Lue keskustelun säännöt.
Lasten lihavuus ja vanhempien vastuu.
07.08.2008 |
Aina silloin tällöin tulee vastaan lapsia jotka ovat jo ala-asteella sairaalloisen lihavia. Onko asia silloin perheen yksityisasia vai pitäisikö terveydenhuollon puuttua siihen? Omasta mielestäni se on jo ainakin lievään pahoinpitelyyn verrattava asia. Vai onko vanhemmilla oikeus syöttää omille lapsilleen mitä he itse haluavat eikä asia kuulu muille? Totuus on myös se että terveellinen ruoka on monesti kalliimpaa. Lisäksi joillain on perinnöllinen taipumus lihota helpommin. Perinnöllisyys kyllä taitaa liittyä lihavuuteen useimmiten niin, että elämäntavat periytyvät.
Eli minusta neuvolan/kouluterveydenhuollon pitäisi puuttua lujemmin lasten ja nuorten jo alkavaan lihavuuteen, ja ottaa koko perheen tilanne tarkasteltavaksi ja antaa suoraa neuvontaa perheelle jolloin voitaisiin vaikuttaa vanhempienkin tilanteeseen positiivisesti.
Kommentit (44)
Vierailija kirjoitti:
Miten nämä laihdutuskuurit tekee lapsen itsetunnolle? Ihan alakouluikäisiä olen kuullut olevan laihdutuskuureilla. Eikö terveelliseen elämäntapaan siirtymistä voi ihan hissukseen aloitella ilman että otetaan lapsen ylipaino vahvasti esille?
Entäs kun kotona on kaikin puolin terveellistä, Ravitsemusneuvottelukunnan ohjeiden mukaista ruokaa? Ja lapsi on siitä huolimatta ylipainoinen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meidän naapurissa on kova kuri ruoan suhteen ja liikuntaa on paljon. Herkkujen suhteen on mennyt jotain metsään, koska heidän nuorin lapsensa ihan selkeästi syö niitä salaa. Meilläkin ollessaan löytyy kwittiöstä keksien kimpusta.
Yleinen aktiivisuus myöskin on syynä siihen jos perheessä on eri painoisia samalla ruoalla. Omat lapseni ovat laihoja. Lapsuudessa meidän viidestä sisaruksesta yksi oli lihava (tai lapsen pyöreä niin kuin nykyisin kutsutaan. Huoh), muut laihoja. Kaikki kuljettin kouluun 3 kilsaa pyörillä suuntiin. Jokainen meistä harrasti liikuntaa. Mutta tämä yksi tykkäs lukea paljon sekä teki koululäksyt todella tarkkaan. Eli varmasti oli vähemmällä liikunnalla kuin me muut. Me muut taas oltiin pihalla vielä lisäksi. Meillä oli tarkat ruokailut aina tiettyyn kellon aikaan.
Ei siinä vanhemmat juuri voi auttaa, jos lapsi vaan syö ja lihoo. Ainoa keino puuttua asiaan on vertaistuki, eli toisin sanoen kovemman sorttinen pilkkaaminen ja läskittely. Eräs ennen vakavasti ylipainoinen kaverikin laihdutti lopulta itsensä laihaksi, kun sitä pilkattiin tarpeeksi. Nyt on ihan normaalin näköinen, tosin joskus tuntuu, ettei kaikki ole enää kotona siellä yläkerrassa.. hyvin lasittunut katse ja on kuin omissa maailmoissaan. Lihavana oli vielä puhelias, nyt ei sitäkään. Kummallista, vaikka on laihtunut.