Lue keskustelun säännöt.
Mitä sisältöä elämään ehdottaisin kuusikymppiselle äidille? Itkee kurjuutta ja yksinäisyyttä
Valittaa niin kauheasti sitä aina puhelimessa että miksei tulla useammin käymään, on niin kurjaa, on niin yksinäistä jne. Oli koko ikänsä kotiäiti, mutta nyt kun kaikki lapset on jo reippaasti aikuisia ja elävät omaa elämää ja äidillä ei olekaan enää mitään. Ei työtä, ei harrastuksia, ainoa mitä tekee on kävelyllä käyminen. Mitä tekemistä voisi tuollaiselle saada että saisi sisältöä elämään? Jotain sosiaalista mielellään ja mikä täyttäisi päivät.
Kommentit (565)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voi taivas että ihmisillä on ongelmat... Voi kumpa minunkin ongelma olisi se ettei ole mitään tekemistä. Koko ajan pelkään että kuolen kun sydän temppuilee työstressin takia.
Itse olen valtavan onnellinen, kun ei tarvitse töissä käydä. En itke elämääni muille, vaan nautin kaikesta tästä, kun ei ole kiire mihinkään, ei tarvitse tehdä mitään, mitä ei halua. Nyt korona-aikanakin saa vain olla möllöttää, eikä eristyksissä ollessaan edes tarvitse tavata ketään. Harrastuksetkin ovat varsin lähellä.
Huvittaa kovin, kun täysin tuntemattomat ihmiset yrittävät keksi harrastuksia, kuten kuorolaulua. Ihan niinkuin kaikki kuusikymppiset ja yli tykkäisivät kuorolauluharrastuksesta ja teatterista. Itse ainakin otan ja lähden matkustelemaan kunhan aika sen sallii. Kiertelen syömässä ravintoloissa ystävien kanssa. Kylåilen ja teen luontoretkiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ja taas: missä isä?
Ovat eronneet.
AV-palstailun voisi aloittaa. Opetat sille ensin netin salat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen samassa tilanteessa ja vasta 40 v. Lapset kun lähti ni rupesin juomaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Suosittelen hänelle osakemarkkinoihin sijoittamista.
Se on erittäin mielenkiintoista puuhaa ja pitää aivot virkeänä ja aktiivisena, kun tutkit yhtiöitä ja niiden lukuja.
Ja siitä saa myös motivaatiota elämään, että jättää jälkipolvilleen isomman omaisuuden.
Minun rakas äiti oli samanlainen.Tunsi suurta yksinäisyyttä tuossa iässä.Kuoli 62 vuotiaana, Aivan liian nuorena.
Iso kirkko oli typötäys ihmisiä. Ihan niin että suretti .Kukkamäärät olisi riittänyt Rovaniemen kirkolta Ounasvaaraan asti.
Missä oli kukkakimput kun äiti eli? Missä oli vieraat ? Mistä on kysymys ? Tultiinko hautajaisiin kukkien kanssa vain huonon omantunnon takia ?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
AV-palstailun voisi aloittaa. Opetat sille ensin netin salat.
Voi pyhä jysäys! "Opeta sille netin salat".
Tukiperheistä on aina pulaa. Eikö sellainen olisi äidillesi luontevaa! Esimerkiksi jonkin perheen sisarukset voisivat tulla kerran kuussa viikonlopuksi hoitoon. Siinä voisi äitisi muutenkin "hurahtaa" vapaaehtoistyöhön.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ja taas: missä isä?
Ovat eronneet.
No en ihmettele...
Tinderiin sitten vaan.
Vierailija kirjoitti:
Ja taas: missä isä?
Hänen isänsä lienee jo haudassa, ja jos elää, on jo yli 80v, eikä jaksa tytärtään hoitaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eihän tuo ole vielä ikä eikä mikään. Korona tuo kaikille nyt muutoksia mutta muutenhan tuon ikäiset näkee kavereita, käy ravintoloissa syömässä, juomassa tai niitä molempia. Välillä näkee lapsia/lastenlapsia jne. Onpa useimmilla vielä seksiäkin. Vai onko mutsis ollut aina jotenkin syrjään vetäytyvä nyhverö?
Kenenkään ei pitäisi tuolla tavalla manipuloida omaa lastaan omalla kurjuudellaan. Kukaan ei voi vaatia muita viihdyttämään itseään. Jokaisella on oma vastuu omasta elämästään ja hyvinvoinnistaan. Tuollainen on todella ilkeä tapa saada syyllisyyden tunteita omalle lapselleen siitä kun ei käy usein kylässä. Haluaako hän todella huonontaa samalla sinunkin elämänlaatuasi, kun joudut stressaamaan äitisi yksinäisyyttä. Älä ota äitisi elämää omaksi taakaksesi. Jokaisella on omassa elämässään ihan tarpeeksi kestämistä. Toivon että äitisi ymmärtäisi tämän ja ryhdistäytyisi. Itse en aio olla millään tavalla taakkana omille lapsilleni. Pidän paremminkin omat murheeni salassa heiltä.
Vierailija kirjoitti:
Jos on terve, niin töihin vain. Esim. siivoushommiin voisi päästä kiinni kesälomien aikana. Ei aikuiset lapset pysty kuusikymppistä viihdyttämään lopun ikää.
Just joo 6-kymppinen siivoushommiin, luuletko ensinnäkin, että siivoamaan mennään noin vain - ei mennä, pitää olla laitoshuoltajan koulutus.
Toisekseen 60 v. EI jaksa tehdä siivoustyötä kauaa, joka on liian raskas ala nuoremmillekin.
Koira: seuraa, tekemistä ja merkityksellisyyden tunnetta.
Uuden miehen etsintä. Siinä on kyllä se vaara, ettei sitten jouda lapsenlapsia hoitamaan.
Vierailija kirjoitti:
Voi taivas että ihmisillä on ongelmat... Voi kumpa minunkin ongelma olisi se ettei ole mitään tekemistä. Koko ajan pelkään että kuolen kun sydän temppuilee työstressin takia.
Muista empaattisuutesi ja typeryytesi sitten, kun saat sen sydärin. Älä pyydä apua tai sääliä keneltäkään, koska olet tuollainen pärjäävä yli-ihminen. Ja muista, ettei kukaan jää itkemään sun perään vaina siksi, että olet ollut marttyyri ja tehokas. Tee jotain, että joku voisi sua hyvällä muistella. Olet oikeasti aika hölmö, kun annat työn stressata sua noin, mutta omapa on asiasi.
Ap, vinkkaapa äidillesi vaikkapa Martoista, uimahallien jumpista, kansalaisopiston tarjonnasta, seurakunnan toiminnasta, kuoroista jne. Onhan noita, kun vain rohkaistuu lähtemään joukkoon! Ja paljon on toimintaa koronasta huolimatta, kai kuusikymppinen hallitsee tietokoneen käytön? Jollei, siinäkin puhaa ensialkuun!
Spr:n vapaaehtoistyö