mies suuttui kun en lainannut rahaa
Tilanne seuraava:
Vuosien parisuhde, asutaan yhdessä. Aiemmin yhteiset rahat --> väärinkäytösten ja ylivelkaantumisen takia nykyään omat. Mies käyttää kaiken rahansa, minä koitan säästää. Miehellä myös takana työttömyysjaksoja omasta halusta (tyytymättömyyttä työpaikkoihin joita vaihteli vuodenvaihteessa aika useasti), minä olen ollut säännöllisesti vakitöissä jo vuosia.
Miehellä on auto. Minun työni on kävelymatkan päässä ja en tarvitse autoa. Mies myöskin maksaa kaiken autoon liittyvän, minä maksan autopaikan ja enemmän muita laskuja = pääsen sitten kerran viikossa kauppaan kyydillä ja näin se menee aika tasan.
Auto on nyt ilmeisesti hajoamassa ja mies koittaa vihjailla ja manipuloida että maksaisin n. 900 euron korjauksen. Hän on aiemmin lainannut minulta tuhansia euroja eikä ole koskaan maksanut takaisin. Hänellä on ilmeisesti peliongelman kanssa edelleen vaikeuksia ja lainailee myös perheeltään rahaa (luulee etten tiedä). Nyt hän selkeästi heittäytyy marttyyriksi kun en tarjoudu maksamaan säästämistäni rahoista auton korjausta.
Tilanne ahdistaa minua. Olen selviytynyt itse vuosikausien velkakierteestä vastikään ja vaivalla säästänyt rahaa. Mies kysyi eilen paljon minulla on säästössä ja sanoin noin-summan eli hän tietää että minulla olisi varaa maksaa se auton korjaus (Tosin ei paljoa jäisi sitten säästöön).
Olenko hirveä ihminen jos en lainaa rahaa korjaukseen vaan mies joutuu itse ottamaan vastuun tilanteesta? Ei auto hänen takiaan hajonnut mutta jotenkin ajattelen että auton omistajana pitäisi myös tajuta varautua tälläisiin tilanteisiin säästämällä jne. Ihan super huono omatunto ja pelkään, että kohta olen tyhjentämässä rahastojani ja lainaamassa hänelle rahat - joita en 99% varmuudella tulisi koskaan näkemään.
Kommentit (422)
Nyt järki käteen ja et anna latiakaan miehellesi.
Tunsin naisen, joka miehen alkoholiongelman pahetessa joutui käymään ostamassa aina miehelle olutlaatikon omilla rahoillaan sillä aikaa kun ukko vetelehti kotona. Ja sitten piti näyttää kuitti ja jos oli ostanut lakupötkön tms. itselleen niin mies sai siitä hirveät kilarit. Pikkuhiljaa voi mennä tuommoiseenkin suuntaan, jos suostuu toisen kynnysmatoksi ja hyväksikäytettäväksi. Eli karkuun ja eri teille äkkiä, ettei itsekin ole kohta maksukyvytön ja
ku se ssa.
Vierailija kirjoitti:
Minulla on uo velkainen mies, joka kehunut, että tienaa 8000€/kk, mutta silti rahat loppuu kesken. Kela maksaa hänen lastensa elatuksenkin...
En lainaa hänelle yhtään mitää, enkä omista mitään yhteistä hänen kanssaan. Tajusin myös ettemme koskaan hanki yhteistä kotiakaan, koska en voi luottaa häneen raha-asioissa ja totuuden puhumisessa niistä.Kun listaan asiat mitkä on pielessä, pitäisi juosta jo äkkiä pois suhteesta. En jaksa lähteä deittailemaan enää. Tässä kärvistelen ja toivon miehen muuttuvan järkevämmäksi. Jos alkaa vielä kiristää kertaakaan, päätän suhteen.
Voit odottaa vaikka loppu elämäsi, ei tule muuttumaan. Ja miksi sinun pitäisi alkaa deittailemaan? Onko niin vaikeata olla välillä vaikka ihan yksin? Kyllä se yksin ole huonon parisuhteen voittaa.
Me pidämme sinulle peukkuja, AP! Olet tunnistanut rajasi ja nyt pidät niistä kiinni. Sinulla on nyt tuntosarvet pystyssä, kuuntele vaistoasi, kun se kertoo, että puolisosi yrittää manipuloida sinua ja salata sinulta asioita. Sitten kun toisen ihmisen motiivit ymmärtää, se alkaa jo huvittaa, kun toinen luulee olevansa kovinkin ovela. Ei hän välttämättä ole läpeensä paha ihminen, mutta ainakin henkisesti kypsymätön ja jos hänellä on vieläpä peliriippuvuus, se voi vääristää hänen ajatusmaailmaansa ja toimintaansa.
Seurustelin henkilön kanssa jolla meni iso osa pienestä palkasta ulosottoon. Muutettiin yhteen ja ajattelin että hän saa nopeammin ulosotot kuitattua kun jaetaan menot. Hän maksoin puolet vuokrasta, bussilippunsa ja tupakkansa. Minä kaiken muun jotta hän saisi lyhennettyä velkaansa ja saisimme jokin päivä aloittaa "puhtaalta pöydältä". Jokunen vuosi siinä vierähti ja aloin kysellä että paljonko sitä velkaa vielä on. Vastaukseksi sain aina jotain ympäripyöreetä. Samoihin aikoihin alkoi jättää työvuoroja tekemättä, koska ei jaksanut, koska ei huvittanut jne. Halusin nähdä tili/velkatietot tai muuten en maksa enää penniäkään hänen puolesta. Hän ei niitä näyttänyt, riideltiin kovasti ja hän uhkasi muuttaa pois. Luulin että suutuspäissään vaan sanoi, koska uskoin hänen rakastavan minua. Noin viikko meni ja tulin työpäivän jälkeen kotiin, josta oli hävinnyt hänen henkilökohtaiset tavarat, lahjat jotka olin häneltä saanut, tv, sohva, arvokkaampia astioita (iittalat sun muut) ja muuta tavaraa. Häipyi kuin pieru saharaan ja olin niin järkyttynyt etten tajunnut tehdä edes rikosilmoitusta. Sain ostettua korvaavat tavarat tilalle ja vuokrasta selvisin kunnes sain vaihdettua halvempaan, mutta luottamus ihmisiin meni ja sydän särkyi.
AP:lle vinkkinä, vaihda lukot joku päivä kun hän ei ole kotona ja vie hänelle kuuluvat tavarat isälleen. Jos hän rakastaa sinua, hän tekee kaikkensa että saa sinut takaisin. Jos hän ei rakasta, hän löytää kyllä uuden hyväksikäytettävän. Hän voi nukkua autossaan, isällään tai hakee apua sossusta. Sinä et ole hänestä vastuussa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nyt on hyvät pyöräilykelit, joten mies voi laittaa faceen ilmoituksen, että haluaa ostaa ajokuntoisen pyörän. Miehen työmatka on niin lyhyt, että huonokuntoinenkin pyöräilee sen kevyesti.
Mies voisi lainata hyvin minun vaihteetonta mummopyörääni kun itse vielä kävelen töihin mutta se on varmaan liian ruosteinen hänen hienostuneelle maulleen =) Alkaa hieman adrenaliini laskea ja raivo siinä sivussa ja on kyllä tosi pettynyt fiilis. Tuolla joku sanoi että helppo erota niin ongelmanahan on vielä se että kun EI OLE! Hänellä ei ole oikein paikkaa mihin mennä ja tiedän faktana että ei suostu lähtemäänkään minnekkään. Ihmistä ei voi heittää pois (nykyinen asunto on minun nimissäni pelkästään eli jäisin siihen tietenkin asumaan) kodistaan ja jos sanon että haluan erota, hän viivyttelee varmaan kiusallaan siellä maksamatta asumisestaan ja luottotiedottomana säästöttömänä ihmisenä tuo uuden asunnon vuokrauskin on kohtuu hankalaa. Tiedäppä tässä mitä sitten tekisi, ainoa vaihtoehto on varmaan itse vaihtaa asuntoa niin saan viimeistään silloin hänet pihalle tuosta jos tämä kuvio menee niin pitkälle :( Mutta nyt en anna periksi ja hän ei ylitseni kävele ja luiki tästä kuin koira veräjästä, tuo rahan varastaminen on niin röyhkeää jo
- AP
Muuta pois, et pääse muuten eroon. Minulla aikoinaan sama tilanne. Tilanne oli jo niin paha, että naapuri soitti poliisit paikalle. Veivät miehen putkaan yöksi ja neuvoivat minua irtisanomaan asunnon ja muuttamaan pois. Muuten en pääsisi eroon hyväksikäyttäjästä ja väkivaltaisesta miehestu. Oli riippuvainen alkoholista ja ilmeisesti muistakin aineista. Väkivaltainen käytös alkoi kun en suostunut enää antamaan rahaa.
Kas kummaa,, minulle alkoi kertyä varoja, ja rahat riitti. Nykyään on jo oma talo ja autokin. Kannattaa erota. Alussa on vaikeaa, mutta n. vuoden päästä on kaikki paremmin.
Petetty kirjoitti:
Seurustelin henkilön kanssa jolla meni iso osa pienestä palkasta ulosottoon. Muutettiin yhteen ja ajattelin että hän saa nopeammin ulosotot kuitattua kun jaetaan menot. Hän maksoin puolet vuokrasta, bussilippunsa ja tupakkansa. Minä kaiken muun jotta hän saisi lyhennettyä velkaansa ja saisimme jokin päivä aloittaa "puhtaalta pöydältä". Jokunen vuosi siinä vierähti ja aloin kysellä että paljonko sitä velkaa vielä on. Vastaukseksi sain aina jotain ympäripyöreetä. Samoihin aikoihin alkoi jättää työvuoroja tekemättä, koska ei jaksanut, koska ei huvittanut jne. Halusin nähdä tili/velkatietot tai muuten en maksa enää penniäkään hänen puolesta. Hän ei niitä näyttänyt, riideltiin kovasti ja hän uhkasi muuttaa pois. Luulin että suutuspäissään vaan sanoi, koska uskoin hänen rakastavan minua. Noin viikko meni ja tulin työpäivän jälkeen kotiin, josta oli hävinnyt hänen henkilökohtaiset tavarat, lahjat jotka olin häneltä saanut, tv, sohva, arvokkaampia astioita (iittalat sun muut) ja muuta tavaraa. Häipyi kuin pieru saharaan ja olin niin järkyttynyt etten tajunnut tehdä edes rikosilmoitusta. Sain ostettua korvaavat tavarat tilalle ja vuokrasta selvisin kunnes sain vaihdettua halvempaan, mutta luottamus ihmisiin meni ja sydän särkyi.
AP:lle vinkkinä, vaihda lukot joku päivä kun hän ei ole kotona ja vie hänelle kuuluvat tavarat isälleen. Jos hän rakastaa sinua, hän tekee kaikkensa että saa sinut takaisin. Jos hän ei rakasta, hän löytää kyllä uuden hyväksikäytettävän. Hän voi nukkua autossaan, isällään tai hakee apua sossusta. Sinä et ole hänestä vastuussa.
Luin tarinasi ja yksi asia ihmetyttää; miksi luottamus menee kaikkiin ihmisiin, eikä vain siihen yhteen?
Itse tulin petetyksi ja erosin, mutta luotan kyllä nykyiseen miesystävääni, ei ole toistaiseksi ollut syytä olla luottamatta.
Tänne on tullut taas niin paljon kommenttia, sanattomaksi vetää! Ja todella paljon samaistuttavaa materiaalia. Etenkin tuo kun itselleen ei uskalla ostaa mitään kun pelkää että rahaa tarvitsee johonkin muuhun tärkeämpään on tosi rajoittavaa.
Eilinen meni kyllä todella hienosti... Mies laittoi ennen työvuoronsa loppua viestin että kerran olen tällä tuulella, hän lähtee juopottelemaan. Sanoin että on vapaa tekemään mitä haluaa. Tuli sitten töiden jälkeen vaihtamaan paidan ja lähti sanaakaan sanomatta menemään. Ei ole myöskään tullut yöksi kotiin joka on ensimmäinen kerta itseasiassa. Vaikka on ollut aikaisemmin todella rankkaa henkistä väkivaltaa ja katoamistemppuja, yöksi on silti aina tultu. Olen kyllä ehkä myös helpottunut mutta toki tuli nukuttua tosi huonosti kun tavallaan odotti milloin ovi käy. Jouduin ahdistukseen ottamaan pitkästä aikaa lääkkeenkin.
En jaksa uskoa että katoaa kahdeksi päiväksi eli luultavasti tänään sitten illalla tulee tinkaamaan kotiin ja luulee että voidaan olankohautuksella sopia taas että ylireagoin ja jatkaa samaan malliin. Tuo yöksi muualle jäänti on todella loukkaavaa ja selkeästi koittaa vaan saada minua epävarmaksi / pelokkaaksi / huolestuneeksi. Latasin varmuuden vuoksi vanhaan puhelimeen akkua ja piilotin sen jos käykin vaikka jotain tosi kauheaa kun hän tulee ja tajuaa etten aio luovuttaa. Hän on joskus pahoissa riidoissa ottanut puhelimeni pois, nyt olen varautunut aivan kaikkeen!
Vaikka olen jo kerran jaksanut hänestä eron ottaa ja silloin tipuin aivan tyhjän päälle eli vielä vaikeampi oli tilanne, tuntuu että tämä on silti henkisesti aivan toista luokkaa. Tästä tulee elämäni pahin puristus, toivottavasti selviän kolhuitta sekä henkisesti että fyysisesti.
- AP
Pitäisin provona, mutta hyvä ystävänikin on suhteessa toivottoman rahankäyttäjän kanssa. On eri asia huolehtia toisesta taloudellisten vastoinkäymisisten aikana kuin se, että toinen käyttää taloudellisesti hyväksi! Miksi katsotte tuollaista, en ymmärrä! Toivon, että olet provo! Ihana, kiltti ja huomaavainen ystäväni on pilannut oman taloudellisen tilanteensa paikkailemalla huithapelimiehen virheitä. Kumma kyllä kynnys erota on korkeampi, kun on panostanut suhteeseen myös rahallisesti paljon eikä halua, että se on mennyt hukkaan. Parempi hyväksyä, että hukkaan on mennyt, oppirahat maksettu, ja nyt päättyy hyväksikäyttö! Pidä huolta itsestäsi.
Kiitos, Ap, tulit päivittämään tilannetta. Ei ollutkaan vielä hyvittelyvaihe vuorossa, vaan se, että yrittää saada sinut ruotuun sillä, et osoittaa sen, että hän on se, joka päättää, ja aiheuttamalla huolta jäämällä muualle yöksi. Toihan on ihan selvä manipuloijan kosto siitä, että pidät puolesi. Nyt kun olet saanut analysoitua tilannetta, huomaatkin, että keinovalikoima on aina ihan sama. Tavoite on aiheuttaa sulle sellainen tunnekuorma (huoli, syyllisyys, pelko, huono omatunto jne jne) että et enää pysty pitämään rajoja ja teet niin kuin käsketään. Kaikessa takana on saada sut maksamaan, ihan kirjaimellisesti.
Rankka tilanne sulla. Mutta usko, kun me sanotaan: kyllä sä pärjäät!
Miten sillä on rahaa lähteä ryyppäämään, kun tilipäivästä on viikko, ja ruokarahatililtä pitää jo käydä pöllimässä hiluja?
Luin tarinasi ja yksi asia ihmetyttää; miksi luottamus menee kaikkiin ihmisiin, eikä vain siihen yhteen?
Itse tulin petetyksi ja erosin, mutta luotan kyllä nykyiseen miesystävääni, ei ole toistaiseksi ollut syytä olla luottamatta.[/quote]
Olen hyvin moniongelmaisesta perheestä ja kun vihdoin löysin ihmisen jota rakastin ja jonka luulin rakastavan minua, niin en uskalla enää luottaa kehenkään. Hän antoi ymmärtää niin paljon, rakasti minua yli kaiken, piti perustaa perhe jne, mutta veti maton jalkojeni alta täysin kylmästi. Nykyinen puolisoni on mitä luotettavin ja kunnollisin, mutta en luota häneenkään täysin. Muihin en luota kuin ehkä puoliksi. Ei ole tahdon asia.
t:Petetty
Vierailija kirjoitti:
Luin tarinasi ja yksi asia ihmetyttää; miksi luottamus menee kaikkiin ihmisiin, eikä vain siihen yhteen?
Itse tulin petetyksi ja erosin, mutta luotan kyllä nykyiseen miesystävääni, ei ole toistaiseksi ollut syytä olla luottamatta.
Olen hyvin moniongelmaisesta perheestä ja kun vihdoin löysin ihmisen jota rakastin ja jonka luulin rakastavan minua, niin en uskalla enää luottaa kehenkään. Hän antoi ymmärtää niin paljon, rakasti minua yli kaiken, piti perustaa perhe jne, mutta veti maton jalkojeni alta täysin kylmästi. Nykyinen puolisoni on mitä luotettavin ja kunnollisin, mutta en luota häneenkään täysin. Muihin en luota kuin ehkä puoliksi. Ei ole tahdon asia.
t:Petetty
Ok, ymmärrän. Ja tiedän tunteen, kun matto vedetään jalkojen alta. Siltä tuntui, kun exän uskottomuus paljastui.
AP, mies yrittää manipuloida sinua taas. Mutta antaa yrittää, onkin varmaan ihmeissään, kun ei tehoa.
Ja ketale yrittää alistaa sinua, ettet muka saisi olla juuri sillä tuulella, miltä sinusta tuntuu, tai seuraus on jotain inhottavaa hänen taholtaan.
Sinulla on AP oikeus ja syy olla vihainen ja pettynyt jne. Anna miehen tolloilla.
Ap, yritä keksiä itsellesi jotain todella kivaa tekemistä täksi päiväksi. Vietät aikaa ystävien kanssa tai vähän hemmottelet itseäsi - vaikka kevään eka pehmis ja hyvä kirja puistonpenkillä auringossa? Nyt olisi tärkeää, että et reagoi samalla tavalla kuin ennen. Mies tulee reissultaan kotiin kun tulee (on varmaan oikeasti vanhempiensa luona evakossa), ja kyllä se hämmästyy kun muijaa ei näy missään! Murra kaava.
Ei todella ole normaalia joutua parisuhteessa piilottelemaan varapuhelimia riidan varalta. Hyvä tietysti, että varaudut pahimpaan, varsinkin jos miehen aikaisemman käytöksen perusteella on aihetta epäillä puhelimen viemistä.
Vaikka riita ei eskaloituisikaan mihinkään, mieti nyt oikeasti kaksi kertaa, haluatko elää suhteessa, joka aiheuttaa sinulle noin paljon ahdistusta ja aiheellista pelkoa. En tiedä, onko teillä suunnitelmissa lastenhankinta, mutta jos on, mitä jos mies tapansa mukaan tyhjentäisi yhteiseltä tililtä rahat, jotka olit varannut lapsen ruokiin, vaippoihin ja vaikka lääkkeisiin? Mies suuttuu ja joutuisit vauvan kanssa piilottelemaan varapuhelimia pitkin asuntoa ja pelkäämään?
Olisiko sinulla ketään, jolle voisit ilmoittaa nyt jo etukäteen, että miehesi käyttäytyy uhkaavasti ja joka voisi tulla paikalle tai soittaa poliisit tarvittaessa?
Vierailija kirjoitti:
Tänne on tullut taas niin paljon kommenttia, sanattomaksi vetää! Ja todella paljon samaistuttavaa materiaalia. Etenkin tuo kun itselleen ei uskalla ostaa mitään kun pelkää että rahaa tarvitsee johonkin muuhun tärkeämpään on tosi rajoittavaa.
Eilinen meni kyllä todella hienosti... Mies laittoi ennen työvuoronsa loppua viestin että kerran olen tällä tuulella, hän lähtee juopottelemaan. Sanoin että on vapaa tekemään mitä haluaa. Tuli sitten töiden jälkeen vaihtamaan paidan ja lähti sanaakaan sanomatta menemään. Ei ole myöskään tullut yöksi kotiin joka on ensimmäinen kerta itseasiassa. Vaikka on ollut aikaisemmin todella rankkaa henkistä väkivaltaa ja katoamistemppuja, yöksi on silti aina tultu. Olen kyllä ehkä myös helpottunut mutta toki tuli nukuttua tosi huonosti kun tavallaan odotti milloin ovi käy. Jouduin ahdistukseen ottamaan pitkästä aikaa lääkkeenkin.
En jaksa uskoa että katoaa kahdeksi päiväksi eli luultavasti tänään sitten illalla tulee tinkaamaan kotiin ja luulee että voidaan olankohautuksella sopia taas että ylireagoin ja jatkaa samaan malliin. Tuo yöksi muualle jäänti on todella loukkaavaa ja selkeästi koittaa vaan saada minua epävarmaksi / pelokkaaksi / huolestuneeksi. Latasin varmuuden vuoksi vanhaan puhelimeen akkua ja piilotin sen jos käykin vaikka jotain tosi kauheaa kun hän tulee ja tajuaa etten aio luovuttaa. Hän on joskus pahoissa riidoissa ottanut puhelimeni pois, nyt olen varautunut aivan kaikkeen!
Vaikka olen jo kerran jaksanut hänestä eron ottaa ja silloin tipuin aivan tyhjän päälle eli vielä vaikeampi oli tilanne, tuntuu että tämä on silti henkisesti aivan toista luokkaa. Tästä tulee elämäni pahin puristus, toivottavasti selviän kolhuitta sekä henkisesti että fyysisesti.
- AP
Ap, pelkäätkö että mies on väkivaltainen? Voitko kertoa tilanteestasi jo tässä vaiheessa jollekin, että saat tarvittaessa apua?
Miksi mies on ottanut puhelimesi pois? Pelkää että kerrot muille? Älä jää asiassa yksin, miehen tekemiset eivät ole sinun häpeäsi.
Voit aina soittaa poliisille, jos tulee tilanne että tunnet itsesi uhatuksi.
Vierailija kirjoitti:
Minulla on uo velkainen mies, joka kehunut, että tienaa 8000€/kk, mutta silti rahat loppuu kesken. Kela maksaa hänen lastensa elatuksenkin...
En lainaa hänelle yhtään mitää, enkä omista mitään yhteistä hänen kanssaan. Tajusin myös ettemme koskaan hanki yhteistä kotiakaan, koska en voi luottaa häneen raha-asioissa ja totuuden puhumisessa niistä.Kun listaan asiat mitkä on pielessä, pitäisi juosta jo äkkiä pois suhteesta. En jaksa lähteä deittailemaan enää. Tässä kärvistelen ja toivon miehen muuttuvan järkevämmäksi. Jos alkaa vielä kiristää kertaakaan, päätän suhteen.
Ehkä vähän tyhmä kysymys, mutta olet siis mielummin huonossa suhteessa kuin yksin ja onnellinen? Vai onko tosiaan niin, että parempi huono mies kuin ei miestä ollenkaan?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulla on uo velkainen mies, joka kehunut, että tienaa 8000€/kk, mutta silti rahat loppuu kesken. Kela maksaa hänen lastensa elatuksenkin...
En lainaa hänelle yhtään mitää, enkä omista mitään yhteistä hänen kanssaan. Tajusin myös ettemme koskaan hanki yhteistä kotiakaan, koska en voi luottaa häneen raha-asioissa ja totuuden puhumisessa niistä.Kun listaan asiat mitkä on pielessä, pitäisi juosta jo äkkiä pois suhteesta. En jaksa lähteä deittailemaan enää. Tässä kärvistelen ja toivon miehen muuttuvan järkevämmäksi. Jos alkaa vielä kiristää kertaakaan, päätän suhteen.
Voit odottaa vaikka loppu elämäsi, ei tule muuttumaan. Ja miksi sinun pitäisi alkaa deittailemaan? Onko niin vaikeata olla välillä vaikka ihan yksin? Kyllä se yksin ole huonon parisuhteen voittaa.
Tämä!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pelottaa, että mies kokoajan miettii että miten itsekäs olen kun en hädän hetkellä auta häntä kun tosiaan sattui juuri eilen kysymään noista minun säästöistä (sattumaako? vainoharhaisena pelottaa että ei ole...). Jos hän suoraan kysyisi että lainaanko sen, se olisi pahinta ikinä ja en tiedä miten pystyisin sanomaan ei ilman että kuulostan kauhealta kusipäältä. Tuntuu hirveältä pitää omia puoliaan ja tavallaan itsekkäästi istua rahasalkun päällä kun voisi auttaa toista. Mutta auttamalla häntä olen joutunut vuosien varrella niin hirveisiin ongelmiin että huhhuh.
Voisinkohan vaan sanoa jos hän siis kysyy että lainaanko että en, tämän ikäisenä pitäisi pystyä itse hoitamaan omat ongelmansa ja en halua menettää vaivalla säästämiäni rahoja kun et ole maksanut koskaan aiemminkaan lupauksista huolimatta velkoja (Tässä vaiheessa hän varmaan ehdottaisi velkakirjaa joka on yhtä tyhjän kanssa)
Itkettää ja stressaa. Olen aivan liian kiltti!
- AP
Ihan harkittua se varmasti oli kysyminen. Todenäköisesti tiesi tulevasta korjaustarpeesta ja ettei hänellä itsellään ole siihen varaa.
Ihanko oikeasti olette 30 vuotiaita?
Miksi ja mistä näitä kultakimpaleita löytyy, vaikka itse olen hoitanut asiani hyvin en ole vielä vakituista parisuhdetta saanut.
m32
No tuskin sää mikään kultakimpale olet itsekkään! 😂
Auto on iso rahareikä eikä ap:n tarvitse sitä ostaa, kun hänellä ei sille ole käyttöä. Eikä ap:n rahat taida edes riittää niin hienoon, mitä mies kokee ansaitsevansa. Miehellä on sen verran lyhyt työmatka, että se sujuu pyörälläkin helposti.