Onko ulkonäön vanheneminen vaikeampaa jos on ollut nuorena kaunis?

Kyllä. On kauheaa olla vanha ja kaunis, kun ei enää pärjää nuoremmille kauniille.

Kun on tottunut olemaan se kaikkein häikäisevin ja saamaan erityiskohtelua ja ihailua ja sitten se katoaakin.

Eipä haittaa.

Olen ollut lapsesta asti häiritsevän huomion kohteena. Olen siis ollut ujo ja valitettavasti myös kaunis. Tietysti minua on pidetty ylpeänä, koska en ole osannut suhtautua kehuihin oikein mitenkään.

Myöhemmin työelämässä minua ei otettu tosissaan, sillä 'kauneus ja äly nyt eivät voi viihtyä samassa päässä.' Jouduin myös usein seksuaalisen häirinnän kohteeksi. Asia, josta en voinut puhua kenellekään, sillä mustasukkaisen poikaystäväni mielestä olisin itse aiheuttanut häirinnän ja 30 -luvulla syntyneiden vanhempieni mielestä se vain on kauniin naisen osa.

Näin 6-kymppisenä olen ainoastaan helpottunut saadessani olla rauhassa minne ikinä menenkin. Enkä todellakaan haikaile nuoruuden, enkä ainakaan kauneuden perään.

Olin nuorena sellainen pulloposki, BMI alipainon puolella mutta kasvot kuin hyvin syöneellä lemmikkipossulla. Nyt vanhemmiten näytän tuon kasvojen pyöreyden vuoksi ikäistäni nuoremmalta ja olen mielestäni keski-iässä paremman näköinen kuin nuorena.

Vierailija kirjoitti:

Kyllä. On kauheaa olla vanha ja kaunis, kun ei enää pärjää nuoremmille kauniille.

Kun on tottunut olemaan se kaikkein häikäisevin ja saamaan erityiskohtelua ja ihailua ja sitten se katoaakin.[/quote

No tota, entäpä sitten ne kauniit, jotka eivat ole olleet kiinnostuneet muitten ihailusta tai erityiskohtelusta. On meitäkin.

Vierailija kirjoitti:

Kyllä. On kauheaa olla vanha ja kaunis, kun ei enää pärjää nuoremmille kauniille.

Kun on tottunut olemaan se kaikkein häikäisevin ja saamaan erityiskohtelua ja ihailua ja sitten se katoaakin.

Mitä tarkoitat erityiskohtelulla?

Itse olen varmaan aika hyvännäköinen, mutta en kyllä vertaile itseäni muihin. Ei ole minun ulkonäöstäni pois, jos joku muukin sattuu olemaan hyvännäköinen. Itselleni riittää se, että oma ulkonökö riittää haluamiini kumppaneihin, ja että kumppani voi aidosti, valehtelematta, pitää minua kauniina ja seksikkäänä.

Ja kun on vaikea kumartua ja laittaa sukkahuosut jalkaan ja kengät vielä, silloin tuntuu että on vanha!

Minä joka aina olen liikkunut ja urheillut jouduin tähän koronan jälkeen. Toivon että se paranee ajan kanssa.Ei oikeen uskalla ylirasittaa kroppaa vielä, hengenahdistus voi tulla takaiseen. 

Vierailija kirjoitti:

Nuorena hyvännäköisen naisen on äärettömän vaikea kestää iän myötä läpinäkyväksi muuttumista, jos identiteetti on koko iän perustunut hyvään ulkonäköön.

Mitä ei tulekaan enää itsestään.

Miksi ajattelet, että hyvännäköisen naisen identiteetti perustuu ulkonäköön? Kuulostat mieheltä, kun luulet noin. Minun tuntemieni hyvännäköisten naisten identiteetti perustuu enemmän sille, mitä he ajattelevat (esim. millainen arvomaailma heillä on) ja mitä he tekevät ja osaavat. Joillain näiden lisäksi myös seksuaalinen suuntautuminen (esim. vaikka jos on bi), äitiys tms antavat oman lisänsä. Elämäntyyli vaikuttaa myös. En tunne ketään, jonka identiteetti määrittyisi ulkonäön kautta - poislukien ehkä jotkut gootit ja punkkarit, mutta eihän se heilläkään ainoa identiteettiä määrittävä asia ole, ja ainakin punkkareilla itse asiassa vielä suurempi merkitys onkin ajattelutavalla ja arvoilla.

On se vaikeampaa. Olen muuttumassa näkymättömäksi.

Jos on ollut nuorena oikeasti kaunis niin on vanhanakin. Kyllä ne piirteet näkyvät vanhempanakin. Ja jos on elänyt suht terveellistä elämää.

Ei minulle. Minulla oli kamala stressi ulkonäöstäni, nyt helpottunut.

Kun on aiemmin ollut hyvännäköinen, se vaikuttaa minäkuvaan. Ihmiset eivät näe itseään useinkaan muiden silmin, joten ihminen, jolla on hyvä minäkuva ja joka on tottunut pitämään itseään hyvännäköisenä, uskoo niin vielä aika pitkään silloinkin, kun oma ulkonäkö on rupsahtanut. Vain joku rankka lihominen tms voi vaikuttaa asiaan. Mutta ikääntyminen tapahtuu sen verran vähitellen, ettei muutoksia juuri välttämättä edes huomaa. Ja moni nuorempana hyvännäköinen onnistuu olemaan hyvännäköinen vielä keski-ikäisenä, jopa sen jälkeen.

Toisaalta sitten, kun elämäntilanne on erilainen, eikä esim. deittaile, niin eihän sitä edes huomaa mistään, ettei flaksi kävisi samalla lailla kuin nuorempana. Monilla on kuitenkin perheet, joillekin tulee lapsenlapsiakin - ei sitä silloin tule mitanneeksi omaa markkina-arvoaan yökerhoissa. Ja sitten taas, jos onkin sinkku, niin ainahan jokaisessa ikäluokassa niillä parhaimman näköisillä on enemmän vientiä. En tiedä, huomaako sitä välttämättä, jos kysyntää on enemmän kuin nuorempana, kun samaan aikaan näkee ympärillään, että muilla samanikäisillä ei käy flaksi ollenkaan. Siihen verrattunahan itsellä menee hyvin.

Jaa-a, vielä en voi varmasti sanoa. Ikää on 40v. ja pikkuhiljaa ulkonäkö muuttuu. Kaunis olen edelleen ja vanhempiani kun katson, he ovat ikääntyneet armollisesti. Luotan geeneihini ja lopun osan hoidan itse. Eli nukun hyvin, liikun, en mässää, tupakoi tai ryypiskele.

Vaikeaa on suhtautua omiin babyface-piirteisiin, joissa näkyy juonteita ja silmäpussit. Eihän ne sovi yhteen! Meikkaamista täytyy alkaa opetella uudella tavalla. Se on outoa.

Tyytyväinen olen kroppaani. Se on paremmassa kuosissa kuin 17-vuotiaana. Ja olen sentään synnyttänyt! Hyvää oloa haen kuitenkin etupäässä ulkoilusta ja ihmisistä. Kauneus ei paljoa ilahduta, jos elämä on tyhjää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nuorena hyvännäköisen naisen on äärettömän vaikea kestää iän myötä läpinäkyväksi muuttumista, jos identiteetti on koko iän perustunut hyvään ulkonäköön.

Mitä ei tulekaan enää itsestään.

On paljon muutakin mitä tarvitaan siihen että ihminen näyttää hyvältä kuin pelkkä ulkonäkö. Sekä nuorena että vanhana. Moni ns kaunis voi heikentää ulkonäköään esim heikolla tyylitajunsa tai huonolla ryhdillä oli ikä mikä tahansa. Tämä toimii myös päin vastoin. Tuskin juuri kenenkään aikuisen ihmisen identiteetti perustuu ulkonäön ympärille. Yksioikoinen ajatusmalli.

Miehet nyt vaan katsoo oletko hyvännäköinen. Joko olet tai et.

Näin se menee.

Turha naisen on asettaa sanoja miesten suuhun.

N44

On se miehilläkin ihan sama juttu. Tosin miesten ulkonäköä avittaa aina se paksu lompakko ja huippukiva osakesalkku. Kunnes tulee joku vielä rikkaampi ja/tai kuuluisampi mukaan kuvioihin. :D

Haha, no mut nykyisin on myös keski-ikäisellä naisella se paksu lompakko ja huippukiva osakesalkku. Kyllä ne miehetkin katsoo ihan eri tavalla. Osa jopa hyötymistarkoituksessa. Ei ne miehet ole yhtään poikkeus tässä ;)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nuorena hyvännäköisen naisen on äärettömän vaikea kestää iän myötä läpinäkyväksi muuttumista, jos identiteetti on koko iän perustunut hyvään ulkonäköön.

Mitä ei tulekaan enää itsestään.

On paljon muutakin mitä tarvitaan siihen että ihminen näyttää hyvältä kuin pelkkä ulkonäkö. Sekä nuorena että vanhana. Moni ns kaunis voi heikentää ulkonäköään esim heikolla tyylitajunsa tai huonolla ryhdillä oli ikä mikä tahansa. Tämä toimii myös päin vastoin. Tuskin juuri kenenkään aikuisen ihmisen identiteetti perustuu ulkonäön ympärille. Yksioikoinen ajatusmalli.

Miehet nyt vaan katsoo oletko hyvännäköinen. Joko olet tai et.

Näin se menee.

Turha naisen on asettaa sanoja miesten suuhun.

N44

On se miehilläkin ihan sama juttu. Tosin miesten ulkonäköä avittaa aina se paksu lompakko ja huippukiva osakesalkku. Kunnes tulee joku vielä rikkaampi ja/tai kuuluisampi mukaan kuvioihin. :D

Kuinka paksun lompakon ja millaisen osakesalkun ajattelet kompensoivan miehen setääntynyttä, plösähtänyttä ja rupsahtanutta ulkonäköä? Eli kuinka monen miehen kohdalla uskot tämän kompensaation toteutuvan?

Luin joskus Ansa Ikosesta että hän oli ahdistunut ja pelännyt vanhenemistaan,vaikka oli muuten hyvin järkevä nainen.

Täytyy kyllä sanoa,että hän oli kaunis ikänaisenakin.

Mutta tietenkin se Ansamainen hehku oli haalistunut.Siitä hehkustakin osa oli filmiefektien ja kuvakulmien luomaa,niin hän itse kertoi muistelmissaan.

Vierailija kirjoitti:

No onpas ihmeellisen tekopyhää porukkaa täällä koolla. Kenelläkään ei mukamas ulkonäkö merkkaa mitään eikä se saisi merkata muillekaan.

Kyllä mä voin ainakin ex-kaunottarena myöntää että kyllähän se nyt sapettaa niin maan h-vetisti kun yksi asia viedään mistä oot ollut iloinen.

Ja kyllä, minulla on elämän arvot: 1) perhe 2) terveys 3) läheiset 4) työpaikka ja ulkonäkö vasta sijalla x. Ja yhtään mitään en oo elämässäni ulkonäöllä saanut, mies on ihan tavis ja työ on asiantuntijatyötä jossa kauneudesta on ollut korkeintaan haittaa, koska jostain syystä meidän kulttuurissa kaunis nainen ei voi olla asiantuntija.

Niin SILTI harmittaa ulkonäön rapistuminen. Ja mun mielestä se on ihan ok. Ja jos joku siellä nyt haluaa nauraa ivallisesti, niin antaa palaa vaan.

Sama täällä, kyllä se oman ulkonäön rapistuminen ärsyttää! Toisaalta se on jotenkin helpottavaakin, ihan perustiinana saa tuolla nyt tepastella, eikä kukaan kiinnitä huomiota. Joskus nuorena se huomion määrä oli jopa kiusallista, kun olin aika ujo ja introvertti. Mutta onhan niitä aikoja mukava muistella, olis ollu mistä valita seuraa 🤗

Tuskin? Ovat kuitenkin oman ikäluokansa kauniimpia edelleen.

ja onko se mies napattu vai ei, jos oli kaunis ja vaan leikki miehien tunteilla ja kun sitten haluaisi niin ei kelpaa edes niille joita hyljeksi 10v aikaisemmin... niin joo voihan se ottaa koville

Vierailija kirjoitti:

Jos on ollut nuorena oikeasti kaunis niin on vanhanakin. Kyllä ne piirteet näkyvät vanhempanakin. Ja jos on elänyt suht terveellistä elämää.

Kenties, jos on klassisen kaunis. Itse olin nuorena pikemminkin komealla tavalla kaunis: ylväs nenä, ohuet huulet ja veistoksellinen leuka. Yllättäen, nämä piirteet eivät vanhene kovinkaan hyvin ja varsinkin kun kulmakarvat haalistuvat ja kasvojen sirous häviää, niin jotenkin korostuu ihan naurettavuuksiin asti tuo iso nenä. :D En minä siitä stressaa, mutta on hassua ajatella, että joskus aikoinaan ihan oikeasti oli kaunis, sitä ei enää uskoisi.

Uskoisin, että se on kovin yksilöllistä. Minulla on ystävinä kaunottaria, siis sellaisia, jotka ovat opintojen ohella toimineet malleina, enkä ole yhdenkään huomannut kokevan ulkonäköpaineita. Olen itsekin missityyppisesti kaunis, mutta ulkonäkö ei ole mulle ollut kovin keskeistä koskaan. Nuorena en edes ymmärtänyt olevani kaunis. Nyt sen sijaan näen itseni aika kauniina.

Palaute vaikuttaa siihen miten itseensä suhtautuu. Ainakin omalla kohdalla itsetunto kehittyi hyväksi nuorena eikä se ole kiinni enää ulkonäöstä näin vanhempana. Kauniille niin ehkä käy helpommin ja jos elämä ei ole ihan oman ulkonäön parissa mennyt (harvalla on), niin löytyy paremmat perustukset pitää itsestään ja arvostaa itseään kuin olla nuoren näköinen. Se ei ole koskaan ollut tavoitteeni. Tavoitteeni on olla kaunis omanikäiseni tyylikäs nainen.