Lue keskustelun säännöt.
Mitä sisältöä elämään ehdottaisin kuusikymppiselle äidille? Itkee kurjuutta ja yksinäisyyttä
Valittaa niin kauheasti sitä aina puhelimessa että miksei tulla useammin käymään, on niin kurjaa, on niin yksinäistä jne. Oli koko ikänsä kotiäiti, mutta nyt kun kaikki lapset on jo reippaasti aikuisia ja elävät omaa elämää ja äidillä ei olekaan enää mitään. Ei työtä, ei harrastuksia, ainoa mitä tekee on kävelyllä käyminen. Mitä tekemistä voisi tuollaiselle saada että saisi sisältöä elämään? Jotain sosiaalista mielellään ja mikä täyttäisi päivät.
Kommentit (565)
Vierailija kirjoitti:
Lastenlasten hoito esimerkiksi. Uuden kielen opettelu, sudokut, kuntosali, lemmikin esim. kissan hoito.
Olen kahta vuotta vaille kuusikymppinen. Kun hain uudet silmälasit, nuori optikko sanoi minulle, että "näillä näkee nyt hyvin tehdä ristisanatehtäviä". Olin ihan pöyristynyt. Tuli vaan tuosta sudokusta mieleen.
Luen kyllä paljon, lukeminen on aina hyvä harrastus. Tasokkaita elokuvia löytyy Kirjastokinosta ja Viddlasta, joskus myös Areenasta. Ja tietysti Netflixistä, jos on enemmän mainstreamin ystävä. Parhaillaan on käynnissä Cultureels-elokuvafestivaalit ja toukokuussa on Season Film Festival. Katsottavaa siis riittää.
Opiskelen erikoisammattitutkintoa kokopäivätyöni ohella ja lisäksi espanjan kieltä. Se liittyy haaveeseeni päästä koronan jälkeen, ehkä jo vuoden sisällä, matkalle Etelä-Amerikkaan. Muutenkin odotan pääseväni taas matkustamaan, ennen koronaa tein/teimme puolison kanssa 5-6 matkaa vuosittain.
Viimeisten parin vuoden aikana olen opetellut uudelleen ajamaan autolla. Kortti minulla on ollut 18-vuotiaasta saakka mutta kaupungissa asuvana en ole tarvinnut autoa. Nyt ajotaito on tarpeen. Minulla on myös skootteri, pienikuutioinen, jonka ehkä tänä keväänä vaihdan isompaan, kun nyt näyttää siltä, että kesä pitää viettää jälleen enimmäkseen kotimaassa.
Puutarhaan saisi kulumaan tähän aikaan vuodesta vaikka kaiken vapaa-aikansa, mutta vielä mieluummin lähden töiden jälkeen koiran kanssa rämpimään metsään. Jos ei ole omaa pihaa niin parvekkeeseenkin saa kyllä upotettua aikaa (ja rahaa), jos tykkää kasvattaa hyöty- ja koristekasveja.
Live-musiikkia ei juuri nyt pääse kuuntelemaan, mutta normaaliaikoina kaikissa isommissa kaupungeissa on sekä ilmaiskeikkoja, pubikeikkoja että konsertteja kulttuuritaloilla. Jonkin verran pystyy nykyisin osallistumaan verkon kautta, mutta sitä en itse ole tehnyt, koska tunnelma ei kuitenkaan ole sama.
Lemmikkiä en suosittele koskaan ottamaan ellei sitä itse aidosti halua. Kissa voi elää jopa 18 vuotta, koira 15.
Kuntosali on hyvä harrastus sellaiselle, joka tykkää, mutta jos ei halua lähteä salille koronan pelossa tai muuten, niin netin kauttakin voi osallistua. Kaikkien kansalaisopistojen verkkokurssit löytyvät netistä ja niille saa osallistua ihan asuinpaikasta riippumatta. Itse osallistuin tänä keväänä mindfulnessiin, keskivartalon jumppaan (eräänlainen core-jumppa) ja zumbaan. Lisäksi on tarjolla monenlaisia muita kiinnostavia luentoja ja kursseja, joista puolisoni kanssa olemme osallistuneet neljälle eri retkeilyyn liittyvälle kurssille. Kesällä jälleen patikoidaan ja telttaillaan.
Minun on siis tosi vaikea samaistua ikäiseeni ihmiseen, joka valittaa, ettei ole mitään tekemistä. Vaikka korona sulki monet paikat niin nyt on helpompaa kuin koskaan osallistua juuri erilaisille filkkareille ja kursseille ja vastaaville. Ja ulos mahtuu, voi lähteä retkeilemään, patikoimaan, lenkkeilemään, pyöräretkille tai hankkia skootterin tai vaikka aluksi moposkootterin.
Enkä tarkoita etteikö sudokutkin voisi olla hyvä harrastus, nuoren optikon ristisanatehtäväkommentti oli vain niin odottamaton, että minua huvittaa niiden (ja sudokun) tarjoaminen ikäiselleni ihmiselle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ostakaa kimpassa äidille (tai auttakaa ostamaan) Fuengirolasta kaksio. Siellä aika kuluu muiden eläkelaisten seurassa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei kyllä löydy sympatiaa, jos on ollut koko ikänsä kotiäitinä.
Toivottavasti itselläsi ei ole lapsia. Arvostus äitiyttä kohtaan kun näyttää olevan kovin vähäistä.
Äitiys ja kotiäitiys ovat kaksi eri asiaa. Äitiyttä arvostan, mutta kotiäitiyttä ja etenkään sillä uhriutumista en.
Jos on itse päättänyt syrjäytyä yhteiskunnasta ja työelämästä olemalla vain kotona, niin turha sitten vanhana ihmetellä kun ei ole elämässä saavuttanut mitään.
Eli vanhempasi ovat eronneet, mutta isäsi elättää edelleen äitiäsi? Tai äitisi elää sijoituksilla, perinnöllä, jollain muulla omaisuudella? Vai onko hän jostain syystä jo päässyt eläkkeelle? Koska muutenhan hänen täytyy olla työtön työnhakija saadakseen edes työmarkkinatukea ja silloin hänen tehtävänsä on hakea töitä. Ja ennemmin tai myöhemmin työllisyysyksikkö varmasti aktivointitoimenpiteitäkin tarjoaa.
Tämä taisikin olla provo koko avaus.
Hei kiitos noista leffavinkeistä! T. 62 v.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Äitisi voisi mennä Tik Tok:iin. Siellä oli yksi vanhempi naishenkilö, joka oli linnoittautunut sisälle. Tik Tok:issa on kaikkea kivoja harrastusvideoita ja vinkkejä. Näistä intoutuneet naisen elämä pelastui, kun hän alkoi kasvattamaan amppelikukkia ulkona pihassaan. Sittenhän siellä on ihan mahtavia tanssijuttuja. Ei tarvitse itse tiktokata, voi vaan katsella toisten videoita.
Vapaaehtoistyöhön osallistuminen tuo aina hyvää mieltä itselle. Siinä yksi vaihtoehto lisää.
Kolmanneksi tuli mieleen, että ota äiti kotiisi asumaan tai järjestäkää niin, että hän muuttaa lähellesi. Saat vielä paljon hyviä hetkiä äitisi kanssa. Mun mielestä me nykyihmiset suomessa voisimme enemmän harjoittaa yhteisöllisyyttä ja pitää toisistamme huolta.
Asenne, asenne ja vielä asenne. Silmät auki ja peilin eteen.
Mistä hän itse pitää ja mitä hän haluaa. Tekemistä on maailma täynnä, pitää vain tarttua toimeen.
Ei lasten tai kenenkään muun tarvitse serveerata tarjottimella aikuiselle, tervepäiselle ihmiselle ajankulua.
Varsinkaan lasten, ikään kuin kostoksi tai paineistukseksi että nyt kun minut olette jättäneet, huolehtikaa minusta. Itse olen juuri jäänyt yksin, toki käyn töissä. Nautin olostani.
Saan halutessani olla yksin. Halutessani voin tavata ystäviäni tai sukulaisiani. Niitä lapsiakin.
Eilen tyttäreni heitti haasteen. Hän pyöräilee seuraavan 28 päivän aikana 300km, osallistunko ja paljonko pyöräilen. Sitouduin 200km kun teen näin keväällä 2-3 12 tuntista työpäivää viikossa. Tyttären aloite tuntui kivalta, huolenpidolta kun kannustaa liikkumaan. Ei meidän silti ole tarkoitus koko tavoitetta yhdessä hinkata kasaan. Käymme yhdessä, yksin ja ystävien kanssa.
Ohjat omiin käsiin, uhriutumatta, nyt on meneillään valohoitokausi kun saamme nauttia keväästä!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hyväntekeväisyys? Paikalliseen vanhainkotiin pitämään seuraa ja ulkoiluttamaan vanhuksia? Joku SPRn ystävä-palvelu, jossa esim soitetaan yksinäisille? Tuki-aikuinen lapselle?
Vapaaehtoisuutta minäkin suosittelisin, vanhainkodille ulkoiluttamaan vanhuksia, SPRn ystävä-palveluihin, tukihenkilöksi lapselle, jne.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Käsityöryhmä, vanhainkoti jonne voi mennä lukemaan ääneen vanhuksille, kauppa-apu, ilmoitus lehteen ja nettiin että haluaisi olla ‚varamummi‘... Onhan näitä.
Oman äitini vastaavaa valitusta kuuntelevana toivoisin kovasti, että me naiset (ja toki miehetkin) osattaisiin hankkia itsellemme harrastuksia viimeistään siinä vaiheessa, kun lapset alkavat tulla teini-ikään eivätkä enää tarvitse jatkuvaa huolenpitoa. Liikuntaa, käsitöitä, puutarhanhoitoa jne.
Itse olen kohta viisikymppinen, pesä tyhjenemässä ja tuntuu, että kaikki ihana on vasta edessä. Harrastan kestävyysliikuntaa ja olen mukana muutamissa kivoissa porukoissa, joiden kanssa liikutaan silloin tällöin yhdessä. Mukavaa vastapainoa yksin liikkumiselle.
Lisäksi minulla on koiria, joiden kanssa olen käynyt mm. näyttelyissä ja tarkoitus on mahdollisesti aktivoitua koiraharrastuksessa vielä uudestaan, jos tuntuu, että siihen on aikaa ja halua.
Lisäksi yritän saada pihamaalla kasvamaan kaikenlaista hyötykasvia ja sekin on sellainen harrastus, johon voisin mielelläni laittaa vielä nykyistä enemmän aikaa ja panostusta. Puutarhassa puuhailu on ihanaa ja siellä vierähtää helposti useampi tunti, kun välillä pitää vaan mietiskellä ja fiilistelläkin mahdollisia istutuksia jne.
Oikein odotan eläkepäiviä, että saan aamusta iltaan tehdä kaikkea mukavaa! Toki olen päättänyt, että jos lapsenlapsia siunaantuu, autan myös mielelläni heidän hoitamisessaan, jos apua toivotaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Haloo! Jos ihminen on elänyt 60v ilman, että on halunnut, pystynyt tai osannut keksiä AINUTTAKAAN mielenkiinnon kohdetta kuin lapset niin on aivan turha luetella omia harrastuksiaan täällä. 60+ nainen, joka edelleen takertuu lapsiinsa elämän sisältönä ei ole ihan tervepäinen. Oma persoona jäänyt kehittymättä. Ehkä joku pappa voisi vetää hänet ulos zombiudestaan, mutta lasten ei kannata yrittää sitä. Tukahtuu vaan pahemmin. Eikä missää nimessä yhteisasumista kiviriipan kanssa, jossei ole suisidaalinen.
Millaiset tarjonnat virikkeisiin on äitisi asuttamalla alueella. Sauvakävelyyn innostuneita porukoita on jo monissa paikoissa. Yhdessä lähtevät tiettynä päivänä sovittuun aikaan. Mikäli paikkakunnalla on uimahalli, niin vesijuoksu on oiva harrastus ja saunan lauteilla tutustuu myös niin halutessaan lajia harrastaviin muihin henkilöihin. Yksi asia on kuitenkin usein esteenä uusien harrastusten aloituksessa, puuttuu se kaveri jonka kanssa menee ns. ekaa kertaa. Olisiko teillä lapsista jollakin mahdollisuus mennä hänen kanssaan ja tutustuttaa paikkaan, niin silloin toisen kerran on jo helpompi mennä mikäli käynnistä jää kipinä. Kuntosali on tullut monille ikäihmisillekin tutuksi ja rakkaaksi paikaksi. Nyt täytyy kuitenkin odotella, että korona ongelmien takia monet harrastukset on estetty jokaisen omaksi parhaaksi. Täytyy kuitenkin pitää toivoa yllä, että jossain vaiheessa paistaa risukasaankin. ☀️
PS: Palsta vähän reistailee, hyville ideoille antamani peukut ei tulleet näkyviin :(
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kesä on tulossa ja monen pikkukoululaisen vanhemmalla on huoli, minne lapsen saa osaksi kesää. Muutamaksi viikoksi löytyy kyllä lapsenhoitotyötä eikä kouluikäisissä ole kovin paljon hoidettavaa. Aloittaja ei kertonut, millä äitinsä elää, saako hän jo eläkettä. Eläkkeen ohella voi tehdä palkkatyötäkin.
Ehdota, että muuttaa maalle, alkaa kasvattaa ruokansa itse, ja ottaa vaikka lampaita ja kanoja. Sitten olisi joku, tai siis eläimet, jotka häntä tarvitsisivat.
Vierailija kirjoitti:
Huh, en kyllä alkaisi kuusikymppisenä kenenkään kämppiä siivoamaan, vaan kyllä tässä iässä pitää jo etsiä mukavuuksia ja nautintoja elämään. Erityisesti silloin, jos on palvellut lapsiansa koko ajan saattamalla heidät aikuisuuteen. Kyll mää vaan ottasin ja lähtisin 🛫🌎🏜💃🌆🛬
Sinusta tulee huono mummo.
Jospa paikkakunnalta löytyisi eläinsuojeluyhdistys, Unicef-ryhmä tai luontojärjestö, jotain aktivismia siis.
Huh, huh. Kyllä on joillakin tunneköyhää, itsekästä ja kylmää suhtautumista. Kyllä kotiäidit ansaitsevat arvostusta, siinä missä työssäkävijätkin. Minusta kotiäidit tekevät arvokasta työtä antamalla aikaa lapsilleen. Myötätunnon taito tuntuu toisilta puuttuvan kokonaan. Ehdota äidillesi jos ottaisi jonkun lemmikin, vaikka koiran, niistä on seuraa ja koiraihmiset myös tutustuvat toisiinsa kun lenkillä usein törmäävät. Kunhan korona helpottaa niin hän voisi aloittaa jonkun harrastuksen, uinti, tai joku kansalaisopiston piiri, sitä kautta voi saada uusia ystäviä. Ehkä innostuisi tekemään käsitöitä? Ehkä jokin vapaaehtoistyö?
Voi hohhoijaa taas. Yksinäisyydestä ja masentuneisuudesta kysytään vinkkejä, kun välitetään omaisesta niin eiköhän jonkun tarvitse lähteä kilpailemaan, että "kyllä mulla on pahemmin" ja täten ei pitäis kenenkään valittaa tai edes koittaa vanhempansa elämänlaatua piristää.
Muutenkin ihan tolkuton määrä tuomintaa. Just tän takia en edes sosialisoi kenenkään kanssa, suomessa niin ilkeetä sakkia ihan joka nurkalla.
Ehdota äidilles että alkaa selaileen nettiä ja ivaamaan muita harrastuksena, se näyttäis toimivan valtaosalle. Facebookista löytyy monia ryhmiä, joissa harrastaa. Lähtökohtana vois pitää vaikka sen, että kertoo kaikesta kuinka somessa ei kannata kenenkään itkeä, valittaa tai voivotella.