Lue keskustelun säännöt.
Lapsen harrastus vie minut vääriin piireihin
17.04.2021 |
Aloitimme pari vuotta sitten aivan kauemmas asiaa ajattelematta erään lajin ilmaisen kokeilun myötä ja lapsemme innostuivat siitä kovasti. Emme tosiaan ajatelleet asiaa vielä ollenkaan, että laji on eteenpäin mennessään melko elitistinen ja kallis harrastaa. Eka vuosi perusryhmässä meni hyvin, sitten alkoi valmentajien pyytely kehitysryhmään. Jos siinä vaiheessa maksut alkoivat kohota korkeiksi meille. Nyt lapseni siirtyi korkeimpaan ryhmään joka myös kilpailee ja tunnen olevani aivan väärässä seurassa.
En todellakaan ole mikään kovatuloisin eliittirouva, eikä miehenikään tienaa kuin keskituloisesti. Teen äärettömän paljon töitä, että saan lapseni harrastusmaksut kasaan eikä meillä todellakaan ole varaa ihan viimeisimmän huudon vaatteisiin ja varusteisiin, joita myös tämä laji esteettisen puolen kannalta alkaa vaatimaan.
Tänä aamuna vein lapseni ajoissa harrastamaan ja katselin kun eräs isä upouudella bemarillaan lipui harratsuspaikan eteen ja lapsi nousi glitterit vilkkuen ulos autosta viimeistä pisaraa myöten merkkivaatteissa ja varusteissa. Ajoin omalla perusautolla hiukan kauemmas ja toivotin lapselle kivat treenit, hänkin kotona niin nätiksi laitettu mitä meidän varusteilla vaan saa laitettua.
Kun lähdin pihasta ajelemaan pois ajattelin että olenkohan nyt aivan väärän lajin parissa lapseni kanssa, emme ole lainkaan näiden eliittipiirien ja rikkaiden rinnalla oikeassa paikassa. Kyyneleet tuli silmiini kun mietin, että toivottavasti se mitä lapsille pystyn tarjoamaan ja antamaan, aikaa ja rakkautta sekä huolenpitoa on riittävästi koska yhtään enempää rahaa en enää pysty järjestämään heidän elämäänsä. Toivon että tämän lajin harrastamisen jatkuminen ei aseta heitä jossain vaiheessa eri asemaan, kun rikkailla on vara porskuttaa koko ajan siinä vieressä ja sen seuraaminen saman lajin sisällä on liiankin helppoa.
Kommentit (93)
Perämehtään sammoelemmaan. Kumsuappoot jalakaan. Jottii vanhat verkkarit piälle. Siinon ilimanen harrastus.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Missähän paikkakunnalla mahdat asua?
Tampereella taitoluistelun harrastaminen ei ole ollenkaan tuollaista kuvaamasi kaltaista. Harrastajat ovat tavallista perheistä, ei mitään eliittiväkeä.
Ap on Porvoosta.
Mun lapset harrastaa taitoluistelua. Ehkä se on elitistilaji, ainakin sellaiseksi se vielä ajatellaan, mutta ihan tavallisia vanhempia me ollaan. Samat audit ja bemarit tuo lapsia treeneihin oli laji jalkapallo tai voimistelu. En mä jaksa olla kiinnostunut millaisilla autoilla lapsia tuodaan treeneihin. Tärkeintä on, että lapsi viihtyy.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lajin ei tarvitse olla sinun silmilläsi katsoen upea, riittää että se tuo lapsellesi iloa.
Itse vähän vieroksun ns. eliittilajeja, koska ajattelen että harrastuksien pitäisi olla mahdollisimman vapaita pätemisestä ja veren maku suussa kilpailemisesta, ja ns. eliitti tuo helposti mukanaan omat arvonsa. Eli mieluummin parkouria ja kiipeilyä kuin telinevoimistelua, jos minun mielipidettäni kysytään.
Telinevoimisteluko on eliittilaji?! No jopas jotakin. Enpä tiennyt siitä.
Ihan samalla tavoin ne lapset siellä treenasivat, olivatpa millaisesta perheestä tahansa.
Totta kai lapset treenaavat siellä samalla tavoin, ovatpa millaisesta perheestä tahansa. Mutta kyse olikin siitä, että haluanko lapseni omaksuvan sen tavan. On olemassa myös ei-kilpailullisia akrobaattisia lajeja.
Mitä ihmettä höpiset? Et halua, että urheilua harrastavat lapsesi omaksuvat tavan treenata?
En todellakaan halua, että lapseni omaksuvat sellaisen tavan treenata, mitä esimerkiksi taitoluistelun kulisseista on julkisuuteen tihkunut.
Yksi lapsistani on liikunnallisesti varsin lahjakas, ja hän opettelee asioita täysin omaehtoisesti. Katsoo taitavampia skeittaajia, tykkää kiipeilystä, parkourista, potkii palloa kavereiden kanssa (tietenkin pääpaino tempuissa) ja juoksee kaikkialle. Hän näkee jonkun tekevän tempun ja opettelee sen. Minusta juuri tuo on oikea tapa treenata, ja toivon sen kestävän läpi elämän.
Vierailija kirjoitti:
Perämehtään sammoelemmaan. Kumsuappoot jalakaan. Jottii vanhat verkkarit piälle. Siinon ilimanen harrastus.
Eikä yhtään huono!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minua ihmetyttää, miten pienillä tulolla ihmiset ostavat niitä audeja ja bemareita. Omat prioriteetit on kyllä ihan muualla.
Onko nyt kyse a) siitä, että teillä ei ole varaa lapsen harrastukseen vai b) siitä, että sinun häpeän tunteesi häiritsee lapsen kuskaamista paikalle?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Persaukisiahan ne oli Räikkösenkin vanhemmat ja mikroautot taisivat olla vähän kalliimpi harrastus kuin luistelu ja silti pärjäsivät.
Vierailija kirjoitti:
Minua ihmetyttää, miten pienillä tulolla ihmiset ostavat niitä audeja ja bemareita. Omat prioriteetit on kyllä ihan muualla.
Juppikulttuuriin on aina kuulunut velaksi ostetut statusesineet kuten komeat bemarit ja hifilaitteet.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Sinulla on huono itsetunto ja vertailet sen vuoksi asioita, joilla muille ei ole mitään merkitystä. Kuulun itse Suomessa parhaiten ansaisevaan 10 %:iin ja mieheni parhaiten ansaitsevaan 5 %:iin. Ei minua kiinnosta pätkääkään se, millaisella autolla kukin ajelee. Itse asiassa perheellämme ei edes ole autoa. Kallein käsilaukkuni on maksanut vajaa 200 euroa jne.
Ymmärrän huolen, jos rahat eivät meinaa riittää harrastusmaksuihin, mutta muuten sinä minusta murehdit turhia asioita.
Ajatuksesi oli kiva, mutta tuo käsilaukun hinta vähän pilasi viestin hyvää tarkoitusta. Mun käsilaukku on kirppikseltä, 5 €.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lajin ei tarvitse olla sinun silmilläsi katsoen upea, riittää että se tuo lapsellesi iloa.
Itse vähän vieroksun ns. eliittilajeja, koska ajattelen että harrastuksien pitäisi olla mahdollisimman vapaita pätemisestä ja veren maku suussa kilpailemisesta, ja ns. eliitti tuo helposti mukanaan omat arvonsa. Eli mieluummin parkouria ja kiipeilyä kuin telinevoimistelua, jos minun mielipidettäni kysytään.
Telinevoimisteluko on eliittilaji?! No jopas jotakin. Enpä tiennyt siitä.
Ihan samalla tavoin ne lapset siellä treenasivat, olivatpa millaisesta perheestä tahansa.
Totta kai lapset treenaavat siellä samalla tavoin, ovatpa millaisesta perheestä tahansa. Mutta kyse olikin siitä, että haluanko lapseni omaksuvan sen tavan. On olemassa myös ei-kilpailullisia akrobaattisia lajeja.
Mitä ihmettä höpiset? Et halua, että urheilua harrastavat lapsesi omaksuvat tavan treenata?
En todellakaan halua, että lapseni omaksuvat sellaisen tavan treenata, mitä esimerkiksi taitoluistelun kulisseista on julkisuuteen tihkunut.
Yksi lapsistani on liikunnallisesti varsin lahjakas, ja hän opettelee asioita täysin omaehtoisesti. Katsoo taitavampia skeittaajia, tykkää kiipeilystä, parkourista, potkii palloa kavereiden kanssa (tietenkin pääpaino tempuissa) ja juoksee kaikkialle. Hän näkee jonkun tekevän tempun ja opettelee sen. Minusta juuri tuo on oikea tapa treenata, ja toivon sen kestävän läpi elämän.
Minun tyttöni taitoluisteluseurassa ei harjoiteltu sellaisen valmentajan johdolla, mitä on julkisuuteen noussut Mirjami Penttinen.
Olen iloinen, kun tyttö sai treenata itselleen mieluista harrastusta, kehittyä siinä, vähän kilpaillakin ja menestyä sekä aloittaa nuorempien apuvalmentajana.
Kaikille ei ohjattu ja tavoitteellinen liikuntalaji sovi. On hyvä, että on erityyppisille lapsille erilaisia harrastamisen mahdollisuuksia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Aloittaja on oikeassa vaikka värikynääkin käytetään tällaisissa aloituksissa.
Itse en ikimaailmassa uhraisi kaikkea taloudellista liikkumavaraa vain ja ainoastaan lasten harrastuksiin. Monet tekevät niin tai paremmin tähän ketjuun kuvaavasti ajautuvat siihen. Tämä kostautuu ajan myötä. Julkisuuteen pääsevät vain survival bias -tapaukset. Ainahan jonkun on oltava maailmanmestarikin. Sinänsä se ei ole meriitti jos kerran kisat järjestetään joka tapauksessa.
Lasten harrastuksia voi budjetoida kuten muitakin menoja vaikka 20-30 eur/kk.
Mitä pidemmälle kehittyy sitä enemmän maksut nousee. Meillä valkku painosti kesäleirille joita oli useampi ja kaikkine kuluineen olivat noin 500e per leiri.
Jos lapsi ei ole superlahjakas yksäripuolella, esim. Jos kaksoisaxel ei suju, niin suosittelen muokkaa siellä vähän fiksumpaa touhu ja joukkueurheilusta oppii paljon enemmän elämää varten. Kallista sielläkin mutta vähän inhkimillisempää sentään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Luistelu. Rahat riittävät kyllä harrastusmaksuihin nippa nappa ja lapsi rakastaa lajiaan. Olen yrittänyt ajatella että ne taidot ovat tärkeämmät kuin se yhteiskunnallinen status harrastavan lapsen vanhemmilla. Valitettavasti se vaan näkyy niin monessa jutussa tässäkin lajissa.
Itse laji on upea, valmentajat ja tunnelma. Mutta välillä tunnen olevani kuokkavieras linnnajuhlissa.
Ap
Ap, tiedän niin miltä sinusta tuntuu! Itse onnistun vähän väliä saamaan itseni tilanteeseen, jossa olen piireissä jonne en kuulu. Osa lasten kautta, osa oman kiinnostuksen. Alkaen vaikka ihan siitä, että muutimme uudelle asuinalueelle ja nuorimmalle lapselle oli kiire saada uusi hoitopaikka. Kävi tuuri, ja tyttö sai paikan lähimmästä päiväkodista mitä täällä on. En perehtynyt siinä muuttostressin aikana sen kummemmin itse päiväkodin maineeseen yms, kunhan nyt vaan tiesin että paikka on ok.
No, paikkahan on yksityinen, musiikkipainoitteinen päiväkoti. Kun vien lasta aamulla hoitoon, yritän mahduttaa oman peruskipponi Teslojen, Audien ja Bemareiden väliin. Enkä nyt edes liioittele. Luojan kiitos korona on estänyt kaiken toiminnan, sillä muuten tuon päiväkodin vanhempainyhdistys järjestelisi ties mitä kirppistä ja laskiasmäkeä ja sen sellaista.
Paras/pahin onnistuminen tässä aiheessa on kuitenkin se, mihin me rakennamme taloa. Hartiapankilla, pala palalta kun työt antaa myöten ja on varaa palkata tekijä. Tontin ostimme ilmeisen epätoivoiselta myyjältä, koska meidän tarjous oli kepillä jäätä - kokeilua, joka sitten yllättäen menikin läpi. Niinpä me tavalliset Virtaset nyt sitten rakennamme tavallista hökkeliämme keskelle asuinaluetta, jossa viimeisimmän myyntiin tulleen talon pyyntihinta oli yli miljoonan. Alue oli meille etäisesti tuttu, mutta on sellainen piilossa oleva keidas, joka jää uuden ja paljon tunnetumman asuinalueen varjoon.
Olen miettinyt ihan samaa, että toivottavasti se mitä meillä on annettavaa, riittää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lajin ei tarvitse olla sinun silmilläsi katsoen upea, riittää että se tuo lapsellesi iloa.
Itse vähän vieroksun ns. eliittilajeja, koska ajattelen että harrastuksien pitäisi olla mahdollisimman vapaita pätemisestä ja veren maku suussa kilpailemisesta, ja ns. eliitti tuo helposti mukanaan omat arvonsa. Eli mieluummin parkouria ja kiipeilyä kuin telinevoimistelua, jos minun mielipidettäni kysytään.
Telinevoimisteluko on eliittilaji?! No jopas jotakin. Enpä tiennyt siitä.
Ihan samalla tavoin ne lapset siellä treenasivat, olivatpa millaisesta perheestä tahansa.
Totta kai lapset treenaavat siellä samalla tavoin, ovatpa millaisesta perheestä tahansa. Mutta kyse olikin siitä, että haluanko lapseni omaksuvan sen tavan. On olemassa myös ei-kilpailullisia akrobaattisia lajeja.
Mitä ihmettä höpiset? Et halua, että urheilua harrastavat lapsesi omaksuvat tavan treenata?
En todellakaan halua, että lapseni omaksuvat sellaisen tavan treenata, mitä esimerkiksi taitoluistelun kulisseista on julkisuuteen tihkunut.
Yksi lapsistani on liikunnallisesti varsin lahjakas, ja hän opettelee asioita täysin omaehtoisesti. Katsoo taitavampia skeittaajia, tykkää kiipeilystä, parkourista, potkii palloa kavereiden kanssa (tietenkin pääpaino tempuissa) ja juoksee kaikkialle. Hän näkee jonkun tekevän tempun ja opettelee sen. Minusta juuri tuo on oikea tapa treenata, ja toivon sen kestävän läpi elämän.
On hyvä tapa, mutta jos lähtee mukaan joukkueeseen, yksi temppuilija voi pian kokea olevansa ulkopuolinen, sillä jalkapallo on ensisijaisesti joukkuelaji. Monessa junnujoukkueessa on aina ne pari Messiä, jotka eivät kuuntele ohjeita ja sooloilevat, ja joiden vanhemmille on todella vaikea saada perille sitä viestiä, että kotona voi temppuilla, treeneissä ja peleissä mennään kuten muutkin.
Lapsen kyllä kannattaisi luopua rakkaasta harrastuksestaan pönkittääkseen äidin surkeaa itsetuntoa. Opeta vaan lapsellesi että jos ei ole uudenkarheaa bemaria kannattaa ajaa leuka rinnassa sivummalle
Onneksi lahjkkuus ei ole vin rikkaiden etuoikeus.
Mun tytär harrasti monta vuotta muodostelmaluistelua ja osittain voin allekirjoittaa tuon. Monella tytöllä oli erittäin varakkaat vanhemmat, mutta ei kaikilla.
Laji on kallis, mitä korkeammalle tasolle mennään sitä enemmän se maksaa. Ei pelkästään jäämaksut, mutta joka vuosi uudet kisapuvut sekä kisamatkat ja muut. Pelkästään luistimet maksavat monta sataa euroa. Monessa perheessä se tarkoittaa sitä, että muuhun ei ole rahaa.
Kerran seurasin jäähallin edessä, kun vanhemmat toivat HIFKissä kiekkoilevia poikiaan, oli niinä Audia ja Mersua jonossa.
Yleisesti ottaen, harrastusmaksut ovat ihan järjettömiä! En ikinä, milloinkaan, maksaisi edes 100€/kk lapsen harrastuksesta! En, vaikka perheemme tulot ovat yli 100 000 € vuodessa. Silti nuo kolme ovat aina saaneet harrastaa mielensä mukaan.
Kuule. Kerran jännitin yhtä työtapaamista,oli semmonen piireissä liikkuva,tositosi koppava ukko (vaimo oli kiva)ajeli vimpan päälle hienolla autolla ja puvut maksoivat taatusti enemmän kuin sain palkkaa kuukaudessa. MUTTA. Kun se mies tuli siihen tapaamiseen ja lätsytti purkkaa kitalakeaan vasten,siihen karisi pelkoni. Olkoon vaik kuin rikas,junttius tulee ilmi jossain vaiheessa. Vaikka ois rahaa,se ei takaa käytöstapoja eikä se takaa taitoja! Voi olla että on rahaa maksaa harrastus ja rahaa ajella okyautoilla,mutta ei se sitä lasta lahjakkaammaksi tee!
Turhaa mietit tuommoisia,anna lapsen harrastaa!