Lue keskustelun säännöt.
Miten päästä eroon kostonhimosta ja katkeruudesta?
12.04.2021 |
Ja miten unohtaa ihmisten ilkeät ja loukkaavat kommentit vuosien takaa? Huom. jotkut kommentit ovat olleet TODELLA loukkaavia.
Kommentit (73)
Vierailija kirjoitti:
Vain tekijöillä olisi ja on velvollisuus pyytää anteeksi.
Ei se viattoman uhrin tehtävä ole missään nimessä.
Ei uhri mitään pyydäkään, uhrin pitää antaa anteeksi - jos haluaa vapautua taakastaan.
Forgiving is to set a prisoner free - to find out that the prisoner was himself.
Corrie Ten Boom, keskitysleiriltä selvinnyt
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vihasta pääsee yli vain antamalla anteeksi.
Anteeksianto ei tarkoita, että hyväksyy toisen teon, vaan sitä, että hyväksyy, että minulle kävi näin ja sit happened, mutta en halua kantaa tätä enää repussani.
Vihasta ylipääsemisern ei tarvitse anteeksiantoa vaan sitä, että näkee ympärillään hyvät asiat ja päästää irti vihan kohteesta. Katso yläpuolella tuo kiitollisuuspäiväkirjajuttu. En ole "antanut anteeksi", olen vain päästänyt irti vihasta ja keskittynyt asioihin jotka ilahduttavat. Asioista voi luopua ja päästää irti ilman anteeksiantoakin. Se on ollut minusta mahtava oivallus. Myöntää vain, että maailmassa on kusipäitä ja opetella näkemään niiden ohi.
Semantiikkaa. Asia on sama.
"Että jokin asia on heidät tässä elämässä muokanneet kiusaajiksi. Joko ovat syntyneet sellaisiksi, jolloin ovat seuraus vanhempiensa geeneistä tai sitten vaikka kasvatuksessa ollaan menty pahasti pieleen ja näin ollen syy on taas yhden sukupolven taaempana. Ja tämä jatkumo voi olla lähtöisin ties kuinka kaukaa menneisyydestä. Tai ihan vaikka jonkun ulkopuolisenkin henkilön toimesta, joka on vaikuttanut kiusaajan elämään ja tämän valintoihin."
Edelleen se päähuomio terapiassa yms. pitäisi siis olla kiusaajassa, ongelman ytimessä ja aiheuttajassa. Ei viattomassa uhrissa.
Itse ymmärrän että jos joku puhuu minulle loukkaavasti hän on erehtynyt, ihminen on erehtyväinen. Täällä Vauva foorumilla on kiva harjoitella, täällä kun helposti saa loukkaavia vastauksia.
Pysyttele erossa ilkiöistä. Elä omaa elämääsi ja etsi ihmisiä jotka kunnioittavat sinua ja rajojasi.
Jos loukkaukset joskus muistuvat mieleen, anna itsesi velloa niissä hetki. Sitten tee taas jotain iloa tuottavaa. Paras kosto on elää hyvin ja jättää kiusaajat omaan arvoonsa. Kukaan ei saa määritellä sinua ja sitä mitä olet ja mitä et ole.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
asia unohtuu kun käännät selkäsi ja teet asioita joihin nämä ääliöt eivät
kuulu millään tavalla.
Odottelen tyynesti henkilön kuolemaa. Siihen ei kauan mene.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
"Että jokin asia on heidät tässä elämässä muokanneet kiusaajiksi. Joko ovat syntyneet sellaisiksi, jolloin ovat seuraus vanhempiensa geeneistä tai sitten vaikka kasvatuksessa ollaan menty pahasti pieleen ja näin ollen syy on taas yhden sukupolven taaempana. Ja tämä jatkumo voi olla lähtöisin ties kuinka kaukaa menneisyydestä. Tai ihan vaikka jonkun ulkopuolisenkin henkilön toimesta, joka on vaikuttanut kiusaajan elämään ja tämän valintoihin."
Edelleen se päähuomio terapiassa yms. pitäisi siis olla kiusaajassa, ongelman ytimessä ja aiheuttajassa. Ei viattomassa uhrissa.
Ehkäpä tulevaisuudessa keksitään keinot saada ne kiusaajat terapiaan. Kouluissa vaikka kaikki osapuolet joutuvat käymään juttelemassa psykologille niin kauan että kiusaaminen loppuu.
Paras lääke on se, että ei ole tekemisissä kiusaajien kanssa.
Valitettavasti se aina ole mahdollista. Et ole valinnut esim. koulu- ja työkavereitasi, voit kuitenkin joutua olemaan pitkäänkin heidän kanssaan tekemisissä, syystä jos toisestakin. Eli tuo irtiottokin on toisinaan helpompaa ja välillä vaikeampaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Biologia tosiaan on yksi vaikeuskerroin tässä. Pelko on hyvin vahva tunne, joka syöpyy syvälle pelkääjän muistikuviin. Mieti vaikka katsomiasi kauhuleffoja ja lukemiasi dekkareita. Muistat edelleen erittäin ja erityisen hyvin juuri ne selkäpiitä karmivat kohdat. Eikö niin?
Luen Kaikenkarvaiset ystäväni -kirjaa. Siinä eläimetkin alkavat suhtautua varauksellisesti ihmisiin, jotka kohtelevat niitä huonosti. Eikä se asennoituminen siitä enää muuksi muutu. Muistijälki on pysyvä...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vihasta pääsee yli vain antamalla anteeksi.
Anteeksianto ei tarkoita, että hyväksyy toisen teon, vaan sitä, että hyväksyy, että minulle kävi näin ja sit happened, mutta en halua kantaa tätä enää repussani.
Vihasta ylipääsemisern ei tarvitse anteeksiantoa vaan sitä, että näkee ympärillään hyvät asiat ja päästää irti vihan kohteesta. Katso yläpuolella tuo kiitollisuuspäiväkirjajuttu. En ole "antanut anteeksi", olen vain päästänyt irti vihasta ja keskittynyt asioihin jotka ilahduttavat. Asioista voi luopua ja päästää irti ilman anteeksiantoakin. Se on ollut minusta mahtava oivallus. Myöntää vain, että maailmassa on kusipäitä ja opetella näkemään niiden ohi.
Tämä, niin tämä! Olen aina pyrkinyt löytämään ihmisistä hyvää ja en ole voinut ymmärtää miten joku viitsii käyttää aikaansa ilkeilyyn ja sabotoimiseen. Kesti kauan ennen kuin hyväksyin, että on oikeasti puhtaasti pahoja ihmsiä olemassa, joiden päivän ilo on kun saavat ilkeillä ja tuhota, luultavasti käyttävät suuren osan vapaa-ajastaan miettimällä miten manipuloida muita jne. Normaali ihminen hakee ilonsa muista asioista.. Aamen että tuo oivallus auttoi!
Täällä kanssa yksi, joka on päässyt eteenpäin katkerista tuntemuksista tuon oivalluksen jälkeen. Aiemmin jotenkin odotin, että kiusaajani älyäisivät miten ovat satuttaneet minua ja pyytäisivät anteeksi. Tähän ajatukseen liittyi se kostonhimo, jolloin haluaisi aiheuttaa kiusaajille sitä samaa paskaa mitä ovat antaneet, jolloin he ymmärtäisivät. Mutta kun tosiaan, eivät he siitä huolimatta välttämättä ymmärrä. He ajattelevat erilailla ja heidän arvomaailmansa on eri. He jopa tuntevat erilailla. Ei heitä muuteta minunlaisiksi tai poisteta sitä pahuutta heistä. Ainakaan itselläni ei ole siihen kykyä.
Vierailija kirjoitti:
On helppoa sanoa, ettei tulisi kostaa kiusaajilleen.
Kuitenkin USA kosti Osama bin Ladenille hänen tekemänsä WTC-iskut. Eikä kukaan kyseenalaistanut USA:n osalta koston oikeutta...! En minäkään, eipä silti.
Miksi yksilötasolla se kosto olisi ja on sitten "väärin"?
Kosto jo sanana kuulostaa niin kolkolta etten semmosiin mukaan lähde. Oikeutusta kaipaisi mutta nämäkin on sitten sitä että kuka on tehnyt ja mitä? Joskus vaan suhteellisuuden tajua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Luultavasti se kiusaaja ei välitä paskaakaan toiselle aiheuttamastaan pahasta. Todennäköisesti on jo etsinyt uuden uhrin. Harvemmin nuo anteeksi tekemisiään pyytelevät.
"Kosto jo sanana kuulostaa niin kolkolta etten semmosiin mukaan lähde."
Ja silti on erittäin inhmillistä tuo kostokin. Eikö niin?
Olisi melko lapsellista väittää, ettei kostoa ole olemassakaan inhimillisessä elämässä.
ON!
Vierailija kirjoitti:
Mulla auttoi uskoontulo. Jumala on antanut anteeksi mulle niin paljon kaikkea kuraa mitä oon tehnyt, joten mä voin myös antaa anteeksi niille jotka on tehneet mulle kurjasti.
Siis Jumalalle oot tehnyt kuraa, vai miten se sulle anteeksi antoi? Vai oletko ollut kurja muille ihmisille ja nyt sitten jumala antanut anteeksi heidän puolestaan? Kätevää, kieltämättä.
Vierailija kirjoitti:
"Miksi asia vaivaa sinua edelleen, se on pääkysymys. Kun selvität sen, niin pääset eroon näistä ajatuksista."
Ei välttämättä ole helppoa. Tieteellisissä tutkimuksissa on osoitettu, että pelkotiloihin liittyvät muistot syöpyvät syvimmälle ihmisen aivbonystyröihin. Se on ihan "liskotason" juttu aivoissamme.
Meidät on ohjelmoitu selviytymään täällä maan päällä. Pelot taas tuovat uhan tähän... Siksi ne muistetaan erittäin hyvin ja pitkään.
Olet oikeassa, jos pelko on traumatasoista, niin se syöpyy aivoihin, mutta ap ei ainakaan kertonut tuontyyppisistä asioista, vaan ilkeistä kommenteista. Tietysti nekin voivat olla traumaattisia, jos sanojana on vaikkapa oma isä tai äiti, ihminenhän voi vanhuuteen asti muistella jostain sanottua kuten "sinusta ei ole mihinkään", mutta jossain vaiheessa kuitenkin järki sanoo, että kyseessä on vain yhden ihmisen kommentti, joka ei tosiasiassa kuvaa minua, vaan häntä itseään.
Mutkikaampi on mielestäni tilanne, jossa esimerkiksi joku läheinen on kritisoinut julmasti, mutta kritiikillä on kuitenkin totuuspohja ja kritiikin kohde pyrkii kieltämään asian kokonaan. Esimerkiksi alkoholistivanhemmalle sanotaan, että olet pilannut lapsuuteni. Aiheellisesta kritiikistä loukkaantuminen on osoitus syyllisyydentunnosta, jota ei kuitenkaan vielä pysty käsittelemään. Sitten kun pystyy, asia ei vaivaa enää.
"Kyseessä on vain yhden ihmisen kommentti, joka ei tosiasiassa kuvaa minua, vaan häntä itseään."
Tämä on fiksu pointti!
Viisas vanhus kirjoitti:
Itse ymmärrän että jos joku puhuu minulle loukkaavasti hän on erehtynyt, ihminen on erehtyväinen. Täällä Vauva foorumilla on kiva harjoitella, täällä kun helposti saa loukkaavia vastauksia.
Huomaan, että pidät itseäsi viisaana, mutta et ymmärrä sitä, että näin tehdessäsi asetat itsesi toisten ihmisten yläpuolelle.
Että jokin asia on heidät tässä elämässä muokanneet kiusaajiksi. Joko ovat syntyneet sellaisiksi, jolloin ovat seuraus vanhempiensa geeneistä tai sitten vaikka kasvatuksessa ollaan menty pahasti pieleen ja näin ollen syy on taas yhden sukupolven taaempana. Ja tämä jatkumo voi olla lähtöisin ties kuinka kaukaa menneisyydestä. Tai ihan vaikka jonkun ulkopuolisenkin henkilön toimesta, joka on vaikuttanut kiusaajan elämään ja tämän valintoihin.