Miten toimia lapsen kanssa joka keksii tekosyitä kun ei halua tehdä jotain?

Jos lapsi on lihava vaikka syö ja liikkuu normaalisti, niin tutkikaa laajasti allergiat, yksityiselle, julkinen puoli ei välitä. Myös aineenvaihdunta ja kilpirauhasen vajaatoiminta voi vaikuttaa myös lapseen.

Lapsen ei ole pakko lähteä liikuntaharrastukseen, jossa on ryhmäliikuntaa. Voit kannustaa kävelyyn, hyvällä säällä pyörä kun on lämmintä muttei kuumaa (ellei inhoa pyörää), uimahalli, kotijumppa jos hän itse innostuu, luonnolliset tavat liikkua. Ei saa syyttää lasta, aina positiivisempi tapa suhtautua lapseen ja kuuntelee mikä hätänä - ettei lapsen tarvitse valehdella. Jos painostaa, asioista tulee negatiivinen juttu lapselle ja hän kokee että koet hänet negatiivisena vaikkei ole.

Vierailija kirjoitti:

Tykkääkö lapsi oikeasti siitä harrastuksesta? Ettei jalka olisi kipeä siksi että hän ei vaan tahtoisi mennä?

Kävely ja pyöräily on lapselle tylsää, he tykkäävät leikkiä enemmän. Ota vaikka saippuakuplia mukaan ja pysähdytte välillä puhaltelemaan.

Meillä on just saman lainen lapsi. Harrastuksia ei tällä hetkellä ole, vaikka piti kovasti tanssista missä kävi, mutta selvästi se rasitti liikaa, lapsi on väsynyt päiväkodin /koulun jälkeen. Lopetettiin tanssi ja alettiin pitää viikonloppuna uimahalli reissuun perheen kesken, mikä nyt on tän koronan takia tietysti tauolla sekin.

Niin, onhan se vaikea tietää haluaako, kun lapsi sanoo ehdottomasti haluavansa harrastaa. Tottakai voi olla ettei lapsi jostain syystä halua sanoa ettei halua harrastaa, mutta tämä "kaikki on kipeänä" kyllä tulee muihinkin liikkumisiin, ei vain harrastukseen.

Saippuakuplahommat on vähän lapsellisia jo 12-vuotiaalle. Hän myös mielellään makaa ja katsoo tv:tä tai pelaa kännyllä/pelikoneella.  Ja silloin kun hän haluaa pelata tai katsoa tvtä, hän sanoo että väsyttää, jolloin hän ei mielestään jaksa kuin tuijottaa tv:tä tai pelata. Eli tämä väsyttäminenkin on vähän niin ja näin, ja jaksaminen. Jos ruoka ei ole mieleistä, hän sanoo ettei "jaksa" syödä kun on niin täynnä. Jos kysyy että etkö tykkää ruuasta, hän sanoo että ei ole siitä kiinni, ei vain jaksa enää syödä. Ja sitten olisi vartin päästä nälkä. Kun sanon että juuri oli ruoka ja hän silloin sanoi ettei jaksa kun on niin täynnä, niin sanoo että ei hänellä silloin ollutkaan nälkä, mutta nyt olisi. Ei tietenkään saa kaapista leipää tällöin, mutta sama toistuu ja toistuu. Valehtelusta on puhuttu useaan kertaan, mutta miten tämän nyt saisi ihan oikeasti loppumaan? Mitään rangaistuksia ei seuraa valehtelusta, ja joskus lapsi ei olekaan valehdellut, ja silloin on iso itku kun häntä "ei koskaan uskota". On hyvin vaikeaa enää tietää mikä on totta ja mikä ei. Koskaan meillä ei kukaan huuda, eikä lapsia hauku, tai jakele silmittömiä rangaistuksia joiden takia pitäisi valehdella koko ajan, ja toinen lapsista ei valehtelekaan. Mikä ihme tässä siis on?

ap

Vierailija kirjoitti:

Ehkä kokee, että "ei huvita" ei ole kelvollinen syy jättää menemättä? On varmaan joskus sanonut niin ja vastaus on ollut "ei aina tarviikkaan huvittaa" tms.?

Onhan se ny eri asia sanoo ettei huvita, ja sitten joutuu meneen kuiteski, ja menee, ku sanoo että on kipee, ja skipata kaikki.

Porkkanalla, siis houkuttelemalla, liikkumaan, eli jotain mukavaa palkinnoksi, ei mitään suurta kuitenkaan.

Vierailija kirjoitti:

Porkkanalla, siis houkuttelemalla, liikkumaan, eli jotain mukavaa palkinnoksi, ei mitään suurta kuitenkaan.

En kyllä keksi mitä tämä voisi olla, ja mikä järki on palkita lasta osallistumisesta itse valitsemaansa harrastukseen? Mielestäni riittävä palkinto on se että hän saa harrastaa haluamaansa lajia, ja hänelle maksetaan kaikki varusteet ja muut maksut jotta saa harrastaa. Saat karkkipussin jos lähdet perheen kanssa metsäretkelle? Voin jo kuvitella miten tämä hiipisi joka asiaan, ettei mitään enää tehtäisi ilman palkintoa. Kyllä liikkumisen pitää olla normaali asia eikä mikään palkitsemisen arvoinen suoritus. 

ap

Vaikuttaa siltä että lapsi ei pidä harrastuksestaan joten hänelle pitäisi ehdottomasti antaa mahdollisuus lopettaa mikäli niin haluaa.

Vierailija kirjoitti:

Vaikuttaa siltä että lapsi ei pidä harrastuksestaan joten hänelle pitäisi ehdottomasti antaa mahdollisuus lopettaa mikäli niin haluaa.

Trollaatko vai etkö osaa lukea? Vai onko luetun ymmärtämisessä jokin ongelma?

ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Porkkanalla, siis houkuttelemalla, liikkumaan, eli jotain mukavaa palkinnoksi, ei mitään suurta kuitenkaan.

En kyllä keksi mitä tämä voisi olla, ja mikä järki on palkita lasta osallistumisesta itse valitsemaansa harrastukseen? Mielestäni riittävä palkinto on se että hän saa harrastaa haluamaansa lajia, ja hänelle maksetaan kaikki varusteet ja muut maksut jotta saa harrastaa. Saat karkkipussin jos lähdet perheen kanssa metsäretkelle? Voin jo kuvitella miten tämä hiipisi joka asiaan, ettei mitään enää tehtäisi ilman palkintoa. Kyllä liikkumisen pitää olla normaali asia eikä mikään palkitsemisen arvoinen suoritus. 

ap

Saanko arvata, että kyseinen lapsi on sinun bonuslapsi. Pohdinnoissasi korostuu negatiivinen asenne lapsen toiseen kotiin ja oikeastaan lapseenkin. Vain hyvällä saa aikaan hyviä tuloksia. Kiittäminen ja kannustaminen on riittävä palkinto, ei karkkipussi. Kaikille liikunta ei vaan ole yhtä tärkeää. Normaalipainon ylläpidossa ravinto kuitenkin tärkein tekijä. Jospa keskittyisit valmistamaan lapselle maistuvaa terceellistä ruokaa ja jättäisit harrastukseen patistamisen vähemmälle.

Kyllä vaan keppi opettaa tyhmän laiskan lapsenkin ihmisten tavoille.

Vierailija kirjoitti:

Kyllä vaan keppi opettaa tyhmän laiskan lapsenkin ihmisten tavoille.

Tämä oli totta ennen, nykyään väkivaltaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Porkkanalla, siis houkuttelemalla, liikkumaan, eli jotain mukavaa palkinnoksi, ei mitään suurta kuitenkaan.

En kyllä keksi mitä tämä voisi olla, ja mikä järki on palkita lasta osallistumisesta itse valitsemaansa harrastukseen? Mielestäni riittävä palkinto on se että hän saa harrastaa haluamaansa lajia, ja hänelle maksetaan kaikki varusteet ja muut maksut jotta saa harrastaa. Saat karkkipussin jos lähdet perheen kanssa metsäretkelle? Voin jo kuvitella miten tämä hiipisi joka asiaan, ettei mitään enää tehtäisi ilman palkintoa. Kyllä liikkumisen pitää olla normaali asia eikä mikään palkitsemisen arvoinen suoritus. 

ap

Saanko arvata, että kyseinen lapsi on sinun bonuslapsi. Pohdinnoissasi korostuu negatiivinen asenne lapsen toiseen kotiin ja oikeastaan lapseenkin. Vain hyvällä saa aikaan hyviä tuloksia. Kiittäminen ja kannustaminen on riittävä palkinto, ei karkkipussi. Kaikille liikunta ei vaan ole yhtä tärkeää. Normaalipainon ylläpidossa ravinto kuitenkin tärkein tekijä. Jospa keskittyisit valmistamaan lapselle maistuvaa terceellistä ruokaa ja jättäisit harrastukseen patistamisen vähemmälle.

Lainaatko ne kohdat joissa tämä negatiivisuus korostuu? 

ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos siihen liikkumiseen pakottamaan rupeat, todennäköisin lopputulos on, että hän rupeaa vain inhoamaan kaikenlaista liikuntaa, eikä sitten ainakaan aikuisena liiku yhtään enempää kuin on ihan pakko.

Enkä koe muutenkaan voivani pakottaa, jos toinen valittaa kipua. Mutta mitä tälle asialle nyt sitten voisi tehdä? Lapsen kanssa on valehtelusta jouduttu puhumaan usein, ja aina muka on että joo, en tietenkään valehtele, mutta sitten taas valehtelee :/   

Mutta kyllä tämä tuntuu valtapeliltä lapsen puolelta, että käytetään kipua hyväksi noin.

ap

Meillä ainakin on sääntönä, että treeneihin mennään, jos ei ole todettua sairautta ja treeneistä ei tulla kesken pois, jos ei ole oikeaa syytä. Eli vaihtoehtoa olla itse keksityn syyn takia pois ei anneta. Sama sääntö kuin koulussa ja töissä siis.

Kukas teillä on lääkäri joka pystyy totteamaan kivun joka ei näy päälle päin? Vai lähdettekö aina ensiapuun jos lapsukainen kipua valittaa?

Kuulostat aika ahdistavalta. Lapsi ei sano todellista syytä, koska teillä ei ole sellaisia välejä, että hän voisi puhua sinulle totta.

Kasvava nuori saa olla pyöreähkö

Vierailija kirjoitti:

Kuulostat aika ahdistavalta. Lapsi ei sano todellista syytä, koska teillä ei ole sellaisia välejä, että hän voisi puhua sinulle totta.

Lapsella ei ole tällä logiikalla keneenkään sellaisia välejä, koska hän kertoo näitä valheitaan ihan kaikille. 

Kysymys olikin että mitä ihmettä asialle voi tehdä, kun kaikki keinot on jo kokeiltu? Annetaan vain valehdella ja esitetään että uskotaan? Ei puututa valehteluun mitenkään, vaan ollaan niin kuin ei valheita kuultaisikaan? Spotataan valheet, ja annetaan rangaistus aina kun jää kiinni?

Me ollaan yritetty ihan keskustelemalla ja puhumalla, ja kertomalla että aina voi sanoa sen oikean syyn eikä kukaan suutu. Välillä lapsi sanookin oikean syyn, ja sitten siitä keskustellaan, ja mietitään yhdessä ratkaisua, ja lasta kuunnellaan. Silti seuraavana päivän saattaa olla taas tekosyyt tulilla.

Tuntuu kyllä kamalalta ettei lapsi voi puhua kenellekään kun ei ole "välejä", toisella lapsella kuitenkin nämä "välit" ovat ihan opettajista ja isovanhemmista lähtien vanhempiin asti.

Edellinenkin viesti siis oli ap

Vierailija kirjoitti:

Kasvava nuori saa olla pyöreähkö

Niin saa, ja siksi tässä yritetäänkin puuttua liikunnan välttelyyn. On jo tarpeeksi kamalaa joutua terkkarin punnitsemaksi puolivuosittain.

ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Porkkanalla, siis houkuttelemalla, liikkumaan, eli jotain mukavaa palkinnoksi, ei mitään suurta kuitenkaan.

En kyllä keksi mitä tämä voisi olla, ja mikä järki on palkita lasta osallistumisesta itse valitsemaansa harrastukseen? Mielestäni riittävä palkinto on se että hän saa harrastaa haluamaansa lajia, ja hänelle maksetaan kaikki varusteet ja muut maksut jotta saa harrastaa. Saat karkkipussin jos lähdet perheen kanssa metsäretkelle? Voin jo kuvitella miten tämä hiipisi joka asiaan, ettei mitään enää tehtäisi ilman palkintoa. Kyllä liikkumisen pitää olla normaali asia eikä mikään palkitsemisen arvoinen suoritus. 

ap

Saanko arvata, että kyseinen lapsi on sinun bonuslapsi. Pohdinnoissasi korostuu negatiivinen asenne lapsen toiseen kotiin ja oikeastaan lapseenkin. Vain hyvällä saa aikaan hyviä tuloksia. Kiittäminen ja kannustaminen on riittävä palkinto, ei karkkipussi. Kaikille liikunta ei vaan ole yhtä tärkeää. Normaalipainon ylläpidossa ravinto kuitenkin tärkein tekijä. Jospa keskittyisit valmistamaan lapselle maistuvaa terceellistä ruokaa ja jättäisit harrastukseen patistamisen vähemmälle.

Lainaatko ne kohdat joissa tämä negatiivisuus korostuu? 

ap

Sitä saat kuule ootella :D Ei nämä muuta kuin lätisevät vain, ja yrittävät härkkiä ;) Jos kysyy jotain, niin ei tule vastausta, kun ei oikeasti oo mitään härkittävää ;)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tykkääkö lapsi oikeasti siitä harrastuksesta? Ettei jalka olisi kipeä siksi että hän ei vaan tahtoisi mennä?

Kävely ja pyöräily on lapselle tylsää, he tykkäävät leikkiä enemmän. Ota vaikka saippuakuplia mukaan ja pysähdytte välillä puhaltelemaan.

Meillä on just saman lainen lapsi. Harrastuksia ei tällä hetkellä ole, vaikka piti kovasti tanssista missä kävi, mutta selvästi se rasitti liikaa, lapsi on väsynyt päiväkodin /koulun jälkeen. Lopetettiin tanssi ja alettiin pitää viikonloppuna uimahalli reissuun perheen kesken, mikä nyt on tän koronan takia tietysti tauolla sekin.

Niin, onhan se vaikea tietää haluaako, kun lapsi sanoo ehdottomasti haluavansa harrastaa. Tottakai voi olla ettei lapsi jostain syystä halua sanoa ettei halua harrastaa, mutta tämä "kaikki on kipeänä" kyllä tulee muihinkin liikkumisiin, ei vain harrastukseen.

Saippuakuplahommat on vähän lapsellisia jo 12-vuotiaalle. Hän myös mielellään makaa ja katsoo tv:tä tai pelaa kännyllä/pelikoneella.  Ja silloin kun hän haluaa pelata tai katsoa tvtä, hän sanoo että väsyttää, jolloin hän ei mielestään jaksa kuin tuijottaa tv:tä tai pelata. Eli tämä väsyttäminenkin on vähän niin ja näin, ja jaksaminen. Jos ruoka ei ole mieleistä, hän sanoo ettei "jaksa" syödä kun on niin täynnä. Jos kysyy että etkö tykkää ruuasta, hän sanoo että ei ole siitä kiinni, ei vain jaksa enää syödä. Ja sitten olisi vartin päästä nälkä. Kun sanon että juuri oli ruoka ja hän silloin sanoi ettei jaksa kun on niin täynnä, niin sanoo että ei hänellä silloin ollutkaan nälkä, mutta nyt olisi. Ei tietenkään saa kaapista leipää tällöin, mutta sama toistuu ja toistuu. Valehtelusta on puhuttu useaan kertaan, mutta miten tämän nyt saisi ihan oikeasti loppumaan? Mitään rangaistuksia ei seuraa valehtelusta, ja joskus lapsi ei olekaan valehdellut, ja silloin on iso itku kun häntä "ei koskaan uskota". On hyvin vaikeaa enää tietää mikä on totta ja mikä ei. Koskaan meillä ei kukaan huuda, eikä lapsia hauku, tai jakele silmittömiä rangaistuksia joiden takia pitäisi valehdella koko ajan, ja toinen lapsista ei valehtelekaan. Mikä ihme tässä siis on?

ap

Ootteko koittaneet vaikka pokemon go peliä mukaan kävelyyn.

Ruutuaika on myös hyvin tärkeä huomioida, pelit koukuttaa lapsen helposti, se tekee passiiviseksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Porkkanalla, siis houkuttelemalla, liikkumaan, eli jotain mukavaa palkinnoksi, ei mitään suurta kuitenkaan.

En kyllä keksi mitä tämä voisi olla, ja mikä järki on palkita lasta osallistumisesta itse valitsemaansa harrastukseen? Mielestäni riittävä palkinto on se että hän saa harrastaa haluamaansa lajia, ja hänelle maksetaan kaikki varusteet ja muut maksut jotta saa harrastaa. Saat karkkipussin jos lähdet perheen kanssa metsäretkelle? Voin jo kuvitella miten tämä hiipisi joka asiaan, ettei mitään enää tehtäisi ilman palkintoa. Kyllä liikkumisen pitää olla normaali asia eikä mikään palkitsemisen arvoinen suoritus. 

ap

Saanko arvata, että kyseinen lapsi on sinun bonuslapsi. Pohdinnoissasi korostuu negatiivinen asenne lapsen toiseen kotiin ja oikeastaan lapseenkin. Vain hyvällä saa aikaan hyviä tuloksia. Kiittäminen ja kannustaminen on riittävä palkinto, ei karkkipussi. Kaikille liikunta ei vaan ole yhtä tärkeää. Normaalipainon ylläpidossa ravinto kuitenkin tärkein tekijä. Jospa keskittyisit valmistamaan lapselle maistuvaa terceellistä ruokaa ja jättäisit harrastukseen patistamisen vähemmälle.

Lainaatko ne kohdat joissa tämä negatiivisuus korostuu? 

ap

En nyt jaksa vaivautua. Fiksuna ihmisenä huomannet ne itsekin. Osuiko kuitenkin?