Pitääkö olla kiinnostunut puolison työasioista?
En oikein jaksaisi kiinnostua aviomieheni työasioista. En ymmärrä hänen alasta paljoakaan joten suurin osa hänen työjutuista joita minulle puhuu menee ihan yli hilseen minulta. Ala ei myöskään kiinnosta minua ollenkaan. Sinänsä kyllä arvostan mieheni työtä ja työntekoa mutta en millään jaksaisi kuunnella kun hän puhuu työstään ja selittää työkuvioitaan. Hän on hyvin työorientoitunut ihminen ja puhuisi minulle joka ilta varmaan tunnin työkuulumisiaan. Itse en puhu hänelle omasta työstäni melkein koskaan mitään. Hän on loukkaantunut ja vihainen kun minua ei kiinnosta hänen työasiat. Kuulemma hän ja hänen työ ja ammatti on lähes sama asia ja jos en halua puhua hänen työasioista niin hänen mielestä se tarkoittaa että en ole kiinnostunut hänestä enkä hänen kuulumisistaan.
Kommentit (68)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä olen pienyrittäjä kivijalassa.
Mies piruilee: taas olet menossa sinne istumaan.
Liike elätti minut ennen koronaa
Otin lainaa jota maksan 4 vuotta.
Tukia olen saanut sen 2000 eur , olen kyllä hakenut.
Menen töihin..olo on kurja..kurkkua kuristaa..
En puhu työpäivästä tai olostani kotona..
Onneksi minulla on puoliso, jota kiinnostaa, mihin käytän lähes puolet hereillä oloajastani.
Kyllä munkin puolisoa kiinnostaa..
Sitä kiinnostaa millä aion maksaa lainani.-
Minulla on kivijalassa määräaikainen vuokrasopimus:(
Seurusteletkohan eksäni kanssa? :D Ymmärrän hyvin että se on ihan eri asia vaihtaa päivän kuulumisia, kuin tuntea olevansa illasta toiseen "töissä" puolison työpaikalla ilman palkkaa. Minun kohdallani ex teki vielä paljon ylitöitä ja matkusteli, joten huushollin pyöritys oli täysin minun vastuullani. Hänelle oli jotenkin vaikea käsittää, että minullakin on ollut raskas työpäivä, jonka jälkeen olen olen hoitanut kaikki kotihommat yksin, enkä välttämättä jaksaisi tuntitolkulla kuunnella hänen vihaista yksipuolista raivoamista heidän firman IT-tuen ongelmista.
Kummankin palautumisen vuoksi työasioista pitäisi osata myös jonkun verran irtautua vapaa-ajalla, esimerkiksi harrastamalla jotain tai tekemällä jotain mukavaa yhdessä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä olen pienyrittäjä kivijalassa.
Mies piruilee: taas olet menossa sinne istumaan.
Liike elätti minut ennen koronaa
Otin lainaa jota maksan 4 vuotta.
Tukia olen saanut sen 2000 eur , olen kyllä hakenut.
Menen töihin..olo on kurja..kurkkua kuristaa..
En puhu työpäivästä tai olostani kotona..
Onneksi minulla on puoliso, jota kiinnostaa, mihin käytän lähes puolet hereillä oloajastani.
Kyllä munkin puolisoa kiinnostaa..
Sitä kiinnostaa millä aion maksaa lainani.-
Minulla on kivijalassa määräaikainen vuokrasopimus:(
Kuka tyhymä menee määräaikaiseen vuokrasopimukseen?
Nyt vaan kärsit omasta tyhmyydestäsi.
Olisit vähän miettinyt.
Nyt cittariin..sinne aukeaa kuulemma viinibaarikin:)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä olen pienyrittäjä kivijalassa.
Mies piruilee: taas olet menossa sinne istumaan.
Liike elätti minut ennen koronaa
Otin lainaa jota maksan 4 vuotta.
Tukia olen saanut sen 2000 eur , olen kyllä hakenut.
Menen töihin..olo on kurja..kurkkua kuristaa..
En puhu työpäivästä tai olostani kotona..
Onneksi minulla on puoliso, jota kiinnostaa, mihin käytän lähes puolet hereillä oloajastani.
Aivopieruihin vauva palstalla?
Vierailija kirjoitti:
Ihmettelen miksi joku jaksaa paasata päivästä päivään jotain työasioita vapaa-ajalla! Itse en todellakaan jaksa, vaan haluan keskittyä ihan muihin asioihin. Pahimpia on ne, jotka vielä mahtailevat esimerkiksi vuosituloillaan.
Työ kuuluu työajalle, jos siitä vapaa-ajallaankin paasaa ja vielä tahoille, joita ei voisi vähempää kiinnostaa niin on korvien välissä pahasti vikaa.
Olen suoraan sanonut, etten ole kiinnostunut, enkä ymmärrä hänen työasioistaan mitään. Ei se mitään, ei hänkään ymmärrä yhtään mitään omasta alastani. Tärkeää ei ole se, että ymmärrät vaan se, että kuuntelet kuitenkin ja kyselet ja osallistut keskusteluun sen mitä voit. Yleensä itse keskityn keskustelussa kyselemään kumppanin fiiliksiä asioista tai että mitä hän on miettinyt ratkaisuna ja aika usein pelkästään jos se että puhuu ääneen auttaa avaamaan niitä solmuja ja hoksaa itse jotain.
N30
En ymmärrä ihmisiä jotka haluavat jauhaa työasioista vapaa-ajalla. Ovat ajatustasolla "aina töissä". Mitä järkeä?
Itse en ihan periaatteesta kelaa työasioita ajalla josta minulle ei makseta, paitsi silloin kun alitajunta yhtäkkiä pullauttaa ulos idean tms. Mutta olen huomannut että ideoiden syntyminen jopa vaatii sen ettei niitä mieti tietoisesti.
Vierailija kirjoitti:
Meillä sama tilanne. Mies haluaa kertoa ja esitellä piirroksin kaikki työhönsä liittyvät suunnitelmat. En ymmärrä niitä, eikä minua juuri kiinnosta. Tottakai olen valmis kuuntelemaan hetken, yleisellä tasolla, mutta en kaipaa teknisiä yksityiskohtia.
Itsellänikin on työ, josta mies ei ymmärrä mitään, eikä tulisi mieleenkään rasittaa häntä minun työni yksityiskohdilla.
Joillekin se vaan tuntuu olevan tärkeää, että saa käyttää toista roskakorina, johon kaadetaan kaikki.
Minusta tuo kuulostaa lähinnä siltä että mies pitää työstään ja haluaa jakaa ilonsa sinun kanssasi.
Vierailija kirjoitti:
Yritän konkretisoida: olemme molemmat akateemisia, minä kulttuurialalla, mies dippainssi. Minun tausta ei riitä hänen työn sisällön ymmärtämiseen vaikka korkeasti koulutettu olenkin. Enkä ole yhtään kiinnostunut teknisistä asioista, vaikka arvostan ihmisiä, jotka sillä alalla ovat. En osaa kommentoida niihin mitään ja meinaan tulla hulluksi kun minulle piirretään jonkun teknisen kehitysprojektin vuokaavioita ja selostetaan jotain teknisiä yksityiskohtia ja mitä joku yhteistyökumppani johonkin tekniseen juttuun kommentoi ja mitä toinen yhteistyökumppani siihen kommentoi. Ja sitten odotetaan että sanon asiaan jotain. Ymmärrän kyllä että jotkut elää työnsä kautta eikä se ole minulle ongelma mutta en itse halua elää aviomieheni työn kautta yhtään tippaa. Ap
Minäkin olen humanisti, mies taas teknisellä alalla. Paljon olen oppinut pelkästään kuuntelemalla häntä enkä koe että se olisi minulta mitenkään pois, aivan päinvastoin. Iloitsen mukana toisen onnistumisista ja lohdutan jos kokee paineita työssään.
Luulisi että humanistina tiedät millaista voi olla kun ala on intohimo? Itse et välttämättä sitä koe, mutta kyllä niitä työlleen eläviä on näissä piireissä todella paljon. Se määrittää ihmistä sekä tämän arkea. Jos et koe haluavasi jakaa elämääsi tällaisen ihmisen kanssa niin kannattanee etsiä joku jonka työminä jää sinne työpaikalle.
Jos toinen papattaa työasioista kotona vapaa-ajalla ihan valtoimenaan niin siitä voi kyllä sanoa, että itseään stressaa se, että vapaa-ajallakin pitää miettiä työjuttuja, omia tai toisen. Ehkä ehdottaisin että stressaisit vähemmän nyt niitä työjuttuja ja tuu vaikka viekkuun.
Olisi ihan kauheaa kuunnella jotain kaavioesityksiä:D Tuohan on jo melkein henkistä väkivaltaa, ja mammat sanoo että täytyy esittää kiinnostunutta, päivästä toiseen!
Pyydä edes mies hieromaan jalkoja tarinoinnin ajan että saat itsekin jotain iloa..
Mitä kaikkea jääkään keskustelematta, kun keskustellaan vain tästä mun jutusta. On tosin sellaisiakin, jotka vain murjottavat mykkinä työasioitaan, että siihen nähden.
Kyselen aina innoissani mitä suhdesekoiluja miehen työpaikalla on taas meneillään, kuka pettää, ketä ja kuinka monetta kertaa tällä kertaa. Siellä näitä ristiinnussijoita riittää. Ihmettelen missä välissä siellä töitä tehdään. Omassa työpaikassa on niin puuduttavan tylsää, että meinaan pääsääntöisesti nukahtaa kesken työpäivän. Ei siis mitään kerrottavaa.
Tunti on kyllä liikaa, siihän menee iso osa illasta.
Kunhan puolison elämästä löytyy jotain mikä kiinnostaa.
Meille tuli nyt tappelu, kun sanoin etten perjantaina jaksa kuunnella neljää tuntia pelkkiä työjuttuja. Mies on yrittäjä ja kuuntelen joo, mutta nyt tuli raja vastaan. Mies heittäytyi marttyyriksi ja syytti ettei mua kiinnosta hänelle tärkeät asiat. Kiinnostaa, mutten jaksa pelkkiä työjuttuja!
Ap:n asemassa minäkin alkaisin laatia kaavioita työpäivieni kulusta, työni prosesseista, tekisin organisaatiokaavion, hankkisin kotiin fläppitaulun, jos sitä ei jo ole, ja tekisin näkyvälle paikalle aikataulun, josta näkisi, milloin on puolison aika infota omasta työpäivästään ja milloin on minun vuoroni infota hänelle omastani. Kertoisin, että kävisimme nämä infot läpi yhdessä. Ohessa voitaisiin syödä iltapalaa.
Aaah, kyllä taas kannatti olla lapseton sinkku, niin voi pitää huolen vain omista työasioista!
Onneksi naisystävä on samanlainen kuin mä, ei tarvi jauhaa työjuttuja vapaa-ajalla.
Onneksi minulla on puoliso, jota kiinnostaa, mihin käytän lähes puolet hereillä oloajastani.