Lue keskustelun säännöt.
Onko ulkonäön vanheneminen vaikeampaa jos on ollut nuorena kaunis?
14.04.2021 |
Onko se vaikeampi kokemus niille jotka nuorena ja varhaiskeski-iässä ovat olleet viehättäviä?
Kommentit (91)
Tupè --Päivän naurut. Että ihan ranskaa puhutaan !!!!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Riippuu täysin siitä, onko niin pinnallinen, että on määrittänyt itsensä ulkonäkönsä kautta. Jos elämässä on ollut muutakin, ei vanhenemisella ole mitään väliä.
Höpö höpö. Ei pinnallisuus liity asiaan mitenkään. Eikä esteettisyyden arvostaminen sulje pois syvällisyyttä. Täysin hölmö ajatusmalli, jota olen huomannut viljeltävän juntti-suomalaisten keskuudessa.
Jos ihminen arvostaa visuaalisuutta, niin on luonnostaan harmillista se menettää. Toki tällöin on myös valmis tekemään enemmän töitä sen säilyttämiseksi. Oikea asenne ja asiat oikeisiin mittasuhteisiin sanoisin minä. Tyyliään on mahdollista hioa loppuun saakka, ja se on lopulta kauneuttakin tärkeämpi aspekti.
Minulle ainakin on. Olin aikoinani hyvännäköinen ja todella kovassa kunnossa. Nyt kaikki paikat rikki ja ikä alkaa vitosella. Se että ei pysty enää urheilemaan kovalla tasolla suoraan sanottuna sattuu.
Nuorena hyvännäköisen naisen on äärettömän vaikea kestää iän myötä läpinäkyväksi muuttumista, jos identiteetti on koko iän perustunut hyvään ulkonäköön.
Mitä ei tulekaan enää itsestään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kyllä mulle on. Nuorena olin kaunis, ja vaikka sinänsä en ollut koskaan kiinnostunut ulkonäöstä vaan aivan muista asioista, muut ihmiset tekivät ulkonäöstäni niin ison numeron, että jotenkin aloin kai uskoa että olen muille arvokas ja pidetty vain ulkonäköni takia. Nyt kun ulkonäkö huononee päivä päivältä, huomaan ihan automaattisesti pitäväni itsestäänselvyytenä että vaikkapa mieheni jättää minut pian (vaikka hän ei ole ikinä sanonut pahaa sanaa ulkonäöstäni). Minun on vain täysin mahdoton uskoa, että kukaan välittäisi minusta kun näytän kamalalta. Itse kyllä välitän ja pidän itsestäni, mutta muihin en jostain syystä osaa luottaa.
Ja minä en ainakaan vanhene kauniisti. Ennen kauniit pyöreät posket ovat valahtaneet molemmin puolin naamaa kuin säkit, ja valuvat joka päivä lisää. Kun rumenen tätä vauhtia, tulen olemaan vanhuksena jotain aivan ilmiömäisen kamalaa.
Sivusta
Kauneuskäsitys on sidoksissa eri aikakausiin on ollut aika esim. erittäin rehevät pyöreät naiset olivat muotia. Katso vaikka vanhoja taidemaalauksia.
Amerikassa on nykyisin tärkeää että kaikilla on valkoiset "tekohampaat" kaikilla samanlaiset. Voi näyttää jopa huvittavalle. Suomalaisen nuoren koulun hammashuollossa hyvin hoidettu hammasrivistö on Amerikassa ruma kauhistus ja tilalle pitäisi tekaista ne tekarit.
Vierailija kirjoitti:
Nuorena hyvännäköisen naisen on äärettömän vaikea kestää iän myötä läpinäkyväksi muuttumista, jos identiteetti on koko iän perustunut hyvään ulkonäköön.
Mitä ei tulekaan enää itsestään.
On paljon muutakin mitä tarvitaan siihen että ihminen näyttää hyvältä kuin pelkkä ulkonäkö. Sekä nuorena että vanhana. Moni ns kaunis voi heikentää ulkonäköään esim heikolla tyylitajunsa tai huonolla ryhdillä oli ikä mikä tahansa. Tämä toimii myös päin vastoin. Tuskin juuri kenenkään aikuisen ihmisen identiteetti perustuu ulkonäön ympärille. Yksioikoinen ajatusmalli.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No vaikea sanoa, kun ei tiedä miltä vanheneminen rumasta tuntuu. Alkuun oli toisaalta outoa, kun miehet ei enää olleet niin auliisti jatkuvasti tarjoamassa palveluitaan, viiniä, ravintolailtoja ym, mutta toisaalta oli helpompaa, kun ahdistelijoiden ja epämiellyttävien kyttääjien, seurailijoiden ym. määrä väheni. Mulla oli onnea ja pysyin varsin viehättävänä vaihdevuosiin asti. Sitten tulikin raju alamäki, kun en voi käyttää hormonivalmisteita perinnöllisen munasarjasyöpäriskin takia. Kaiken kaikkiaan sanoisin, että elämä välillä 40-50 oli parasta ulkonäön puolesta siksi, ettei ollut liian kaunis, että miehet olis kiusanneet koko ajan ja aiheuttaneet turvattomuutta, mutta oli niin viehättävä, että oli mukava katsoa peiliin ja sai kohteliaisuuksia. Nyt mua ihailee miehen lisäksi enää 60+ papat, mutta toisaalta olen itsekin jo 55. Välillä säälittää puolison puolesta, kun nai kauniin naisen ja nyt olen ryppyinen ja tukkakin on alkanut oheta. Toisaalta ajattelen että on paljon miehiä, joilla on ihan tavallisia kivanoloisia naisia ja nekin selviävät tästä elämästä ihan mukavasti.
Joidenkin on vanhempana hankala hyväksyä sitä faktaa, että ulkonäkö muuttuu iän myötä. Näkeehän sen näistä joistakin Hollywood-tähdistä, jotka leikkelevät ja kiristelevät naamaansa, ja pyrkivät näyttämään samalta kuin parikymppisinä. Joukossa on myös miehiä.
Jos hyväksyy vanhenemisen, ja pitää huolta itsestään, voi rauhassa näyttää ikäiseltään ja kaikkinensa todella hyvältä. Ongelma on tosiaan se, jos haluat näyttää vielä 50-60-vuotiaana 20-vuotiaalta. Se näyttää kamalalta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nuorena hyvännäköisen naisen on äärettömän vaikea kestää iän myötä läpinäkyväksi muuttumista, jos identiteetti on koko iän perustunut hyvään ulkonäköön.
Mitä ei tulekaan enää itsestään.
On paljon muutakin mitä tarvitaan siihen että ihminen näyttää hyvältä kuin pelkkä ulkonäkö. Sekä nuorena että vanhana. Moni ns kaunis voi heikentää ulkonäköään esim heikolla tyylitajunsa tai huonolla ryhdillä oli ikä mikä tahansa. Tämä toimii myös päin vastoin. Tuskin juuri kenenkään aikuisen ihmisen identiteetti perustuu ulkonäön ympärille. Yksioikoinen ajatusmalli.
Miehet nyt vaan katsoo oletko hyvännäköinen. Joko olet tai et.
Näin se menee.
Turha naisen on asettaa sanoja miesten suuhun.
N44
vähän katsoo mitä syö niin ei ainakaan turpoa holtittomasti niinkuin moni.
Hoikkuus antaa anteeksi paljon aina.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä olin nuorena kaunis. Sain osakseni valtavan määrän ulkonäköön liittyvää huomiota niin miehiltä kuin naisiltakin, opiskelukavereilta, työkavereilta, sukulaisilta, paljon jopa ihan tuntemattomiltakin. Kun valmistuin yliopistosta, sukulaiset päivittelivät, että voi että sentään kun on vielä fiksukin vaikka on noin kaunis. Ihan kamala taakka minun mielestäni koko ulkonäkö. Nyt reilu nelikymppisenä suorastaan vaistoan sen miten vanhat tuttavat minua katsellaan skannaavat, miettivät varmaan että onpa tuokin vanhentunut vaikka oli aikoinaan niin nätti. Ihan kuin kaikki mikä minuun liittyy liittyisi ulkonäköön. Ja olen sitä paitsi mielestäni edelleen ihan kivan näköinen ikäisekseni, eikä minulla itselläni oli ikääntymisen merkeistä mitään stressiä. Tuntuu vaan että kaikilla muilla on.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nuorena hyvännäköisen naisen on äärettömän vaikea kestää iän myötä läpinäkyväksi muuttumista, jos identiteetti on koko iän perustunut hyvään ulkonäköön.
Mitä ei tulekaan enää itsestään.
On paljon muutakin mitä tarvitaan siihen että ihminen näyttää hyvältä kuin pelkkä ulkonäkö. Sekä nuorena että vanhana. Moni ns kaunis voi heikentää ulkonäköään esim heikolla tyylitajunsa tai huonolla ryhdillä oli ikä mikä tahansa. Tämä toimii myös päin vastoin. Tuskin juuri kenenkään aikuisen ihmisen identiteetti perustuu ulkonäön ympärille. Yksioikoinen ajatusmalli.
Höpö höpö. Tänä ns. someaikana millään muulla ei olekaan niin paljon väliä kuin ulkonäöllä, aikuisillakaan. Kun ikää karttuu, vaikka ei paikat repsottaisikaan, näiden kohtalo on jäädä nuorempien ja kauniimpien varjoon. Ja taas nämä nuoret ja kauniit vanhetessaan jäävät uusien nuorten ja kauniiden varjoon. Kun sen uskoo ja siihen sopeutuu heti alkuunsa, vanheneminen on paljon helpompaa. Kauneudesta luopumisen tuska riipii, mutta se on vain hammasta purren kestettävä, kun muuta ei asialle voi. Se on se luonnon kiertokulku, nääs.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olin nuorena todella pojun näköinen reilu parikymppiseksi saakka ja siitä sain kuittailua sekä huomauttelua, mutta noin kolmikymppisenä miehistyin ja nykyään olen huomattavasti komeampi kuin suurin osa ikäisistäni miehistä, joilla on naama valahtanut, pappamainen vartalo, ohuet hiukset tai kalju. Luokkakokouksessa myös moni hissukka tai harmaa hiiri oli puhjennut kukkaan ja huomattavasti paremman näköinen kuin teini-iässä hyvännököiset. Ihmisten biologinen ikääntyminen ei seuraa kelloa tai kalenteria.
Paitsi että seuraa: biologinen kello eli telomeerit lyhenevät yksilöllisesti, jolloin kaksi samanikäistä voi vanhentua eritavoin ja hyvinkin eriaikaisesti.
Sinun viestisi on sisäisesti ristiriitainen ja eikö tuossa viestissä juuri mainittu, että ihmiset ikääntyvät eri tavoin?
Vierailija kirjoitti:
vähän katsoo mitä syö niin ei ainakaan turpoa holtittomasti niinkuin moni.
Hoikkuus antaa anteeksi paljon aina.
No ei auta, kun nuorempia on kilpailemassa siitä pienestä määrästä huomiota, minkä ihminen voi kerralla saada. Vaika miten kaunis ja hoikka onkaan, aina on olemassa joku nuorempi kaunis ja hoikka, johon verrataan. Eikö olekin kivaa? :)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nuorena hyvännäköisen naisen on äärettömän vaikea kestää iän myötä läpinäkyväksi muuttumista, jos identiteetti on koko iän perustunut hyvään ulkonäköön.
Mitä ei tulekaan enää itsestään.
On paljon muutakin mitä tarvitaan siihen että ihminen näyttää hyvältä kuin pelkkä ulkonäkö. Sekä nuorena että vanhana. Moni ns kaunis voi heikentää ulkonäköään esim heikolla tyylitajunsa tai huonolla ryhdillä oli ikä mikä tahansa. Tämä toimii myös päin vastoin. Tuskin juuri kenenkään aikuisen ihmisen identiteetti perustuu ulkonäön ympärille. Yksioikoinen ajatusmalli.
Miehet nyt vaan katsoo oletko hyvännäköinen. Joko olet tai et.
Näin se menee.
Turha naisen on asettaa sanoja miesten suuhun.
N44
On se miehilläkin ihan sama juttu. Tosin miesten ulkonäköä avittaa aina se paksu lompakko ja huippukiva osakesalkku. Kunnes tulee joku vielä rikkaampi ja/tai kuuluisampi mukaan kuvioihin. :D
Varmaan niille, joilla se on ainoa avu millä elämässään on yrittänyt pärjätä.
Vierailija kirjoitti:
Joidenkin on vanhempana hankala hyväksyä sitä faktaa, että ulkonäkö muuttuu iän myötä. Näkeehän sen näistä joistakin Hollywood-tähdistä, jotka leikkelevät ja kiristelevät naamaansa, ja pyrkivät näyttämään samalta kuin parikymppisinä. Joukossa on myös miehiä.
Jos hyväksyy vanhenemisen, ja pitää huolta itsestään, voi rauhassa näyttää ikäiseltään ja kaikkinensa todella hyvältä. Ongelma on tosiaan se, jos haluat näyttää vielä 50-60-vuotiaana 20-vuotiaalta. Se näyttää kamalalta.
Juuri näin, naulan kantaan.
Vierailija kirjoitti:
Nuorena hyvännäköisen naisen on äärettömän vaikea kestää iän myötä läpinäkyväksi muuttumista, jos identiteetti on koko iän perustunut hyvään ulkonäköön.
Mitä ei tulekaan enää itsestään.
Ja tämähän koskee myös miehiä. Moni nuorena hauskannäköinen ja naisten keskuudessa suosiota niittänyt mies on keski-iässä aivan hukassa kun vastakaikua ei enää tulekaan eikä olekaan enää se jota kuunnellaan automaattisesti aina kun avaa suunsa. Näistä moni on suorastaan surullinen tapaus kerjätessään huomiota, testaillessaan viehätysvoimaansa ja yrittäessään uskotella itselleen että se on tallessa, kyllä on ihan varmasti on.
Nuorena kauniille naisille taas näkymättömäksi muuttuminen on usein myös helpotus, koska kauniit naiset saavat paljon negatiivistakin ja ei-toivottua huomiota, mitä taas harvalle komeallekaan miehelle samassa määrin tulee.
Varmaan siinä mielessä on, että sitten on enemmän mitä menettää.
Kts. Cindy Crawford - hänhän on edelleen aivan todella hyvän näköinen ikäisekseen, muttei kuitenkaan mitään verrattuna nuoreen itseensä. Jollain taviksella ero on paljon pienempi.