Miten toimia lapsen kanssa joka keksii tekosyitä kun ei halua tehdä jotain?

Normaalia murrosikäisen kapinaa. Moni lopettaa tuossa vaiheessa harrastuksensa. Aloittaa sitten aikuisena uudelleen. Lapsesi haluaa tehdä juuri päinvastoin kuin sinä haluat. Se kuuluu tuossa iässä asiaan. Valehtelu ei lakkaa niin pitkään aikaan kun lapsi kokee että sinua täytyy miellyttää. Valehtelu lakkaa kun lapsi uskaltaa kertoa mitä itse oikeasti haluaa.

Vierailija kirjoitti:

Jos siihen liikkumiseen pakottamaan rupeat, todennäköisin lopputulos on, että hän rupeaa vain inhoamaan kaikenlaista liikuntaa, eikä sitten ainakaan aikuisena liiku yhtään enempää kuin on ihan pakko.

Mä en oo koskaan ollut mikään liikunnallinen ihminen mutta viimeisetkin halut liikkua meni siinä kun vanhemmat kiristi ja uhkaili ja pakotti urheilemaan ja lenkkeilemään. Säällä kuin säällä, joka päivä. Myös kipeänä. (Ja olen aina ollut ihan normaalipainoinen/hoikka ja olen yhä.)

Vierailija kirjoitti:

En pysty näillä lähtötiedoilla kommentoimaan ap. Kun itse olin lapsi olisin sanonut jotain tuollaista ihan siksi että kaipaisin lisää rakkaudenosoituksia vanhemmilta. Olisin mennyt jumppaamaan ihan minne tahansa jos olisin tuntenut oloni turvalliseksi ja rakastetuksi. Ongelma oli se että en tuntenut.

Minun mielestäni taas vastaat oikein osuvasti. Meillä kun kuitenkin kerrotaan ja näytetään että rakastetaan, niin on vaikea ymmärtää miten monta kertaa päivässä se pitää näyttää vielä, ja miten, ja monestiko pitää sanoa. Emme näe itse kodin ilmapiirissä mitään vikaa, ja toinen lapsi on aivan erilainen,eikä hänellä ole valehteluongelmaa(vaikka tietenkin jokainen nyt valehtelee jostain pikkujutusta ja se on ok). Valehtelu on siitä ongelmallista että kukaan ei tunne kunnolla tällaista valehtelijaa, koska ei voi tieteää mikä on totta ja mikä ei, eikä tietää mitä toinen nyt oikeasti tuntee ja ajattelee ja kokee. On myös liikaa vaadittu etä opettelisin lukemaan lapsen ajatuksia. Hänelle on kyllä kerrottu puhumisen ja itsensä ilmaisemisen merkityksestä, mutta mikään mitä tehdään tai sanotaan ei oel tuottanut hyvää tulosta. On aika lohdutonta sanoa että rakastakaa enemmän ja välittäkää enemmän, kun jo rakastetaan ja välitetään niin paljon kuin ikinä pystytään. Nämä kaikki tehdään jo, ja on tehty aina, joten väkisinkin alkaa kompassi osoittamaan lasta kohtaan, että hänestä tämä nyt olisi kiinni, mutta hän vain haluaa jatkaa valehteluaan.

ap

Lapsi ei uskalla kertoa sinulle mitä oikeasti ajattelee, koska tietää ettet hyväksy sitä. Lapsella ei ole muuta keinoa kuin valehdella, koska olet vakaasti sitä mieltä että lapsesi on liian pyöreä ja hänen pitäisi harrastaa säännöllisesti liikuntaa. Tästä säännöllisestä liikunnasta et jousta ja lapsesi tietää sen. Ainoa keino lapselle välttää liikuntaa, on väittää jalan/käden tms. olevan kipeä. Mielestäni tuollainen joustamattomuus säännöllisen liikunnan suhteen ei ole hyväksi. Nyt käy niin, että lapsen psyykkinen vointi heikkenee, vaikka fyysinen vointi pakkoliikunnalla paranisikin. No valinta se tuokin on. Itse unohtaisin nyt tuon pyöreyden ja pakkoaktivoinnin ja panostaisin psyykkiseen puoleen, jotta valehtelusta päästäisiin eroo .

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen huomannut (työssäni), että sellaiset lapset valehtelevat herkästi, joilla on heidän temperamentilleen liian vaativat/tiukat vanhemmat sääntöineen. Lapselle valhe on keino miellyttää vanhempaa ja suojella itseä (ja ehkä vanhempaakin) pettymyksen tunteilta. Lapsesi ei halua, että petyt siihen, että hän ei halua mennä harrastukseen/lenkille tai tehdä sitä asiaa, mitä sinä haluat hänen tekevän. Hän ei vielä käsitä, että näet hänen valheidensa läpi.

Jos haluat, että valehtelu loppuu, niin löysää vaatimuksia. Puhu lapselle kuinka tärkeä ja merkityksellinen hän on omana itsenään. Jutelkaa mitä lapsi itse haluaisi vapaa-ajalla tehdä. Älä mieti sitä pyöreyttä, koska stressi/vaatimukset/paineet jos mikä, pyöristää lisää. Lapsen olisi tärkeää tuntea olevansa rakas ja tärkeä juuri sellaisena kuin on. Motivaatio tehdä asioita, ei kasva pakottamalla. Pakottaminen lisää vain aggressiivisia tunteita. Minusta kuulostaa, että lapsi tarvitsee tilaa. Jos hänellä on joku maksullinen harrastus niin voitte sopia, että siellä on käytävä kausi loppuun, mutta sitten voi lopettaa, jos harrastus ei kiinnosta. Voit vedota rahaan. Jos jalka on kipeä, viet oikeasti yhden kerran lääkäriin. Kehoitan kuitenkin antamaan lapselle tilaa ja vapautta päättää vapaa-ajasta ja valita harrastuksensa itse. Jos vanhemmat kontrolloivat ja päättävät liikaa tämmöisessä asiassa niin tuloksena on todella vaikea murrosikä ja iso kapinointi. Harrastukset ja vapaa-aika eivät ole se asia, josta kannattaa lähteä taistelemaan. Niitä asioita, joista vanhemmat päättävät lapsen puolesta ovat esim. koulussa on käytävä/yöllä nukutaan/päihteitä ei käytetä. Se, mitä lapsi harrastaa, on lapsen asia ja päätös. Sen ei ole pakko olla liikuntaa, jos liikunta ei motivoi. Pyöreys voi kadota pelkällä pituuskasvulla. Ruokavalioon voi vaikuttaa sillä mitä kotiin ostetaan.

Et tainnut lukea ihan kunnolla mitä olen kirjoittanut? 

Harrastuksista kerroin jo useassa viestissä miten sen kanssa on, kuten myös miten pyöreyteen suhtaudutaan, ne löytyvät kyllä aikaisemmista viesteistä jos haluaa ne nähdä. Lääkäristäkin on kerrottu useaan otteeseen, että onko siellä käyty vain ei, kuten myös ruokavaliosta. Kannattaa ehkä lukea uudelleen jos meni näin paljon asiaa ohi.

12 vuotias kyllä ymmärtää valehtelevansa, ja tietää että se huomataan kyllä. Vaatimukset ovat että koulu pitää hoitaa kunnolla, ja oma osa pitää tehdä kotitöistä. Lisäksi yhteiseen tekemiseen osallistutaan, Lapsi ei ole vammainen, joten nämä pitää onnistua kun ne on vaatimuksia toisellekin lapselle. Vapaa-ajasta jos lapsi päättää itse, hän vain istuu/makaa ja katsoo tv:tä tai pelaa. En oikein jaksa uskoa että se olisi kasvavalle lapselle hyväksi.

Lapselle kerrotaan kyllä että hän on merkityksellinen ja tärkeä omana itsenään. Mikäli nämä asiat eivät mene perille, niin mitä tässä voi enää tehdä? 

ap

Anna lapselle tilaa ja vapautta. Ei 12-vuotiasta voi enää määrätä vapaa-ajalla harrastamaan äidin valitsemia lajeja ja aktiviteetteja. Itsekin lopetin tuossa iässä kaikki harrastukset. En todellakaan olisi harrastanut mitään äidin tai isän käskystä. Nykyään olen aktiivisesti juoksua ja hiihtoa sekä kuntosalia harrastava aikuinen. Jos lapsena olisi pakotettu niin saattaisi olla että vihaisin kaikkea liikuntaa. Sain teininä juurikin maata sohvalla, herkutella, olla tietokoneella ka katsoa TV:tä. Ei se pilannut minun kehitystä. Nyt on yliopistokoulutus ja perhe.

Tuossa vaiheessa kasvetaan omaksi itseksi. Siihen kuuluu kapinointi vanhempia ja heidän ihanteissaan kohtaan. Mitä enemmän ihailet ”aktiivisuutta ja urheilullisuutta” sitä enemmän lapsesi tulee makaamaan sohvalla ja laiskottelemaan. Sinun täytyy nyt vain sietää, että lapsi on oma erillinen ihminen ja valitsee jo tuossa iässä itse mitä tekee vapaa-ajalla. Toki voit pitää omasta näkemyksestäsi kiinni ja jatkaa samaan malliin. Kasvatat tulla tyylillä valehtelevan ihmisen, jopa patologisen valehtelijan, joka ei uskalla olla oma itsensä ja välillä esim. laiskotella. Valehtelee aikuisenakin muille silmät ja suut täyteen miellyttääkseen muita. Lapsesi valehtelee miellyttääkseen sinua koska ei kehtaa olla sitä mitä on, koska tietää että ei täytä vaatimuksiasi ja odotuksiasi. Jos haluat muuttaa lapsesi toimintatapaa niin muuta ensin omaa toimintaasi. Anna tilaa ja alenna vaatimuksia. Älä ole niin ehdoton. Ei se lapsi siitä pilalle mene vaikka menisi useampi vuosi ilman harrastuksia. Ajattelet aika mustavalkoisesti lapsen kehityksestä.

En lukenut koko viestiä koska jo alusta tuli selväksi ettet ole joko lukenut mitä olen kirjoittanut aiemmin, tai sitten trollaat. Ole hyvä ja kirjoita uudelleen, tällä kertaa paremmin keskittyen, ja aiemmat viestit kertaamalla. Minua ei saa kukaan raivoihin sillä että trollailee aiheen vierestä, koska en edes lue sellaisia viestejä kokonaan. Nuo tuollaiset viestit eivät ole suunnattu meidän tilanteeseemme, joten niitä on minun turha lähteä lukemaan alkua pidemmälle.

Jos jollain on oikeasti tähän meidän tilanteeseen sopivia ajatuksia, niin niitä kuulisin mielelläni :) 

ap

Tämä vastauksesi kertoo kaiken siitä miksi lapsesi valehtelee. Et pysty edes harkitsemaan sitä että omassa toiminnassasi voisi olla muuttamisen paikkaa.

Nämä aiheen vierestä kirjoittamasi sepustukset taas kertovat sinusta sen että olet trolli. Vastaan jokaiseen viestiin jossa kirjoitetaan asiasta, eikä jankata vääristeltyjä mukasanomisiani. Trollit  on semmosia että ne mielellään vievät  ketjua vääntämiseen ja kääntämiseen. Pakko ei  ole kommentoida jos ei ole itse aiheeseen mitään sanottavaa.

ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En pysty näillä lähtötiedoilla kommentoimaan ap. Kun itse olin lapsi olisin sanonut jotain tuollaista ihan siksi että kaipaisin lisää rakkaudenosoituksia vanhemmilta. Olisin mennyt jumppaamaan ihan minne tahansa jos olisin tuntenut oloni turvalliseksi ja rakastetuksi. Ongelma oli se että en tuntenut.

Minun mielestäni taas vastaat oikein osuvasti. Meillä kun kuitenkin kerrotaan ja näytetään että rakastetaan, niin on vaikea ymmärtää miten monta kertaa päivässä se pitää näyttää vielä, ja miten, ja monestiko pitää sanoa. Emme näe itse kodin ilmapiirissä mitään vikaa, ja toinen lapsi on aivan erilainen,eikä hänellä ole valehteluongelmaa(vaikka tietenkin jokainen nyt valehtelee jostain pikkujutusta ja se on ok). Valehtelu on siitä ongelmallista että kukaan ei tunne kunnolla tällaista valehtelijaa, koska ei voi tieteää mikä on totta ja mikä ei, eikä tietää mitä toinen nyt oikeasti tuntee ja ajattelee ja kokee. On myös liikaa vaadittu etä opettelisin lukemaan lapsen ajatuksia. Hänelle on kyllä kerrottu puhumisen ja itsensä ilmaisemisen merkityksestä, mutta mikään mitä tehdään tai sanotaan ei oel tuottanut hyvää tulosta. On aika lohdutonta sanoa että rakastakaa enemmän ja välittäkää enemmän, kun jo rakastetaan ja välitetään niin paljon kuin ikinä pystytään. Nämä kaikki tehdään jo, ja on tehty aina, joten väkisinkin alkaa kompassi osoittamaan lasta kohtaan, että hänestä tämä nyt olisi kiinni, mutta hän vain haluaa jatkaa valehteluaan.

ap

Tilane korjaantuu, kun muutat omaa asennettasi ja vuorovaikutusta. Oikeasti katsot ja kuuntelet sitä ladta.

Seljeä syy tilanteeseen on se, että lapsi ei uskalla kertoa mitä ajattelee. Hänen on pakko valehdella. Eikä syy ole lapsessa vaan sinussa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen huomannut (työssäni), että sellaiset lapset valehtelevat herkästi, joilla on heidän temperamentilleen liian vaativat/tiukat vanhemmat sääntöineen. Lapselle valhe on keino miellyttää vanhempaa ja suojella itseä (ja ehkä vanhempaakin) pettymyksen tunteilta. Lapsesi ei halua, että petyt siihen, että hän ei halua mennä harrastukseen/lenkille tai tehdä sitä asiaa, mitä sinä haluat hänen tekevän. Hän ei vielä käsitä, että näet hänen valheidensa läpi.

Jos haluat, että valehtelu loppuu, niin löysää vaatimuksia. Puhu lapselle kuinka tärkeä ja merkityksellinen hän on omana itsenään. Jutelkaa mitä lapsi itse haluaisi vapaa-ajalla tehdä. Älä mieti sitä pyöreyttä, koska stressi/vaatimukset/paineet jos mikä, pyöristää lisää. Lapsen olisi tärkeää tuntea olevansa rakas ja tärkeä juuri sellaisena kuin on. Motivaatio tehdä asioita, ei kasva pakottamalla. Pakottaminen lisää vain aggressiivisia tunteita. Minusta kuulostaa, että lapsi tarvitsee tilaa. Jos hänellä on joku maksullinen harrastus niin voitte sopia, että siellä on käytävä kausi loppuun, mutta sitten voi lopettaa, jos harrastus ei kiinnosta. Voit vedota rahaan. Jos jalka on kipeä, viet oikeasti yhden kerran lääkäriin. Kehoitan kuitenkin antamaan lapselle tilaa ja vapautta päättää vapaa-ajasta ja valita harrastuksensa itse. Jos vanhemmat kontrolloivat ja päättävät liikaa tämmöisessä asiassa niin tuloksena on todella vaikea murrosikä ja iso kapinointi. Harrastukset ja vapaa-aika eivät ole se asia, josta kannattaa lähteä taistelemaan. Niitä asioita, joista vanhemmat päättävät lapsen puolesta ovat esim. koulussa on käytävä/yöllä nukutaan/päihteitä ei käytetä. Se, mitä lapsi harrastaa, on lapsen asia ja päätös. Sen ei ole pakko olla liikuntaa, jos liikunta ei motivoi. Pyöreys voi kadota pelkällä pituuskasvulla. Ruokavalioon voi vaikuttaa sillä mitä kotiin ostetaan.

Et tainnut lukea ihan kunnolla mitä olen kirjoittanut? 

Harrastuksista kerroin jo useassa viestissä miten sen kanssa on, kuten myös miten pyöreyteen suhtaudutaan, ne löytyvät kyllä aikaisemmista viesteistä jos haluaa ne nähdä. Lääkäristäkin on kerrottu useaan otteeseen, että onko siellä käyty vain ei, kuten myös ruokavaliosta. Kannattaa ehkä lukea uudelleen jos meni näin paljon asiaa ohi.

12 vuotias kyllä ymmärtää valehtelevansa, ja tietää että se huomataan kyllä. Vaatimukset ovat että koulu pitää hoitaa kunnolla, ja oma osa pitää tehdä kotitöistä. Lisäksi yhteiseen tekemiseen osallistutaan, Lapsi ei ole vammainen, joten nämä pitää onnistua kun ne on vaatimuksia toisellekin lapselle. Vapaa-ajasta jos lapsi päättää itse, hän vain istuu/makaa ja katsoo tv:tä tai pelaa. En oikein jaksa uskoa että se olisi kasvavalle lapselle hyväksi.

Lapselle kerrotaan kyllä että hän on merkityksellinen ja tärkeä omana itsenään. Mikäli nämä asiat eivät mene perille, niin mitä tässä voi enää tehdä? 

ap

Anna lapselle tilaa ja vapautta. Ei 12-vuotiasta voi enää määrätä vapaa-ajalla harrastamaan äidin valitsemia lajeja ja aktiviteetteja. Itsekin lopetin tuossa iässä kaikki harrastukset. En todellakaan olisi harrastanut mitään äidin tai isän käskystä. Nykyään olen aktiivisesti juoksua ja hiihtoa sekä kuntosalia harrastava aikuinen. Jos lapsena olisi pakotettu niin saattaisi olla että vihaisin kaikkea liikuntaa. Sain teininä juurikin maata sohvalla, herkutella, olla tietokoneella ka katsoa TV:tä. Ei se pilannut minun kehitystä. Nyt on yliopistokoulutus ja perhe.

Tuossa vaiheessa kasvetaan omaksi itseksi. Siihen kuuluu kapinointi vanhempia ja heidän ihanteissaan kohtaan. Mitä enemmän ihailet ”aktiivisuutta ja urheilullisuutta” sitä enemmän lapsesi tulee makaamaan sohvalla ja laiskottelemaan. Sinun täytyy nyt vain sietää, että lapsi on oma erillinen ihminen ja valitsee jo tuossa iässä itse mitä tekee vapaa-ajalla. Toki voit pitää omasta näkemyksestäsi kiinni ja jatkaa samaan malliin. Kasvatat tulla tyylillä valehtelevan ihmisen, jopa patologisen valehtelijan, joka ei uskalla olla oma itsensä ja välillä esim. laiskotella. Valehtelee aikuisenakin muille silmät ja suut täyteen miellyttääkseen muita. Lapsesi valehtelee miellyttääkseen sinua koska ei kehtaa olla sitä mitä on, koska tietää että ei täytä vaatimuksiasi ja odotuksiasi. Jos haluat muuttaa lapsesi toimintatapaa niin muuta ensin omaa toimintaasi. Anna tilaa ja alenna vaatimuksia. Älä ole niin ehdoton. Ei se lapsi siitä pilalle mene vaikka menisi useampi vuosi ilman harrastuksia. Ajattelet aika mustavalkoisesti lapsen kehityksestä.

En lukenut koko viestiä koska jo alusta tuli selväksi ettet ole joko lukenut mitä olen kirjoittanut aiemmin, tai sitten trollaat. Ole hyvä ja kirjoita uudelleen, tällä kertaa paremmin keskittyen, ja aiemmat viestit kertaamalla. Minua ei saa kukaan raivoihin sillä että trollailee aiheen vierestä, koska en edes lue sellaisia viestejä kokonaan. Nuo tuollaiset viestit eivät ole suunnattu meidän tilanteeseemme, joten niitä on minun turha lähteä lukemaan alkua pidemmälle.

Jos jollain on oikeasti tähän meidän tilanteeseen sopivia ajatuksia, niin niitä kuulisin mielelläni :) 

ap

Tämä vastauksesi kertoo kaiken siitä miksi lapsesi valehtelee. Et pysty edes harkitsemaan sitä että omassa toiminnassasi voisi olla muuttamisen paikkaa.

Nämä aiheen vierestä kirjoittamasi sepustukset taas kertovat sinusta sen että olet trolli. Vastaan jokaiseen viestiin jossa kirjoitetaan asiasta, eikä jankata vääristeltyjä mukasanomisiani. Trollit  on semmosia että ne mielellään vievät  ketjua vääntämiseen ja kääntämiseen. Pakko ei  ole kommentoida jos ei ole itse aiheeseen mitään sanottavaa.

ap

Tuo edeltävä on täysin oikeassa ja teidän tilanne korjautuu, kun tajuat tämän ja muutat omaa käyttäytymistäsi.

Jos olisin tuossa tilanteessa niin yrittäisin käsitellä itseni kanssa niitä tunteita, mitä lapsen sohvalla makoilu, television katselu ja valehtelu itsessäni herättävät. Kokisin varmaan pelkoa (muuttuuko lapsi koskaan normaaliksi aktiiviseksi ihmiseksi), vastenmielisyyttä (liikunnan vähyyden aiheuttamat fyysiset seuraukset), epätoivo (miksi taas valehtelee) jne. Asia on kuitenkin niin, että toista ihmisistä on vaikeampi muuttaa. Itseään, omaa suhtautumistapaa, omia ajatuksia jne. on helpompi muuttaa. Sitä kautta voi löytyä avain vaikuttaa lapsen käytösmalleihin.

Kuulostaa, että olet varmasti vaativa myös itseäsi kohtaan. Et varmasti päästä itseäsikään helpolla. Vuorovaikutuksessa on aina useampi osapuoli. Jos toinen osapuoli valehtelee niin vaikka valehtelu on täysin väärin niin silti omaa itseä tarkastelemalla voi löytyä ymmärrystä siihen, miksi tässä vuorovaikutussuhteessa toinen osapuoli ”turvautuu” valehteluun.

Monta hyvää pointtia on jo tullut, mutta en sulkisi pois sitäkään mahdollisuutta, että jalka on oikeasti kipeä. Se että joku terveyskeskuksen vastavalmistunut eurolääkäri ei pikaisella pyöräyttelyllä löydä jalasta mitään vikaa, ei itsessään todista että mitään oireilua ei oikeasti ole ja lapsi tahallisesti valehtelee. Ok, voi olla että oikeasti asiaa on tutkittu tosi huolellisesti, mutta pelkkä "lääkärissä on käyty" ei sitä vielä kerro. Perustelen epäilyäni oikeasti kipeästä jalasta sillä, että jos lapsi toistuvasti sanoo että haluaa jatkaa harrastusta, mutta on sitten jäämässä pois kipeän jalan takia, niin se kuulostaa enemmän oikeasti kipeältä jalalta kuin haluttomuudelta käydä harrastuksessa. Mutta voi ihan hyvin myös olla tuollainen psykologinen kuvio kuin edelliset ovat esittäneet.

Vierailija kirjoitti:

Normaalia murrosikäisen kapinaa. Moni lopettaa tuossa vaiheessa harrastuksensa. Aloittaa sitten aikuisena uudelleen. Lapsesi haluaa tehdä juuri päinvastoin kuin sinä haluat. Se kuuluu tuossa iässä asiaan. Valehtelu ei lakkaa niin pitkään aikaan kun lapsi kokee että sinua täytyy miellyttää. Valehtelu lakkaa kun lapsi uskaltaa kertoa mitä itse oikeasti haluaa.

Tässä on hyvinkin perää, mutta lapsen käytös koskee kaikkia muitakin kuin minua. Joten miten saat lapsen sellaiseksi että hän uskaltaa kertoa kaikille mitä oikeasti haluaa, eikä pyri miellyttämään(valehtelu ei kyllä ole miellyttämistä). Entä kun ei tarvitse miellyttää ketään, mutta lapsi itse kokee niin? Miten lapsi pääsee yli tuosta itse, meitä muite kun ei tarvitse miellytellä. Meinaat siis että koska lapselta halutaan toden puhumista, hän valehtelee siksi? Toinen lapsi ei valehtele vaikka hänletäkin edellytetään totuuden puhumista, vai mitä tarkoitat tällä että haluaa tehdä päinvastoin? Et ainakaan harrastusta, koska sitä ei ole pakko harrastaa, ja lapsi tietää sen. Mitä siis tarkoitat päinvastaisella? Lapsi siis haluaa valehdella KAIKILLE, koska tietää että KAIKKI haluaisivat ett puhutaan totta, vai miten? Tämä ei koske minua pelkästään, vaan  kaikkia muitakin, myös kavereille valehtetee. 

Vierailija kirjoitti:

Olen huomannut (työssäni), että sellaiset lapset valehtelevat herkästi, joilla on heidän temperamentilleen liian vaativat/tiukat vanhemmat sääntöineen. Lapselle valhe on keino miellyttää vanhempaa ja suojella itseä (ja ehkä vanhempaakin) pettymyksen tunteilta. Lapsesi ei halua, että petyt siihen, että hän ei halua mennä harrastukseen/lenkille tai tehdä sitä asiaa, mitä sinä haluat hänen tekevän. Hän ei vielä käsitä, että näet hänen valheidensa läpi.

Jos haluat, että valehtelu loppuu, niin löysää vaatimuksia. Puhu lapselle kuinka tärkeä ja merkityksellinen hän on omana itsenään. Jutelkaa mitä lapsi itse haluaisi vapaa-ajalla tehdä. Älä mieti sitä pyöreyttä, koska stressi/vaatimukset/paineet jos mikä, pyöristää lisää. Lapsen olisi tärkeää tuntea olevansa rakas ja tärkeä juuri sellaisena kuin on. Motivaatio tehdä asioita, ei kasva pakottamalla. Pakottaminen lisää vain aggressiivisia tunteita. Minusta kuulostaa, että lapsi tarvitsee tilaa. Jos hänellä on joku maksullinen harrastus niin voitte sopia, että siellä on käytävä kausi loppuun, mutta sitten voi lopettaa, jos harrastus ei kiinnosta. Voit vedota rahaan. Jos jalka on kipeä, viet oikeasti yhden kerran lääkäriin. Kehoitan kuitenkin antamaan lapselle tilaa ja vapautta päättää vapaa-ajasta ja valita harrastuksensa itse. Jos vanhemmat kontrolloivat ja päättävät liikaa tämmöisessä asiassa niin tuloksena on todella vaikea murrosikä ja iso kapinointi. Harrastukset ja vapaa-aika eivät ole se asia, josta kannattaa lähteä taistelemaan. Niitä asioita, joista vanhemmat päättävät lapsen puolesta ovat esim. koulussa on käytävä/yöllä nukutaan/päihteitä ei käytetä. Se, mitä lapsi harrastaa, on lapsen asia ja päätös. Sen ei ole pakko olla liikuntaa, jos liikunta ei motivoi. Pyöreys voi kadota pelkällä pituuskasvulla. Ruokavalioon voi vaikuttaa sillä mitä kotiin ostetaan.

Tässä oli koko ketjun monipuolisin ja paras vastaus ap:n ongelmaan, mutta ei kelpaa hänelle. Ihmettelen, millaista ratkaisuehdotusta odotat. Kannattaa uskoa, että lapsen käytöstä et voi muuttaa, vaan ainoastaan omaasi. Ilmeisesti nautit asian jankkaamisesta ja muiden trollittelusta. Huvinsa kullakin, mutta lasta käy sääliksi, jos aloituksesi on totta.

Vierailija kirjoitti:

Lapsi ei uskalla kertoa sinulle mitä oikeasti ajattelee, koska tietää ettet hyväksy sitä. Lapsella ei ole muuta keinoa kuin valehdella, koska olet vakaasti sitä mieltä että lapsesi on liian pyöreä ja hänen pitäisi harrastaa säännöllisesti liikuntaa. Tästä säännöllisestä liikunnasta et jousta ja lapsesi tietää sen. Ainoa keino lapselle välttää liikuntaa, on väittää jalan/käden tms. olevan kipeä. Mielestäni tuollainen joustamattomuus säännöllisen liikunnan suhteen ei ole hyväksi. Nyt käy niin, että lapsen psyykkinen vointi heikkenee, vaikka fyysinen vointi pakkoliikunnalla paranisikin. No valinta se tuokin on. Itse unohtaisin nyt tuon pyöreyden ja pakkoaktivoinnin ja panostaisin psyykkiseen puoleen, jotta valehtelusta päästäisiin eroo .

Luin ketjun, eikä missään tullut ilmi että lasta pakotetaan harrastamaan. Kiinnostaisi myös minua lainaus kohdasta jossa näin väitetään. Päinvastoin sen sijaan lukee useassakin viestissä. Ihme puusilmäporukkaa. En tiedä mitä tekisin tilanteessa jossa kaikki on käytetty jo. Antaisin olla varmaan vain.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen huomannut (työssäni), että sellaiset lapset valehtelevat herkästi, joilla on heidän temperamentilleen liian vaativat/tiukat vanhemmat sääntöineen. Lapselle valhe on keino miellyttää vanhempaa ja suojella itseä (ja ehkä vanhempaakin) pettymyksen tunteilta. Lapsesi ei halua, että petyt siihen, että hän ei halua mennä harrastukseen/lenkille tai tehdä sitä asiaa, mitä sinä haluat hänen tekevän. Hän ei vielä käsitä, että näet hänen valheidensa läpi.

Jos haluat, että valehtelu loppuu, niin löysää vaatimuksia. Puhu lapselle kuinka tärkeä ja merkityksellinen hän on omana itsenään. Jutelkaa mitä lapsi itse haluaisi vapaa-ajalla tehdä. Älä mieti sitä pyöreyttä, koska stressi/vaatimukset/paineet jos mikä, pyöristää lisää. Lapsen olisi tärkeää tuntea olevansa rakas ja tärkeä juuri sellaisena kuin on. Motivaatio tehdä asioita, ei kasva pakottamalla. Pakottaminen lisää vain aggressiivisia tunteita. Minusta kuulostaa, että lapsi tarvitsee tilaa. Jos hänellä on joku maksullinen harrastus niin voitte sopia, että siellä on käytävä kausi loppuun, mutta sitten voi lopettaa, jos harrastus ei kiinnosta. Voit vedota rahaan. Jos jalka on kipeä, viet oikeasti yhden kerran lääkäriin. Kehoitan kuitenkin antamaan lapselle tilaa ja vapautta päättää vapaa-ajasta ja valita harrastuksensa itse. Jos vanhemmat kontrolloivat ja päättävät liikaa tämmöisessä asiassa niin tuloksena on todella vaikea murrosikä ja iso kapinointi. Harrastukset ja vapaa-aika eivät ole se asia, josta kannattaa lähteä taistelemaan. Niitä asioita, joista vanhemmat päättävät lapsen puolesta ovat esim. koulussa on käytävä/yöllä nukutaan/päihteitä ei käytetä. Se, mitä lapsi harrastaa, on lapsen asia ja päätös. Sen ei ole pakko olla liikuntaa, jos liikunta ei motivoi. Pyöreys voi kadota pelkällä pituuskasvulla. Ruokavalioon voi vaikuttaa sillä mitä kotiin ostetaan.

Et tainnut lukea ihan kunnolla mitä olen kirjoittanut? 

Harrastuksista kerroin jo useassa viestissä miten sen kanssa on, kuten myös miten pyöreyteen suhtaudutaan, ne löytyvät kyllä aikaisemmista viesteistä jos haluaa ne nähdä. Lääkäristäkin on kerrottu useaan otteeseen, että onko siellä käyty vain ei, kuten myös ruokavaliosta. Kannattaa ehkä lukea uudelleen jos meni näin paljon asiaa ohi.

12 vuotias kyllä ymmärtää valehtelevansa, ja tietää että se huomataan kyllä. Vaatimukset ovat että koulu pitää hoitaa kunnolla, ja oma osa pitää tehdä kotitöistä. Lisäksi yhteiseen tekemiseen osallistutaan, Lapsi ei ole vammainen, joten nämä pitää onnistua kun ne on vaatimuksia toisellekin lapselle. Vapaa-ajasta jos lapsi päättää itse, hän vain istuu/makaa ja katsoo tv:tä tai pelaa. En oikein jaksa uskoa että se olisi kasvavalle lapselle hyväksi.

Lapselle kerrotaan kyllä että hän on merkityksellinen ja tärkeä omana itsenään. Mikäli nämä asiat eivät mene perille, niin mitä tässä voi enää tehdä? 

ap

Anna lapselle tilaa ja vapautta. Ei 12-vuotiasta voi enää määrätä vapaa-ajalla harrastamaan äidin valitsemia lajeja ja aktiviteetteja. Itsekin lopetin tuossa iässä kaikki harrastukset. En todellakaan olisi harrastanut mitään äidin tai isän käskystä. Nykyään olen aktiivisesti juoksua ja hiihtoa sekä kuntosalia harrastava aikuinen. Jos lapsena olisi pakotettu niin saattaisi olla että vihaisin kaikkea liikuntaa. Sain teininä juurikin maata sohvalla, herkutella, olla tietokoneella ka katsoa TV:tä. Ei se pilannut minun kehitystä. Nyt on yliopistokoulutus ja perhe.

Tuossa vaiheessa kasvetaan omaksi itseksi. Siihen kuuluu kapinointi vanhempia ja heidän ihanteissaan kohtaan. Mitä enemmän ihailet ”aktiivisuutta ja urheilullisuutta” sitä enemmän lapsesi tulee makaamaan sohvalla ja laiskottelemaan. Sinun täytyy nyt vain sietää, että lapsi on oma erillinen ihminen ja valitsee jo tuossa iässä itse mitä tekee vapaa-ajalla. Toki voit pitää omasta näkemyksestäsi kiinni ja jatkaa samaan malliin. Kasvatat tulla tyylillä valehtelevan ihmisen, jopa patologisen valehtelijan, joka ei uskalla olla oma itsensä ja välillä esim. laiskotella. Valehtelee aikuisenakin muille silmät ja suut täyteen miellyttääkseen muita. Lapsesi valehtelee miellyttääkseen sinua koska ei kehtaa olla sitä mitä on, koska tietää että ei täytä vaatimuksiasi ja odotuksiasi. Jos haluat muuttaa lapsesi toimintatapaa niin muuta ensin omaa toimintaasi. Anna tilaa ja alenna vaatimuksia. Älä ole niin ehdoton. Ei se lapsi siitä pilalle mene vaikka menisi useampi vuosi ilman harrastuksia. Ajattelet aika mustavalkoisesti lapsen kehityksestä.

En lukenut koko viestiä koska jo alusta tuli selväksi ettet ole joko lukenut mitä olen kirjoittanut aiemmin, tai sitten trollaat. Ole hyvä ja kirjoita uudelleen, tällä kertaa paremmin keskittyen, ja aiemmat viestit kertaamalla. Minua ei saa kukaan raivoihin sillä että trollailee aiheen vierestä, koska en edes lue sellaisia viestejä kokonaan. Nuo tuollaiset viestit eivät ole suunnattu meidän tilanteeseemme, joten niitä on minun turha lähteä lukemaan alkua pidemmälle.

Jos jollain on oikeasti tähän meidän tilanteeseen sopivia ajatuksia, niin niitä kuulisin mielelläni :) 

ap

Tämä vastauksesi kertoo kaiken siitä miksi lapsesi valehtelee. Et pysty edes harkitsemaan sitä että omassa toiminnassasi voisi olla muuttamisen paikkaa.

Nämä aiheen vierestä kirjoittamasi sepustukset taas kertovat sinusta sen että olet trolli. Vastaan jokaiseen viestiin jossa kirjoitetaan asiasta, eikä jankata vääristeltyjä mukasanomisiani. Trollit  on semmosia että ne mielellään vievät  ketjua vääntämiseen ja kääntämiseen. Pakko ei  ole kommentoida jos ei ole itse aiheeseen mitään sanottavaa.

ap

Tuo edeltävä on täysin oikeassa ja teidän tilanne korjautuu, kun tajuat tämän ja muutat omaa käyttäytymistäsi.

Eli pitää muuttaa omaa käytöstä. Eli nyt alan siis pakottamaan lasta harrastukseen, sanoi hän olevansa kipeä tai ei. Lopetan kannustamisen ja sen kertomisen että hän on hyvä juuri tuollaisena, ja alan näkemään hänen arvonsa vain urheilun kautta? Anteeksi nyt, mutta oli kyllä sysisurkea vastaus :D

ap

Vierailija kirjoitti:

Jos olisin tuossa tilanteessa niin yrittäisin käsitellä itseni kanssa niitä tunteita, mitä lapsen sohvalla makoilu, television katselu ja valehtelu itsessäni herättävät. Kokisin varmaan pelkoa (muuttuuko lapsi koskaan normaaliksi aktiiviseksi ihmiseksi), vastenmielisyyttä (liikunnan vähyyden aiheuttamat fyysiset seuraukset), epätoivo (miksi taas valehtelee) jne. Asia on kuitenkin niin, että toista ihmisistä on vaikeampi muuttaa. Itseään, omaa suhtautumistapaa, omia ajatuksia jne. on helpompi muuttaa. Sitä kautta voi löytyä avain vaikuttaa lapsen käytösmalleihin.

Kuulostaa, että olet varmasti vaativa myös itseäsi kohtaan. Et varmasti päästä itseäsikään helpolla. Vuorovaikutuksessa on aina useampi osapuoli. Jos toinen osapuoli valehtelee niin vaikka valehtelu on täysin väärin niin silti omaa itseä tarkastelemalla voi löytyä ymmärrystä siihen, miksi tässä vuorovaikutussuhteessa toinen osapuoli ”turvautuu” valehteluun.

Kiitos hyvästä viestistäsi. Kertoisitko vielä miten puuttua siihen että lapsi valehtelee kaikille? Minulle hän valehtelee kaikista vähiten kuitenkin. Lapsella taitaa olla aika isoja vuorovaikutusongelmia itsensä kanssa, ja hän varmaan tarvitsisi ihan ammattiapua.

ap

Vierailija kirjoitti:

Monta hyvää pointtia on jo tullut, mutta en sulkisi pois sitäkään mahdollisuutta, että jalka on oikeasti kipeä. Se että joku terveyskeskuksen vastavalmistunut eurolääkäri ei pikaisella pyöräyttelyllä löydä jalasta mitään vikaa, ei itsessään todista että mitään oireilua ei oikeasti ole ja lapsi tahallisesti valehtelee. Ok, voi olla että oikeasti asiaa on tutkittu tosi huolellisesti, mutta pelkkä "lääkärissä on käyty" ei sitä vielä kerro. Perustelen epäilyäni oikeasti kipeästä jalasta sillä, että jos lapsi toistuvasti sanoo että haluaa jatkaa harrastusta, mutta on sitten jäämässä pois kipeän jalan takia, niin se kuulostaa enemmän oikeasti kipeältä jalalta kuin haluttomuudelta käydä harrastuksessa. Mutta voi ihan hyvin myös olla tuollainen psykologinen kuvio kuin edelliset ovat esittäneet.

Minusta tuntuu siltä että lapsi valehtelee haluavansa jatkaa harrastusta, koska hän epäilee että sitä häneltä odotetaan vaikka sanottaisiinkin ettei ole pakko harrastaa. Tuon ikäisen joutaa sen verran miehistyä jo että uskaltaa sanoa oman mielipiteensä eikä myötäile jatkuvasti muita ihmisiä. Saa pellen maineen tuolla tyylillä.

Vierailija kirjoitti:

Toinen lapsi on ihan normaali(tosin hänkään ei tykkää liikunnasta), ja meillä molemmat vanhemmat ollaan ihan normaalipainoisia, ja rakastetaan hiihtämistä, luonnossa tarpomista, soutamista, frisbeegolffia, plus tällä lapsella on tosiaan liikuntaharrastuskin, joten mallia kyllä on. Meidän ei ole mahdollista liikkua ja antaa "mallia" enää enempää, ksoka on pakko myös nukkua ja käydä töissä, sekä lapsillakin on koulut ja harrastukset.

Molemmat lapset nurisevat ja valittavat jos on "pakko lähteä" meidän kanssa liikkumaan. Toisessa perheessä ei harrasteta liikuntaa ollenkaan ja molemmat ovat ylipainoisia, mutta tuskin sielläkään nyt keksitään kipuja ettei tarvitsisi liikkua. Muutoinkin tehdään paljon yhdessä, pelaillaan kaikenlaista, pyöräillään paikkoihin, eikä mennä siis autolla pikkumatkoja. Jalka saattaa tulla "kipeäksi" jos ulkona vähän vettä tihuttaa välillä, ja pitäisi itse polkea pyörällä reilu km harrastukseen. Tällöin sanotaan kyllä että menet kuitenkin, ja tulet pois sitten jos tulee kipeäksi.  Lääkärissäkin on käyty, mutta ei sieltä mitään löytynyt.

Sidettäkin on pidetty, ja silloin lapsi muistaa kyllä koko ajan että jalka on kipeä, kun side muistuttaa. 

Hän soitti minulle yksi päivä että ei voi lähteä harrastukseen kun jalka on niin kipeä. Kun tulin töistä, niin hän oli naapurissa pomppimassa trampoliinilla. Seurailin sitä noin vartin. Kun soitin että tulla syömään, niin hän juoksi kotiin, mutta kun pääsi sisälle niin linkutti jalkaansa "aiaiai". :/ Sanoin tästä, niin jalka ei ollut tuntunut pomppiessa kipeältä, vaan vasta nyt alkoi taas sattumaan.

Ja on sanottu että harrastus ei ole mikään pakko, vaan sen voi lopettaa jos se ei kiinnosta. Lapsi vannoo ja vakuuttaa että kyllä kiinostaa eikä halua lopettaa.

ap

No hyvänen aika, anna pomppia trampalla, jos se tuntuu lapsesta mukavalta!

Äläkä vaan erehdy sanomaan sitä liikunnaksi lapsen kuullen, kun siitä on ilmiselvästi tehty kirosana.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei tähän pyöreyteen nyt kiinnitetä huomiota vaan liikkumattomuuteen, ja laiskuuteen liikkua niin kuin terveen lapsen tulee liikkua, eli hikeen asti useita kertoja viikossa, mielellään päivittäin. Lapsi syö kyllä kaikkea, mutta syömiseen nyt ei tässä voida lähteä puuttumaan ettei tule mitään syömisongelmia sitten. Terkkarilla tarkkaillaan lapsen painoa puoli vuosittain. Lapsi syö myös toisen vanhemman luona, joten emme osaa siitä muutenkaan siksi kertoa. 

Mutta tämä liikkuminen ja siitä valehtelu nyt olisi se ongelma.

ap

Minkälainen teidän perhekuvio oikein on? Puhut "teistä", mutta lapsen toinen vanhempi ei kuitenkaan ole sinun puolisosi? Vai oletko itse se uusi kumppani?

Onko tämä uusperhe ollut teillä pystyssä pitkään, vai onko tuoreempi juttu? Kuinka hyvin lapsi tulee toimeen sen aikuisen kanssa, joka ei ole hänen vanhempansa? Millainen suhde heillä on? Onko mahdollista että hän painostaa lasta liikuntaharrastuksiin tms? Voisiko tässä olla jotain, mitä lapsi oirehtisi?

Onko tätä valehtelua kestänyt kauan?

Sehän tässä on kun kukaan ei painosta ketään. On todella vaikeaa löytää syytä ja ratkaisua, kun ei kerta kaikkiaan ole mitään hajua mikä tässä on lapsella ongelmana!

ap

Minusta tuo kuulostaa kovastikin painostukselta.

Kokeilkaa tehdä joskus muita juttuja tekemättä siitä numeroa, eli sanomatta ”käydään kokeilemassa jos tää liikuntaharrastus olis mieluisampi”, esimerkiksi kiipeilystä monet tykkää, tai suppailusta. Kyllä lapsi sitten itse ilmoittaa, jos haluaa mennä uudelleen.

Anna lapselle aikaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen huomannut (työssäni), että sellaiset lapset valehtelevat herkästi, joilla on heidän temperamentilleen liian vaativat/tiukat vanhemmat sääntöineen. Lapselle valhe on keino miellyttää vanhempaa ja suojella itseä (ja ehkä vanhempaakin) pettymyksen tunteilta. Lapsesi ei halua, että petyt siihen, että hän ei halua mennä harrastukseen/lenkille tai tehdä sitä asiaa, mitä sinä haluat hänen tekevän. Hän ei vielä käsitä, että näet hänen valheidensa läpi.

Jos haluat, että valehtelu loppuu, niin löysää vaatimuksia. Puhu lapselle kuinka tärkeä ja merkityksellinen hän on omana itsenään. Jutelkaa mitä lapsi itse haluaisi vapaa-ajalla tehdä. Älä mieti sitä pyöreyttä, koska stressi/vaatimukset/paineet jos mikä, pyöristää lisää. Lapsen olisi tärkeää tuntea olevansa rakas ja tärkeä juuri sellaisena kuin on. Motivaatio tehdä asioita, ei kasva pakottamalla. Pakottaminen lisää vain aggressiivisia tunteita. Minusta kuulostaa, että lapsi tarvitsee tilaa. Jos hänellä on joku maksullinen harrastus niin voitte sopia, että siellä on käytävä kausi loppuun, mutta sitten voi lopettaa, jos harrastus ei kiinnosta. Voit vedota rahaan. Jos jalka on kipeä, viet oikeasti yhden kerran lääkäriin. Kehoitan kuitenkin antamaan lapselle tilaa ja vapautta päättää vapaa-ajasta ja valita harrastuksensa itse. Jos vanhemmat kontrolloivat ja päättävät liikaa tämmöisessä asiassa niin tuloksena on todella vaikea murrosikä ja iso kapinointi. Harrastukset ja vapaa-aika eivät ole se asia, josta kannattaa lähteä taistelemaan. Niitä asioita, joista vanhemmat päättävät lapsen puolesta ovat esim. koulussa on käytävä/yöllä nukutaan/päihteitä ei käytetä. Se, mitä lapsi harrastaa, on lapsen asia ja päätös. Sen ei ole pakko olla liikuntaa, jos liikunta ei motivoi. Pyöreys voi kadota pelkällä pituuskasvulla. Ruokavalioon voi vaikuttaa sillä mitä kotiin ostetaan.

Et tainnut lukea ihan kunnolla mitä olen kirjoittanut? 

Harrastuksista kerroin jo useassa viestissä miten sen kanssa on, kuten myös miten pyöreyteen suhtaudutaan, ne löytyvät kyllä aikaisemmista viesteistä jos haluaa ne nähdä. Lääkäristäkin on kerrottu useaan otteeseen, että onko siellä käyty vain ei, kuten myös ruokavaliosta. Kannattaa ehkä lukea uudelleen jos meni näin paljon asiaa ohi.

12 vuotias kyllä ymmärtää valehtelevansa, ja tietää että se huomataan kyllä. Vaatimukset ovat että koulu pitää hoitaa kunnolla, ja oma osa pitää tehdä kotitöistä. Lisäksi yhteiseen tekemiseen osallistutaan, Lapsi ei ole vammainen, joten nämä pitää onnistua kun ne on vaatimuksia toisellekin lapselle. Vapaa-ajasta jos lapsi päättää itse, hän vain istuu/makaa ja katsoo tv:tä tai pelaa. En oikein jaksa uskoa että se olisi kasvavalle lapselle hyväksi.

Lapselle kerrotaan kyllä että hän on merkityksellinen ja tärkeä omana itsenään. Mikäli nämä asiat eivät mene perille, niin mitä tässä voi enää tehdä? 

ap

Anna lapselle tilaa ja vapautta. Ei 12-vuotiasta voi enää määrätä vapaa-ajalla harrastamaan äidin valitsemia lajeja ja aktiviteetteja. Itsekin lopetin tuossa iässä kaikki harrastukset. En todellakaan olisi harrastanut mitään äidin tai isän käskystä. Nykyään olen aktiivisesti juoksua ja hiihtoa sekä kuntosalia harrastava aikuinen. Jos lapsena olisi pakotettu niin saattaisi olla että vihaisin kaikkea liikuntaa. Sain teininä juurikin maata sohvalla, herkutella, olla tietokoneella ka katsoa TV:tä. Ei se pilannut minun kehitystä. Nyt on yliopistokoulutus ja perhe.

Tuossa vaiheessa kasvetaan omaksi itseksi. Siihen kuuluu kapinointi vanhempia ja heidän ihanteissaan kohtaan. Mitä enemmän ihailet ”aktiivisuutta ja urheilullisuutta” sitä enemmän lapsesi tulee makaamaan sohvalla ja laiskottelemaan. Sinun täytyy nyt vain sietää, että lapsi on oma erillinen ihminen ja valitsee jo tuossa iässä itse mitä tekee vapaa-ajalla. Toki voit pitää omasta näkemyksestäsi kiinni ja jatkaa samaan malliin. Kasvatat tulla tyylillä valehtelevan ihmisen, jopa patologisen valehtelijan, joka ei uskalla olla oma itsensä ja välillä esim. laiskotella. Valehtelee aikuisenakin muille silmät ja suut täyteen miellyttääkseen muita. Lapsesi valehtelee miellyttääkseen sinua koska ei kehtaa olla sitä mitä on, koska tietää että ei täytä vaatimuksiasi ja odotuksiasi. Jos haluat muuttaa lapsesi toimintatapaa niin muuta ensin omaa toimintaasi. Anna tilaa ja alenna vaatimuksia. Älä ole niin ehdoton. Ei se lapsi siitä pilalle mene vaikka menisi useampi vuosi ilman harrastuksia. Ajattelet aika mustavalkoisesti lapsen kehityksestä.

En lukenut koko viestiä koska jo alusta tuli selväksi ettet ole joko lukenut mitä olen kirjoittanut aiemmin, tai sitten trollaat. Ole hyvä ja kirjoita uudelleen, tällä kertaa paremmin keskittyen, ja aiemmat viestit kertaamalla. Minua ei saa kukaan raivoihin sillä että trollailee aiheen vierestä, koska en edes lue sellaisia viestejä kokonaan. Nuo tuollaiset viestit eivät ole suunnattu meidän tilanteeseemme, joten niitä on minun turha lähteä lukemaan alkua pidemmälle.

Jos jollain on oikeasti tähän meidän tilanteeseen sopivia ajatuksia, niin niitä kuulisin mielelläni :) 

ap

Tämä vastauksesi kertoo kaiken siitä miksi lapsesi valehtelee. Et pysty edes harkitsemaan sitä että omassa toiminnassasi voisi olla muuttamisen paikkaa.

Nämä aiheen vierestä kirjoittamasi sepustukset taas kertovat sinusta sen että olet trolli. Vastaan jokaiseen viestiin jossa kirjoitetaan asiasta, eikä jankata vääristeltyjä mukasanomisiani. Trollit  on semmosia että ne mielellään vievät  ketjua vääntämiseen ja kääntämiseen. Pakko ei  ole kommentoida jos ei ole itse aiheeseen mitään sanottavaa.

ap

Tuo edeltävä on täysin oikeassa ja teidän tilanne korjautuu, kun tajuat tämän ja muutat omaa käyttäytymistäsi.

Eli pitää muuttaa omaa käytöstä. Eli nyt alan siis pakottamaan lasta harrastukseen, sanoi hän olevansa kipeä tai ei. Lopetan kannustamisen ja sen kertomisen että hän on hyvä juuri tuollaisena, ja alan näkemään hänen arvonsa vain urheilun kautta? Anteeksi nyt, mutta oli kyllä sysisurkea vastaus :D

ap

Edellisissä viesteissä sanottiin, että löysää vaatimuksia ja anna lapselle vapautta. Tuoko oli sinun tulkintasi niistä?

Sivusta ohiksena tuohon ap:n kommenttiin että valehtelu ei ole miellyttämistä. Siis tässä oli tarkoitettu, että ”en voi, koska mun jalka on kipeä” on lapsen näkökulmasta enemmän äitiä miellyttävä vastaus kuin se, että ”en halua”. Lapsi pyrkii antamaan sen äitiä enemmän miellyttävän vastausvaihtoehdon. Lapsi tietää, että ”en halua” ei käy eikä kelpaa vastaukseksi äidille. Jos äidin mielestä on pakko tehdä asia X niin lapselle ei tavallaan jää vaihtoehtoja. Täytyy keksiä se syy. Äidin mielestä lapsi keksii tekosyitä. Keskustelkaa lapsen kanssa, että mitkä asiat teidän perheessä ovat pakollisia asioita, joihin lapsella ei ole päätäntävaltaa. Sitten keskustelkaa mistä asioista voi neuvotella ja mitkä asiat lapsi saa itse päättää. Voitte vaikka antaa asioille värit. Punaiset asiat vanhemmat päättää, keltaisista voi neuvotella ja vihreissä asioissa lapsi saa itse päättää.

Valehtelu tosissaan voi johtua siitä, että ei uskalla kertoa totuutta. Monesti takana on tiukkaa kuria, vaatimuksia ja rangaistuksia. Seuraamuksen/rangaistuksen pelosta on opittu valehtelemaan välttääkseen seuraamuksen. Se seuraamus voi olla myös se, että äiti on vihainen tai äiti on kiukkuinen. Lapsen näkökulmasta voi olla paljon parempi vaihtoehto keksiä se fyysinen syy, koska silloin äiti on ehkä vain huolissaan. Sama homma kavereiden kanssa. Niillekin saatetaan valehdella, jotta voi välttää tiettyjä tunteita itsellä ja toisella.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Monta hyvää pointtia on jo tullut, mutta en sulkisi pois sitäkään mahdollisuutta, että jalka on oikeasti kipeä. Se että joku terveyskeskuksen vastavalmistunut eurolääkäri ei pikaisella pyöräyttelyllä löydä jalasta mitään vikaa, ei itsessään todista että mitään oireilua ei oikeasti ole ja lapsi tahallisesti valehtelee. Ok, voi olla että oikeasti asiaa on tutkittu tosi huolellisesti, mutta pelkkä "lääkärissä on käyty" ei sitä vielä kerro. Perustelen epäilyäni oikeasti kipeästä jalasta sillä, että jos lapsi toistuvasti sanoo että haluaa jatkaa harrastusta, mutta on sitten jäämässä pois kipeän jalan takia, niin se kuulostaa enemmän oikeasti kipeältä jalalta kuin haluttomuudelta käydä harrastuksessa. Mutta voi ihan hyvin myös olla tuollainen psykologinen kuvio kuin edelliset ovat esittäneet.

Minusta tuntuu siltä että lapsi valehtelee haluavansa jatkaa harrastusta, koska hän epäilee että sitä häneltä odotetaan vaikka sanottaisiinkin ettei ole pakko harrastaa. Tuon ikäisen joutaa sen verran miehistyä jo että uskaltaa sanoa oman mielipiteensä eikä myötäile jatkuvasti muita ihmisiä. Saa pellen maineen tuolla tyylillä.

Luepa muutama ap:n viesti. Uskaltaisitko sinä sanoa hänelle vastaan, jos olisit 12 v?