Onko ulkonäön vanheneminen vaikeampaa jos on ollut nuorena kaunis?

Mä en tiedä mihin perustuu nämä "rumista lapsista kasvaa nättejä ja näteistä rumia" ja nätit rupsahtaa pahemmin ja vaatimattoman näköiset vanhentuvat kauniimmin", joita aina hoetaan.

Eihän se ole loogistakaan. Vai mihin se muka perustuu? Kuulostaa vaan kaunaiselta ja katkeralta. Kyllä kauniit piirteet säilyy ja symmetria yleensä jossain määrin kuitenkin. Ja toisaalta taas silmiinpistävät piirteet vastaavasti myös. Siis ne, joita ei pidetään kauneuskäsitysten mukaisina. Nekin korostuu vaan kun ikää tulee.

Vierailija kirjoitti:

Mä en tiedä mihin perustuu nämä "rumista lapsista kasvaa nättejä ja näteistä rumia" ja nätit rupsahtaa pahemmin ja vaatimattoman näköiset vanhentuvat kauniimmin", joita aina hoetaan.

Eihän se ole loogistakaan. Vai mihin se muka perustuu? Kuulostaa vaan kaunaiselta ja katkeralta. Kyllä kauniit piirteet säilyy ja symmetria yleensä jossain määrin kuitenkin. Ja toisaalta taas silmiinpistävät piirteet vastaavasti myös. Siis ne, joita ei pidetään kauneuskäsitysten mukaisina. Nekin korostuu vaan kun ikää tulee.

Useimmiten kauniista lapsista kasvaa kauniita aikuisia ja rumista lapsista rumia aikuisia, mutta todellisia yllättäjiä on ne mitäänsanomattoman näköiset, joista voi tulla todella kauniita tai sitten jäädä mitäänsanomattomiksi tai tulla rumiksi.

Pääsääntöisesti nuorena hyvännäköiset ovat vanhoina hyvännäköisiä. Kuitenkin osa lihoo todella paljon tai mies voi kaljuuntua ja muuttua ison vauvan näköiseksi löllykäksi.

Kyllähän se saannissa näkyy ja tuntuu erittäin dramaattisesti. Seksikumppanien tasohan laskee iän myötä ihan saatanasti.

Eräs lapsuudenaikainen naapurin nainen oli nuorempana lähinnä tavallisen näköinen, mutta nyt, 70+ ikäisenä hän on jollain tavalla karismaattinen, vähän Judi Denchin näköinen. Eli häntä on vuodet kohdelleet hyvin.

Luulen, että näin on. Tunnen itsekin ihmisiä, jotka ovat nuorena olleet hyvin kauniita, menestyneet ehkä jossain kauneuskisoissa aikoinaan, tehneet vähän mallintöitä ja saaneet aina kuulla kehuja ulkonäöstään. Kun se ulkonäkö sitten jossain vaiheessa rapistuu esimerkiksi iän tai sairauden myötä tai tulee kiloja yhtäkkiä lisää, niin on se heille ollut tosi arka asia ja kova paikka. Vertaisin tätä vaikka siihen, että ihminen joka on tehnyt kovaa uraa, määritellyt itsensä aina pitkälti työn kautta ja saanut esimerkiksi johtajana aina tietynlaista valtaa, kohtelua ja kunnioitusta osakseen menettää työnsä. On suuri pudotus jäädä työttömäksi työnhakijaksi, jos on tottunut jakelmaan ohjeita ja käskyjä, johtamaan kokouksia ja saamaan toimitusjohtajana sen parhaan pöydän ravintolasta. 

Hopeakettu2223 kirjoitti:

Pääsääntöisesti nuorena hyvännäköiset ovat vanhoina hyvännäköisiä. Kuitenkin osa lihoo todella paljon tai mies voi kaljuuntua ja muuttua ison vauvan näköiseksi löllykäksi.

Totta! Näin yläasteluokkalaiseni, joka oli aikoinaan komea yleisurheilija. Nyt oli liki kalju, päässä oli ainoastaan lyhyt harva siilitukka, naama punotti ja posket turvotti. Oli keskivartalolihavuutta ja muutenkin muistutti jotain juhannuksena perunamaalta nostettua Timoa.

Pudotus kova jos nuorena ollut missitasoa. Taviksella kontrasti ei ole niin iso.

Vierailija kirjoitti:

Olin nuorena todella pojun näköinen reilu parikymppiseksi saakka ja siitä sain kuittailua sekä huomauttelua, mutta noin kolmikymppisenä miehistyin ja nykyään olen huomattavasti komeampi kuin suurin osa ikäisistäni miehistä, joilla on naama valahtanut, pappamainen vartalo, ohuet hiukset tai kalju. Luokkakokouksessa myös moni hissukka tai harmaa hiiri oli puhjennut kukkaan ja huomattavasti paremman näköinen kuin teini-iässä hyvännököiset. Ihmisten biologinen ikääntyminen ei seuraa kelloa tai kalenteria.

Paitsi että seuraa: biologinen kello eli telomeerit lyhenevät yksilöllisesti, jolloin kaksi samanikäistä voi vanhentua eritavoin ja hyvinkin eriaikaisesti.

Ne hajoo ihan täysin ja viiltää syvään tai menee naruun.

Vierailija kirjoitti:

Vanheneminen on parasta mitä elämässä tapahtuu. Elämänkokemus kasvaa, viisastuu jne. Pystyy suhtautumaan asioihin rennommin ja saa itsevarmuutta. Ihminen on kaunis kaiken ikäisenä. Aloittaja on varmaan nuori ja näkee kauneutta vaan tietystä näkökulmasta.

Eikä ole. Olen nelikymppinen mies, ja varmasti komeampi, kuin parikymppisenä. On myös kokemusta, viisautta, ja kuten huomaatte itsevarmuutta. Mutta...uuden opettelu on vaikeampaa, olen ukkoutunut, ja kaavoihin kangistunut. Viisaus on sitä, ettei enää uskalla ryhtyä tekoihin, joihin nuorena ryhtyi. Ja joista jäi parhaat muistot. Paikat hajoilee, ja kestää parantua älyttömän kauan. Erektio ei ole enää yhtä kova. Ja oletettavia elinvuosia on paljon vähemmän. Ja aika menee nopeasti. Kyllä minä voisin olla taas nuori, vaikka kaunis en olekaan. Vanheneminen on paskin asia mitä on.

No onpas ihmeellisen tekopyhää porukkaa täällä koolla. Kenelläkään ei mukamas ulkonäkö merkkaa mitään eikä se saisi merkata muillekaan.

Kyllä mä voin ainakin ex-kaunottarena myöntää että kyllähän se nyt sapettaa niin maan h-vetisti kun yksi asia viedään mistä oot ollut iloinen.

Ja kyllä, minulla on elämän arvot: 1) perhe 2) terveys 3) läheiset 4) työpaikka ja ulkonäkö vasta sijalla x. Ja yhtään mitään en oo elämässäni ulkonäöllä saanut, mies on ihan tavis ja työ on asiantuntijatyötä jossa kauneudesta on ollut korkeintaan haittaa, koska jostain syystä meidän kulttuurissa kaunis nainen ei voi olla asiantuntija.

Niin SILTI harmittaa ulkonäön rapistuminen. Ja mun mielestä se on ihan ok. Ja jos joku siellä nyt haluaa nauraa ivallisesti, niin antaa palaa vaan.

Mä olin nuorena missitasoa ja nyt 40+ iässä en koe ulkonäköni rapistuneen. Tottakai näytän ikäisiltäni, on muutama ryppy ja muuta. Olen kuitenkin aika hyvännäköinen ikäisekseni, tottunut meikkaamaan päivittäin ja pukeutumaan kivasti. En koe stressiä, tai ehkä se on sitten vasta tulossa?

Ulkonäkökeskeinen ihminen varmasti kärsii tai jos on ammatissa jossa ulkonäkö esim misseys taustalla vaikuttaa ja ulkonäkö on tärkeä työn vuoksi. Itse rakastan olla täysin näkymätön ja huomaamaton tyyppi. Mitä hirveämpi sen parempi minulle. Olen enemmän asiakeskeinen kuin ulkonäkökeskeinen henkilö. Minua kiinnostaa asiat ei ulkonäkö. Jos olet hyvännäköinen naisena saat varmasti seuraa vaikka et haluaisi ja myös uskottavuutesi on koetuksella jos haluat tuoda julki jotain asiaa.

Kyllä mulle on. Nuorena olin kaunis, ja vaikka sinänsä en ollut koskaan kiinnostunut ulkonäöstä vaan aivan muista asioista, muut ihmiset tekivät ulkonäöstäni niin ison numeron, että jotenkin aloin kai uskoa että olen muille arvokas ja pidetty vain ulkonäköni takia. Nyt kun ulkonäkö huononee päivä päivältä, huomaan ihan automaattisesti pitäväni itsestäänselvyytenä että vaikkapa mieheni jättää minut pian (vaikka hän ei ole ikinä sanonut pahaa sanaa ulkonäöstäni). Minun on vain täysin mahdoton uskoa, että kukaan välittäisi minusta kun näytän kamalalta. Itse kyllä välitän ja pidän itsestäni, mutta muihin en jostain syystä osaa luottaa.

Ja minä en ainakaan vanhene kauniisti. Ennen kauniit pyöreät posket ovat valahtaneet molemmin puolin naamaa kuin säkit, ja valuvat joka päivä lisää. Kun rumenen tätä vauhtia, tulen olemaan vanhuksena jotain aivan ilmiömäisen kamalaa.

Miksi pitäis olla ongelma? Kauniina vanhenen omaan tahtiini, pikkuhiljaa, johon tottuu kun peilikuvaansa joskus katselee. Ongelmia tulee, jos itseluottamus on heikko ja vertailee itseään näihin leikeltyihin, ruiskuteltuihin, silikonipaikattuihin instabeibeihin.

Mulla oli nuorena yksi kaveri joka oli nätti ja hoikka, ja joka sanoi, että.hånellä on niin kauniit rinnat, että mies ei koskaan jätä häntä. No niinpä sitten jätti. Sen jälkeen ystäväni lihoi jotain 50kg, eikä enää ollut nätti eikä rinnat myöskään. Hänen elämä romahti, kun elämä oli perustunut ulkonäköön.

Vierailija kirjoitti:

Ulkonäkökeskeinen ihminen varmasti kärsii tai jos on ammatissa jossa ulkonäkö esim misseys taustalla vaikuttaa ja ulkonäkö on tärkeä työn vuoksi. Itse rakastan olla täysin näkymätön ja huomaamaton tyyppi. Mitä hirveämpi sen parempi minulle. Olen enemmän asiakeskeinen kuin ulkonäkökeskeinen henkilö. Minua kiinnostaa asiat ei ulkonäkö. Jos olet hyvännäköinen naisena saat varmasti seuraa vaikka et haluaisi ja myös uskottavuutesi on koetuksella jos haluat tuoda julki jotain asiaa.

Enpä tiedä ketään luonnollisen kaunista naista, joka olisi kärsinyt uskottavuusongelmista. Enemmän tuo taitaa koskea jotain silikoni-Sointuja (Diili) tai muita vastaavia...

Olin kolmekymppiseksi saakka aika väritön. Jossain vaiheessa jopa ylipainoinen huonojen elämäntapojen vuoksi.

Eräs miespuolinen ystävänikin sanoi, että sinusta näkee, että olet se usan teinileffojen hiljainen kiltti tyttö, josta tulee vielä kaunis. Minua kommentti hämmensi ja lähinnä nauroin.

Nykyisin asia todella on noin ja olen nyt lähempänä 40 mielestäni paremman näköinen ulkoisesti kuin nuorempana - ehkä se johtuu siitä, etten vertaa itseäni enää muihin :)

Ikääntyminen on kohdellut itseäni hyvin. Olen hoikempi, naisellisempi sekä ihon linjoilta ja sävyltä voimakkaampi (aito tumma hiustenväri ja - kulmat sekä ihon luonnollinen ohentuminen on tuonut kasvonpiirteitä enemmän esille), mikä sopii itselleni hyvin.

Olen toki myös löytänyt laiskan oman lähestymistapani kauneuden ylläpitoon, eli pääosin hoidan ihoani ja tarvittaessa laittaudun hieman ehostaen vain sävyttämällä ihon omia sävyjä.

On! Siksi Marilyn Monroe päätti mitä päätti.

Päädyn varmaan samaan ensi kuussa kun synttärit :( vanhalla naisella ei tee mitään

N35