Lue keskustelun säännöt.
Erolla uhkailu riitatilanteessa
18.04.2021 |
Tilanne on siis se, että mieheni taas kehitteli riidan, jossa syytti minua omasta mielestäni ilman syytä, ja lähti ns. ovet paukkuen pari päivää sitten kaverin luo Totesi myös että avioliitto on sitten tässä. Tätä on tapahtunut aiemminkin, yleensä niin, että hän on juonut itsensä humalaan, jolloin hän on alkanut ottamaan puheeksi minun vikojani. Lopputulos on ollut löhestulkoon aina se, että niistä kehkeytyy riita ja hän kertoo haluavansa erota.
Ollaan aina näiden riitojen jälkeen puhuttu asioista ( minun aloitteesta kylläkin) ja saatu ne sovittua. Silloin mies on aina sanonut että haluaa olla yhdessä ja hetken kaikki onkin ihan hyvin. Nykyisin mies ei juo ja sen myötä nämä eroriidat ovatkin merkittävästi vähentyneet. Tämä kuitenkin vaivaa minua todella paljon, sillä minä en halua erota. Olen tehnyt paljon itsetutkiskelua, miettinyt omaa käytöstäni ja pyrkinyt kaikin tavoin elämään niin, että miehelleni ei tulisi mitään syytä haluta eroa.
Taustatietoina sen verran, että ollaan molemmat kolmekymppisiä ja takana kuuden vuoden suhde. Suhteen alussa ja se mihin mieheeni rakastuin, oli hänen hurmaava ja kaikintavoin rakastava käytös. Minusta tuntui, että ensimmäistä kertaa joku rakastaa mua oikeasti eikä pelkää näyttää sitä. Hän myös myötäili minua lähestulkoon kaikessa, mikä sinänsä oli imartelevaa mutta josta itse en pahemmin pitänyt (ja se onkin aika reilusti vähentynytkin tässä suhteen aikana).
Ja nyt kun tarkemmin ajattelee, niin tuosta alkuaikojen miehestä ei ole juuri mitään enää jäljellä. Ymmärrän toki sen, että alkuhuuma on mitä on, enkä sellaista tavoittelekaan. Se, mitä itse haluan, on tavallinen arki yhdessä. Vaikka TV:n katsomista iltaisin, ulkoilua silloin tällöin ja muuta arkista yhteistä puuhastelua.
Nykytilanne on siis se, että käymme molemmat töissä. Minulla on lyhyempi työaika, joten hoidan 90% kotityöt ja lemmikkien hoitamisen, tämä on mulle ihan fine. Kun mies tulee töistä kotiin, hän tavallisesti syö ja menee pelaamaan illaksi ps4. Itse puuhastelen tällä välin kotityöt, teen omia harrastuksiani kotona, selailen puhelinta ja katson TV/Netflix. Illalla mies sitten kömpii viereeni nukkumaan ja sama toistuu päivästä toiseen. Vapaapäivän hän yleensä käyttää myös pelaamiseen. Välissä toki juttelemmekin jotain eli hän ei ole konsolissa kiinni ihan joka sekunti. Seksiä meillä on ehkä kerran viikossa, itse haluaisin useamminkin.
Aiemmin otin puheeksi aika useinkin sen, että kaipaisin enemmän yhdessäoloa. Arkena ymmärrän että ei välttämättä jaksa, mutta esimerkiksi vapaapäivinä yhdessä lenkkeily tms. aiemmin mainitsemani yhdessä puuhastelu riittäisi minulle. Miehestäni tämä on ns. kohtuuton vaatimus, koska olemme kuulemma 24/7 yhdessä ja hänen on saatava omaa aikaa. Ja toinen syy on se, että hän ei vaan jaksa tehdä minun kanssa mitään. Tavallaan ymmärrän tämän, koska olemme molemmat tosiaan aika paljon kotona, mutta itse en koe yhdessäoloksi sitä että vietämme 100neliön ok-talossa aikaa eri huoneissa ilman, että kommunikoimme toisillemme juuri ollenkaan. Näiden kohtuuttomien vaatimusten takia mies on esimerkiksi aiemmin riidoissa sanonut haluavansa erota. Hän on usein sanonut että ei ole normaalia olla parisuhteessa koko ajan yhdessä ja osoittanut minulle näin miten absurdeja nuo mun toiveet on. Olenkin niistä puhumisen lopettanut oikeastaan kokonaan ja tyytynyt kohtalooni.
En tiedä mitä oikein tällä avautumisella täältä haen. Ehkä jotain vertaistukea tai ulkopuolisen näkökulmaa. Tunnen olevani ihan hukassa. Miestä ei ole nyt siis pariin päivään näkynyt ja viimeisin tieto mulla on se että hän haluaa minut jättää.
Kommentit (87)
Kerro miehellesi, että täytyy joko tai lakata turha uhkailu. Kumpaa hän haluaa?
Totta puhuen epäilen, että hän leikittelee mielessään eron ajatuksella (7 vuoden kriisi?), ja tätä menoa olette ajautumassa kohti eroa kovaa kyytiä. Jos nostat todellisen eron mahdollisuuden esiin, se voi säikäyttää, jos hän ei ole vielä siihen valmis. Näen sellaisen herätyksen ainoana keinona kääntää suunta, johon olette menossa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
” minä en halua erota”
Sitten sinun pitää oppia elämään miehen vikojen ja puutteiden kanssa.
Kivaa päivän jatkoa.Tarkennan siis vielä sen, että en halua erota ennenkuin ollaan tehty kaikki voitava suhteen eteen. En ajatellutkaan, että olisin tässä tilanteessa kunnes kuolema erottaa. Halusin vaan ehkä kokemuksia muilta vastaavassa tilanteessa olleilta, että onko mahdollisesti jotain mitä en itse tässä kuviossa tajua ja miten voisin ehkä miestäkin herätellä.
Ap
Minä olen herätellyt miestäni keskusteluilla sekä aloittamalla parisuhdeterapeutin luona käymisen, toistaiseksi yksin. Olen myös kerran vastannut, että erotaan sitten ja sillä hetkellä tarkoitin sitä. Seuraavana päivänä mies pyysi, että jatkaisimme yhdessä ja käyttäytyisimme paremmin. Jatkoimme. Vaihtelevasti mennyt.
Minulle ero on sellainen asia jota ei oteta esiin riidellessä tai muutenkaan ellei oikeasti halua erota. Olen ottanut joka kerta erokortin todesta ja lähtenyt kävelemään suhteesta.
Eroa, eroa, eroa... Olin samassa tilanteessa, erosin kahdeksan vuotta sitten ja tyyppi edelleen häiriköi.
Vierailija kirjoitti:
Siis eihän teillä ole mitään yhteistä aikaa laisinkaan vaan elätte kuin kämppikset, jotka välillä sekstailevat. Mies näkyy haluavan erota, mutta haluaa sinun tekevän sen lopullisen päätöken kuitenkin. Itse lähtisin tuollaisesta suhteesta
Niinhän tuo tilanne tällä hetkellä on enemmän kämppäkaverillinen.
Syy miksi en ole tästä lähtenyt on se, että mulla on vielä niin tuoreessa muistissa se millainen tuo mies on ollut. Ja että jos on mahdollisuus, että saan sen miehen takaisin niin haluaisin yrittää.
Mies kyllä muuten sanoo rakastavansa minua ja kehuu mua aina välillä, ulkonäköä ja vaatteita, tsemppaa töissä ja harrastuksissakin, eli ei hän ihan tunteeton pökkelö ole. Ja näissä pienissä hetkissä mä nään sen aviomiehen kenen kanssa naimisiin menin. Mutta eihän tällaista voi enää kauan jatkua, tiedän sen.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Erolla uhkaileminen riidellessä on maton vetämistä jalkojen alta. Itsellä menis pikkuhiljaa luotto siihen että olen toiselle kovinkaan tärkeä. Tästä seurais vetäytyminen ja sekin väheneminen. Lopen suhde ois aika ontto. Todennäköisesti tossa kohtaa pettäisin jos en ois älynny jo lähtee.
Joten... en tiiä miks ihmiset on tämmösissä suhteissa? Ap, mitä sinä saat suhteestanne?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lisään vielä sen, että mä olen ollut meidän suhteen aikana koko ajan hoikka ja pidän muutenkin itsestäni huolta. Liikun, meikkaan, tykkään pukeutua kivasti jne. Jos nyt joku alkaa miettimään että olen päästänyt itseni rupsahtamaan
Ap
Entä henkinen puoli?????
Meinaatko siis että olenko itse henkisesti terve? Itsetunto-ongelmia mulla on välillä ollut, mutta kuten aloitusviestissä kerroin, olen tehnyt paljon itsetutkiskelua ja esim. viimeisen vuoden aikana mun itsetunto on noussutkin paljon. Jätin itselleni sopimattoman hormonaalisen ehkäisyn, aloitin säännöllisemmin liikunnan ja muutoinkin tunnen oloni hyväksi. Ja etenkin tänä keväänä oma olo on tuntunut erityisen hyvältä
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
” minä en halua erota”
Sitten sinun pitää oppia elämään miehen vikojen ja puutteiden kanssa.
Kivaa päivän jatkoa.Tarkennan siis vielä sen, että en halua erota ennenkuin ollaan tehty kaikki voitava suhteen eteen. En ajatellutkaan, että olisin tässä tilanteessa kunnes kuolema erottaa. Halusin vaan ehkä kokemuksia muilta vastaavassa tilanteessa olleilta, että onko mahdollisesti jotain mitä en itse tässä kuviossa tajua ja miten voisin ehkä miestäkin herätellä.
Ap
Minä olen herätellyt miestäni keskusteluilla sekä aloittamalla parisuhdeterapeutin luona käymisen, toistaiseksi yksin. Olen myös kerran vastannut, että erotaan sitten ja sillä hetkellä tarkoitin sitä. Seuraavana päivänä mies pyysi, että jatkaisimme yhdessä ja käyttäytyisimme paremmin. Jatkoimme. Vaihtelevasti mennyt.
Tuo parisuhdeterapia on sellainen mitä itsekin olen ehdottanut ja aina aikaisempien riitojen päättyessä hänkin on ollut sitä mieltä, että se olisi hyvä idea.
Minä olen ehkä tyhmästi tehnyt niin, että olen antanut hänelle sen terapia-ajan varaamisen tehtäväksi. Olen sanonut että mun kalenterista löytyy sille aina aika, eli hän voi sen varata sellaiselle päivälle mikä hänelle itselleen sopii. Välillä olen siitä kysynyt, mutta ei ole kuulemma aikaa varannut. Pitäisi varmaan itse olla aktiivisempi tässä asiassa.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Erolla uhkaileminen riidellessä on maton vetämistä jalkojen alta. Itsellä menis pikkuhiljaa luotto siihen että olen toiselle kovinkaan tärkeä. Tästä seurais vetäytyminen ja sekin väheneminen. Lopen suhde ois aika ontto. Todennäköisesti tossa kohtaa pettäisin jos en ois älynny jo lähtee.
Joten... en tiiä miks ihmiset on tämmösissä suhteissa? Ap, mitä sinä saat suhteestanne?
Itsekin koen, että tuo on juurikin maton jalkojen alta vetämistä. Esimerkiksi nytkin meillä meni tilanteeseen nähden ihan mukavasti, minä en ole ”valittanut” mistään ja olen antanut hänelle omaa tilaa. Kaikki viestit mitä laitamme toisillemme esim työpäivinä on olleet hyväntuulisia jne. Ja ihan nurkan takaa sitten tuli taas tämä viimeisinkin erokortti.
Miehellä on viimeaikoina ollut erittäin rankkaa töissä, on tehnyt paljon ylitöitä ym. Joten mietin, onko silläkin vaikutusta tällaiseen purkaukseen. Hän ei ole koskaan ollut kovin hyvä sanoittamaan tunteitaan.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Se ei riitä, että toinen ei halua erota. Känniläisten ja lasten suusta kuuluu totuus. Luulenpa, että pohjimmiltaan miehesi ei haluaisi olla kanssasi enää, mutta ei sitä selvinpäin rohkene sanoa.
Sillä ei ole mitään tekemistä sen kanssa, että olet hoikka tai pukeudut hyvin, vaan ettei hän enää rakasta sinua.
3-kympin ehkä - vaikka elämä olisi kuinka mukavaa ja hyvin suunniteltua niin sen täytyy välillä muuttua.
Haistanko täältä taustalta, että kyse on siitä, että sinulla on elämä niin mukavaa, että ihan sama vaikka mies ei sinua oikeasti rakastakaan niin sinä olet valmis sinnittelemään vaikka seuraavat sata vuotta, kunhan saat tehdä osa-aika töitä ja pintapuolisesti kaikki on kivasti?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siis eihän teillä ole mitään yhteistä aikaa laisinkaan vaan elätte kuin kämppikset, jotka välillä sekstailevat. Mies näkyy haluavan erota, mutta haluaa sinun tekevän sen lopullisen päätöken kuitenkin. Itse lähtisin tuollaisesta suhteesta
Niinhän tuo tilanne tällä hetkellä on enemmän kämppäkaverillinen.
Syy miksi en ole tästä lähtenyt on se, että mulla on vielä niin tuoreessa muistissa se millainen tuo mies on ollut. Ja että jos on mahdollisuus, että saan sen miehen takaisin niin haluaisin yrittää.
Mies kyllä muuten sanoo rakastavansa minua ja kehuu mua aina välillä, ulkonäköä ja vaatteita, tsemppaa töissä ja harrastuksissakin, eli ei hän ihan tunteeton pökkelö ole. Ja näissä pienissä hetkissä mä nään sen aviomiehen kenen kanssa naimisiin menin. Mutta eihän tällaista voi enää kauan jatkua, tiedän sen.
Ap
Sulla on "tuoreessa muistissa" se, millainen mies oli, kun halusi miellyttää sinua. Nyt olet alkanut tutustua mieheen sellaisena, mitä hän oikeasti on. Siis eihän teidän parisuhteessa ole mitään, minkä takia sitä pitäisi vielä venyttää! Kun tietää, millainen hyvä suhde voi olla, niin tuntuu ihan älyttömältä että joku haluaa roikkua tuollaisessa ihan väkisin, vain joidenkin hyvien aikojen muisteluiden voimalla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulla oli pitkä parisuhde tuollainen. Asuttiin yhdessä muutama vuosi, mutta elettiin kuin kämppikset. Kun halusin tehdä jotain yhdessä niin mies sanoi, ettei ehdi. Kuitenkin kun puhelin soi niin sanoi jätkä kavereilleen, että "Tottakai voin nähdä, ei mulla ole muutakaan tekemistä". Mulle ei ollut aikaa mutta muille ihmisille oli ja pleikkarille. Olin tärkeysjärjestyksessä viimeinen.
Mua mies syyllisti lähes kaikesta ja uhkaili erolla. Sitten kun hän rauhoittui, aneli mua takaisin ja vakuutteli ettei ollut tosissaan ja että olen hänen elämänsä tärkein. No ei se kyllä näkynyt arjessa mitenkään. Jotenkin sokeutui tilanteelle. Jotenkin suhde koukutti, sillä oli hyviä aikoja sekä hyvin huonoja aikoja.
Suhde päättyi sitten niin, että mies soitti yllättäen baarista mulle kännissä ja kertoi että hällä on muuten uusi nainen. Olin tavallaan helpottunut, en ruvennut edes itkemään miehen perään.
Nykyään olen uudessa suhteessa, jossa ei ole tuollaisia ongelmia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Erolla uhkaileminen riidellessä on maton vetämistä jalkojen alta. Itsellä menis pikkuhiljaa luotto siihen että olen toiselle kovinkaan tärkeä. Tästä seurais vetäytyminen ja sekin väheneminen. Lopen suhde ois aika ontto. Todennäköisesti tossa kohtaa pettäisin jos en ois älynny jo lähtee.
Joten... en tiiä miks ihmiset on tämmösissä suhteissa? Ap, mitä sinä saat suhteestanne?
Itsekin koen, että tuo on juurikin maton jalkojen alta vetämistä. Esimerkiksi nytkin meillä meni tilanteeseen nähden ihan mukavasti, minä en ole ”valittanut” mistään ja olen antanut hänelle omaa tilaa. Kaikki viestit mitä laitamme toisillemme esim työpäivinä on olleet hyväntuulisia jne. Ja ihan nurkan takaa sitten tuli taas tämä viimeisinkin erokortti.
Miehellä on viimeaikoina ollut erittäin rankkaa töissä, on tehnyt paljon ylitöitä ym. Joten mietin, onko silläkin vaikutusta tällaiseen purkaukseen. Hän ei ole koskaan ollut kovin hyvä sanoittamaan tunteitaan.
Ap
Varmasti miehesi työstressi vaikuttaa tähänkin asiaan, vaikkei tietenkään saisi vaikuttaa. Ehkä miehestä tuntuu, että nyt on pakko alkaa karsia jotain sisältöä ja velvollisuuksia elämästä pois, ja hän typeryyksissään ja lyhytnäköisesti yrittää aloittaa karsimisen parisuhteesta. Tai sitten stressi tekee hänet kiukkuiseksi, lyhytpinnaiseksi ja turhautuneeksi, ja hän päästelee suustaan asioita, joita ei oikeasti tarkoita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Se ei riitä, että toinen ei halua erota. Känniläisten ja lasten suusta kuuluu totuus. Luulenpa, että pohjimmiltaan miehesi ei haluaisi olla kanssasi enää, mutta ei sitä selvinpäin rohkene sanoa.
Sillä ei ole mitään tekemistä sen kanssa, että olet hoikka tai pukeudut hyvin, vaan ettei hän enää rakasta sinua.
3-kympin ehkä - vaikka elämä olisi kuinka mukavaa ja hyvin suunniteltua niin sen täytyy välillä muuttua.
Haistanko täältä taustalta, että kyse on siitä, että sinulla on elämä niin mukavaa, että ihan sama vaikka mies ei sinua oikeasti rakastakaan niin sinä olet valmis sinnittelemään vaikka seuraavat sata vuotta, kunhan saat tehdä osa-aika töitä ja pintapuolisesti kaikki on kivasti?
Minulle nimenomaan on tärkeää että minua parisuhteessa rakastetaan. Ja koska mies sanoo mulle, että hän rakastaa, on vaikea ollut oikeasti lähteä. Hän saa sillä mun pään sekaisin koska teot puhuu toista.
Puitteet missä elämme ovat vaatimattomat mutta riittävät. Yrität ilmeisesti vihjailla että olisin elintason takia tässä? Minä arvostan ja tavoittelen elämässä ensisijaisesti muuta kuin materiaa.
Ap
Girl...
Ansaitset niin paljon enemmän. Tuo erolla uhkailu menee jo henkisen väkivallan puolelle varsinkin kun tyyppi vaan häipyy eikä ilmoita itsestään mitään.
Nyt on kevätsiivouksen aika ja aika heittää roskat ulos.
Vierailija kirjoitti:
Mulla oli pitkä parisuhde tuollainen. Asuttiin yhdessä muutama vuosi, mutta elettiin kuin kämppikset. Kun halusin tehdä jotain yhdessä niin mies sanoi, ettei ehdi. Kuitenkin kun puhelin soi niin sanoi jätkä kavereilleen, että "Tottakai voin nähdä, ei mulla ole muutakaan tekemistä". Mulle ei ollut aikaa mutta muille ihmisille oli ja pleikkarille. Olin tärkeysjärjestyksessä viimeinen.
Mua mies syyllisti lähes kaikesta ja uhkaili erolla. Sitten kun hän rauhoittui, aneli mua takaisin ja vakuutteli ettei ollut tosissaan ja että olen hänen elämänsä tärkein. No ei se kyllä näkynyt arjessa mitenkään. Jotenkin sokeutui tilanteelle. Jotenkin suhde koukutti, sillä oli hyviä aikoja sekä hyvin huonoja aikoja.
Suhde päättyi sitten niin, että mies soitti yllättäen baarista mulle kännissä ja kertoi että hällä on muuten uusi nainen. Olin tavallaan helpottunut, en ruvennut edes itkemään miehen perään.
Nykyään olen uudessa suhteessa, jossa ei ole tuollaisia ongelmia.
Kuulostaa hyvin tutulta. Mun mies myös haluaa olla kavereiden kanssa mielummin kuin minun, jos hänellä vaan jaksamista on. Ja senkin ääneen sanominen, että tuntuu pahalta jos kavereille löytyy energiaa ja jaksamista ja mulle ei, on hänen rajoittamistaan -> yksi syy lisää erolle
Ap
Itse olen ollut samankaltaisessa suhteessa ja tuhlasin siihen 5 vuotta elämästäni. Mies kyllä sanoi kaikenlaista kivaa mutta rakkaus ei varsinaisesti näkynyt teoissa. Moni ihminen/asia kiilasi minun edelle ja en saanut koskaan tarvita puolisoani. Näin jälkiviisana on helppo tajuta että kuka vaan voi sanoa mitä vaan mutta se mitä aktiivisesti tekee kertoo ihmisen arvoista ja kiinnostuksen kohteista. Mies on edelleen (noin vuosi erostamme) sitä mieltä että rakasti mua aidosti mutta minä en usko siihen. Niin ja meidänkin suhde päättyi lopen siihen että mies löysi uuden ja päätti sen jälkeen suhteen. Ajattelen että olin hänelle "paremman puutteessa" sopiva, riittävän vähän tyytyväinen kumppani.
Olen eron jälkeen paljon miettinyt sitä että mikä saa ihmisen tyytymään johonkin mikä ei vaan riitä. Itselle pelkät sanat ei riittänyt silloin eikä varmaan tulevaisuudessakaan.
Suostut kotiorjaksi syystä että? Nyt selkärankaa nainen.
Entä henkinen puoli?????