Miten päästä eroon kostonhimosta ja katkeruudesta?

Varmaankin löytämällä tasapaino ja hyvä olo, tyytyväisyys elämäänsä, niin ei mieti negatiivisia. Noiden toteuttaminen onkin sitten eri juttu.

Mulle piilov.ttuili tänään yksi elämään katkeroitunut ihminen. Hymähdin vain ja jatkoin matkaa. Naurettiin sukulaisen kanssa tälle myöhemmin puhelimessa.

Vahingoitat vain itseäsi. Ei kannata antaa muiden vaikuttaa.

Vierailija kirjoitti:

Mulle piilov.ttuili tänään yksi elämään katkeroitunut ihminen. Hymähdin vain ja jatkoin matkaa. Naurettiin sukulaisen kanssa tälle myöhemmin puhelimessa.

Millä tavalla? Kannattaa olla itsekriittinen siinäkin mielessä, että ei tulkitse kaikenlaista täysin neutraalia aiheettomasti piilovttuiluksi. Ääripää on se, että täysin neutraali tai jopa ystävällinen käytös tulkitaan vttuiluksi, vaikka se ei sellaista oikeasti olekaan. Ei kannata tulkita aivan kaikkea negatiivisen kautta.

Jättää omaan arvoon ilkeät ihmiset. Pyri olemaan kaukana, jos mahdollista. Elä itselle. Unohda, käsittele asia ja mene eteenpäin.

up

Tervehtyminen alkaa siitä kun pääsee ihan ensimmäisenä piinaajista eroon.

Ihmisiä on maapallolla pyöreästi kahdeksan miljardia. Ala etsiä noita mulkeroita tuosta joukosta, niin saat perspektiiviä asioihin...

Siitä kannattaa sisuuntua

Katkeruus on taakka kantajalleen, se mädättää ihmisen sisältä.

Kosto nautitaan sitten taas kylmänä.

Kostonhimo ja katkeruus johtuu usein siitä, että jokin asia on jäänyt vaivaamaan eikä siitä ole saanut "hyvitystä". Monet vuosien takaiset kommentit vituttavat yhä sen takia, koska en silloin siinä tilanteessa osannut sanoa tarpeeksi nasevasti takaisin. Auttaisiko, jos opettelisit reagoimaan tilanteisiin voimakkaammin silloin kun ne tapahtuvat? 

On hyvä myös muistaa, että ihmisten kommentit eivät aina johtu sinusta itsestäsi. Huonona päivänä voi tulla sanottua jotain sellaista mitä ei muuten sanoisi. Sitä ei itse ajattele sen jälkeen, mutta sanotulle se voi jäädä mieleen pitkäksikin aikaa. 

Otat vahingossa, sattumalta kopin tulikuumasta tykinkuulasta. Pudotatko sen maahan vai alatko ahmimaan sitä vihaisena?

Hommaa vaikka harrastuksia. Se on sen merkki että on liikaa aikaa, jos elää menneisyydessä.

Kyllä se siitä ajan myötä laimenee. Lisäksi voit ajatella, että oletko itse yhtään sen parempi, kun tuollaisia mietit. Kaikkihan me teemme virheitä.

On helppoa sanoa, ettei tulisi kostaa kiusaajilleen.

Kuitenkin USA kosti Osama bin Ladenille hänen tekemänsä WTC-iskut. Eikä kukaan kyseenalaistanut USA:n osalta koston oikeutta...! En minäkään, eipä silti.

Miksi yksilötasolla se kosto olisi ja on sitten "väärin"?

Olen itse ajatellut, että oman itsensä takia tärkeintä on se, että pystyy antamaan anteeksi. Siinä pääsee tunteista ja tästä tunteiden aiheuttajasta eroon samalla.

Ei pääse yli mitenkään, ellei itsestä löydä omaa sisäistä rauhaa. Varsinkaan, jos nuo negatiiviset tunteet on kohdistuneet jo kuolleeseen henkilöön. Asiat vaan pyörii mielessä.

Vierailija kirjoitti:

On helppoa sanoa, ettei tulisi kostaa kiusaajilleen.

Kuitenkin USA kosti Osama bin Ladenille hänen tekemänsä WTC-iskut. Eikä kukaan kyseenalaistanut USA:n osalta koston oikeutta...! En minäkään, eipä silti.

Miksi yksilötasolla se kosto olisi ja on sitten "väärin"?

Kyllä vaan aika moni maa kyseenalaistaa aina USA:n toimet oli ne ihan mitä tahansa.

Harjoittelemalla niiden vastakohtia.  Yrittää tietoisesti laittaa päähänsä hyviä ja rakentavia ajatuksia ja täyttää se kaikki ajatustila niillä, ettei katkeruudelle ja kostonhimolle jää tilaa. Toki ne tulevat olemaan siellä taustalla pitkään, ennen kuin mikään muuttuu pysyvästi uuteen asentoon pääsi sisällä.  Itsemyötätunto, myötätunto muita ihmisiä kohtaan, anteeksi anto itselle ja muille, virheiden ymmärtäminen, inhimillisyyden hyväksyntä.. näitä voisi pohdiskella ainakin. 

Joillakin saattaa toimia se, että purkaa sitä aggressiota johonkin, mistä ei ole haittaa kenellekään. Vaikka nyrkkeilysäkkiin.

Vierailija kirjoitti:

Olen itse ajatellut, että oman itsensä takia tärkeintä on se, että pystyy antamaan anteeksi. Siinä pääsee tunteista ja tästä tunteiden aiheuttajasta eroon samalla.

Ei tavitse antaa anteeksi. Itse pääsin lopulta yli kun ymmärrän, että kaksi pääpiinaajaani on henkisesti sairaita, luonnehäiriöisiä ja heidän flying monkeysit heikkoitsetuntoisia ihmsiä. Mulle riittää etten koskaan enää tavitse olla heidän kanssa missään tekemisissä.

Itse mietin koko elämän mittaa, enkä yksittäistä muutaman sekunnin hetkeä elämässäni. Nyt minulla on tänään tässä tämmöistä, ja jollain toisella jotain muuta. Viikon päästä osat ovatkin vaihtuneet. Luulin olevani tyytyväinen jos eräs henkilö sattuisi heittämään lusikan nurkkaan, mutta kun näin sitten oikeasti kävi, en osannutkaan olla mitenkään iloinen. Toki olin helpottunut, kun tiesin ettei hän enää minua voi vaania missään. Välillä sataa omaan laariin, välillä toisten. Jos käyttää aikansa ynnäämiseen mitä joku jossain joskus on tehnyt tai sanonut, niin elämänpolun karttuessa ei jää aikaa enää muuhun kuin siihen vatvomiseen.  Toinen keino on hankkiutua niin tiukkaan ja pitkäkestoiseen vaikeaan elämäntilanteeseen että mittasuhteet loksahtavat paikoilleen kuin itsestään, kun on niitä kuuluisia isompiakin asioita mietittävänä :D 

Mulla auttoi uskoontulo. Jumala on antanut anteeksi mulle niin paljon kaikkea kuraa mitä oon tehnyt, joten mä voin myös antaa anteeksi niille jotka on tehneet mulle kurjasti.