Pitääkö olla kiinnostunut puolison työasioista?

Raskasta.

Ymmärrän kyllä miestäsi. Jos työasiat vaikuttavat häneen paljon niin tuohan tarkoittaa juuri ettei sinua kiinnosta kuunnella mitä hänelle oikeasti kuuluu. Aivan sama kuin jos häntä ei kiinnostaisi kuunnella sinun ihmissuhde- tai terveysongelmiasi, koska "ei kosketa häntä".

Ei, työkaverien kanssa seurustelusta on se haitta, että ne asiat tuodaan kotiin jossa palaveri jatkuu. Jotkut ei vaan tajua

No kyllä musta on kohteliasta olla kiinnostunut kumppanin työstä ja on myös kiva kertoa oman työnpäivän kuulumiset. En mäkään aina kaikkia miehen työjuttuja ymmärrä, mutta silloin kysyn ja ihmettelen. Työpäivä vie kuitenkin ison osan arkipäivästä, joten olisi kummallista olla puhumatta siitä mitään.

Ja kyllä mua harmittaisi, jos miestäni ei kiinnostaisi kuulla mun kuulumisia ja mitä oon päivän aikana tehnyt.

Ymmärrän täysin. Mun mies kanssa aivan eri alalla kuin minä, painaa pitkää päivää eikä kotiin päästyään osaa puhua _mistään_ muusta kuin työasioista. Joka ilta. Puoliakaan en ymmärrä eikä rehellisesti edes kiinnosta.

Yleensä olen kuuntelevinani vaikka oikeasti katson telkkaria tai teen kotihommia, mietin omiani ja ynähtelen jotain väliin.

Kysyisi edes joskus mun päivästäni tai puhuisi ihan mistä muusta vaan, mutta ei. Työ työ työ.

Todella raskasta.

Kyllä me miehen ja kavereiden ja vanhempien ja sisarusten kanssa jutellaan työasioista.

Vanhemmat oli about samalla alalla kun oltiin muksuja. Muistan monasti ku ne saatto tunninkin speksailla työasioita päivisin keskenäån. M38

Tunnin? Sehän on pikainen tiivistelmä. Minulla jatkaa ja jatkaa.

Mun miesystävän äiti on minulle katkera, kun olen miehen kanssa läheisempi kuin hän. Yksi minkä oon huomannut on se, ettei äitiä kiinnosta lapsensa työasiat yhtään. Minä taas kuuntelen, jotta opin niitä. Kyselen mitä en ymmärrä ja aina tavattaessa kysyn mitä töissä on viime aikoina ollut.

Äiti sulkee puolet pojan elämästä itseltään pois, ja sitten ihmettelee, kun eivät ole läheisiä.

Miksi olette päätyneet yhteen sellaisen kanssa jonka asiat ei kiinnosta pätkääkään? Varsinkin nyt korona-aikana varmaan on työrintamallakin kaikenlaista meneillään niin hyvässä kun pahassakin ja ihan kiva olla joku jolle puhua....

Vierailija kirjoitti:

Tunnin? Sehän on pikainen tiivistelmä. Minulla jatkaa ja jatkaa.

Jos kokeilisit vaivihkaa tunnin jälkeen vaihtaa puheenaihetta, tyyliin "Kato lintu!" ja sormella osotus.

Ymmärrän. Mieheni on esimiesasemassa ja jatkuvasti valittaa alaisistaan ja omista esimiehistään, kun mikään ei toimi ja mikään ei mene perille ja hän joutuu yksin paimentamaan lähes jotain lastentarhaa... Jos hänelle sanoo, että puhu pomollesi, jos koet liian suurta vastuuta ja jotain epäoikeudenmukaisuutta työssäsi, niin hermostuu ja alkaa sen päiväinen paasaus ja työtehtäviensä luetteleminen ja sitä jatkuu ja jatkuu... Jos itse olen joskus huokaissut jotain omasta työstäni, niin eipä hänkään ymmärrä tai osaa neuvoa ja kääntää aiheen sitten omaan työhönsä, kuinka hänellä on vastuu jne. Raskasta.

Mikä teitä ihmisiä vaivaa? Joka helvetin asiaan pitää kysyä mielipidettä että onko ok. Olisihan se kertakaikkisen järkyttävää ja suuri synti, jos tekisi asioita eri tavalla kuin kaikki muut

Meillä sama tilanne. Mies haluaa kertoa ja esitellä piirroksin kaikki työhönsä liittyvät suunnitelmat. En ymmärrä niitä, eikä minua juuri kiinnosta. Tottakai olen valmis kuuntelemaan hetken, yleisellä tasolla, mutta en kaipaa teknisiä yksityiskohtia.

Itsellänikin on työ, josta mies ei ymmärrä mitään, eikä tulisi mieleenkään rasittaa häntä minun työni yksityiskohdilla.

Joillekin se vaan tuntuu olevan tärkeää, että saa käyttää toista roskakorina, johon kaadetaan kaikki.

Ihan sama meillä. Mies kertoo kaiken juurta jaksain, ihan rutiinihommatkin. Itse saatan muutamalla sanalla sanoa jos on jotain erikoista menossa omalla työpaikallani. Ei aina oikein jaksaisi kuunnella, kun samat asiat joka päivä.

Vierailija kirjoitti:

Ymmärrän täysin. Mun mies kanssa aivan eri alalla kuin minä, painaa pitkää päivää eikä kotiin päästyään osaa puhua _mistään_ muusta kuin työasioista. Joka ilta. Puoliakaan en ymmärrä eikä rehellisesti edes kiinnosta.

Yleensä olen kuuntelevinani vaikka oikeasti katson telkkaria tai teen kotihommia, mietin omiani ja ynähtelen jotain väliin.

Kysyisi edes joskus mun päivästäni tai puhuisi ihan mistä muusta vaan, mutta ei. Työ työ työ.

Todella raskasta.

Kiitos kun ymmärrät. Minunkaan mies ei puhu oikein mistään muusta kuin työstään ja alastaan. Ja minun pitäisi jaksaa suunnilleen istua tekemättä mitään häntä kuuntelemassa vaikka kuinka pitkään. Ja hän odottaa, että kommentoin jotain niihin työasioihin, siis ihan projektien etenemiseen ja sisältöön. Ääh en jaksa enkä kestä, en tajua niistä projekteista mitään eikä minulla ole niistä mitään mielipidettä. Ja huom. minun työ ei häntä kiinnosta, tosin en siitä koskaan puhu eli asia on minulle täysin ok, että hän ei siitä tajua eikä ole kiinnostunut. Ap

Vierailija kirjoitti:

Miksi olette päätyneet yhteen sellaisen kanssa jonka asiat ei kiinnosta pätkääkään? Varsinkin nyt korona-aikana varmaan on työrintamallakin kaikenlaista meneillään niin hyvässä kun pahassakin ja ihan kiva olla joku jolle puhua....

Ei hän todellakaan ensimmäisinä vuosina puhunut paljoakaan työstä vaan puhuimme kaikesta mahdollisesta. Ja voin minä tietenkin joskus välillä hänen työstä jutella, mutta kun pitäisi joka päivä jaksaa sitä kuunnella ja kommentoida. Ap

Minusta elämänkumppanien on hyvä olla kiinnostuneita toistensa elämistä. Töihin tulee uhrattua paljon aikaa ja energiaa, ja on luonnollista, että haluaa jakaa siihen liittyviä asioita puolisonsa kanssa. Jaettu ilo on kaksinkertainen ilo ja jaettu suru on puoli surua.

Tämä ei tietenkään tarkoita sitä, että toisen työasioista pitäisi jauhaa loputtomasti tai että vain hänen päivänsä purkaminen yhdessä on tärkeää. Totta kai myös toisen päivä (oli se sitten työpäivä tai päivä kotona lapsia hoitamassa) on yhtäläisen tärkeä.

Vierailija kirjoitti:

Meillä sama tilanne. Mies haluaa kertoa ja esitellä piirroksin kaikki työhönsä liittyvät suunnitelmat. En ymmärrä niitä, eikä minua juuri kiinnosta. Tottakai olen valmis kuuntelemaan hetken, yleisellä tasolla, mutta en kaipaa teknisiä yksityiskohtia.

Itsellänikin on työ, josta mies ei ymmärrä mitään, eikä tulisi mieleenkään rasittaa häntä minun työni yksityiskohdilla.

Joillekin se vaan tuntuu olevan tärkeää, että saa käyttää toista roskakorina, johon kaadetaan kaikki.

Kyllä, meilläkin mies välillä jopa piirroksin ja erilaisin taulukoin selostaa minulle niitä töitään ja töiden etenemistä. Hänen työ on melko itsenäistä eli ei töissä voi joka päivä pomolleen tai työkavereilleen noita asioita selostaa vaan harvoin vain, joten hänen mielestä minun tehtävä on sitten kiinnostua siitä mitä hän päivät pitkät ajattelee eli hänen työasioista. Ap

Ihmettelen miksi joku jaksaa paasata päivästä päivään jotain työasioita vapaa-ajalla! Itse en todellakaan jaksa, vaan haluan keskittyä ihan muihin asioihin. Pahimpia on ne, jotka vielä mahtailevat esimerkiksi vuosituloillaan.