Mistä pk-seudun sinkkunainen voisi löytää kumppanin vähällä vaivalla?

Heitän vielä lisätäkyn: voisin elättää sitä miestä, kunnes löytää työn, ja suostuisin vähintään kerran päivässä seksiin, vaikkei huvittaisikaan. Voisin hoitaa kokkaukset jne. ja mies pääsisi luokseni täysylläpidolle asumaan.

T. Ap

Vierailija kirjoitti:

Muuta pois sieltä pks. Ite muutin ja justiinsa päätty vuosoen parisuhde. Tinderissä täällä on miehiä latasin sen ja ollujo treffeilläki. Mitään en eti, vitsillä katson tätä.

Missä päin Suomea on parhaat miesapajat?

T. Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mulla vieläpä tasokin on laskenut. Ennen haaveilin jostain suunnilleen itseni tyyppisestä, mutta nyt kelpaisi jopa lievästi alkoholiongelmainen, tupakoiva, ehkä lyhytaikaisesti työtönkin, vaikka itse olen aina opiskellut ylipistossa ja/tai tehnyt töitä, olen raitis ja tupakoimaton sekä melko kokematon suhteissa.

Ylipainokin menettelisi (vaikka itse olen hoikka), pituus voisi olla suunnilleen saman verran kuin itse olen ja ne "miehiset paikat" voisivat olla aika pienikokoisetkin. Ei tarvitse olla siisti tai tyylikäs, ei akateeminen, ei uraa, ei varallisuutta.

Kunhan olisi jokseenkin tasapainoinen, ei-väkivaltainen, keskivertoälykäs, nuhteeton tausta ja edes yrittäisi päästä töihin, niin olisin tyytyväinen ja se mies kelpaisi. Ikähaarukka olisi noin 30-55 vuotta, vanhempikin voisi käydä.

T. Ap

Tästä huokuu sama mitä tonttujen avautumisista. Epätoivo, huono itsetunto sekä pakko. Kolme negatiivista seikkaa mitkä karkoittavat.

Se pitää paikkansa. Olen hyvin huonoitsetuntoinen ja epätoivoinen ja haluan pariutua etupäässä siksi, että pääsisin kertomaan sukulaisille, että minullakin on viimein mies. Ei enää pidettäisi säälittävänä sinkkuna.

T. Ap

Tarviit terapiaa, et miestä. Etsit näyttelykalua

Vierailija kirjoitti:

Naisten suurin ongelma tuntuisi olevan että ei jakseta yrittää kunnolla.

Tavismiehenä se voi ihan oikeasti vaatia vuosien ajan päivittäistä aloitteiden tekemistä naisille monilla eri nettideittisivustoilla ilman minkäänlaista tulosta.

Kävin yhdessä vaiheessa 33 treffit vuodessa ja arvelen että se on vaatinut varmaan 100-200 keskustelun aloitusta ja varmaan ainakin 60 treffipyyntöä.

Naiset tuntuu jaksavan nettideittailua ehkä pari viikkoa tai kuukautta ja sinäkään aikana ei oikeasti panosteta asiaan että tehtäisiin rohkeasti aloitteita (omantasoisille) miehille.

Löysitkö päivittäin oikeasti kiinnostavia naisia deittisivustoilta? Vai riittikö sinulle se, että olitte "samantasoisia", vähät siitä vaikutatteko yhteensopivilta tai kiinnostaako sinua? Nimittäin se näkyy yhteydenotoissa, jos vaan laittaa liukuhihnaviestin kaikille, ja vielä useammalle samana päivänä. Ei vastaanottaja välttämättä tajua viestiä liukuhihnaviestiksi, mutta sellaisten sävy on jo lähtökohtaisesti vähän sellainen, josta rivien välistä välittyy se, "ettei nyt niin kiinnosta, mutta kokeillaan nyt suakin". Sellaiset viestit jäävät väistämättä aika ylimalkaisiksi ja siten jopa luotaantyöntäviksi. Siinä mielessä ei ehkä ole ihme, jos vastauksia ei kuulunut.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mulla vieläpä tasokin on laskenut. Ennen haaveilin jostain suunnilleen itseni tyyppisestä, mutta nyt kelpaisi jopa lievästi alkoholiongelmainen, tupakoiva, ehkä lyhytaikaisesti työtönkin, vaikka itse olen aina opiskellut ylipistossa ja/tai tehnyt töitä, olen raitis ja tupakoimaton sekä melko kokematon suhteissa.

Ylipainokin menettelisi (vaikka itse olen hoikka), pituus voisi olla suunnilleen saman verran kuin itse olen ja ne "miehiset paikat" voisivat olla aika pienikokoisetkin. Ei tarvitse olla siisti tai tyylikäs, ei akateeminen, ei uraa, ei varallisuutta.

Kunhan olisi jokseenkin tasapainoinen, ei-väkivaltainen, keskivertoälykäs, nuhteeton tausta ja edes yrittäisi päästä töihin, niin olisin tyytyväinen ja se mies kelpaisi. Ikähaarukka olisi noin 30-55 vuotta, vanhempikin voisi käydä.

T. Ap

Tästä huokuu sama mitä tonttujen avautumisista. Epätoivo, huono itsetunto sekä pakko. Kolme negatiivista seikkaa mitkä karkoittavat.

Se pitää paikkansa. Olen hyvin huonoitsetuntoinen ja epätoivoinen ja haluan pariutua etupäässä siksi, että pääsisin kertomaan sukulaisille, että minullakin on viimein mies. Ei enää pidettäisi säälittävänä sinkkuna.

T. Ap

Tarviit terapiaa, et miestä. Etsit näyttelykalua

Just joo. Eli haluaisin monen vuoden sinkkuuden päätteeksi miehen, niin se on nounou ja sen sijaan mun pitäisi mennä juttelemaan jonkun tädin kanssa elämästäni?

Totta hitossa olisin (terveellä tavalla) ylpeä, jos mulla olisi kumppani. Tosin elämä olisi varmaan aika parisuhdekeskeistä ja kotona viihtyvää silti. Mutta saisin olla kerrankin ylpeä itsestäni edes pikkuisen, että siis joku minustakin välittää. Eikö saisi olla sellaisesta tyytyväinen?

T. Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mulla vieläpä tasokin on laskenut. Ennen haaveilin jostain suunnilleen itseni tyyppisestä, mutta nyt kelpaisi jopa lievästi alkoholiongelmainen, tupakoiva, ehkä lyhytaikaisesti työtönkin, vaikka itse olen aina opiskellut ylipistossa ja/tai tehnyt töitä, olen raitis ja tupakoimaton sekä melko kokematon suhteissa.

Ylipainokin menettelisi (vaikka itse olen hoikka), pituus voisi olla suunnilleen saman verran kuin itse olen ja ne "miehiset paikat" voisivat olla aika pienikokoisetkin. Ei tarvitse olla siisti tai tyylikäs, ei akateeminen, ei uraa, ei varallisuutta.

Kunhan olisi jokseenkin tasapainoinen, ei-väkivaltainen, keskivertoälykäs, nuhteeton tausta ja edes yrittäisi päästä töihin, niin olisin tyytyväinen ja se mies kelpaisi. Ikähaarukka olisi noin 30-55 vuotta, vanhempikin voisi käydä.

T. Ap

Tästä huokuu sama mitä tonttujen avautumisista. Epätoivo, huono itsetunto sekä pakko. Kolme negatiivista seikkaa mitkä karkoittavat.

Se pitää paikkansa. Olen hyvin huonoitsetuntoinen ja epätoivoinen ja haluan pariutua etupäässä siksi, että pääsisin kertomaan sukulaisille, että minullakin on viimein mies. Ei enää pidettäisi säälittävänä sinkkuna.

T. Ap

Tarviit terapiaa, et miestä. Etsit näyttelykalua

Ja kyllä moni mieskin brassailee sillä, että on löytänyt naisen. Varsinkin, jos nainen on hyvännäköinen. Siinä nousee miehen status kavereiden silmissä heti. Varmaan joku parisuhdetta itsestäänselvyytenä pitävä varattu ihminen tässä taas paheksuu sitä, jos sinkku haluaa kumppanin.

T. Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mulla vieläpä tasokin on laskenut. Ennen haaveilin jostain suunnilleen itseni tyyppisestä, mutta nyt kelpaisi jopa lievästi alkoholiongelmainen, tupakoiva, ehkä lyhytaikaisesti työtönkin, vaikka itse olen aina opiskellut ylipistossa ja/tai tehnyt töitä, olen raitis ja tupakoimaton sekä melko kokematon suhteissa.

Ylipainokin menettelisi (vaikka itse olen hoikka), pituus voisi olla suunnilleen saman verran kuin itse olen ja ne "miehiset paikat" voisivat olla aika pienikokoisetkin. Ei tarvitse olla siisti tai tyylikäs, ei akateeminen, ei uraa, ei varallisuutta.

Kunhan olisi jokseenkin tasapainoinen, ei-väkivaltainen, keskivertoälykäs, nuhteeton tausta ja edes yrittäisi päästä töihin, niin olisin tyytyväinen ja se mies kelpaisi. Ikähaarukka olisi noin 30-55 vuotta, vanhempikin voisi käydä.

T. Ap

Tästä huokuu sama mitä tonttujen avautumisista. Epätoivo, huono itsetunto sekä pakko. Kolme negatiivista seikkaa mitkä karkoittavat.

Se pitää paikkansa. Olen hyvin huonoitsetuntoinen ja epätoivoinen ja haluan pariutua etupäässä siksi, että pääsisin kertomaan sukulaisille, että minullakin on viimein mies. Ei enää pidettäisi säälittävänä sinkkuna.

T. Ap

Tarviit terapiaa, et miestä. Etsit näyttelykalua

Just joo. Eli haluaisin monen vuoden sinkkuuden päätteeksi miehen, niin se on nounou ja sen sijaan mun pitäisi mennä juttelemaan jonkun tädin kanssa elämästäni?

Totta hitossa olisin (terveellä tavalla) ylpeä, jos mulla olisi kumppani. Tosin elämä olisi varmaan aika parisuhdekeskeistä ja kotona viihtyvää silti. Mutta saisin olla kerrankin ylpeä itsestäni edes pikkuisen, että siis joku minustakin välittää. Eikö saisi olla sellaisesta tyytyväinen?

T. Ap

Tollaset virutelmät ei kestä. Mitä sitten kun mies päättääkin jättää?

Oon siis sellaista ihan normaalia tasoa itse, en missi tai instabeibe kuitenkaan. Kasvoiltani tosin olen keskivertoa rumempi (epäsuomalaiset piirteet), mutta kropaltani ok ja hoikka, tosin mitään jättirintoja minulla ei ole. Hiukset ovat pitkät ja paksuhkot. Minusta saa ihan siedettävän, jos vähän laittaudun ja saattaisin parisuhteen vuoksi vähän tsempata ulkonäön kanssa.

T. Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mulla vieläpä tasokin on laskenut. Ennen haaveilin jostain suunnilleen itseni tyyppisestä, mutta nyt kelpaisi jopa lievästi alkoholiongelmainen, tupakoiva, ehkä lyhytaikaisesti työtönkin, vaikka itse olen aina opiskellut ylipistossa ja/tai tehnyt töitä, olen raitis ja tupakoimaton sekä melko kokematon suhteissa.

Ylipainokin menettelisi (vaikka itse olen hoikka), pituus voisi olla suunnilleen saman verran kuin itse olen ja ne "miehiset paikat" voisivat olla aika pienikokoisetkin. Ei tarvitse olla siisti tai tyylikäs, ei akateeminen, ei uraa, ei varallisuutta.

Kunhan olisi jokseenkin tasapainoinen, ei-väkivaltainen, keskivertoälykäs, nuhteeton tausta ja edes yrittäisi päästä töihin, niin olisin tyytyväinen ja se mies kelpaisi. Ikähaarukka olisi noin 30-55 vuotta, vanhempikin voisi käydä.

T. Ap

Tästä huokuu sama mitä tonttujen avautumisista. Epätoivo, huono itsetunto sekä pakko. Kolme negatiivista seikkaa mitkä karkoittavat.

Se pitää paikkansa. Olen hyvin huonoitsetuntoinen ja epätoivoinen ja haluan pariutua etupäässä siksi, että pääsisin kertomaan sukulaisille, että minullakin on viimein mies. Ei enää pidettäisi säälittävänä sinkkuna.

T. Ap

Tarviit terapiaa, et miestä. Etsit näyttelykalua

Ja kyllä moni mieskin brassailee sillä, että on löytänyt naisen. Varsinkin, jos nainen on hyvännäköinen. Siinä nousee miehen status kavereiden silmissä heti. Varmaan joku parisuhdetta itsestäänselvyytenä pitävä varattu ihminen tässä taas paheksuu sitä, jos sinkku haluaa kumppanin.

T. Ap

Keuliminen loppuu eroon. Harva mieskään saa supermalli vosuja ilman pätäkkää. Akka on vuokralla

Vierailija kirjoitti:

Joskus näkee näitä vastarakastuneen näköisiä eläkeläisiä, jotka ovat olleet 50 vuotta yhdessä ja edelleen on kipinää.

Olisipa kiva tietää, mitä tinderiä he aikoinaan käyttivät, kun löytyi niin hyvä mätsi! :)

Ne ovat tavanneet viikko sitten juurikin siellä tinderissä.

Kyllähän sitä viikon päivät rakastuneelta näyttää kuka vaan.

Nykyään on yleistä erota about 50 vuotiaana

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mulla vieläpä tasokin on laskenut. Ennen haaveilin jostain suunnilleen itseni tyyppisestä, mutta nyt kelpaisi jopa lievästi alkoholiongelmainen, tupakoiva, ehkä lyhytaikaisesti työtönkin, vaikka itse olen aina opiskellut ylipistossa ja/tai tehnyt töitä, olen raitis ja tupakoimaton sekä melko kokematon suhteissa.

Ylipainokin menettelisi (vaikka itse olen hoikka), pituus voisi olla suunnilleen saman verran kuin itse olen ja ne "miehiset paikat" voisivat olla aika pienikokoisetkin. Ei tarvitse olla siisti tai tyylikäs, ei akateeminen, ei uraa, ei varallisuutta.

Kunhan olisi jokseenkin tasapainoinen, ei-väkivaltainen, keskivertoälykäs, nuhteeton tausta ja edes yrittäisi päästä töihin, niin olisin tyytyväinen ja se mies kelpaisi. Ikähaarukka olisi noin 30-55 vuotta, vanhempikin voisi käydä.

T. Ap

Tästä huokuu sama mitä tonttujen avautumisista. Epätoivo, huono itsetunto sekä pakko. Kolme negatiivista seikkaa mitkä karkoittavat.

Se pitää paikkansa. Olen hyvin huonoitsetuntoinen ja epätoivoinen ja haluan pariutua etupäässä siksi, että pääsisin kertomaan sukulaisille, että minullakin on viimein mies. Ei enää pidettäisi säälittävänä sinkkuna.

T. Ap

Tarviit terapiaa, et miestä. Etsit näyttelykalua

Just joo. Eli haluaisin monen vuoden sinkkuuden päätteeksi miehen, niin se on nounou ja sen sijaan mun pitäisi mennä juttelemaan jonkun tädin kanssa elämästäni?

Totta hitossa olisin (terveellä tavalla) ylpeä, jos mulla olisi kumppani. Tosin elämä olisi varmaan aika parisuhdekeskeistä ja kotona viihtyvää silti. Mutta saisin olla kerrankin ylpeä itsestäni edes pikkuisen, että siis joku minustakin välittää. Eikö saisi olla sellaisesta tyytyväinen?

T. Ap

Tollaset virutelmät ei kestä. Mitä sitten kun mies päättääkin jättää?

No sitten mies jättää. No can do. Itse olen aina jättänyt ne exäni. Tosin se suhdetta haikaileva kaveritapailumies jätti minut, kun en jaksanut nähdä häntä jatkuvasti tai tuhlata vapaa-aikaani häneen riittävästi.

T. Ap

Vierailija kirjoitti:

Oon siis sellaista ihan normaalia tasoa itse, en missi tai instabeibe kuitenkaan. Kasvoiltani tosin olen keskivertoa rumempi (epäsuomalaiset piirteet), mutta kropaltani ok ja hoikka, tosin mitään jättirintoja minulla ei ole. Hiukset ovat pitkät ja paksuhkot. Minusta saa ihan siedettävän, jos vähän laittaudun ja saattaisin parisuhteen vuoksi vähän tsempata ulkonäön kanssa.

T. Ap

Paljastuit tonttu trolliksi

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mulla vieläpä tasokin on laskenut. Ennen haaveilin jostain suunnilleen itseni tyyppisestä, mutta nyt kelpaisi jopa lievästi alkoholiongelmainen, tupakoiva, ehkä lyhytaikaisesti työtönkin, vaikka itse olen aina opiskellut ylipistossa ja/tai tehnyt töitä, olen raitis ja tupakoimaton sekä melko kokematon suhteissa.

Ylipainokin menettelisi (vaikka itse olen hoikka), pituus voisi olla suunnilleen saman verran kuin itse olen ja ne "miehiset paikat" voisivat olla aika pienikokoisetkin. Ei tarvitse olla siisti tai tyylikäs, ei akateeminen, ei uraa, ei varallisuutta.

Kunhan olisi jokseenkin tasapainoinen, ei-väkivaltainen, keskivertoälykäs, nuhteeton tausta ja edes yrittäisi päästä töihin, niin olisin tyytyväinen ja se mies kelpaisi. Ikähaarukka olisi noin 30-55 vuotta, vanhempikin voisi käydä.

T. Ap

Tästä huokuu sama mitä tonttujen avautumisista. Epätoivo, huono itsetunto sekä pakko. Kolme negatiivista seikkaa mitkä karkoittavat.

Se pitää paikkansa. Olen hyvin huonoitsetuntoinen ja epätoivoinen ja haluan pariutua etupäässä siksi, että pääsisin kertomaan sukulaisille, että minullakin on viimein mies. Ei enää pidettäisi säälittävänä sinkkuna.

T. Ap

Tarviit terapiaa, et miestä. Etsit näyttelykalua

Ja kyllä moni mieskin brassailee sillä, että on löytänyt naisen. Varsinkin, jos nainen on hyvännäköinen. Siinä nousee miehen status kavereiden silmissä heti. Varmaan joku parisuhdetta itsestäänselvyytenä pitävä varattu ihminen tässä taas paheksuu sitä, jos sinkku haluaa kumppanin.

T. Ap

Keuliminen loppuu eroon. Harva mieskään saa supermalli vosuja ilman pätäkkää. Akka on vuokralla

Uutta kehiin sitten vain.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mulla vieläpä tasokin on laskenut. Ennen haaveilin jostain suunnilleen itseni tyyppisestä, mutta nyt kelpaisi jopa lievästi alkoholiongelmainen, tupakoiva, ehkä lyhytaikaisesti työtönkin, vaikka itse olen aina opiskellut ylipistossa ja/tai tehnyt töitä, olen raitis ja tupakoimaton sekä melko kokematon suhteissa.

Ylipainokin menettelisi (vaikka itse olen hoikka), pituus voisi olla suunnilleen saman verran kuin itse olen ja ne "miehiset paikat" voisivat olla aika pienikokoisetkin. Ei tarvitse olla siisti tai tyylikäs, ei akateeminen, ei uraa, ei varallisuutta.

Kunhan olisi jokseenkin tasapainoinen, ei-väkivaltainen, keskivertoälykäs, nuhteeton tausta ja edes yrittäisi päästä töihin, niin olisin tyytyväinen ja se mies kelpaisi. Ikähaarukka olisi noin 30-55 vuotta, vanhempikin voisi käydä.

T. Ap

Tästä huokuu sama mitä tonttujen avautumisista. Epätoivo, huono itsetunto sekä pakko. Kolme negatiivista seikkaa mitkä karkoittavat.

Se pitää paikkansa. Olen hyvin huonoitsetuntoinen ja epätoivoinen ja haluan pariutua etupäässä siksi, että pääsisin kertomaan sukulaisille, että minullakin on viimein mies. Ei enää pidettäisi säälittävänä sinkkuna.

T. Ap

Tarviit terapiaa, et miestä. Etsit näyttelykalua

Ja kyllä moni mieskin brassailee sillä, että on löytänyt naisen. Varsinkin, jos nainen on hyvännäköinen. Siinä nousee miehen status kavereiden silmissä heti. Varmaan joku parisuhdetta itsestäänselvyytenä pitävä varattu ihminen tässä taas paheksuu sitä, jos sinkku haluaa kumppanin.

T. Ap

Keuliminen loppuu eroon. Harva mieskään saa supermalli vosuja ilman pätäkkää. Akka on vuokralla

Uutta kehiin sitten vain.

Tyhjästä on vaikea nyhjästä.

Annatko laitella kakkoseen?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oon siis sellaista ihan normaalia tasoa itse, en missi tai instabeibe kuitenkaan. Kasvoiltani tosin olen keskivertoa rumempi (epäsuomalaiset piirteet), mutta kropaltani ok ja hoikka, tosin mitään jättirintoja minulla ei ole. Hiukset ovat pitkät ja paksuhkot. Minusta saa ihan siedettävän, jos vähän laittaudun ja saattaisin parisuhteen vuoksi vähän tsempata ulkonäön kanssa.

T. Ap

Paljastuit tonttu trolliksi

Ah, siis tontun näköinen vai? Olen itse asiassa sellainen ehkä keskitasoinen oikeasti, naamaltani omasta mielestäni ruma. Kroppa on ok ja pysyy vähällä treenillä ja kotiruoalla kuosissa ilman kummempaa vaivannäköä. Mutta en ole trolli. Haluaisin mieluusti kumppanin ja olen ollut monta vuotta sinkku. Ja mulle ei oikeasti tule kukaan selvin päin Suomessa kadulla juttelemaan parisuhdeasioissa.

T. Ap

Vierailija kirjoitti:

Heitän vielä lisätäkyn: voisin elättää sitä miestä, kunnes löytää työn, ja suostuisin vähintään kerran päivässä seksiin, vaikkei huvittaisikaan. Voisin hoitaa kokkaukset jne. ja mies pääsisi luokseni täysylläpidolle asumaan.

T. Ap

Jos saan harrastaa ulostefetissejäni kanssasi seksin aikana, niin sitten voin ryhtyä kanssasi suhteeseen. Diili?

Vierailija kirjoitti:

Annatko laitella kakkoseen?

Tähän mennessä elämässäni en ole antanut, mutta voin pistää asian harkintaan vastentahtoisesti. En myöskään pidä muistakaan spesiaalijutuista. Olen vaniljaseksin kannalla.

T. Ap

Vierailija kirjoitti:

Heitän vielä lisätäkyn: voisin elättää sitä miestä, kunnes löytää työn, ja suostuisin vähintään kerran päivässä seksiin, vaikkei huvittaisikaan. Voisin hoitaa kokkaukset jne. ja mies pääsisi luokseni täysylläpidolle asumaan.

T. Ap

Älä turhaan.

Kyllä akateemisia, 30-40 -vuotiaita miessinkkuja on pk-seudulla vaikka kuinka.

Itse olen pitkästä suhteesta eronnut, FM, vakituisessa työsuhteessa, päihteetön, savuton, liikunnallinen, normaalipainoinen mies. Ikäistäni parisuhdetta etsivää naista on lähes mahdoton löytää.

Vierailija kirjoitti:

Annatko laitella kakkoseen?

Mitä sillä on väliä tässä kohtaa? Eihän sitä ihmisestä näe ulospäin, eli eivät kyseisenlaista seksiä toivovat miehet voi tietää, ketä naista se kiinnostaa ja ketä ei. Ei tuo voi olla syy siihen, ettei lähestytä.