Vaikka äitisi tai isäsi olisi ollut NARSISTI, hänellä on OIKEUS pyyteettömäsään rakkauteen VANHANA: jokainen ansaitsee ARVOKKAAN vanhuuden
Oletko sinä niin pienisieluinen, että et vanhemmallesi antaisi pyyteetöntä rakkautta hänen kenties viimeisinä vuosinaan? Oletko sinä tuo raukka? Vai oletko se ihminen, joka asettuu elämän pienten vastoinkäymisten yläpuolelle ja näkee ihmisen, aidon ihmisen, joka ansaitsee ARVOKKAAN vanhuuden? Kumpi sinä olet? Voit valita myös oikein. Muista se.
Eräs pikkusieluiset lapset omaava
Kommentit (83)
Vierailija kirjoitti:
Miksi tulee niin monta alanuolta?
AP
Mietipä sitä keskenäsi.
No jos minulle on joku paska, niin turha odottaa parempaa kohtelua😂 ei paljoa paina onkp kyseessä nuori vai vanha. Se oma käytös ratkaisee monessa asiassa. Jotkut älyää sen vain liian myöhään.
Vierailija kirjoitti:
Miksi tulee niin monta alanuolta?
AP
Tämä kruunasi trollauksen :D
Kaikin mokomin. Voi hakea sitä pyyteettömyyttä muilta kuin minulta. Niin itsekin olen saanut tehdä. Narsisti-isäni sanoin: "Minkä taakseen jättää, sen edestään löytää." Toteutuihan se lopulta hänenkin kohdallaan.
Olisi se uhrikin ansainnut rakkautta ja lämpöä lapsena ja nuoruudessa. Jos ei anna, ei ole ansainnutkaan. Ei ole mitään pakko välittää ja huolehtia ihmisestä, joka ei ole niin sinua kohtaan toiminut. Toki saa, mutta ei ole pakko.
Vierailija kirjoitti:
Kaikin mokomin. Voi hakea sitä pyyteettömyyttä muilta kuin minulta. Niin itsekin olen saanut tehdä. Narsisti-isäni sanoin: "Minkä taakseen jättää, sen edestään löytää." Toteutuihan se lopulta hänenkin kohdallaan.
Eettinen ja moraalinen pakko on. Älä uhriudu, en tykkää sellaisesta teatterista!
AP
Hoidin äitini asioita lähes päivittäin 10 vuoden ajan. Mielestäni se saa riittää. Olen nykyään eronnut, niin omien asioidenkin hoitaminen yksin riittää. Lisäksi äiti soittaa 5 x päivä. Lopetin vastaamasta, ei kuulu mulle että toistaa samat asiat päivästä toiseen. Koronaan sairastuttuani tajusin, että mun elämäkin voi päättyä. On aika pysäyttävä tunne.
Mikä iso vitsi.
No nyt sinulla on vihdoin aikaa mennä itseesi ja ottaa opiksesi.
Olen oppinut suojautumaan syyllistäjiltä ja hyväksikäyttäjiltä. Kiitos.
Tein ison työn, ja tutustuin itseeni. En elä kuin sen mukaan missä löytyy tasapaino.
Muistan kuinka lapsena olin vielä kiltti ja ujo.
Sitten muutuin. En kelvannut. Sitä omaa häpeäänsä ja pörnistään vanhempi kaatoi kuin rikkihappoa niskaan.
Sillä tiedolla mikä itselle on kertynyt, on aikuisen asia hoitaa asiat aikuisen tavoin ja antaa lapsen kasvaa rauhassa.
Tahallinen julmuus ja halveksunta ketä tahansa kohtaan ei hyviä suhteita edistä.
Sanon kuitenkin, että omaishoitajaksi ei tarvitse ruveta, mutta jos pystyy tekemään sovinnollisen päätöksen itsensä kanssa, on se itselle eduksi.
Kuoleman lähestyessä uskon että jokainen miettii elettyä.
Narsistin elämä on paljolti suorittamista ja pakkoa.
Siihen tarvitaan pohjakosketuksia, että pääsee jokainen omilleen.
Kuvitellaan että minä olen tulitikku rivissä. Kaikki tulitikut edelläni palavat, ja takanaolevat eivät pala. Mitä teen?
Lähden pois.
Ihmiset muuttuu niin äiditkin, en edes jaksaisi vihotella äitilleni vanhoista tyhmistä tavoista.
Kaikki me ollaan ihmisiä täynnä virheitä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kaikin mokomin. Voi hakea sitä pyyteettömyyttä muilta kuin minulta. Niin itsekin olen saanut tehdä. Narsisti-isäni sanoin: "Minkä taakseen jättää, sen edestään löytää." Toteutuihan se lopulta hänenkin kohdallaan.
Eettinen ja moraalinen pakko on. Älä uhriudu, en tykkää sellaisesta teatterista!
AP
Pakko. Siitä sanasta narsisti tykkää.
Vaikka tämä on trolli niin hyvä muistutus narsistivanhemmille, tietävät mitä heistä ajatellaan.
Vaikka vanhempi ei olisi ollut suoranaisesti narsisti, on vaikeata luoda minkäänlaista rakastavaa tunnesuhdetta häneen sitten, kun hän on vanha ja sairas. Puolin ja toisin. Kokemusta on: hänen kuolemansa kynnyksellä emme todella kohdanneet toisiamme.
Vierailija kirjoitti:
Vaikka vanhempi ei olisi ollut suoranaisesti narsisti, on vaikeata luoda minkäänlaista rakastavaa tunnesuhdetta häneen sitten, kun hän on vanha ja sairas. Puolin ja toisin. Kokemusta on: hänen kuolemansa kynnyksellä emme todella kohdanneet toisiamme.
Miksi et avannut sydämesi lämpöä?
AP
En todellakaan ala huolehtimaan tälläisestä ihmisestä. Maksakoon vieraille ja käyttäköön rahansa palveluihin, onhan hän tehnyt minut jo perinnöttömäksi jatkuvien uhkailujen jälkeen. Samalla hän saakoon kirkkaimman kruunun sillä, että maksaa tähän yhteiskuntaan rahoja ja ylläpitää sitä näin koronavuoden kunniaksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vaikka vanhempi ei olisi ollut suoranaisesti narsisti, on vaikeata luoda minkäänlaista rakastavaa tunnesuhdetta häneen sitten, kun hän on vanha ja sairas. Puolin ja toisin. Kokemusta on: hänen kuolemansa kynnyksellä emme todella kohdanneet toisiamme.
Miksi et avannut sydämesi lämpöä?
AP
Miksi et itse avannut sydämesi lämpöä silloin, kun lapsesi olivat lapsia?
Voi voi Ap, kun sun kirjoitus ei tehoa.
Ei todellakaan auteta eikä hoideta eläkkeellä olevaa narsistia.
Tiedätkö AP, meinaan sen sijaan katsoa telkkaria, tehdä käsitöitä, leipoa, sisustaa, harrastaa liikuntaa ja kaikkea muuta kivaa.
Tästä se vapaa-ajasta nauttiminen alkaa ja niin hyvä olo.
Isäni ei ole narsisti, mutta hänestä on tullut katkera, vanha juoppo, joka on päättänyt, ettei suostu olemaan enää mikään jees-mies. Niinpä hän laukoo "totuuksia" ilman mitään suodattimia. "Keskustelu" hänen kanssaan on tavattoman raskasta, koska olemassa on vain hänen totuutensa. Hän ei näe kenessäkään mitään hyvää ja useimmat ihmiset hän leimaa psykopaatti-narsisteiksi. En missään nimessä aio uhrata omaa hyvinvointiani siihen, että alkaisin hoitamaan häntä, jos tilanne joskus niin vaatisi, vaan hommaisin hänet johonkin laitokseen. Olen myöskin harventanut käyntejäni. Rakkautta ei voi pakottaa, tunnen vain jonkinlaista sääliä häntä kohtaan.
Sanoisin mieluummin, että jokainen ansaitsee arvokkaan lapsuuden. Kukaan ei pyydä syntyä tänne, mutta vanhana usein niittää, sitä mitä elämässään on kylvänyt.
Täydennyksenä toki, että moni vanhus on yksinäinen ja varmaan moni ilman omaa syytään (puoliso ja ystävät alkavat kuolla jne.).