HS mielipide: ylipainoa pitäisi kontrolloida laein ja säädöksin. Oletko samaa mieltä?

Vierailija kirjoitti:

Mitenkäs tämä ketju meni yksittäisten lihavienbhaukkumiseksi ja pilkkaamiseksi. Tuo kirjoitushan oli hyvä ja aiheellinen. Meillä on yhteiskunnassa tapahtunut jokin muutos joka johtaa suuret määrät ihmisiä ylipainoisiksi ja siihen pitäisi puuttua.

Mitä on sitten tapahtunut viime vuosikymmeninä?

Makeisten ym pakkauskoot ovat suurentuneet, glukoosi-fruktoosisiirappeja sokerin tilalla/lisäksi, välipalakulttuuri ja napostelu on suositeltua (ainakin mainoksissa), arki- ja juhlasyömisen rajan häilyminen ja arkiaktiivisuuden väheneminen... Saa jatkaa

80-luvun lapsena meillä juotiin limsaa muutaman kerran vuodessa. Tämän päivän lapset juovat saman verran päivässä ja se tuntuu olevan ihan hyväksyttävää.

Todellista muutosta ei kuitenkaan näihin asioihin saada, koska elintarvike- ja lääketeollisuus on meilläkin voimakkaita sanelijoita je hehän eivät voitoistaan luovu.

Olisit jättänyt tuon viimeisen salaliittosekoilulausene pois, niin tämä olisi ollut loistava kommentti. Kyllä, sekä elintarviketeollisuus että lääketeollisuus pyrkivät tekemään voittoa, sillä muuten , ylläripylläri, kyseiset alat eivät pysyisi toimnnassa. Mutta, ei, kummallakaan alalla ei sanella voimakkaasti yhtään mitään, eikä yritetä ehdoin tahdoin sairastuttaa ihmisiä.

Vierailija kirjoitti:

Jos me lainsäädännön keinoin on asetettu tavoite savuttomasta Suomesta, niin samalla tavalla pitäisi olla tavoite läskittömästä Suomesta. Ylipaino aiheuttaa monia kansanterveydellisiä ongelmia, joten peruste on yhtä pätevä.

Tästä haluaisin kyllä oikeasti jotain laskelmia. Kuinka paljon ylipaino aiheuttaa hoitokuluja? Entä töistä poissaoloa tai työkyvyttömyyttä? Ja sitten toisaalta, kuolevatko ylipainoiset nuorempina, ja kuinka paljon tämä säästää eläkemaksuja?

Aina luullaan, että lihavat sairastelisivat paljon, mutta enpä ole huomannut.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Suurin osa ylipainoisistahan varmasti haluaa laihtua. Antakaa keinot ja tuki siihen niin, että oikeasti onnistuu. Ei se millään makeisverolla tule tapahtumaan. Toinen asia on sitten ennaltaehkäisy. Siihenkin tarvitaan ihan muut keinot.

Joo kalliiksi tulee, mutta oisko kuitenkin halvempi vaihtoehto.

Ei ole tupakka- ja alkoholiverokaan kulutusta laskenut ongelmakäyttäjien kohdalla.

Niinpä, addiktio kun on niin hintojen nostaminen tarkoittaa vain että ihmisellä on vähemmän rahaa käytettävänä niihin terveellisiin juttuihin.

Vierailija kirjoitti:

Suurin osa ylipainoisistahan varmasti haluaa laihtua. Antakaa keinot ja tuki siihen niin, että oikeasti onnistuu. Ei se millään makeisverolla tule tapahtumaan. Toinen asia on sitten ennaltaehkäisy. Siihenkin tarvitaan ihan muut keinot.

Joo kalliiksi tulee, mutta oisko kuitenkin halvempi vaihtoehto.

Antakaa keinot?

No älä syö enemmän kuin kulutat...

Makeisvero ja julkinen rehellinen keskustelu lihavuudesta nimenomaan ongelmana, on näitä tukemismuotoja. Nämä haes ja big and beautiful puheet taas aiheuttavat vahinkoa sekä yksilöille että yhteiskunnalle.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitenköhän sellainen kontrollointi onnistuisi?

Kaikki hyvänmakuinen hiilaripaska ja leivonnan mahdollistavat elintarvikkeet pois kaupoista.

Juu, näistähän lihominen pelkästään johtuu. Elintarviketeollisuus toki myös tähän suostuisi mukisematta. Parempia ideoita?

Hiilareita ei saisi ostaa lihavat. Vaaka kassalle ja sen perusteella katsotaan osto-oikeus.

Vaan entä, jos tykkää enemmän palvelutiskin gillatuista tuotteista? Siinä on kylkeä, kanaa ja lohta. Raakaa lohta ja kermaa uuniin. Kesällä tirisee kaslerit grillissä jne. Ai niin, tämähän oli sitä karppisafkaa, sehän ei lihota.

Minne unohdit juustot! 

Joo, kokeilin joskus karppaamista. Olihan se ruoka hyvää. Ihan liian hyvää. En laihtunut, jos kohta en myöskään lihonut lisää. 

Vierailija kirjoitti:

Koko ketjua en jaksanut lukea, ehkä tästä joku on sanonutkin jo. Kannattaa muistaa lihavuuskeskustelussa myös se että 20-30v aikana työtahti ja työmäärä ovat lisääntyneet huimasti. Monilla aloilla niin paljon että taukoja ei ehdi pitää ollenkaan tai jos ehtii niin sitten ahmitaan kiireellä jotain, ihan mitä tahansa ja taas juostaan. Jos taukoa ei ole päivällä ollut, illalla nälkä on pohjaton ja kauppaan kun menet, kaikkea tekee mieli ja ostaakin. Ilta menee sitten puolitajuttomana sohvan nurkassa ahmien herkkuja koska työpäivä on ollut niin raskas että edes seuraavan yön unet ei auta palautumaan. Viikonloppu menee nukkuessa että taas seuraavan viikon jaksaa juosta nälissään.

Oikeastiko luulet noin? Kuinka kauan luulet olevan edes siitä, kun työaika rajattiin 40 viikkotuntiin ja työviikko 5 päiväiseksi? Ihan oikestiko elät jossain harhassa, jossa kuvittelet ihmisten tekevän nykyään enemmän töitä kuin 20, puhumattakaan 50 vuotta sitten? Suomalaisten keskimääräinen työaika on laskenut tasaiseti tuolta 60-luvulta alkaen - ei todellakaan lisääntynyt:

"Tarkasteltaessa työaikojen kehitystä eri menetelmin saadut tiedot ovat keskenään samansuuntaisia. Kansantalouden tilinpidon mukaan suomalaisten työaika on lyhentynyt 1960-luvun 2061 vuosityötunnista 1990-luvun 1703 vuosityötuntiin eli melkein seitsemällä viikkotyötunnilla.

Tähän vaikutti muun muassa viisipäiväiseen työviikkoon siirtyminen 60-luvun lopulla sekä lomien lisääntyminen. Viime vuosikymmeninä työaika on laskenut maltillisemmin: työvoimatutkimuksen tuloksissa 15–74-vuotiaiden työllisten työaika on lyhentynyt vuosien 1990–2015 välillä 1763 vuosityötunnista 1620 tuntiin eli noin kolmella tunnilla viikossa."

Tuolta löytyy vielä hieno, selventävä kuvaajakin siitä, miten työaika on laskenut: https://tilastokoulu.stat.fi/verkkokoulu_v2.xql?course_id=tkoulu_tmt&le…

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos me lainsäädännön keinoin on asetettu tavoite savuttomasta Suomesta, niin samalla tavalla pitäisi olla tavoite läskittömästä Suomesta. Ylipaino aiheuttaa monia kansanterveydellisiä ongelmia, joten peruste on yhtä pätevä.

Tästä haluaisin kyllä oikeasti jotain laskelmia. Kuinka paljon ylipaino aiheuttaa hoitokuluja? Entä töistä poissaoloa tai työkyvyttömyyttä? Ja sitten toisaalta, kuolevatko ylipainoiset nuorempina, ja kuinka paljon tämä säästää eläkemaksuja?

Aina luullaan, että lihavat sairastelisivat paljon, mutta enpä ole huomannut.

Ole hyvä, faktoja mutun sijaan: https://www.duodecimlehti.fi/duo95744

Tuhti taakka terveydenhuollolle

Lihavuuden vaikutus terveyteen on yleisesti tunnettu. Taloudellisten vaikutusten laita on toisin. Lihavuudesta yhteiskunnalle koituvia kustannuksia on tutkittu ongelman laajuuteen nähden yllättävän vähän. Ehkä siksi myös eri maissa saatu kustannushaarukka on suuri. Väestön lihavuudesta aiheutuvien hoitokustannusten on arvioitu yltävän 2-7 %:iin terveydenhuollon kokonaismenoista (Golditz 1992, Segal ym. 1994, Levy ym. 1995, Wolf ja Golditz 1996, Swinburn ym. 1997, Pekurinen ym. 2000). Tuottavuuskustannukset on usein arvioitu tätä monin verroin suuremmiksi.

Tuoreen suomalaisen arvion mukaan lihavuudesta aiheutuu yhteiskunnalle vuosittain vähintään runsaan 260 miljoonan euron kokonaismenot (Pekurinen 2005). Summasta vajaat 190 miljoonaa rasittaa terveydenhuoltoa ja loput sosiaaliturvaa. Terveysmenoista runsas puolet kuluu vuodeosastohoitoon ja 40 % lääkehoitoon. Valtaosa sosiaaliturvan menoista johtuu työkyvyttömyyseläkkeistä. Kaksi kolmasosaa lihavuuden yhteiskunnalle aiheuttamista menoista liittyy kolmeen sairauteen: tyypin 2 diabetekseen, aivohalvaukseen ja nivelrikkoon.

Lihavuuden osuus terveydenhuollon kokonaismenoista on arviolta noin 3 % ja sosiaaliturvan menoista noin 1,8 %. Vaikka näitä lukuja voidaan pitää vain suuntaa antavina, alustavina ja konservatiivisina, ne ovat jo sinänsä merkittäviä.

Lihavuuden vaikutukset suomalaisen yhteiskunnan voimavarojen käyttöön ovat mittavia. Lihavuuden takia sairaalahoidossa on vuosittain varovaisen arvion mukaan noin 19 000 potilasta, joiden hoitamiseen kuluu runsaat 370 000 hoitopäivää. Työkyvyttömyyseläkkeellä on lihavuuden takia runsaat 5 200 henkilöä, ja sairauspäiviä kertyy lihavuuden vuoksi runsaat 340 000 vuodessa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Suurin osa ylipainoisistahan varmasti haluaa laihtua. Antakaa keinot ja tuki siihen niin, että oikeasti onnistuu. Ei se millään makeisverolla tule tapahtumaan. Toinen asia on sitten ennaltaehkäisy. Siihenkin tarvitaan ihan muut keinot.

Joo kalliiksi tulee, mutta oisko kuitenkin halvempi vaihtoehto.

Antakaa keinot?

No älä syö enemmän kuin kulutat...

Makeisvero ja julkinen rehellinen keskustelu lihavuudesta nimenomaan ongelmana, on näitä tukemismuotoja. Nämä haes ja big and beautiful puheet taas aiheuttavat vahinkoa sekä yksilöille että yhteiskunnalle.

Oletko koskaan ollut lihava, kun kuvittelet, että nuo keinosi auttaisivat?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Suurin osa ylipainoisistahan varmasti haluaa laihtua. Antakaa keinot ja tuki siihen niin, että oikeasti onnistuu. Ei se millään makeisverolla tule tapahtumaan. Toinen asia on sitten ennaltaehkäisy. Siihenkin tarvitaan ihan muut keinot.

Joo kalliiksi tulee, mutta oisko kuitenkin halvempi vaihtoehto.

Ei ole tupakka- ja alkoholiverokaan kulutusta laskenut ongelmakäyttäjien kohdalla.

Niinpä, addiktio kun on niin hintojen nostaminen tarkoittaa vain että ihmisellä on vähemmän rahaa käytettävänä niihin terveellisiin juttuihin.

Ei välttämättä auta pahimpiin tapauksiin, mutta vaikuttaa normaaleihin ihmisiin, ja ennaltaehkäisee, ettei tule niin paljo uusia addikteja.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Suurin osa ylipainoisistahan varmasti haluaa laihtua. Antakaa keinot ja tuki siihen niin, että oikeasti onnistuu. Ei se millään makeisverolla tule tapahtumaan. Toinen asia on sitten ennaltaehkäisy. Siihenkin tarvitaan ihan muut keinot.

Joo kalliiksi tulee, mutta oisko kuitenkin halvempi vaihtoehto.

Ei ole tupakka- ja alkoholiverokaan kulutusta laskenut ongelmakäyttäjien kohdalla.

Se on kuitenkin merkittävästi vähentänyt kokonaiskulutusta ja myös ongelmakuluttajien määrää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ketjussa heti aamusta ylipainoiset kynsin hampain pitämässä kiinni saavutetuista kiloista. Ei saa verottaa sokeria, ei saa kieltää mainontaa lapsille, ei saa rajoittaa pakkauskokoja - kun meillä on oikeus syödä itsemme hautaan! Ihan on kakka idea, että jotenkin ohjattaisiin ihmisten syömistä terveellisemmäksi. Jumalaa siinä leikitään, jos saataisiin ympäröivä yhteiskunta sellaiseksi, ettei epäterveellisen ruoan ylenmääräinen mättämienn enää olisikaan helpompaa (ja mukahalvempaa) kuin terveellisesti syöminen. Järkyttävää.

Mitä se sun p3rsettäs kutittaa, jos toiset haluavat myös nauttia elämästä?

Lihavat nauttivat lihavuudesta?? Jännä, olen aina luullut että eivät.

Ei, vaan lihavat nauttivat ruuasta. Joku toinen nauttii hoikkana tupakasta, joku muu minkä tahansa painoisena alkoholista. Jokaisella on joku pahe ja guilty pleasure.

Väitän että useinkaan se ei mene näin. Tuntemillani lihavilla vaikuttaa päin vastoin olevan jotenkin lapsellinen makuaisti, että oikeasti maistuva ruoka ei ole se mitä himoitsevat. Ja lisäksi ruoan valmistaminen ei kiinnosta. Tykkäävät pikaruoasta, ranskanperunoista, sipseistä... sellaisesta nopeasta ja miedon makuisesta, jonka eteen ei tarvitse nähdä vaivaa. Nirsoilevat uusille mauille helposti. Minusta nuo einesmössöt ei ole mitään maailman parhaita ja nautinnollisimpia ruokia. Ei joku Gordon Ramsay, joka varmaankin nauttii ruoasta, ravaa missään Hesburgerilla tai vedä eineslihapiirakoita. Luulen että lihavilla se nautinto tulee myös suureksi osaksi määrästä, ei mausta. Koska hyvää selkeästi joltain maistuvaa ruokaa riittää mielestäni kyllä vähempikin. Miettii jotain hienojen ravintoloiden annoksia, niin ei siellä tule ämpärillistä jotain perunamuusia eteen. Eikä tarvikkaan.

Saman olen huomannut omassa tuttavapiirissäni. Ylipainoiset ovat niitä, jotka elävätä jauhelihalla, ketsupilla, ranskalaisilla, lenkkimakkaralla, ranskanleivällä. Joiden herkut ovat mäkkärin hampurilaiset ja kotipitsan pitsat ja sipsit ja karkit ja jäätelöt. Ne, jotka sitten oikeasti panostavat herkkulisen ruoan laittamiseen ja laatuun, ja oikeasti nautiskelevat hyvästä ruoasta, se nsijaan, että sen pitäisi olla nopeasti kurkusta alas mätettävissä, ovat normaalipainoisia. Niille, joille ruoka on oikeasti nautinto, nautinnon saavuttamiseen riittää pieni määrä laadukasta herkkua. Ylipainosiet sen sijaan syövät sitä mautonta, laadutonta moskaa ihan järkyttävän kokoisia annoksia hirveällä vauhdilla. Ei ole mikään ihme, ette tajua olevansa jo ylitäynnä, kun  mikään ei maistu miltään, pureskella ei tarvitse ja ruokailutahti on sellainen, että vatsalaukku ehti huutaa olevansa täynnä, vasta kun sinne on mätetty jo kolmen ihmisen annoksen verran ruokaa.

Omassa tuttavapiirissäni tämä kuvauksesi koskee korkeintaan ihan paria todella ylipainoista tuttavaani. Muuten ihmiset jakautuvat siten, että kulinaristit kaverit on hieman ylipainoisia, myös viini ja jälkkärit maistuvat näille. Hoikat fitness-tyypit puolestaan ei ole ollenkaan kiinnostuneita ruuan mausta. Syövät mitä vaan, missä on oikea määrä protskua ja energiaa ja painuvat treenaamaan.

Olen hoikka ja ihan lihaksikaskin useamman vuoden salilla käymisen vuoksi. Treenaan enemmän tai vähemmän tosissani. Silti minulle ruoka on nautinto. Rakastan kaikkea hyvää, karkkia, herkkuja, viiniä, juustoja, pitsaa, hampurilaisia, hyvää pastaa jne. Se makunautinto on jotain aivan taivaallista.

Ennen salilla käymistä ruoka oli se pääasiallinen tapa hankkia elämään nautintoa. Nyt menen salille ja nautin siitä niin valtavasti, että se auttaa vastustamaan herkkuja. On ollut pakko myös miettiä, mitä voi ja kannattaa syödä, jos haluaa ottaa treenistä ja lihaskasvusta kaiken irti. 

Siksi itselle mieluisan liikuntalajin löytäminen voi auttaa laihduttamisessa, koska se muokkaa aivoja löytämään mielihyvää muualtakin kuin ruoasta. 

Minä rakastin uimista ja rakastaisin vieläkin, mutta valitettavasti sen pilasivat ne hoikat pojat jotka nauroivat ja pilkkasivat minua aikoinaan uima-altaan laidalla.

Vierailija kirjoitti:

Olen monesti yrittänyt päästä ravitsemusterapeutille, en vain pääse. Minulla on ahmimishäiriö. Pääsen ravitsemusterapeutille julkiselle vain, jos joku somaattinen sairaus sitä ehdottomasti vaatii. Ahmimishäiriö, migreeni, endometrioosi eivät riitä. Kaikkiin näistä auttaisi ruokavalio tai ainakin helpottaisi oireita.

Esidiabeteksellä saattaa päästä diabeteshoitajan kautta.

Entä jos ylipainoiset velvoitettaisiin polkemaan pyörää, josta saataisiin sähköä kaupungin verkkoon.  Ympäristöystävällistä energiaa ja kaikki hyötyisivät.

Ainakaan ei tule mielenterveysongelmia, toisin kuin niillä joiden elämä on jatkuvaa treenaamista ja pahan ruuan syömistä. Vähemmästäkin menee hermot. Lisäksi useimmilla jää se maajoukkuepaikka ja mm-mitalit saamatta, vaikka treenattu on ala-asteella lähtien pipo kireellä.

Vierailija kirjoitti:

Lisätään sitä etätyön määrää. Siten saamme kaikki istumaan siellä kotona koko päivän netin edessä. Ei tarvitse edes autolle asti kävellä. Virastot, pankit, koulut, kaikki nettiin ettei niiden takia tarvitse itseään liikuttaa.

Ruoka ja vaateostokset nettiin, jottei tarvitse enää kierrellä niissä ja voi istua senkin ajan kotona.

Kunnon hinnat urheilupaikkoihin, ettei kaikilla ole varaa tai halua maksaa niissä käymisestä.

Joukkoliikenne niin kalliiksi, että hankitaan oma auto. Ei tarvitse kävellä bussipysäkille.

Niin ja netti ja telkku täyteen ruokaohjelmia ja ruokamainoksia.

Ei fyysinen työ estä ihmistä lihomasta. Esim. hoitotyön parista löytyy todella ylipainoista porukkaa. Monilla heistä nimenomaan valvominen lihottaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse lihavana ikuisena jojolaihduttajana toivoisin, että kaikki herkut olisivat hinnaltaan kolmin-nelinkertaisia nykyiseen verrattuna. Kun sitä omaa tahdonvoimaa ei ole, pankkitili ainakin pistäisi vastaan.

Niin. Sitten päästäisin sadan vuoden takaiseen, kun vain porvariporhoilla oli varaa olla läskejä. 

Niin. Jos nyt asiaa oikein miettii, niin olisiko se huono asia, jos kyseessä on vain ja ainoastaan läski? 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos me lainsäädännön keinoin on asetettu tavoite savuttomasta Suomesta, niin samalla tavalla pitäisi olla tavoite läskittömästä Suomesta. Ylipaino aiheuttaa monia kansanterveydellisiä ongelmia, joten peruste on yhtä pätevä.

Tästä haluaisin kyllä oikeasti jotain laskelmia. Kuinka paljon ylipaino aiheuttaa hoitokuluja? Entä töistä poissaoloa tai työkyvyttömyyttä? Ja sitten toisaalta, kuolevatko ylipainoiset nuorempina, ja kuinka paljon tämä säästää eläkemaksuja?

Aina luullaan, että lihavat sairastelisivat paljon, mutta enpä ole huomannut.

Ole hyvä, faktoja mutun sijaan: https://www.duodecimlehti.fi/duo95744

Tuhti taakka terveydenhuollolle

Lihavuuden vaikutus terveyteen on yleisesti tunnettu. Taloudellisten vaikutusten laita on toisin. Lihavuudesta yhteiskunnalle koituvia kustannuksia on tutkittu ongelman laajuuteen nähden yllättävän vähän. Ehkä siksi myös eri maissa saatu kustannushaarukka on suuri. Väestön lihavuudesta aiheutuvien hoitokustannusten on arvioitu yltävän 2-7 %:iin terveydenhuollon kokonaismenoista (Golditz 1992, Segal ym. 1994, Levy ym. 1995, Wolf ja Golditz 1996, Swinburn ym. 1997, Pekurinen ym. 2000). Tuottavuuskustannukset on usein arvioitu tätä monin verroin suuremmiksi.

Tuoreen suomalaisen arvion mukaan lihavuudesta aiheutuu yhteiskunnalle vuosittain vähintään runsaan 260 miljoonan euron kokonaismenot (Pekurinen 2005). Summasta vajaat 190 miljoonaa rasittaa terveydenhuoltoa ja loput sosiaaliturvaa. Terveysmenoista runsas puolet kuluu vuodeosastohoitoon ja 40 % lääkehoitoon. Valtaosa sosiaaliturvan menoista johtuu työkyvyttömyyseläkkeistä. Kaksi kolmasosaa lihavuuden yhteiskunnalle aiheuttamista menoista liittyy kolmeen sairauteen: tyypin 2 diabetekseen, aivohalvaukseen ja nivelrikkoon.

Lihavuuden osuus terveydenhuollon kokonaismenoista on arviolta noin 3 % ja sosiaaliturvan menoista noin 1,8 %. Vaikka näitä lukuja voidaan pitää vain suuntaa antavina, alustavina ja konservatiivisina, ne ovat jo sinänsä merkittäviä.

Lihavuuden vaikutukset suomalaisen yhteiskunnan voimavarojen käyttöön ovat mittavia. Lihavuuden takia sairaalahoidossa on vuosittain varovaisen arvion mukaan noin 19 000 potilasta, joiden hoitamiseen kuluu runsaat 370 000 hoitopäivää. Työkyvyttömyyseläkkeellä on lihavuuden takia runsaat 5 200 henkilöä, ja sairauspäiviä kertyy lihavuuden vuoksi runsaat 340 000 vuodessa.

Puutteellinen siinä mielessä, että lihavuuden taustoja ei ole mainittu eikä arvostettu.

Korona-aikana on huomattu, että paljon työtä tapahtuu verkossa. Työtä voi tehdä kotona istumalla. Työkyvyttömyyseläkkeen ovat siis osin turhia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aivan ehdottomasti. Mielestäni jos on epäilys, että henkilö on ylipainoinen ja piilottelee kaapissa jotain pullaa tai donitseja, on virkavallalla oikeus tehdä kotietsintä ja mahdollisesti sakottaa läskiä.

Tervetuloa tsekkaamaan kaappini vaan.

Niin joo: Kuvitteletko, että ne lihavalla kaapeissa säilyy? Ei, ne syödään!

Minulla on aina jotain herkkua kaapissa, mutta se on vähentänyt herkutteluani. :D Jotenkin kun tietää että on mahdollisuus herkutella, niin ei tee mieli. Jos taas yritän pysyä lujana että en osta edes sinne kaappiin mitään, niin sitten herkut pyörivät mielessä koko ajan, kunnes lopulta annan periksi ja menen sitä herkkua hakemaan, silloin myös syön sen heti.

Vierailija kirjoitti:

Ketjussa heti aamusta ylipainoiset kynsin hampain pitämässä kiinni saavutetuista kiloista. Ei saa verottaa sokeria, ei saa kieltää mainontaa lapsille, ei saa rajoittaa pakkauskokoja - kun meillä on oikeus syödä itsemme hautaan! Ihan on kakka idea, että jotenkin ohjattaisiin ihmisten syömistä terveellisemmäksi. Jumalaa siinä leikitään, jos saataisiin ympäröivä yhteiskunta sellaiseksi, ettei epäterveellisen ruoan ylenmääräinen mättämienn enää olisikaan helpompaa (ja mukahalvempaa) kuin terveellisesti syöminen. Järkyttävää.

Päinvastoin ylipainoiset nimenomaan syyttävät lihavuudestaan pakkauskokoja, markkinointia, edullista irtokarkkitarjousta, ym.. Vaikka mikään pakko ei ole ahtaa koko säkkiä kerrallaan ja tarttua joka tarjoukseen (tarjouksia löytyy myös terveellisistä vaihtoehdoista) normaalipainoiset kohtuukäyttäyttäjät kärsivät näiden takia keiltä ei itsehillintää löydy.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ketjussa heti aamusta ylipainoiset kynsin hampain pitämässä kiinni saavutetuista kiloista. Ei saa verottaa sokeria, ei saa kieltää mainontaa lapsille, ei saa rajoittaa pakkauskokoja - kun meillä on oikeus syödä itsemme hautaan! Ihan on kakka idea, että jotenkin ohjattaisiin ihmisten syömistä terveellisemmäksi. Jumalaa siinä leikitään, jos saataisiin ympäröivä yhteiskunta sellaiseksi, ettei epäterveellisen ruoan ylenmääräinen mättämienn enää olisikaan helpompaa (ja mukahalvempaa) kuin terveellisesti syöminen. Järkyttävää.

Mitä se sun p3rsettäs kutittaa, jos toiset haluavat myös nauttia elämästä?

Lihavat nauttivat lihavuudesta?? Jännä, olen aina luullut että eivät.

Ei, vaan lihavat nauttivat ruuasta. Joku toinen nauttii hoikkana tupakasta, joku muu minkä tahansa painoisena alkoholista. Jokaisella on joku pahe ja guilty pleasure.

Väitän että useinkaan se ei mene näin. Tuntemillani lihavilla vaikuttaa päin vastoin olevan jotenkin lapsellinen makuaisti, että oikeasti maistuva ruoka ei ole se mitä himoitsevat. Ja lisäksi ruoan valmistaminen ei kiinnosta. Tykkäävät pikaruoasta, ranskanperunoista, sipseistä... sellaisesta nopeasta ja miedon makuisesta, jonka eteen ei tarvitse nähdä vaivaa. Nirsoilevat uusille mauille helposti. Minusta nuo einesmössöt ei ole mitään maailman parhaita ja nautinnollisimpia ruokia. Ei joku Gordon Ramsay, joka varmaankin nauttii ruoasta, ravaa missään Hesburgerilla tai vedä eineslihapiirakoita. Luulen että lihavilla se nautinto tulee myös suureksi osaksi määrästä, ei mausta. Koska hyvää selkeästi joltain maistuvaa ruokaa riittää mielestäni kyllä vähempikin. Miettii jotain hienojen ravintoloiden annoksia, niin ei siellä tule ämpärillistä jotain perunamuusia eteen. Eikä tarvikkaan.

Saman olen huomannut omassa tuttavapiirissäni. Ylipainoiset ovat niitä, jotka elävätä jauhelihalla, ketsupilla, ranskalaisilla, lenkkimakkaralla, ranskanleivällä. Joiden herkut ovat mäkkärin hampurilaiset ja kotipitsan pitsat ja sipsit ja karkit ja jäätelöt. Ne, jotka sitten oikeasti panostavat herkkulisen ruoan laittamiseen ja laatuun, ja oikeasti nautiskelevat hyvästä ruoasta, se nsijaan, että sen pitäisi olla nopeasti kurkusta alas mätettävissä, ovat normaalipainoisia. Niille, joille ruoka on oikeasti nautinto, nautinnon saavuttamiseen riittää pieni määrä laadukasta herkkua. Ylipainosiet sen sijaan syövät sitä mautonta, laadutonta moskaa ihan järkyttävän kokoisia annoksia hirveällä vauhdilla. Ei ole mikään ihme, ette tajua olevansa jo ylitäynnä, kun  mikään ei maistu miltään, pureskella ei tarvitse ja ruokailutahti on sellainen, että vatsalaukku ehti huutaa olevansa täynnä, vasta kun sinne on mätetty jo kolmen ihmisen annoksen verran ruokaa.

Omassa tuttavapiirissäni tämä kuvauksesi koskee korkeintaan ihan paria todella ylipainoista tuttavaani. Muuten ihmiset jakautuvat siten, että kulinaristit kaverit on hieman ylipainoisia, myös viini ja jälkkärit maistuvat näille. Hoikat fitness-tyypit puolestaan ei ole ollenkaan kiinnostuneita ruuan mausta. Syövät mitä vaan, missä on oikea määrä protskua ja energiaa ja painuvat treenaamaan.

Olen hoikka ja ihan lihaksikaskin useamman vuoden salilla käymisen vuoksi. Treenaan enemmän tai vähemmän tosissani. Silti minulle ruoka on nautinto. Rakastan kaikkea hyvää, karkkia, herkkuja, viiniä, juustoja, pitsaa, hampurilaisia, hyvää pastaa jne. Se makunautinto on jotain aivan taivaallista.

Ennen salilla käymistä ruoka oli se pääasiallinen tapa hankkia elämään nautintoa. Nyt menen salille ja nautin siitä niin valtavasti, että se auttaa vastustamaan herkkuja. On ollut pakko myös miettiä, mitä voi ja kannattaa syödä, jos haluaa ottaa treenistä ja lihaskasvusta kaiken irti. 

Siksi itselle mieluisan liikuntalajin löytäminen voi auttaa laihduttamisessa, koska se muokkaa aivoja löytämään mielihyvää muualtakin kuin ruoasta. 

Minä rakastin uimista ja rakastaisin vieläkin, mutta valitettavasti sen pilasivat ne hoikat pojat jotka nauroivat ja pilkkasivat minua aikoinaan uima-altaan laidalla.

Tyypillinen nainen. Vika on aina muissa, ei itsessä. Jopa omat läskit on muiden syytä.