Miten toimia lapsen kanssa joka keksii tekosyitä kun ei halua tehdä jotain?

Vierailija kirjoitti:

Edellinenkin viesti siis oli ap

Vierailija kirjoitti:

Kasvava nuori saa olla pyöreähkö

Niin saa, ja siksi tässä yritetäänkin puuttua liikunnan välttelyyn. On jo tarpeeksi kamalaa joutua terkkarin punnitsemaksi puolivuosittain.

ap

Ruutuaika 0, kun liikkuu voi tienata minuutteja. Esim. 1km pyörällä on 15min peliaikaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Porkkanalla, siis houkuttelemalla, liikkumaan, eli jotain mukavaa palkinnoksi, ei mitään suurta kuitenkaan.

En kyllä keksi mitä tämä voisi olla, ja mikä järki on palkita lasta osallistumisesta itse valitsemaansa harrastukseen? Mielestäni riittävä palkinto on se että hän saa harrastaa haluamaansa lajia, ja hänelle maksetaan kaikki varusteet ja muut maksut jotta saa harrastaa. Saat karkkipussin jos lähdet perheen kanssa metsäretkelle? Voin jo kuvitella miten tämä hiipisi joka asiaan, ettei mitään enää tehtäisi ilman palkintoa. Kyllä liikkumisen pitää olla normaali asia eikä mikään palkitsemisen arvoinen suoritus. 

ap

Saanko arvata, että kyseinen lapsi on sinun bonuslapsi. Pohdinnoissasi korostuu negatiivinen asenne lapsen toiseen kotiin ja oikeastaan lapseenkin. Vain hyvällä saa aikaan hyviä tuloksia. Kiittäminen ja kannustaminen on riittävä palkinto, ei karkkipussi. Kaikille liikunta ei vaan ole yhtä tärkeää. Normaalipainon ylläpidossa ravinto kuitenkin tärkein tekijä. Jospa keskittyisit valmistamaan lapselle maistuvaa terceellistä ruokaa ja jättäisit harrastukseen patistamisen vähemmälle.

Lainaatko ne kohdat joissa tämä negatiivisuus korostuu? 

ap

En nyt jaksa vaivautua. Fiksuna ihmisenä huomannet ne itsekin. Osuiko kuitenkin?

Näin vähän arvelinkin ;)

ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tykkääkö lapsi oikeasti siitä harrastuksesta? Ettei jalka olisi kipeä siksi että hän ei vaan tahtoisi mennä?

Kävely ja pyöräily on lapselle tylsää, he tykkäävät leikkiä enemmän. Ota vaikka saippuakuplia mukaan ja pysähdytte välillä puhaltelemaan.

Meillä on just saman lainen lapsi. Harrastuksia ei tällä hetkellä ole, vaikka piti kovasti tanssista missä kävi, mutta selvästi se rasitti liikaa, lapsi on väsynyt päiväkodin /koulun jälkeen. Lopetettiin tanssi ja alettiin pitää viikonloppuna uimahalli reissuun perheen kesken, mikä nyt on tän koronan takia tietysti tauolla sekin.

Niin, onhan se vaikea tietää haluaako, kun lapsi sanoo ehdottomasti haluavansa harrastaa. Tottakai voi olla ettei lapsi jostain syystä halua sanoa ettei halua harrastaa, mutta tämä "kaikki on kipeänä" kyllä tulee muihinkin liikkumisiin, ei vain harrastukseen.

Saippuakuplahommat on vähän lapsellisia jo 12-vuotiaalle. Hän myös mielellään makaa ja katsoo tv:tä tai pelaa kännyllä/pelikoneella.  Ja silloin kun hän haluaa pelata tai katsoa tvtä, hän sanoo että väsyttää, jolloin hän ei mielestään jaksa kuin tuijottaa tv:tä tai pelata. Eli tämä väsyttäminenkin on vähän niin ja näin, ja jaksaminen. Jos ruoka ei ole mieleistä, hän sanoo ettei "jaksa" syödä kun on niin täynnä. Jos kysyy että etkö tykkää ruuasta, hän sanoo että ei ole siitä kiinni, ei vain jaksa enää syödä. Ja sitten olisi vartin päästä nälkä. Kun sanon että juuri oli ruoka ja hän silloin sanoi ettei jaksa kun on niin täynnä, niin sanoo että ei hänellä silloin ollutkaan nälkä, mutta nyt olisi. Ei tietenkään saa kaapista leipää tällöin, mutta sama toistuu ja toistuu. Valehtelusta on puhuttu useaan kertaan, mutta miten tämän nyt saisi ihan oikeasti loppumaan? Mitään rangaistuksia ei seuraa valehtelusta, ja joskus lapsi ei olekaan valehdellut, ja silloin on iso itku kun häntä "ei koskaan uskota". On hyvin vaikeaa enää tietää mikä on totta ja mikä ei. Koskaan meillä ei kukaan huuda, eikä lapsia hauku, tai jakele silmittömiä rangaistuksia joiden takia pitäisi valehdella koko ajan, ja toinen lapsista ei valehtelekaan. Mikä ihme tässä siis on?

ap

Ootteko koittaneet vaikka pokemon go peliä mukaan kävelyyn.

Ruutuaika on myös hyvin tärkeä huomioida, pelit koukuttaa lapsen helposti, se tekee passiiviseksi.

On ollut tuokin. Aluksi innostui, mutta ei enää ole halukas siihen.

ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kuulostat aika ahdistavalta. Lapsi ei sano todellista syytä, koska teillä ei ole sellaisia välejä, että hän voisi puhua sinulle totta.

Lapsella ei ole tällä logiikalla keneenkään sellaisia välejä, koska hän kertoo näitä valheitaan ihan kaikille. 

Kysymys olikin että mitä ihmettä asialle voi tehdä, kun kaikki keinot on jo kokeiltu? Annetaan vain valehdella ja esitetään että uskotaan? Ei puututa valehteluun mitenkään, vaan ollaan niin kuin ei valheita kuultaisikaan? Spotataan valheet, ja annetaan rangaistus aina kun jää kiinni?

Me ollaan yritetty ihan keskustelemalla ja puhumalla, ja kertomalla että aina voi sanoa sen oikean syyn eikä kukaan suutu. Välillä lapsi sanookin oikean syyn, ja sitten siitä keskustellaan, ja mietitään yhdessä ratkaisua, ja lasta kuunnellaan. Silti seuraavana päivän saattaa olla taas tekosyyt tulilla.

Tuntuu kyllä kamalalta ettei lapsi voi puhua kenellekään kun ei ole "välejä", toisella lapsella kuitenkin nämä "välit" ovat ihan opettajista ja isovanhemmista lähtien vanhempiin asti.

Pakkolaihdutetaanko sitä toistakin lasta?

Te hääräätte lapsen henkilökohtaisella alueella eikä hän selvästikään pidä siitä ja välttelee ja kiertelee.

Voisiko trollaajat mennä muualle trollailemaan? En nyt lähde teidän typeryyksiin mukaan. 

ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

8⁹

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Porkkanalla, siis houkuttelemalla, liikkumaan, eli jotain mukavaa palkinnoksi, ei mitään suurta kuitenkaan.

En kyllä keksi mitä tämä voisi olla, ja mikä järki on palkita lasta osallistumisesta itse valitsemaansa harrastukseen? Mielestäni riittävä palkinto on se että hän saa harrastaa haluamaansa lajia, ja hänelle maksetaan kaikki varusteet ja muut maksut jotta saa harrastaa. Saat karkkipussin jos lähdet perheen kanssa metsäretkelle? Voin jo kuvitella miten tämä hiipisi joka asiaan, ettei mitään enää tehtäisi ilman palkintoa. Kyllä liikkumisen pitää olla normaali asia eikä mikään palkitsemisen arvoinen suoritus. 

ap

Saanko arvata, että kyseinen lapsi on sinun bonuslapsi. Pohdinnoissasi korostuu negatiivinen asenne lapsen toiseen kotiin ja oikeastaan lapseenkin. Vain hyvällä saa aikaan hyviä tuloksia. Kiittäminen ja kannustaminen on riittävä palkinto, ei karkkipussi. Kaikille liikunta ei vaan ole yhtä tärkeää. Normaalipainon ylläpidossa ravinto kuitenkin tärkein tekijä. Jospa keskittyisit valmistamaan lapselle maistuvaa terceellistä ruokaa ja jättäisit harrastukseen patistamisen vähemmälle.

Lainaatko ne kohdat joissa tämä negatiivisuus korostuu? 

ap

Sitä saat kuule ootella :D Ei nämä muuta kuin lätisevät vain, ja yrittävät härkkiä ;) Jos kysyy jotain, niin ei tule vastausta, kun ei oikeasti oo mitään härkittävää ;)

Ap vastailee itselleen?

Mitä tarkoittaa härkkiä?

-ohis

Jotkut lapset nyt vain ovat ärsyttäviä ja typeriä valehtelijoita. Antaisin olla niin kuin on, ja sanosin vaan että edestäsipäs löydät myöhemmin. Eli ihan suoraan että jos et liiku, niin et pysy kunnossa. Saat itse valita. En myöskään kuskaisi autolla mihinkään enää, tulispa ainakin sitten hyötyliikuntaa jos ei muuta. Harrasteelle myös ehto että jos ei enää harjotuksisa käy, niin se lopetetaan sitten vanhempien taholta kokonaan. Karkkipäivät vois myös lapsi unohtaa.

Vierailija kirjoitti:

Jotkut lapset nyt vain ovat ärsyttäviä ja typeriä valehtelijoita. Antaisin olla niin kuin on, ja sanosin vaan että edestäsipäs löydät myöhemmin. Eli ihan suoraan että jos et liiku, niin et pysy kunnossa. Saat itse valita. En myöskään kuskaisi autolla mihinkään enää, tulispa ainakin sitten hyötyliikuntaa jos ei muuta. Harrasteelle myös ehto että jos ei enää harjotuksisa käy, niin se lopetetaan sitten vanhempien taholta kokonaan. Karkkipäivät vois myös lapsi unohtaa.

😂. Oispa kiva olla sun lapsi - not!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jotkut lapset nyt vain ovat ärsyttäviä ja typeriä valehtelijoita. Antaisin olla niin kuin on, ja sanosin vaan että edestäsipäs löydät myöhemmin. Eli ihan suoraan että jos et liiku, niin et pysy kunnossa. Saat itse valita. En myöskään kuskaisi autolla mihinkään enää, tulispa ainakin sitten hyötyliikuntaa jos ei muuta. Harrasteelle myös ehto että jos ei enää harjotuksisa käy, niin se lopetetaan sitten vanhempien taholta kokonaan. Karkkipäivät vois myös lapsi unohtaa.

😂. Oispa kiva olla sun lapsi - not!

Niin, sä oot varmaankin niitä jotka mässyttää karkkia päivästä toiseen, ei liiku yhtään, ja sitten lyllertää menemään äiteen auton kyytiin, kävellä kun ei voi kun ei jaksa. Joo saa semmonen olla, mutta oma vika pikkusika. 12-vuotias jo ymmärtää syyn ja seurauksen lain. En rupeis miljoonatta kertaa sanomaan. Eestänsä löytää sitten, ja turha syytellä muita, kun itse on aiheutettu. Valehtelijoista ei tykkää kukaan, ja siperia opettaa sen kun kavereitkin kaikkoavat kun puhuu vaan palturia päivästä toiseen.

Olisiko jollain vielä jotain toimivaa vinkkiä ehdottaa?

ap

Vierailija kirjoitti:

Olisiko jollain vielä jotain toimivaa vinkkiä ehdottaa?

ap

Lapsi juttelemaan terkkarin/kuraattorin tms kanssa miksi mikään ei kiinnosta 

Vierailija kirjoitti:

Tämäkään lapsi ei ole uhmakas, ja ymmärrän ihan hyvin sen ettei aina huvita/viitsi/jaksa. Mutta kun aletaan valehtelemaan että johonkin sattuu, niin se on vähän huolestuttavaa. Heti jos vähän hengästyy niin aiai, jalkaan sattuu, en voi enää juosta/hypätä jne. 

On vähän hankalaa pakottaa jos toinen valittaa kipua. Ja toisaalta sillä pääsee aina kätevästi kuin koira veräjästä, koska eihän kipua voi nähdä. Lisäksi lapsi on jo aikäa pyöreä, jotan liikunta olisi todella tärkeää.

ap

Syyllistätkö lasta pyöreydestä ja kyttäät sitä, että liikkuuko hän, VAIKKA sinä olet se aikuinen, joka päättää mitä teillä syödään?? Kyllä ruokavalio on se lihavuuden lähde.

Vierailija kirjoitti:

Olisiko jollain vielä jotain toimivaa vinkkiä ehdottaa?

ap

Laitat kotitaloutesi ruokavalion kuntoon. Liikkuminenkin alkaa maistua paremmin, kun syö terveellisesti ja olo on kevyempi.

Esimerkin voima. Miten itse liikut, puhut ja käyttäydyt?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos siihen liikkumiseen pakottamaan rupeat, todennäköisin lopputulos on, että hän rupeaa vain inhoamaan kaikenlaista liikuntaa, eikä sitten ainakaan aikuisena liiku yhtään enempää kuin on ihan pakko.

Enkä koe muutenkaan voivani pakottaa, jos toinen valittaa kipua. Mutta mitä tälle asialle nyt sitten voisi tehdä? Lapsen kanssa on valehtelusta jouduttu puhumaan usein, ja aina muka on että joo, en tietenkään valehtele, mutta sitten taas valehtelee :/   

Mutta kyllä tämä tuntuu valtapeliltä lapsen puolelta, että käytetään kipua hyväksi noin.

ap

Meillä ainakin on sääntönä, että treeneihin mennään, jos ei ole todettua sairautta ja treeneistä ei tulla kesken pois, jos ei ole oikeaa syytä. Eli vaihtoehtoa olla itse keksityn syyn takia pois ei anneta. Sama sääntö kuin koulussa ja töissä siis.

Kukas teillä on lääkäri joka pystyy totteamaan kivun joka ei näy päälle päin? Vai lähdettekö aina ensiapuun jos lapsukainen kipua valittaa?

Tunnen lapseni ja tiedän koska hän on oikeasti kipeä ja koska esittää. Etkö itse muka omastasi erota?

Vierailija kirjoitti:

Ei tähän pyöreyteen nyt kiinnitetä huomiota vaan liikkumattomuuteen, ja laiskuuteen liikkua niin kuin terveen lapsen tulee liikkua, eli hikeen asti useita kertoja viikossa, mielellään päivittäin. Lapsi syö kyllä kaikkea, mutta syömiseen nyt ei tässä voida lähteä puuttumaan ettei tule mitään syömisongelmia sitten. Terkkarilla tarkkaillaan lapsen painoa puoli vuosittain. Lapsi syö myös toisen vanhemman luona, joten emme osaa siitä muutenkaan siksi kertoa. 

Mutta tämä liikkuminen ja siitä valehtelu nyt olisi se ongelma.

ap

Ei kaikki ihmiset tykkää liikunnasta. Ehkä lapsesi kuuluu niihin ihmisiin? Haluaako hän oikeasti harrastaa liikuntaa vai sanooko vain haluavansa, koska sinulle on niin tärkeää, että hänellä on liikuntaharrastus? Itse inhosin lapsena liikuntaa ja pääsin siitä inhosta eroon vasta aikuisiällä, kun ei enää ollut pakko harrastaa liikuntaa. Sittemmin omaehtoisesta liikkumisesta on tullut mulle mieluisaa ajanvietettä, mutta heti jos yritän tehdä siitä tavoitteellista, into lopahtaa ja se vanha liikuntainho alkaa nostaa päätään naftaliinista. Tämä on seuraus siitä, kun lapsuudenperheessäni ei ollut olemassa sellaista vaihtoehtoa kuin olla harrastamatta liikuntaa. Onko teidän perheessänne tämä mahdollisuus olemassa ja tietääkö lapsesi sen?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kuulostat aika ahdistavalta. Lapsi ei sano todellista syytä, koska teillä ei ole sellaisia välejä, että hän voisi puhua sinulle totta.

Lapsella ei ole tällä logiikalla keneenkään sellaisia välejä, koska hän kertoo näitä valheitaan ihan kaikille. 

Kysymys olikin että mitä ihmettä asialle voi tehdä, kun kaikki keinot on jo kokeiltu? Annetaan vain valehdella ja esitetään että uskotaan? Ei puututa valehteluun mitenkään, vaan ollaan niin kuin ei valheita kuultaisikaan? Spotataan valheet, ja annetaan rangaistus aina kun jää kiinni?

Me ollaan yritetty ihan keskustelemalla ja puhumalla, ja kertomalla että aina voi sanoa sen oikean syyn eikä kukaan suutu. Välillä lapsi sanookin oikean syyn, ja sitten siitä keskustellaan, ja mietitään yhdessä ratkaisua, ja lasta kuunnellaan. Silti seuraavana päivän saattaa olla taas tekosyyt tulilla.

Tuntuu kyllä kamalalta ettei lapsi voi puhua kenellekään kun ei ole "välejä", toisella lapsella kuitenkin nämä "välit" ovat ihan opettajista ja isovanhemmista lähtien vanhempiin asti.

Mitä tarkoitat tuolla, että välillä lapsi sanoo oikean syyn ja sitten te keskustelette ja mietitte yhdessä ratkaisua? Jos lapsi esimerkiksi sanoo, että ei huvita mennä harrastukseen, niin alatteko te keskustelemaan ja etsimään ratkaisua, jotta häntä alkaisi huvittamaan? Tai jos lapsi ei tykkää ruuasta ja sanoo sen suoraan, niin seuraako tästäkin keskustelu ja ratkaisujen miettiminen?

Vierailija kirjoitti:

Ei tähän pyöreyteen nyt kiinnitetä huomiota vaan liikkumattomuuteen, ja laiskuuteen liikkua niin kuin terveen lapsen tulee liikkua, eli hikeen asti useita kertoja viikossa, mielellään päivittäin. Lapsi syö kyllä kaikkea, mutta syömiseen nyt ei tässä voida lähteä puuttumaan ettei tule mitään syömisongelmia sitten. Terkkarilla tarkkaillaan lapsen painoa puoli vuosittain. Lapsi syö myös toisen vanhemman luona, joten emme osaa siitä muutenkaan siksi kertoa. 

Mutta tämä liikkuminen ja siitä valehtelu nyt olisi se ongelma.

ap

Minkälainen teidän perhekuvio oikein on? Puhut "teistä", mutta lapsen toinen vanhempi ei kuitenkaan ole sinun puolisosi? Vai oletko itse se uusi kumppani?

Onko tämä uusperhe ollut teillä pystyssä pitkään, vai onko tuoreempi juttu? Kuinka hyvin lapsi tulee toimeen sen aikuisen kanssa, joka ei ole hänen vanhempansa? Millainen suhde heillä on? Onko mahdollista että hän painostaa lasta liikuntaharrastuksiin tms? Voisiko tässä olla jotain, mitä lapsi oirehtisi?

Onko tätä valehtelua kestänyt kauan?

Vierailija kirjoitti:

Esimerkin voima. Miten itse liikut, puhut ja käyttäydyt?

Nämä on kaikki jo kerrottu

ERI

Ruoka on jo terveellistä kotiruokaa. Ei sillä kukaan muukaan liho.

Lapsi esittää, mutta minkäs sille voi tehdä? Saa ihan kertoa hyväksi havaittuja vinkkejä.

ap