Lue keskustelun säännöt.
Lasten lihavuus ja vanhempien vastuu.
07.08.2008 |
Aina silloin tällöin tulee vastaan lapsia jotka ovat jo ala-asteella sairaalloisen lihavia. Onko asia silloin perheen yksityisasia vai pitäisikö terveydenhuollon puuttua siihen? Omasta mielestäni se on jo ainakin lievään pahoinpitelyyn verrattava asia. Vai onko vanhemmilla oikeus syöttää omille lapsilleen mitä he itse haluavat eikä asia kuulu muille? Totuus on myös se että terveellinen ruoka on monesti kalliimpaa. Lisäksi joillain on perinnöllinen taipumus lihota helpommin. Perinnöllisyys kyllä taitaa liittyä lihavuuteen useimmiten niin, että elämäntavat periytyvät.
Eli minusta neuvolan/kouluterveydenhuollon pitäisi puuttua lujemmin lasten ja nuorten jo alkavaan lihavuuteen, ja ottaa koko perheen tilanne tarkasteltavaksi ja antaa suoraa neuvontaa perheelle jolloin voitaisiin vaikuttaa vanhempienkin tilanteeseen positiivisesti.
Kommentit (44)
Ylipaino on siinä määrin kasvava ongelma ja yleensä lapsena opitut ruokatottumukset on vaikea muuttaa aikuisena. Sitä ajatellen pidän kyllä tosi tärkeänä, että terveydenhuolto ottaa vanhempiin kontaktia sen tiimoilta ja asiaan yritetään saada muutos.
Toisaalta oman kokemukseni mukaan terveydenhoitajat on olleet asian suhteen liiankin aktiivisia jo parikymmentä vuotta sitten. Ammattimaisuutta pitäisi vaan saada lisää ja terveydenhoitajien pitäisi nimenomaan tehdä yhteistyötä vanhempien kanssa, ei vierittää vastuuta lapselle.
Muistan olleeni alle kouluikäinen kun neuvolahoitaja ensimmäisen kerran tarttui painooni (vaikka olin lähes normaalipainoinen yläasteelle saakka). Neuvolahoitaja painotti minulle, pienelle lapselle, etten saa enää syödä herkkuja, etten liho enempää. Olin alle kouluikäinen ja tunsin syyllisyyttä siitä, että otin jonkun yksittäisen suklaapalan, jonka aikuinen ihminen mulle tarjosi. Lapsien ei pitäisi joutua miettimään omaa painoaan sillä tavalla.
Homma jatkui samanlaisena koko peruskoulun. Terveydenhoitaja syynäsi koko ajan painoani ja sätti minua siitä. Kyllä siitä meni kotiinkin lappua, mutta ei silti ole mielestäni sopivaa vierittää vastuuta ala-asteikäiselle. Ei mulla ollut viikkorahaa, enkä käynyt itse kaupassa tms!
Äitinikin tarttui kyllä painooni, mutta taas ihan väärällä tavalla. Syömistä kytättiin, sain sättejä syömisestäni ja käytännössä sekä kotona että koulussa (terkkarilla) vallitsi hyvin syyllistävä ilmapiiri sen sijaan, että olisi oikeasti yritetty auttaa ja kehittää niitä syömistottumuksia. Aloin syömään salaa öisin, kun en enää uskaltanut syödä seurassa, ja syömishäiriöhän siitä kehittyi. Sitä hoidetaan nyt sit 20 vuotta myöhemmin kun olen sairaalloisen lihava, vaikka sillon lapsena kun kaikki alkoi olin vain hieman ylipainon puolella.
Eli oman kokemukseni mukaan jos siihen painosyyniin lähdetään, niin siinä pitää oikeasti olla ammattilaiset asialla ja syynin pitää keskittyä vanhempiin. Vanhempien tulee saada niiltä oikeilta ammattilaisilta oikeaa tukea, jotta vanhemmat osaavat niin ikään toimia oikein. Jos sellaiselle ei ole resursseja, niin homma voi kääntyä päälaelleen ja mennä entistä pahemmaksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lapsi oppii lohduttamaan itseään syömisellä ja herkuilla siinä missä aikuinenkin.
Eli syö henkiseen ahdistukseen. Pitäs ottaa jotenkin selville mikä lasta ahdistaa. Kodin ilmapiiri, riidat, kavereiden kiusaamiset ....
Mun lapseni syntyi isona ja lihoi lisää pitkästä imetyksestä. Mun maitoni on aivan kermaa. Lapsi oli bmi:llä mitattuna (netissä lasten laskuri) sairaalloisen ylipainoinen jonnekin 5-vuotiaaksi. Menin pelko pyllyssä aina neuvolaan, että sieltä tulee kauhea saarna. Aina vain terkkari sanoi, että lapsi näyttää terveeltä ja kasvaa omalla käyrällään. Ruokavalio meillä oli kunnossa, mutta annoskoot mahtavia.
Sitten lapsi kasvaa humahti pituutta. Nykyään hän on pitkä hoikanpuoleinen, urheilullinen pikkukoululainen. Kädet ja jalat ovat suuret, iso mies tulossa.
Näin jälkikäteen olisin esikoisen äitinä ollut aika järkyttynyt, jos meidät oltaisiin pistetty johonkin laihdutuskuurille. Itse en ole sellaisella koskaan ollut, ja uskon että jos ruoka ja liikunta ovat suunnilleen kohdallaan, aina sitä parempi mitä vähemmän koko asiaa miettii. Tyttöjen kohdalla etenkin. Mulla siis ikää 40 ja bmi 21.
Vierailija kirjoitti:
Entä laihuus? Kaikki kolme lastani ovat laihoja, yksi liiankin laiha, mutta terve muuten. Pitäisikö laihuuteenkin puuttua?
Sitä paitsi lasten ylipainoon puututaan kouluterveydenhuollossa, sinä ap et siitä vain mitään tiedä.
No tottakai pitäisi! Mikä ihmeen kysymys tuo oli? Aina kun lapsen terveys on vaarassa, siihen pitää puuttua
Alapeukuttajat, kertokaa nyt, mikä niin suututtaa. T. 24.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lihavuus on pienempi haitta kuin mielenterveysongelmat. Joka päivä eläköityy noin 7 lasta ja syy on vanhemmissa. Pitäisikö siis sellaistenkin lasten perheiden tekemisiin puuttua, joiden lapset oirehtivat paskojen vanhempien vuoksi? Mihin vedetään raja?
Vierailija kirjoitti:
Lapsi oppii lohduttamaan itseään syömisellä ja herkuilla siinä missä aikuinenkin.
Eli syö henkiseen ahdistukseen. Pitäs ottaa jotenkin selville mikä lasta ahdistaa. Kodin ilmapiiri, riidat, kavereiden kiusaamiset ....
Tässä juurikin se vanhempien esimerkki tulee esille: jos syötät Pilttiä ja muita fruksootilla myrkytettyjä herkkuja mielipahaan, on takuuvarmaa, että uOpioidireseptorit aivoissa muuttuvat ja lapsesta tulee lihava. Miksi vanhemmat eivät siis opeta lasta karppaamaan?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Suomessa ruokaan liittyy valtavasti tunteita. Sota ja pula on edelleen liian lähellä. Olen itse sota-ajan lapsen lapsi ja kaikki meillä kietoutui ruokaan. Ruokaa ei saanut jättää, ruokaillessa kytättiin ja painostettiin ja pakotettiin. Ruoalla lohdutettiin ja lohduttauduttiin.
Appivanhempani ovat ihan samanlaisia. Appi paasaa edelleen Afrikan orvoista joka aterialla.
Nämä perinteet elävät perheissä. Herkkujen liittäminen kaikkiin positiivisiin tunteisiin ja ruokailuun liittyvä ankaruus tai sitten siihen vastareaktiona täydellinen lepsuus.
Huomasihan sen hyvin sumarikeskustelustakin. Suhtautuminen ruokaan aivan sairaalloista.
Vierailija kirjoitti:
Mulla hyvä tieto mikä terveellistä yms. Mutta mitä tehdä kun lapsi syö neljä isoa lautasellista ja vielä nälkä? Syö ainakin kuusinkertaisesti kuin minä. Raavaat työmiehet kää ihan kakkoseksi ja ihmettelevät vierellä.
Mikäli Prader-Willi on poissuljettu, niin tässä tulisi kysymykseen fruktoosin aiheuttama tila, jossa kylläisyyshormonit ja peptidit eivät vaikuta aivoissa. Jättäkää sokerit pois ja katsokaa tasoittuuko tilanne.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kysehän on pitkälti aivokemiasta, psyykkisestä palkintomekanismistä, eikä vain "syömisestä"
Näistä syntyy kaava jota käyttämällä ei voi laihtua. Koko elämä pitää mullistaa että pystyy laihtumaan. Ei se lapsella ole sen erilaisempaa.
Olkoonkin, että joskus tämän mullistuksen voi purkaa auki pienelläkin muutoksella (uusi harrastus tjms.) mutta lapsella on usein vielä huonommat eväät painonhallintaan kuin aikuisella.
Kukaan terveydenhoitaja, lääkäri tai ravintoterapeutti ei ole keksinyt syytä siihen miksi perheessämme on kaksi hoikkaa lasta ja yksi lihava! Kaikki syövät samaa ruokaa, liikunnallisia harrastuksia on. Kaikilla lapsilla oli vauvana "makkaroita" ja pyöreät posket, mutta esikoisenpojalta ja nuoremmalta tytöltä pyöreys suli pois noin kolmevuotiaana. Toinen tytär sen sijaan... Housut pitää ostaa D-mitoituksella, kaikki vähänkin ihmonmyötäisemmät paidat näyttävät makkarankuorilta, on selvästi erottuvat rinnat rasvakudosta ja kaksoisleuka. Tyttö on 9v , 140cm ja 60kg eli pahasti ylipainoinen. viimeiset 4 vuotta tähän ylipainoon on puututtu joka suunnalla ja siihen on etsitty syitä, turhaan! Perheemme ruokavaliossa ei kuulemma ole moitittavaa, lisäksi tyttö pelaa jalkapalloa ja kulkee koulumatkat pyörällä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kukaan terveydenhoitaja, lääkäri tai ravintoterapeutti ei ole keksinyt syytä siihen miksi perheessämme on kaksi hoikkaa lasta ja yksi lihava! Kaikki syövät samaa ruokaa, liikunnallisia harrastuksia on. Kaikilla lapsilla oli vauvana "makkaroita" ja pyöreät posket, mutta esikoisenpojalta ja nuoremmalta tytöltä pyöreys suli pois noin kolmevuotiaana. Toinen tytär sen sijaan... Housut pitää ostaa D-mitoituksella, kaikki vähänkin ihmonmyötäisemmät paidat näyttävät makkarankuorilta, on selvästi erottuvat rinnat rasvakudosta ja kaksoisleuka. Tyttö on 9v , 140cm ja 60kg eli pahasti ylipainoinen. viimeiset 4 vuotta tähän ylipainoon on puututtu joka suunnalla ja siihen on etsitty syitä, turhaan! Perheemme ruokavaliossa ei kuulemma ole moitittavaa, lisäksi tyttö pelaa jalkapalloa ja kulkee koulumatkat pyörällä.
Monissa perheissä sisarukset saa erilaista kohtelua. Heidät luokitellaan ja tyypitellään. Kuka on se älykäs, se hankala, se iloinen, se läski.
Lapset oppii toteuttamaan näitä roolejaan ja monesti mennään kehdosta hautaan ilman että siitä roolistaan pääsee irti.
T. Se ahkera mutta tyhmä, sen käsistään kätevän ja sen älykkään sisko
Vierailija kirjoitti:
Lapsi oppii lohduttamaan itseään syömisellä ja herkuilla siinä missä aikuinenkin.
Eli syö henkiseen ahdistukseen. Pitäs ottaa jotenkin selville mikä lasta ahdistaa. Kodin ilmapiiri, riidat, kavereiden kiusaamiset ....
Ehkä jollain joo. Meidän lapsi iloinen ja touhukas mutta kun tulee syömään niin syö ihan sairaanpaljon kun kova nälkä mihin ei mikään määrä riitä. Kun yritän sanoa että pitäisi jo vatsan olla täynnä niin itkee nälkäänsä. Ihan kamalaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olin lapsena lihava, viidennellä luokalla painoin jo 84kg. Rankan kiusaamisen seurauksena sairastuin kuitenkin anoreksian, nyt 16-vuotiaana painoa on 49kg ja pituutta 172cm. Olen jo parantunut, mutta pahimmillaan painoin vain 40 kiloa.
Vierailija kirjoitti:
Entä laihuus? Kaikki kolme lastani ovat laihoja, yksi liiankin laiha, mutta terve muuten. Pitäisikö laihuuteenkin puuttua?
Sitä paitsi lasten ylipainoon puututaan kouluterveydenhuollossa, sinä ap et siitä vain mitään tiedä.
Mun lapsuudessa laihuuteenkin puututtiin, 60 -luvulla ravinto oli usein vaatimatonta eikä kotiruualla lihottu. Kermaa ja täysmaitoa suositeltiin juotavaksi! Mutta vaikka syötiin läskiä tai läskisoosia perunan ja leivän kanssa liikuttiin myös niin paljon ettei lihomaan ehtinyt:)
Kyllä laihuuteenkin puututaan. Tihennetty kasvuseuranta on ollut meillä molemmilla (itse pyysin).
Vierailija kirjoitti:
Kukaan terveydenhoitaja, lääkäri tai ravintoterapeutti ei ole keksinyt syytä siihen miksi perheessämme on kaksi hoikkaa lasta ja yksi lihava! Kaikki syövät samaa ruokaa, liikunnallisia harrastuksia on. Kaikilla lapsilla oli vauvana "makkaroita" ja pyöreät posket, mutta esikoisenpojalta ja nuoremmalta tytöltä pyöreys suli pois noin kolmevuotiaana. Toinen tytär sen sijaan... Housut pitää ostaa D-mitoituksella, kaikki vähänkin ihmonmyötäisemmät paidat näyttävät makkarankuorilta, on selvästi erottuvat rinnat rasvakudosta ja kaksoisleuka. Tyttö on 9v , 140cm ja 60kg eli pahasti ylipainoinen. viimeiset 4 vuotta tähän ylipainoon on puututtu joka suunnalla ja siihen on etsitty syitä, turhaan! Perheemme ruokavaliossa ei kuulemma ole moitittavaa, lisäksi tyttö pelaa jalkapalloa ja kulkee koulumatkat pyörällä.
Moni lihava lapsi syö taitavasti salaa. Perusruuastakin lihoo kun tarpeeksi syö.
Olen kokenut lapsena lihavuuden ja laihdutin ensimmäisen kerran 8v, Luoja tietää että aion pitää huolta että lapsi oppii syömään terveellisesti ja välttämään saman kuin minä. Olisin täysin epäonnistunut vanhempi antaisin lapseni vain lihoa .
Vierailija kirjoitti:
Kukaan terveydenhoitaja, lääkäri tai ravintoterapeutti ei ole keksinyt syytä siihen miksi perheessämme on kaksi hoikkaa lasta ja yksi lihava! Kaikki syövät samaa ruokaa, liikunnallisia harrastuksia on. Kaikilla lapsilla oli vauvana "makkaroita" ja pyöreät posket, mutta esikoisenpojalta ja nuoremmalta tytöltä pyöreys suli pois noin kolmevuotiaana. Toinen tytär sen sijaan... Housut pitää ostaa D-mitoituksella, kaikki vähänkin ihmonmyötäisemmät paidat näyttävät makkarankuorilta, on selvästi erottuvat rinnat rasvakudosta ja kaksoisleuka. Tyttö on 9v , 140cm ja 60kg eli pahasti ylipainoinen. viimeiset 4 vuotta tähän ylipainoon on puututtu joka suunnalla ja siihen on etsitty syitä, turhaan! Perheemme ruokavaliossa ei kuulemma ole moitittavaa, lisäksi tyttö pelaa jalkapalloa ja kulkee koulumatkat pyörällä.
Kuulostaa minulta lapsena. Onko lapsi kova stressaamaan?
Elämän varrella löydettyjä selittäviä/ asiaan linkkautuvia juttuja:
- ruokayliherkkyydet (FoodDetective testi on hyvä)
- autoimmuunisairauksia mm. kilpirauhastauti
- lievä jodin puute (rintoihin tulee massaa, joka poistuu jodin saannin kohennuttua)
- hiiva elimistössä (koko elimistössä, ei vain "alapäässä", tässä helppo testi
http://nutrimia.fi/terveystesti/26 )
- suolisto(bakteerit) menevät sekaisin aina helposti stressistä ja elämänmuutoksista
On kamalaa kuunnella lapsen itkua jos ei saa syödä nälkäänsä tarpeeksi.