Lue keskustelun säännöt.
Mitä sisältöä elämään ehdottaisin kuusikymppiselle äidille? Itkee kurjuutta ja yksinäisyyttä
Valittaa niin kauheasti sitä aina puhelimessa että miksei tulla useammin käymään, on niin kurjaa, on niin yksinäistä jne. Oli koko ikänsä kotiäiti, mutta nyt kun kaikki lapset on jo reippaasti aikuisia ja elävät omaa elämää ja äidillä ei olekaan enää mitään. Ei työtä, ei harrastuksia, ainoa mitä tekee on kävelyllä käyminen. Mitä tekemistä voisi tuollaiselle saada että saisi sisältöä elämään? Jotain sosiaalista mielellään ja mikä täyttäisi päivät.
Kommentit (565)
Ei ole sun ongelma, ap.
T. 56-vuotias sinkku äiti
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tiedän kyllä ettei ole varsinaisesti minun tehtävä, mutta ihan mielelläni autan vähän itsekkäistäkin syistä, eli jos äitini löytää itselleen oman elämän niin saisin itse olla enemmän rauhassa eikä tarvitsisi kuunnella niitä marttyyrisoitteluja. Se olisi win win meille kaikille jos äiti löytäisi elämäänsä tarkoituksen. Lapsenlapsia ei ole yhtään, mikä saattaa olla myös yksi syy äidin oireiluun koska on niitä jo niin pitkään toivonut ja varmaan ihan odottanut että milloin pääsee olemaan täyspäiväinen mummo. Valitettavasti kukaan meistä lapsista ei ole edes naimisissa eikä ketään kiinnosta lisääntyminen. Olisi äidin kannattanut rakentaa itselleen vähän omaakin elämää eikä jättää kaikkea ydinperheen varaan. On vähän sellainen tyyppi, ettei oikein pidä mistään ihmisistä paitsi perheestä, mikä saa takertumaan juuri perheeseen kahta kauheammin kun on kuitenkin se läheisriippuvuus.
Vierailija kirjoitti:
Joo joo, tiedetään kyllä että normaali kuuskymppinen on vielä töissä ja osaa itse viihdyttää itseään. Äitini vaan ei ole juurikaan enää kiinnostunut töihin menosta, kokee kai itse olevansa jo niin vanha. Eikä tosiaan osaa itse viihdyttää itseään eikä keksiä harrastuksia, kun elämän ainoa sisältö on aina ollut me lapset. Nyt kun me lapsetkin kaivataan jo etäisyyttä ja omaa tilaa niin ei se ole nyt vaihtoehto että aletaan juosta sen pillin mukaan kylässä joka viikonloppu.
Montako teitä lapsia on?
Vierailija kirjoitti:
Miksi sille kuusikymppiselle äidille ei voi suoraan sanoa, että ei kiinnosta käydä hänen luonaan, eikä hänen seuraa kaivata, koska on OMA ELÄMÄ. Sano hänelle vielä, että hankkisi hänkin OMAN ELÄMÄN, koska nyt joutaa, kun on antanut teille oman elämän. Sano hänelle, että hän on tehtävänsä suorittanut, ja hänen pitää jättää teidät nyt rauhaan, eikä häiritä millään tavoin. Uskon, että hän arvostaisi tällaista rehellisyyttä ja se saattaisi jopa herättää hänet toimintaan.
Oliko tämä sarkasmia? Toivottavasti oli, on niin kylmäävä viesti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä käyn mun äidillä 2kertaa viikossa kylässä... Tulee syyllinen olo jos en käy. Mutta joskus tuntuu että äitini riippuvainen minusta. Oliis kiva jos hänellä olisi oma elämä. En tiedä syytä miksei halua tehdä uusia ystäviä tai tavata miehiä. Tai no ehkä huonot kokemukset. Lemmikkiä hän ei voi ottaa jos vähävarainen.
Itse suhtautuisin äitiini lämmöllä. Hän on työskennellyt kotona. Ehkä jo alunpitäen hänen persoonallisuutensa on ohjannut valitsemaan kodin elämänkentäksi. Kaikki ihmiset eivät ole rohkeita, ulospäinsuuntautuneita, kaikkeen uuteen valmiita. Läheinen ihminen voi auttaa rakentamaan elämään sisältöä. Sekin tuo hyvää oloa, kun joku pohtii ongelmaa hänen kanssaan. Kukaan ei pärjää yksin, eikä tarvitse pärjätä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tinder vaan tulille ja nuorempia kundeja narraamaan ;)
Vapaaehtoistyöhön. Vaikka eläinten löytökotiin paijaamaan kissoja ja kävelyttämään koiria. Ei siellä työntekijöillä ole aikaa antaa niille hellyyttä ja jutella niille. Sitten ihan fiksuja eläimiä menee lopetukseen, kun vierastavat ihmistä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tuskin voit enää opettaa tuon ikäiselle mitään, jos hän ei vieläkään osaa viihdyttää itseään.
Sitä paitsi kuulostaa siltä, että hän vain haluaa sinut ja lapsenlapsensa kylään, joten mitkään muut ehdotuksesi eivät kelpaa. Tuollainen valittaminen on vain tapa saada huomiosi.
Varmaan on mammoja jotka valittaa suruaan siksi että ne oikeasti suree. Eikä ne osaa surussaan muuta tehdä kuin valittaa. Sääliksi käy!
Mutta tosi paljon on joo mammoja jotka valittaa "suruaan" siksi että uhriutuminen on niin kätevä tapa manipuloida muita. Kun heistä tuntuu pahalta niin he eivät osaa muuta kuin manipuloida, kontrolloida ja satuttaa muita. Sapettaa!
--
Kuiteskin, on tuo mamma sitten vilpitön tai manipuloija, niin toivottavasti hän ei ala täyttää elämänsä tyhjyyttä nettideittailulla. Juuri tuollaiset tyhjää elämää viettävät ikääntyvät rouvat ovat nimittäin ne parhaat uhrit nigerialaisille nettiromanssihuijareille. Sekä vilpittömiltä että manipuloivilta mammoilta nigerialainen huijari voi viedä rahat.
Jos hän pitää lapsista, voisiko ajatella vaikkapa tukihenkilö/sporttikummitoimintaa? Esim. itse olen Pelastakaa lasten tukihenkilö (myös muut tahot varmasti järjestävät), ja toiminnassa on mukana useita yli 60-vuotiaita, jotka nauttivat toiminnasta todella paljon. :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulla ei aika riitä kaikkeen, mitä haluaisin tehdä. Onko äitisi sairauseläkkeellä, työttömänä, vai millä hän elää? Itse tuossa tilanteessa, jos olisin työkykyinen hakeutuisin varmaan työkokeiluun jos on työkuntoinen, esim. johonkin yhdistyksen toimitiloihin, koska niihin pääsee aika helposti kuka vaan, ja tekisin vapaaehtoistöitä. Nyt aika menee avoimen yliopiston opintojen parissa, vapaaehtoistöissä sekä kotona harrastan käsitöitä...korona rajoittaa muita harrastuksia, muuten ei päivässä riitä tunnit ja käsitöitä tekisin vähemmän. t. pian 60 täyttävä nainen, jolla lapset olleet omillaan jo vuosia.
75 siis on kokopäivätyössä, joten siksi aikaa on rajallisesti kaikkeen mitä haluaisi tehdä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Provo mikä provo - kuka nyt kuusikymppiseksi olisi kotiäiti???
Nämä feministiset teoreettiset aloitukset on niin TYLSIÄ!
Vierailija kirjoitti:
Joo joo, tiedetään kyllä että normaali kuuskymppinen on vielä töissä ja osaa itse viihdyttää itseään. Äitini vaan ei ole juurikaan enää kiinnostunut töihin menosta, kokee kai itse olevansa jo niin vanha. Eikä tosiaan osaa itse viihdyttää itseään eikä keksiä harrastuksia, kun elämän ainoa sisältö on aina ollut me lapset. Nyt kun me lapsetkin kaivataan jo etäisyyttä ja omaa tilaa niin ei se ole nyt vaihtoehto että aletaan juosta sen pillin mukaan kylässä joka viikonloppu.
Kun on tottunut hoitamaan muita, niin voisiko SPR:n ystävätoiminta tulla kysymykseen? Onko äidilläsi ystäviä, asuuko yksin?
Jotkut heittäytyy tekemättömiksi jo kovin nuorina.
Itse olen samanikäinen kuin äitisi ja elämä on täynnä tekemistä. Tulin juuri kasvihuoneesta, kävin tarkistamassa tulevan kesän taimien tilanteen ja ihailemassa kohta avautuvia persikankukkia.
Lapsenlapset käy tässä viikoittain ilahduttamassa, riehumme puistossa tai leikimme sisällä, leivomme yhdessä ja teemme ruokaa isolle porukalle.
Ystävättären kanssa olemme käyneet läpi talven uimassa, kohta pääsemme lähimmälle järvelle jatkamaan klo 06 aamu-uintejamme! Odotan jo pilatestunteja alkavaksi syksyllä. Töissä en enää ole kipujen ja sairauksien takia mutta ne ei haittaa tahtia!
Miehen kanssa katsellaan parhaillaan taloa Italiasta, suuri haaveemme voisi toteutua heti kun korona helpottaa.
Olen miettinyt että jonkin vapaaehtoistyön voisi vielä ottaa tähän lisäksi, doulan tehtävä kiinnostaisi. Tai talonvahdiksi maailmalle!
Tuo nyt on vaan itsestä kiinni, mun appikset lopetti elämisen 90 luvun lamaan 50+ ja jäivät täysin autettaviksi (ja elätettäviksi) tuolloin. Kiva elämä, anoppi on vielä elossa ja elänyt noin 30 vuotta!
Vierailija kirjoitti:
Uskotteko tuon aloituksen? Kenellä Suomessa on varaa olla kotona kuusikymppiseksi?? Lapsethan ovat muuttaneet jo aikaa sitten! Teoreettinen aloitus.
Oman äitini tilanne oli toinen kuin tässä teoreettisessa esimerkissä: hän itki sitä, että oli joutunut lähtemään töihin kun olimme aivan pieniä, ja koko myöhemmin jääneensä jotain todella tärkeää vaille, kun sain omia lapsia ja hän näki, miten lähellä äiti voi olla lapsiaa, imettää jne. Hän koki myös syyllisyyttä meidän lasten takia.
Kyllä minä uskon. Onhan noita esim lestadiolaisperheiden äitejä, joilla voi olla yli kymmenen lasta. Ei siinä ole yleensä ehtinyt työelämään lähteä, ja jos ei ole koulutustakaan niin on vaikeakin lähteä.
Vierailija kirjoitti:
Voi taivas että ihmisillä on ongelmat... Voi kumpa minunkin ongelma olisi se ettei ole mitään tekemistä. Koko ajan pelkään että kuolen kun sydän temppuilee työstressin takia.
Voi hohhoijaa taas. Yksinäisyydestä ja masentuneisuudesta kysytään vinkkejä, kun välitetään omaisesta niin eiköhän jonkun tarvitse lähteä kilpailemaan, että "kyllä mulla on pahemmin" ja täten ei pitäis kenenkään valittaa tai edes koittaa vanhempansa elämänlaatua piristää.
Muutenkin ihan tolkuton määrä tuomintaa. Just tän takia en edes sosialisoi kenenkään kanssa, suomessa niin ilkeetä sakkia ihan joka nurkalla.
Ehdota äidilles että alkaa selaileen nettiä ja ivaamaan muita harrastuksena, se näyttäis toimivan valtaosalle. Facebookista löytyy monia ryhmiä, joissa harrastaa. Lähtökohtana vois pitää vaikka sen, että kertoo kaikesta kuinka somessa ei kannata kenenkään itkeä, valittaa tai voivotella.
Äitisi syyllistää sinua. Tuollainen voivottelu on erittäin rasittavaa. Äidin kuuluu keksiä itse sisältöä elämäänsä. Te lapset käytte, kun teille sopii. Aikuiset saavat elää omaa elämäänsä rauhassa ilman, että joku roikkuu ja ruikuttaa.