitojen jälkeen puhuttu asioista ( minun aloitteesta kylläkin) ja saatu ne sovittua. Silloin mies on aina sanonut että haluaa olla yhdessä ja hetken kaikki onkin ihan hyvin. Nykyisin mies ei juo ja sen myötä nämä eroriidat ovatkin merkittävästi vähentyneet. Tämä kuitenkin vaivaa minua todella paljon, sillä minä en halua erota. Olen tehnyt paljon itsetutkiskelua, miettinyt omaa käytöstäni ja pyrkinyt kaikin tavoin elämään niin, että miehelleni ei tulisi mitään syytä haluta eroa.
Taustatietoina sen verran, että ollaan molemmat kolmekymppisiä ja takana kuuden vuoden suhde. Suhteen alussa ja se mihin mieheeni rakastuin, oli hänen hurmaava ja kaikintavoin rakastava käytös. Minusta tuntui, että ensimmäistä kertaa joku rakastaa mua oikeasti eikä pelkää näyttää sitä. Hän myös myötäili minua lähestulkoon kaikessa, mikä sinänsä oli imartelevaa mutta josta itse en pahemmin pitänyt (ja se onkin aika reilusti vähentynytkin tässä suhteen aikana).
Ja nyt kun tarkemmin ajattelee, niin tuosta alkuaikojen miehestä ei ole juuri mitään enää jäljellä. Ymmärrän toki sen, että alkuhuuma on mitä on, enkä sellaista tavoittelekaan. Se, mitä itse haluan, on tavallinen arki yhdessä. Vaikka TV:n katsomista iltaisin, ulkoilua silloin tällöin ja muuta arkista yhteistä puuhastelua.
Nykytilanne on siis se, että käymme molemmat töissä. Minulla on lyhyempi työaika, joten hoidan 90% kotityöt ja lemmikkien hoitamisen, tämä on mulle ihan fine. Kun mies tulee töistä kotiin, hän tavallisesti syö ja menee pelaamaan illaksi ps4. Itse puuhastelen tällä välin kotityöt, teen omia harrastuksiani kotona, selailen puhelinta ja katson TV/Netflix. Illalla mies sitten kömpii viereeni nukkumaan ja sama toistuu päivästä toiseen. Vapaapäivän hän yleensä käyttää myös pelaamiseen. Välissä toki juttelemmekin jotain eli hän ei ole konsolissa kiinni ihan joka sekunti. Seksiä meillä on ehkä kerran viikossa, itse haluaisin useamminkin.
Aiemmin otin puheeksi aika useinkin sen, että kaipaisin enemmän yhdessäoloa. Arkena ymmärrän että ei välttämättä jaksa, mutta esimerkiksi vapaapäivinä yhdessä lenkkeily tms. aiemmin mainitsemani yhdessä puuhastelu riittäisi minulle. Miehestäni tämä on ns. kohtuuton vaatimus, koska olemme kuulemma 24/7 yhdessä ja hänen on saatava omaa aikaa. Ja toinen syy on se, että hän ei vaan jaksa tehdä minun kanssa mitään. Tavallaan ymmärrän tämän, koska olemme molemmat tosiaan aika paljon kotona, mutta itse en koe yhdessäoloksi sitä että vietämme 100neliön ok-talossa aikaa eri huoneissa ilman, että kommunikoimme toisillemme juuri ollenkaan. Näiden kohtuuttomien vaatimusten takia mies on esimerkiksi aiemmin riidoissa sanonut haluavansa erota. Hän on usein sanonut että ei ole normaalia olla parisuhteessa koko ajan yhdessä ja osoittanut minulle näin miten absurdeja nuo mun toiveet on. Olenkin niistä puhumisen lopettanut oikeastaan kokonaan ja tyytynyt kohtalooni.
En tiedä mitä oikein tällä avautumisella täältä haen. Ehkä jotain vertaistukea tai ulkopuolisen näkökulmaa. Tunnen olevani ihan hukassa. Miestä ei ole nyt siis pariin päivään näkynyt ja viimeisin tieto mulla on se että hän haluaa minut jättää.
Kommentit (87)
Erolla uhkailu ja häipyminen omille teille pariksi päiväksi on usein kotoa omilta vanhemmilta opittu käyttäytymismalli. Sitten jatkuu homma taas yhdessä eläen ja asuen, kunnes taas toistuu riitely ja kotoa häippäsy.
Kuulostaa tosi ankeelta tuo teidän suhteenne. Miksi mies pelaa noin paljon - onko jäänyt lapsen asteelle? Mikä on oma arvosi naisena noin niinkuin omasta mielestäsi? Älä anna kohdella itseäsi kuin tiskirättiä. Onko välillänne enää rakkautta vai onko kyseessä riippuvuussuhde???
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sori mutta miehesi kuulostaa tosi tyhmältä, siis vähä-älyiseltä. Ikää kuitenkin yli 30...
Eikö se sitten halua asua kanssasi kerran hänestä olette liikaa yhdessä? Kyllä tuolla taukilla on vaan kusta päässä. Pitää sua itsestäänselvyytenä ja uskottelee itselleen että hän saisi paljon enemmän aikaan ilman naista, joka "sitoo" hänet kotiin (pelaamaan pleikkaria). Sillä on nyt jotkut suuruusharhat menossa...
Joka tapauksessa ala-arvoista kohtelua ei tarvitse sietää ja miehes sais palata maan pinnalle. Ole nainen ja tee selväksi että pska kohtelu loppuu täysin. Sillä ei ole mitään varaa sua loukata vaikka teillä on jotain erimielisyyksiä ajankäytöstä. Se ei oo kuitenkaan tervettä suhteessa että sen takia aletaan toisiaan tuhoamaan. Suhteen pointti on tehdä hyvää toisilleen.
Lapsihaaveita ton miehen kanssa kannattaa ihan reilusti lykkäillä kyllä ja ehkä pitää vaihtaa ihan koko mies.
Mies käyttää eroa vipunaan että voi toimia miten tykkää ja sä mahdollistat sen perseilyn. Mies ei ole tosissaan sun kanssa muttei myöskään eroamassa, pelkuri kun on.
Aikuisen ihmisen sanaan pitää voida luottaa. Mä ottaisin puheen erosta vakavasti ja lähtisin järjestämään elämääni sen mukaan. Kämppä myyntiin, muu omaisuus ja lemmikit jakoon. Sais etsiä jonkun muun piiakseen kun ei näemmä parisuhteeseen pysty.
Mun mielestä erolla uhkailut on aina varoittava merkki. Jos haluaa työstää suhdetta ja keskustella asioista joita voitaisiin kumpikin tehdä paremmin, tapahtuu se eri lailla.
Mun ex uhkaili aikanaan erolla kaikkien pikku-riitojenkin aikana. Meillä oli useita vuosia tilanne että olin hänestä riippuvainen, joten hän ei kokenut riskiä siihen että oikeasti lähtisin eroon. Meillä siis vaikeasti vammainen lapsi joka joutui olemaan paljon poissa koulusta jolloin toisen vanhemman piti olla kotona omaishoitajana. Siinä samalla hoidin terveen sisaruksen, kodin, perheen juoksevat asiat ja keikkatöillä toin vähäb rahaa perheeseen mutta mies se pääasiallinen elättäjä.
Tuli meillä erimielisyyttä mistä tahansa, asia kärjistyi siihen että mies haukkui mut niin ulkonäöllisesti kuin tekemiseni ja persoonani. Olin suhteen alkuaikoina kertonut hänelle lähes kaiken historiastani ja kipupisteistäni ja mies käytti riidoissa noita mua vastaan.
Kun tilanne sitten muuttui niin että pääsin takaisin työelämään ja sain jopa harrastuksen, uusia kavereita ja itsetuntoa kasaan päätin ettei ole mitään syytä jäädä tähän parisuhteeseen. Mun ilmoitettua erohalustani ja oikeasti pakattua kamani oli mies ihan järkyttynyt. Näitä miehiä joille ero tulee täysin puskista, hänen mukaansa meidän parisuhde oli ollut aivan loistava ja mä vaan yhtäkkiä heitin sen roskiin. Mulla täytyi salasuhde. Yhteisille tuttaville ja jopa mun sukulaisille ex itki sitä että mä olin kaikki noi vuodet käyttänyt häntä taloudellisesti hyväksi, teettänyt hällä kaikki kotityöt ja lastenhoidon ja sitten yhtäkkiä mä keksin heittää sairaan lapsen laitokseen ja päästyäni itse tienaamaan heitin hänet syrjään kuin vanhan rukkasen. Vien vielä viimeiset rahansa elatusmaksuina (maksaa minimin vaikka tulojen mukaan voisi hakea paljon enemmän).
Jos jotain tuosta suhteesta opin niin ikinä en enää kuuntele erolla uhkailuja. Jos joku mies siihen ryhtyy pakkaan samoin tein laukkunsa.
Olin aikalailla samassa tilanteessa. Mieheni oli suhteen pari ekaa vuotta huomioiva, rakastava ja kaikin puolin ihana. Naimisiin mentiin ja siitä alkoi alamäki- mies ikäänkuin tuntui ajattelevan että nyt voi olla oma itsensä kun toinen on sidottu itseen kiinni eikä varmaan tuosta lähde, kun naimisissa ollaan.
Mies käytti täsmälleen samoja sanoja kuin sinun miehesi AP. Että pitää olla omaa aikaa, ei ole tervettä olla yhdessä 24/7. Meidän yhteinen aika oli sitä että mies teki läppärillä töitä. Oma aika tarkoitti 5 kertaa viikossa salilla käymistä (eli joka arkipäivä) ja viikonloput meni joko töissä tai kavereiden kanssa. Minä hoidin kotihommat koska miehen mukaan olin ylisiisti ja sotku ei häntä häirinnyt. Ja olihan minulla aikaa, hänen työnsä oli kertakaikkiaan paljon tärkeämpää. Eli alistumalla tähän järjestelyyn, mahdollistin miehelle sen että hänen ei tarvinnut tehdä kotitöitä, hän pystyi harrastamaan ja keskittymään uraansa. Kun yritin keskustella tilanteesta, eli siitä että työnjako on epäreilu ja yhteinen aikamme on sitä että mies on fyysisesti läsnä (istuu sohvalla läppäri sylissä) mutta henkisesti ei (kun tekee töitä), saatiin aina riita aikaiseksi koska mies ei jaksanut kuunnella länkytystä.
Paitsi että minulla tuli mitta täyteen kun katselin pari vuotta tätä. Eihän mies olisi halunnut erota, mutta kun pariterapiasta tai keskusteluyrityksistäni huolimatta muutosta ei tullut. Erosimme, enkä kadu pätkääkään. Minä en muuttunut, vaan mies muuttui täysin eri ihmiseksi kuin mitä naimisiin mennessään oli.
N39
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mäkin oon ollu samankaltaisessa tilanteessa. Suhde meni siihen että ehdotin että muutetaan erilleen ja silloin kun tavataan, keskitytään toisiimme. Miehelle tämä tarkoitti sitä että kävi panemassa minua ja eli muuten ihan omaa elämää. Yritti nakittaa että pesisin sen pyykit ettei tarvitse hankkia kallista pyykinpesukonetta.
Erottiin lopulta, kun mua ei kiinnostanut suhde jossa yhteinen tekeminen oli pelkästään seksin harrastamista.
Kuulostaa siltä, että erolla uhkailu on pienin suhteen ongelmista. Jos mies ei halua viettää yhteistä aikaa ja vetäytyy, tulee mieleen että hän on joko masentunut, tai sitten tunteet ap:tä kohtaan ovat kuolleet. Se että seksiä on, ei vielä kerro mitään, sitä nyt voi olla tottumuksesta vaikka toinen ei niin enää kiinnostaisikaan.
Mitä luulet että tapahtuisi, jos ilmoittaisit miehelle että jatkatte seurustelua eri asunnoista? Näin mies saisi kaipaamaansa omaa aikaa, ja suhde voisi taas lämmetä. Jos eri osoitteisiin muuttamisen jälkeenkin miehen aika kuluu pleikkaan ja kännykkään, on aika vetää johtopäätökset.