Miten toimia lapsen kanssa joka keksii tekosyitä kun ei halua tehdä jotain?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei tähän pyöreyteen nyt kiinnitetä huomiota vaan liikkumattomuuteen, ja laiskuuteen liikkua niin kuin terveen lapsen tulee liikkua, eli hikeen asti useita kertoja viikossa, mielellään päivittäin. Lapsi syö kyllä kaikkea, mutta syömiseen nyt ei tässä voida lähteä puuttumaan ettei tule mitään syömisongelmia sitten. Terkkarilla tarkkaillaan lapsen painoa puoli vuosittain. Lapsi syö myös toisen vanhemman luona, joten emme osaa siitä muutenkaan siksi kertoa. 

Mutta tämä liikkuminen ja siitä valehtelu nyt olisi se ongelma.

ap

Ei kaikki ihmiset tykkää liikunnasta. Ehkä lapsesi kuuluu niihin ihmisiin? Haluaako hän oikeasti harrastaa liikuntaa vai sanooko vain haluavansa, koska sinulle on niin tärkeää, että hänellä on liikuntaharrastus? Itse inhosin lapsena liikuntaa ja pääsin siitä inhosta eroon vasta aikuisiällä, kun ei enää ollut pakko harrastaa liikuntaa. Sittemmin omaehtoisesta liikkumisesta on tullut mulle mieluisaa ajanvietettä, mutta heti jos yritän tehdä siitä tavoitteellista, into lopahtaa ja se vanha liikuntainho alkaa nostaa päätään naftaliinista. Tämä on seuraus siitä, kun lapsuudenperheessäni ei ollut olemassa sellaista vaihtoehtoa kuin olla harrastamatta liikuntaa. Onko teidän perheessänne tämä mahdollisuus olemassa ja tietääkö lapsesi sen?

Ei ole tärkeää. Lapsi itse on halunnut harrastuksen aloittaa, ja lopettaa saa koska vain. Luulisin että hän tietää, koska selvemmin sitä ei voi enää sanoa. Sinun ei ole pakko harrastaa tätä jos et halua.

ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kuulostat aika ahdistavalta. Lapsi ei sano todellista syytä, koska teillä ei ole sellaisia välejä, että hän voisi puhua sinulle totta.

Lapsella ei ole tällä logiikalla keneenkään sellaisia välejä, koska hän kertoo näitä valheitaan ihan kaikille. 

Kysymys olikin että mitä ihmettä asialle voi tehdä, kun kaikki keinot on jo kokeiltu? Annetaan vain valehdella ja esitetään että uskotaan? Ei puututa valehteluun mitenkään, vaan ollaan niin kuin ei valheita kuultaisikaan? Spotataan valheet, ja annetaan rangaistus aina kun jää kiinni?

Me ollaan yritetty ihan keskustelemalla ja puhumalla, ja kertomalla että aina voi sanoa sen oikean syyn eikä kukaan suutu. Välillä lapsi sanookin oikean syyn, ja sitten siitä keskustellaan, ja mietitään yhdessä ratkaisua, ja lasta kuunnellaan. Silti seuraavana päivän saattaa olla taas tekosyyt tulilla.

Tuntuu kyllä kamalalta ettei lapsi voi puhua kenellekään kun ei ole "välejä", toisella lapsella kuitenkin nämä "välit" ovat ihan opettajista ja isovanhemmista lähtien vanhempiin asti.

Mitä tarkoitat tuolla, että välillä lapsi sanoo oikean syyn ja sitten te keskustelette ja mietitte yhdessä ratkaisua? Jos lapsi esimerkiksi sanoo, että ei huvita mennä harrastukseen, niin alatteko te keskustelemaan ja etsimään ratkaisua, jotta häntä alkaisi huvittamaan? Tai jos laTulevaisuudessa ei tehdä läpeensä papsi ei tykkää ruuasta ja sanoo sen suoraan, niin seuraako tästäkin keskustelu ja ratkaisujen miettiminen?

Ei vaan keskustellaan siitä että vaikka aina ei huvittaisi, niin silti mennään. Mitä pitäisi sanoa? Voit käydä kerran kolmessa kuukaudessa silloin jos sattuu huvittamaan? 

Jos ei tykkää ruuasta niin asia on selvä. Maistaa pitää, ja niin tehdäänkin. jatkossa vältetään ruokaa jota ei kerta kaikkiaan pysty syömään. Jos tässä nyt olisi näin yksinkertainen ratkaisu, että ollaan vaan nyt paskoja vanhempia, niin asia olisi jo selvä.

Good old nahkaremmi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei tähän pyöreyteen nyt kiinnitetä huomiota vaan liikkumattomuuteen, ja laiskuuteen liikkua niin kuin terveen lapsen tulee liikkua, eli hikeen asti useita kertoja viikossa, mielellään päivittäin. Lapsi syö kyllä kaikkea, mutta syömiseen nyt ei tässä voida lähteä puuttumaan ettei tule mitään syömisongelmia sitten. Terkkarilla tarkkaillaan lapsen painoa puoli vuosittain. Lapsi syö myös toisen vanhemman luona, joten emme osaa siitä muutenkaan siksi kertoa. 

Mutta tämä liikkuminen ja siitä valehtelu nyt olisi se ongelma.

ap

Minkälainen teidän perhekuvio oikein on? Puhut "teistä", mutta lapsen toinen vanhempi ei kuitenkaan ole sinun puolisosi? Vai oletko itse se uusi kumppani?

Onko tämä uusperhe ollut teillä pystyssä pitkään, vai onko tuoreempi juttu? Kuinka hyvin lapsi tulee toimeen sen aikuisen kanssa, joka ei ole hänen vanhempansa? Millainen suhde heillä on? Onko mahdollista että hän painostaa lasta liikuntaharrastuksiin tms? Voisiko tässä olla jotain, mitä lapsi oirehtisi?

Onko tätä valehtelua kestänyt kauan?

Sehän tässä on kun kukaan ei painosta ketään. On todella vaikeaa löytää syytä ja ratkaisua, kun ei kerta kaikkiaan ole mitään hajua mikä tässä on lapsella ongelmana!

ap

Jos teillä ei ole mitään havaittavaa syytä, niin voiskos se syy tuohon käytökseen olla sitten siellä toisessa kodissa?

Onkohan niin että siirtymätilanteet ylipäätään on lapselle vaikeita? Sitten kun päösee lähtemään kaikki sujuu kuitenkin hyvin, mutta lähteminen on aika takkuista? Auttaako hyvissä ajoin ennakointi, ja ajoissa lähtöön valmistautuminen? Voi myös jo etukäteen miettiä seuraavan tekemisen kun palaa kotiin. Se helpottaa kun mielessä on jatkuvuutta.

Vierailija kirjoitti:

Jos teillä ei ole mitään havaittavaa syytä, niin voiskos se syy tuohon käytökseen olla sitten siellä toisessa kodissa?

Voihan se olla, mutta ei sieltä ainakaan myönnetä mitään. Samalla tavalla narraa sielläkin kuin meillä täällä. Ei sitten tullut vinkkejä millä tilanteen saisi muuttumaan :/

ap

Vierailija kirjoitti:

Onkohan niin että siirtymätilanteet ylipäätään on lapselle vaikeita? Sitten kun päösee lähtemään kaikki sujuu kuitenkin hyvin, mutta lähteminen on aika takkuista? Auttaako hyvissä ajoin ennakointi, ja ajoissa lähtöön valmistautuminen? Voi myös jo etukäteen miettiä seuraavan tekemisen kun palaa kotiin. Se helpottaa kun mielessä on jatkuvuutta.

Ei ole mitään tällaista. Lähtee kuin ohjus, ja on aina ensimmäisenä valmis.

ap

Minulla on kuvailemasi kaltainen tytär. Hän on jo niin iso, että en voi enää ns pakottaa. Sisaruksensa on aivan erilainen. Olen tullut tulokseen, että kyseessä on ns perusluonne, laiska ja haluton jos kyseessä on yhtään epämieluisa ja viitsimistä vaativa asia.

Vierailija kirjoitti:

Minulla on kuvailemasi kaltainen tytär. Hän on jo niin iso, että en voi enää ns pakottaa. Sisaruksensa on aivan erilainen. Olen tullut tulokseen, että kyseessä on ns perusluonne, laiska ja haluton jos kyseessä on yhtään epämieluisa ja viitsimistä vaativa asia.

Valehteleeko hänkin, vai sanooko suoraan oikean syyn? Olen kyllä ajatellut isekin lyödä hanskat tiskiin, että maatkoon sitten sohvalla kaiket päivät mitään tekemättä jos kerran haluaa, kunhan hoitaa koulun ja omat kotityönsä. Se vain kun valheet eivät tuohon taida loppua... Huoh..

ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minulla on kuvailemasi kaltainen tytär. Hän on jo niin iso, että en voi enää ns pakottaa. Sisaruksensa on aivan erilainen. Olen tullut tulokseen, että kyseessä on ns perusluonne, laiska ja haluton jos kyseessä on yhtään epämieluisa ja viitsimistä vaativa asia.

Valehteleeko hänkin, vai sanooko suoraan oikean syyn? Olen kyllä ajatellut isekin lyödä hanskat tiskiin, että maatkoon sitten sohvalla kaiket päivät mitään tekemättä jos kerran haluaa, kunhan hoitaa koulun ja omat kotityönsä. Se vain kun valheet eivät tuohon taida loppua... Huoh..

ap

Usein valehtelee, mutta sanoo joskus myös että ei huvita. Liikuntaharrastuksen lopetti juuri kun kausi päättyi. En jaksa enää ns tapella ja pakottaa. Hän on niin iso, että ymmärtää kyllä miksi liikuntaa harrastetaan. En osaa sanoa käykö lenkeillä sillä aikaa kun vien pienempää sisarusta harrastukseen, olen yrittänyt pyytää mukaan koska itse lenkkeilen tuona aikana. Luultavasti valehtelee käyneensä...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minulla on kuvailemasi kaltainen tytär. Hän on jo niin iso, että en voi enää ns pakottaa. Sisaruksensa on aivan erilainen. Olen tullut tulokseen, että kyseessä on ns perusluonne, laiska ja haluton jos kyseessä on yhtään epämieluisa ja viitsimistä vaativa asia.

Valehteleeko hänkin, vai sanooko suoraan oikean syyn? Olen kyllä ajatellut isekin lyödä hanskat tiskiin, että maatkoon sitten sohvalla kaiket päivät mitään tekemättä jos kerran haluaa, kunhan hoitaa koulun ja omat kotityönsä. Se vain kun valheet eivät tuohon taida loppua... Huoh..

ap

Usein valehtelee, mutta sanoo joskus myös että ei huvita. Liikuntaharrastuksen lopetti juuri kun kausi päättyi. En jaksa enää ns tapella ja pakottaa. Hän on niin iso, että ymmärtää kyllä miksi liikuntaa harrastetaan. En osaa sanoa käykö lenkeillä sillä aikaa kun vien pienempää sisarusta harrastukseen, olen yrittänyt pyytää mukaan koska itse lenkkeilen tuona aikana. Luultavasti valehtelee käyneensä...

Saako kysyä vielä että miten te sitten tähän valehteluun suhtaudutte, ja mitä seurauksia siitä on lapselle, vai onko mitään?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minulla on kuvailemasi kaltainen tytär. Hän on jo niin iso, että en voi enää ns pakottaa. Sisaruksensa on aivan erilainen. Olen tullut tulokseen, että kyseessä on ns perusluonne, laiska ja haluton jos kyseessä on yhtään epämieluisa ja viitsimistä vaativa asia.

Valehteleeko hänkin, vai sanooko suoraan oikean syyn? Olen kyllä ajatellut isekin lyödä hanskat tiskiin, että maatkoon sitten sohvalla kaiket päivät mitään tekemättä jos kerran haluaa, kunhan hoitaa koulun ja omat kotityönsä. Se vain kun valheet eivät tuohon taida loppua... Huoh..

ap

Usein valehtelee, mutta sanoo joskus myös että ei huvita. Liikuntaharrastuksen lopetti juuri kun kausi päättyi. En jaksa enää ns tapella ja pakottaa. Hän on niin iso, että ymmärtää kyllä miksi liikuntaa harrastetaan. En osaa sanoa käykö lenkeillä sillä aikaa kun vien pienempää sisarusta harrastukseen, olen yrittänyt pyytää mukaan koska itse lenkkeilen tuona aikana. Luultavasti valehtelee käyneensä...

Saako kysyä vielä että miten te sitten tähän valehteluun suhtaudutte, ja mitä seurauksia siitä on lapselle, vai onko mitään?

ap

En vaatinut lapseltamme juurikaan mitään.  Vältin sanomasta sellaista jota en kyennyt pitämään.  Ei hänen tarvinnut siivota yms.

Nyt aikuisena ja omassa perheessä siivoaa ja hoitaa asioita esimerkillisesti.   Kannattaa välttää konfikliktejä.

Älä myös koskaan valehtele äläkä uhkaile.

Olen huomannut (työssäni), että sellaiset lapset valehtelevat herkästi, joilla on heidän temperamentilleen liian vaativat/tiukat vanhemmat sääntöineen. Lapselle valhe on keino miellyttää vanhempaa ja suojella itseä (ja ehkä vanhempaakin) pettymyksen tunteilta. Lapsesi ei halua, että petyt siihen, että hän ei halua mennä harrastukseen/lenkille tai tehdä sitä asiaa, mitä sinä haluat hänen tekevän. Hän ei vielä käsitä, että näet hänen valheidensa läpi.

Jos haluat, että valehtelu loppuu, niin löysää vaatimuksia. Puhu lapselle kuinka tärkeä ja merkityksellinen hän on omana itsenään. Jutelkaa mitä lapsi itse haluaisi vapaa-ajalla tehdä. Älä mieti sitä pyöreyttä, koska stressi/vaatimukset/paineet jos mikä, pyöristää lisää. Lapsen olisi tärkeää tuntea olevansa rakas ja tärkeä juuri sellaisena kuin on. Motivaatio tehdä asioita, ei kasva pakottamalla. Pakottaminen lisää vain aggressiivisia tunteita. Minusta kuulostaa, että lapsi tarvitsee tilaa. Jos hänellä on joku maksullinen harrastus niin voitte sopia, että siellä on käytävä kausi loppuun, mutta sitten voi lopettaa, jos harrastus ei kiinnosta. Voit vedota rahaan. Jos jalka on kipeä, viet oikeasti yhden kerran lääkäriin. Kehoitan kuitenkin antamaan lapselle tilaa ja vapautta päättää vapaa-ajasta ja valita harrastuksensa itse. Jos vanhemmat kontrolloivat ja päättävät liikaa tämmöisessä asiassa niin tuloksena on todella vaikea murrosikä ja iso kapinointi. Harrastukset ja vapaa-aika eivät ole se asia, josta kannattaa lähteä taistelemaan. Niitä asioita, joista vanhemmat päättävät lapsen puolesta ovat esim. koulussa on käytävä/yöllä nukutaan/päihteitä ei käytetä. Se, mitä lapsi harrastaa, on lapsen asia ja päätös. Sen ei ole pakko olla liikuntaa, jos liikunta ei motivoi. Pyöreys voi kadota pelkällä pituuskasvulla. Ruokavalioon voi vaikuttaa sillä mitä kotiin ostetaan.

Vierailija kirjoitti:

Olen huomannut (työssäni), että sellaiset lapset valehtelevat herkästi, joilla on heidän temperamentilleen liian vaativat/tiukat vanhemmat sääntöineen. Lapselle valhe on keino miellyttää vanhempaa ja suojella itseä (ja ehkä vanhempaakin) pettymyksen tunteilta. Lapsesi ei halua, että petyt siihen, että hän ei halua mennä harrastukseen/lenkille tai tehdä sitä asiaa, mitä sinä haluat hänen tekevän. Hän ei vielä käsitä, että näet hänen valheidensa läpi.

Jos haluat, että valehtelu loppuu, niin löysää vaatimuksia. Puhu lapselle kuinka tärkeä ja merkityksellinen hän on omana itsenään. Jutelkaa mitä lapsi itse haluaisi vapaa-ajalla tehdä. Älä mieti sitä pyöreyttä, koska stressi/vaatimukset/paineet jos mikä, pyöristää lisää. Lapsen olisi tärkeää tuntea olevansa rakas ja tärkeä juuri sellaisena kuin on. Motivaatio tehdä asioita, ei kasva pakottamalla. Pakottaminen lisää vain aggressiivisia tunteita. Minusta kuulostaa, että lapsi tarvitsee tilaa. Jos hänellä on joku maksullinen harrastus niin voitte sopia, että siellä on käytävä kausi loppuun, mutta sitten voi lopettaa, jos harrastus ei kiinnosta. Voit vedota rahaan. Jos jalka on kipeä, viet oikeasti yhden kerran lääkäriin. Kehoitan kuitenkin antamaan lapselle tilaa ja vapautta päättää vapaa-ajasta ja valita harrastuksensa itse. Jos vanhemmat kontrolloivat ja päättävät liikaa tämmöisessä asiassa niin tuloksena on todella vaikea murrosikä ja iso kapinointi. Harrastukset ja vapaa-aika eivät ole se asia, josta kannattaa lähteä taistelemaan. Niitä asioita, joista vanhemmat päättävät lapsen puolesta ovat esim. koulussa on käytävä/yöllä nukutaan/päihteitä ei käytetä. Se, mitä lapsi harrastaa, on lapsen asia ja päätös. Sen ei ole pakko olla liikuntaa, jos liikunta ei motivoi. Pyöreys voi kadota pelkällä pituuskasvulla. Ruokavalioon voi vaikuttaa sillä mitä kotiin ostetaan.

Et tainnut lukea ihan kunnolla mitä olen kirjoittanut? 

Harrastuksista kerroin jo useassa viestissä miten sen kanssa on, kuten myös miten pyöreyteen suhtaudutaan, ne löytyvät kyllä aikaisemmista viesteistä jos haluaa ne nähdä. Lääkäristäkin on kerrottu useaan otteeseen, että onko siellä käyty vain ei, kuten myös ruokavaliosta. Kannattaa ehkä lukea uudelleen jos meni näin paljon asiaa ohi.

12 vuotias kyllä ymmärtää valehtelevansa, ja tietää että se huomataan kyllä. Vaatimukset ovat että koulu pitää hoitaa kunnolla, ja oma osa pitää tehdä kotitöistä. Lisäksi yhteiseen tekemiseen osallistutaan, Lapsi ei ole vammainen, joten nämä pitää onnistua kun ne on vaatimuksia toisellekin lapselle. Vapaa-ajasta jos lapsi päättää itse, hän vain istuu/makaa ja katsoo tv:tä tai pelaa. En oikein jaksa uskoa että se olisi kasvavalle lapselle hyväksi.

Lapselle kerrotaan kyllä että hän on merkityksellinen ja tärkeä omana itsenään. Mikäli nämä asiat eivät mene perille, niin mitä tässä voi enää tehdä? 

ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen huomannut (työssäni), että sellaiset lapset valehtelevat herkästi, joilla on heidän temperamentilleen liian vaativat/tiukat vanhemmat sääntöineen. Lapselle valhe on keino miellyttää vanhempaa ja suojella itseä (ja ehkä vanhempaakin) pettymyksen tunteilta. Lapsesi ei halua, että petyt siihen, että hän ei halua mennä harrastukseen/lenkille tai tehdä sitä asiaa, mitä sinä haluat hänen tekevän. Hän ei vielä käsitä, että näet hänen valheidensa läpi.

Jos haluat, että valehtelu loppuu, niin löysää vaatimuksia. Puhu lapselle kuinka tärkeä ja merkityksellinen hän on omana itsenään. Jutelkaa mitä lapsi itse haluaisi vapaa-ajalla tehdä. Älä mieti sitä pyöreyttä, koska stressi/vaatimukset/paineet jos mikä, pyöristää lisää. Lapsen olisi tärkeää tuntea olevansa rakas ja tärkeä juuri sellaisena kuin on. Motivaatio tehdä asioita, ei kasva pakottamalla. Pakottaminen lisää vain aggressiivisia tunteita. Minusta kuulostaa, että lapsi tarvitsee tilaa. Jos hänellä on joku maksullinen harrastus niin voitte sopia, että siellä on käytävä kausi loppuun, mutta sitten voi lopettaa, jos harrastus ei kiinnosta. Voit vedota rahaan. Jos jalka on kipeä, viet oikeasti yhden kerran lääkäriin. Kehoitan kuitenkin antamaan lapselle tilaa ja vapautta päättää vapaa-ajasta ja valita harrastuksensa itse. Jos vanhemmat kontrolloivat ja päättävät liikaa tämmöisessä asiassa niin tuloksena on todella vaikea murrosikä ja iso kapinointi. Harrastukset ja vapaa-aika eivät ole se asia, josta kannattaa lähteä taistelemaan. Niitä asioita, joista vanhemmat päättävät lapsen puolesta ovat esim. koulussa on käytävä/yöllä nukutaan/päihteitä ei käytetä. Se, mitä lapsi harrastaa, on lapsen asia ja päätös. Sen ei ole pakko olla liikuntaa, jos liikunta ei motivoi. Pyöreys voi kadota pelkällä pituuskasvulla. Ruokavalioon voi vaikuttaa sillä mitä kotiin ostetaan.

Et tainnut lukea ihan kunnolla mitä olen kirjoittanut? 

Harrastuksista kerroin jo useassa viestissä miten sen kanssa on, kuten myös miten pyöreyteen suhtaudutaan, ne löytyvät kyllä aikaisemmista viesteistä jos haluaa ne nähdä. Lääkäristäkin on kerrottu useaan otteeseen, että onko siellä käyty vain ei, kuten myös ruokavaliosta. Kannattaa ehkä lukea uudelleen jos meni näin paljon asiaa ohi.

12 vuotias kyllä ymmärtää valehtelevansa, ja tietää että se huomataan kyllä. Vaatimukset ovat että koulu pitää hoitaa kunnolla, ja oma osa pitää tehdä kotitöistä. Lisäksi yhteiseen tekemiseen osallistutaan, Lapsi ei ole vammainen, joten nämä pitää onnistua kun ne on vaatimuksia toisellekin lapselle. Vapaa-ajasta jos lapsi päättää itse, hän vain istuu/makaa ja katsoo tv:tä tai pelaa. En oikein jaksa uskoa että se olisi kasvavalle lapselle hyväksi.

Lapselle kerrotaan kyllä että hän on merkityksellinen ja tärkeä omana itsenään. Mikäli nämä asiat eivät mene perille, niin mitä tässä voi enää tehdä? 

ap

Anna lapselle tilaa ja vapautta. Ei 12-vuotiasta voi enää määrätä vapaa-ajalla harrastamaan äidin valitsemia lajeja ja aktiviteetteja. Itsekin lopetin tuossa iässä kaikki harrastukset. En todellakaan olisi harrastanut mitään äidin tai isän käskystä. Nykyään olen aktiivisesti juoksua ja hiihtoa sekä kuntosalia harrastava aikuinen. Jos lapsena olisi pakotettu niin saattaisi olla että vihaisin kaikkea liikuntaa. Sain teininä juurikin maata sohvalla, herkutella, olla tietokoneella ka katsoa TV:tä. Ei se pilannut minun kehitystä. Nyt on yliopistokoulutus ja perhe.

Tuossa vaiheessa kasvetaan omaksi itseksi. Siihen kuuluu kapinointi vanhempia ja heidän ihanteissaan kohtaan. Mitä enemmän ihailet ”aktiivisuutta ja urheilullisuutta” sitä enemmän lapsesi tulee makaamaan sohvalla ja laiskottelemaan. Sinun täytyy nyt vain sietää, että lapsi on oma erillinen ihminen ja valitsee jo tuossa iässä itse mitä tekee vapaa-ajalla. Toki voit pitää omasta näkemyksestäsi kiinni ja jatkaa samaan malliin. Kasvatat tulla tyylillä valehtelevan ihmisen, jopa patologisen valehtelijan, joka ei uskalla olla oma itsensä ja välillä esim. laiskotella. Valehtelee aikuisenakin muille silmät ja suut täyteen miellyttääkseen muita. Lapsesi valehtelee miellyttääkseen sinua koska ei kehtaa olla sitä mitä on, koska tietää että ei täytä vaatimuksiasi ja odotuksiasi. Jos haluat muuttaa lapsesi toimintatapaa niin muuta ensin omaa toimintaasi. Anna tilaa ja alenna vaatimuksia. Älä ole niin ehdoton. Ei se lapsi siitä pilalle mene vaikka menisi useampi vuosi ilman harrastuksia. Ajattelet aika mustavalkoisesti lapsen kehityksestä.

En pysty näillä lähtötiedoilla kommentoimaan ap. Kun itse olin lapsi olisin sanonut jotain tuollaista ihan siksi että kaipaisin lisää rakkaudenosoituksia vanhemmilta. Olisin mennyt jumppaamaan ihan minne tahansa jos olisin tuntenut oloni turvalliseksi ja rakastetuksi. Ongelma oli se että en tuntenut.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen huomannut (työssäni), että sellaiset lapset valehtelevat herkästi, joilla on heidän temperamentilleen liian vaativat/tiukat vanhemmat sääntöineen. Lapselle valhe on keino miellyttää vanhempaa ja suojella itseä (ja ehkä vanhempaakin) pettymyksen tunteilta. Lapsesi ei halua, että petyt siihen, että hän ei halua mennä harrastukseen/lenkille tai tehdä sitä asiaa, mitä sinä haluat hänen tekevän. Hän ei vielä käsitä, että näet hänen valheidensa läpi.

Jos haluat, että valehtelu loppuu, niin löysää vaatimuksia. Puhu lapselle kuinka tärkeä ja merkityksellinen hän on omana itsenään. Jutelkaa mitä lapsi itse haluaisi vapaa-ajalla tehdä. Älä mieti sitä pyöreyttä, koska stressi/vaatimukset/paineet jos mikä, pyöristää lisää. Lapsen olisi tärkeää tuntea olevansa rakas ja tärkeä juuri sellaisena kuin on. Motivaatio tehdä asioita, ei kasva pakottamalla. Pakottaminen lisää vain aggressiivisia tunteita. Minusta kuulostaa, että lapsi tarvitsee tilaa. Jos hänellä on joku maksullinen harrastus niin voitte sopia, että siellä on käytävä kausi loppuun, mutta sitten voi lopettaa, jos harrastus ei kiinnosta. Voit vedota rahaan. Jos jalka on kipeä, viet oikeasti yhden kerran lääkäriin. Kehoitan kuitenkin antamaan lapselle tilaa ja vapautta päättää vapaa-ajasta ja valita harrastuksensa itse. Jos vanhemmat kontrolloivat ja päättävät liikaa tämmöisessä asiassa niin tuloksena on todella vaikea murrosikä ja iso kapinointi. Harrastukset ja vapaa-aika eivät ole se asia, josta kannattaa lähteä taistelemaan. Niitä asioita, joista vanhemmat päättävät lapsen puolesta ovat esim. koulussa on käytävä/yöllä nukutaan/päihteitä ei käytetä. Se, mitä lapsi harrastaa, on lapsen asia ja päätös. Sen ei ole pakko olla liikuntaa, jos liikunta ei motivoi. Pyöreys voi kadota pelkällä pituuskasvulla. Ruokavalioon voi vaikuttaa sillä mitä kotiin ostetaan.

Et tainnut lukea ihan kunnolla mitä olen kirjoittanut? 

Harrastuksista kerroin jo useassa viestissä miten sen kanssa on, kuten myös miten pyöreyteen suhtaudutaan, ne löytyvät kyllä aikaisemmista viesteistä jos haluaa ne nähdä. Lääkäristäkin on kerrottu useaan otteeseen, että onko siellä käyty vain ei, kuten myös ruokavaliosta. Kannattaa ehkä lukea uudelleen jos meni näin paljon asiaa ohi.

12 vuotias kyllä ymmärtää valehtelevansa, ja tietää että se huomataan kyllä. Vaatimukset ovat että koulu pitää hoitaa kunnolla, ja oma osa pitää tehdä kotitöistä. Lisäksi yhteiseen tekemiseen osallistutaan, Lapsi ei ole vammainen, joten nämä pitää onnistua kun ne on vaatimuksia toisellekin lapselle. Vapaa-ajasta jos lapsi päättää itse, hän vain istuu/makaa ja katsoo tv:tä tai pelaa. En oikein jaksa uskoa että se olisi kasvavalle lapselle hyväksi.

Lapselle kerrotaan kyllä että hän on merkityksellinen ja tärkeä omana itsenään. Mikäli nämä asiat eivät mene perille, niin mitä tässä voi enää tehdä? 

ap

Anna lapselle tilaa ja vapautta. Ei 12-vuotiasta voi enää määrätä vapaa-ajalla harrastamaan äidin valitsemia lajeja ja aktiviteetteja. Itsekin lopetin tuossa iässä kaikki harrastukset. En todellakaan olisi harrastanut mitään äidin tai isän käskystä. Nykyään olen aktiivisesti juoksua ja hiihtoa sekä kuntosalia harrastava aikuinen. Jos lapsena olisi pakotettu niin saattaisi olla että vihaisin kaikkea liikuntaa. Sain teininä juurikin maata sohvalla, herkutella, olla tietokoneella ka katsoa TV:tä. Ei se pilannut minun kehitystä. Nyt on yliopistokoulutus ja perhe.

Tuossa vaiheessa kasvetaan omaksi itseksi. Siihen kuuluu kapinointi vanhempia ja heidän ihanteissaan kohtaan. Mitä enemmän ihailet ”aktiivisuutta ja urheilullisuutta” sitä enemmän lapsesi tulee makaamaan sohvalla ja laiskottelemaan. Sinun täytyy nyt vain sietää, että lapsi on oma erillinen ihminen ja valitsee jo tuossa iässä itse mitä tekee vapaa-ajalla. Toki voit pitää omasta näkemyksestäsi kiinni ja jatkaa samaan malliin. Kasvatat tulla tyylillä valehtelevan ihmisen, jopa patologisen valehtelijan, joka ei uskalla olla oma itsensä ja välillä esim. laiskotella. Valehtelee aikuisenakin muille silmät ja suut täyteen miellyttääkseen muita. Lapsesi valehtelee miellyttääkseen sinua koska ei kehtaa olla sitä mitä on, koska tietää että ei täytä vaatimuksiasi ja odotuksiasi. Jos haluat muuttaa lapsesi toimintatapaa niin muuta ensin omaa toimintaasi. Anna tilaa ja alenna vaatimuksia. Älä ole niin ehdoton. Ei se lapsi siitä pilalle mene vaikka menisi useampi vuosi ilman harrastuksia. Ajattelet aika mustavalkoisesti lapsen kehityksestä.

En lukenut koko viestiä koska jo alusta tuli selväksi ettet ole joko lukenut mitä olen kirjoittanut aiemmin, tai sitten trollaat. Ole hyvä ja kirjoita uudelleen, tällä kertaa paremmin keskittyen, ja aiemmat viestit kertaamalla. Minua ei saa kukaan raivoihin sillä että trollailee aiheen vierestä, koska en edes lue sellaisia viestejä kokonaan. Nuo tuollaiset viestit eivät ole suunnattu meidän tilanteeseemme, joten niitä on minun turha lähteä lukemaan alkua pidemmälle.

Jos jollain on oikeasti tähän meidän tilanteeseen sopivia ajatuksia, niin niitä kuulisin mielelläni :) 

ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen huomannut (työssäni), että sellaiset lapset valehtelevat herkästi, joilla on heidän temperamentilleen liian vaativat/tiukat vanhemmat sääntöineen. Lapselle valhe on keino miellyttää vanhempaa ja suojella itseä (ja ehkä vanhempaakin) pettymyksen tunteilta. Lapsesi ei halua, että petyt siihen, että hän ei halua mennä harrastukseen/lenkille tai tehdä sitä asiaa, mitä sinä haluat hänen tekevän. Hän ei vielä käsitä, että näet hänen valheidensa läpi.

Jos haluat, että valehtelu loppuu, niin löysää vaatimuksia. Puhu lapselle kuinka tärkeä ja merkityksellinen hän on omana itsenään. Jutelkaa mitä lapsi itse haluaisi vapaa-ajalla tehdä. Älä mieti sitä pyöreyttä, koska stressi/vaatimukset/paineet jos mikä, pyöristää lisää. Lapsen olisi tärkeää tuntea olevansa rakas ja tärkeä juuri sellaisena kuin on. Motivaatio tehdä asioita, ei kasva pakottamalla. Pakottaminen lisää vain aggressiivisia tunteita. Minusta kuulostaa, että lapsi tarvitsee tilaa. Jos hänellä on joku maksullinen harrastus niin voitte sopia, että siellä on käytävä kausi loppuun, mutta sitten voi lopettaa, jos harrastus ei kiinnosta. Voit vedota rahaan. Jos jalka on kipeä, viet oikeasti yhden kerran lääkäriin. Kehoitan kuitenkin antamaan lapselle tilaa ja vapautta päättää vapaa-ajasta ja valita harrastuksensa itse. Jos vanhemmat kontrolloivat ja päättävät liikaa tämmöisessä asiassa niin tuloksena on todella vaikea murrosikä ja iso kapinointi. Harrastukset ja vapaa-aika eivät ole se asia, josta kannattaa lähteä taistelemaan. Niitä asioita, joista vanhemmat päättävät lapsen puolesta ovat esim. koulussa on käytävä/yöllä nukutaan/päihteitä ei käytetä. Se, mitä lapsi harrastaa, on lapsen asia ja päätös. Sen ei ole pakko olla liikuntaa, jos liikunta ei motivoi. Pyöreys voi kadota pelkällä pituuskasvulla. Ruokavalioon voi vaikuttaa sillä mitä kotiin ostetaan.

Et tainnut lukea ihan kunnolla mitä olen kirjoittanut? 

Harrastuksista kerroin jo useassa viestissä miten sen kanssa on, kuten myös miten pyöreyteen suhtaudutaan, ne löytyvät kyllä aikaisemmista viesteistä jos haluaa ne nähdä. Lääkäristäkin on kerrottu useaan otteeseen, että onko siellä käyty vain ei, kuten myös ruokavaliosta. Kannattaa ehkä lukea uudelleen jos meni näin paljon asiaa ohi.

12 vuotias kyllä ymmärtää valehtelevansa, ja tietää että se huomataan kyllä. Vaatimukset ovat että koulu pitää hoitaa kunnolla, ja oma osa pitää tehdä kotitöistä. Lisäksi yhteiseen tekemiseen osallistutaan, Lapsi ei ole vammainen, joten nämä pitää onnistua kun ne on vaatimuksia toisellekin lapselle. Vapaa-ajasta jos lapsi päättää itse, hän vain istuu/makaa ja katsoo tv:tä tai pelaa. En oikein jaksa uskoa että se olisi kasvavalle lapselle hyväksi.

Lapselle kerrotaan kyllä että hän on merkityksellinen ja tärkeä omana itsenään. Mikäli nämä asiat eivät mene perille, niin mitä tässä voi enää tehdä? 

ap

Anna lapselle tilaa ja vapautta. Ei 12-vuotiasta voi enää määrätä vapaa-ajalla harrastamaan äidin valitsemia lajeja ja aktiviteetteja. Itsekin lopetin tuossa iässä kaikki harrastukset. En todellakaan olisi harrastanut mitään äidin tai isän käskystä. Nykyään olen aktiivisesti juoksua ja hiihtoa sekä kuntosalia harrastava aikuinen. Jos lapsena olisi pakotettu niin saattaisi olla että vihaisin kaikkea liikuntaa. Sain teininä juurikin maata sohvalla, herkutella, olla tietokoneella ka katsoa TV:tä. Ei se pilannut minun kehitystä. Nyt on yliopistokoulutus ja perhe.

Tuossa vaiheessa kasvetaan omaksi itseksi. Siihen kuuluu kapinointi vanhempia ja heidän ihanteissaan kohtaan. Mitä enemmän ihailet ”aktiivisuutta ja urheilullisuutta” sitä enemmän lapsesi tulee makaamaan sohvalla ja laiskottelemaan. Sinun täytyy nyt vain sietää, että lapsi on oma erillinen ihminen ja valitsee jo tuossa iässä itse mitä tekee vapaa-ajalla. Toki voit pitää omasta näkemyksestäsi kiinni ja jatkaa samaan malliin. Kasvatat tulla tyylillä valehtelevan ihmisen, jopa patologisen valehtelijan, joka ei uskalla olla oma itsensä ja välillä esim. laiskotella. Valehtelee aikuisenakin muille silmät ja suut täyteen miellyttääkseen muita. Lapsesi valehtelee miellyttääkseen sinua koska ei kehtaa olla sitä mitä on, koska tietää että ei täytä vaatimuksiasi ja odotuksiasi. Jos haluat muuttaa lapsesi toimintatapaa niin muuta ensin omaa toimintaasi. Anna tilaa ja alenna vaatimuksia. Älä ole niin ehdoton. Ei se lapsi siitä pilalle mene vaikka menisi useampi vuosi ilman harrastuksia. Ajattelet aika mustavalkoisesti lapsen kehityksestä.

En lukenut koko viestiä koska jo alusta tuli selväksi ettet ole joko lukenut mitä olen kirjoittanut aiemmin, tai sitten trollaat. Ole hyvä ja kirjoita uudelleen, tällä kertaa paremmin keskittyen, ja aiemmat viestit kertaamalla. Minua ei saa kukaan raivoihin sillä että trollailee aiheen vierestä, koska en edes lue sellaisia viestejä kokonaan. Nuo tuollaiset viestit eivät ole suunnattu meidän tilanteeseemme, joten niitä on minun turha lähteä lukemaan alkua pidemmälle.

Jos jollain on oikeasti tähän meidän tilanteeseen sopivia ajatuksia, niin niitä kuulisin mielelläni :) 

ap

Tämä vastauksesi kertoo kaiken siitä miksi lapsesi valehtelee. Et pysty edes harkitsemaan sitä että omassa toiminnassasi voisi olla muuttamisen paikkaa.