Miten päästä eroon kostonhimosta ja katkeruudesta?

Se ettei tarvitse olla mulkkujen kanssa enää missään tekemisissä, parantaa kyllä hyvin pitkälle. Ei niitä täysin koskaan unohda mutta haalistuvat ne ajan myötä. Trust me.

Ja jos oikeasti pystyy suuntaamaan ajatuksiaan muualle, positiivisiin asioihin, se on tosiaan kullanarvoista.

Lueskele, mitä kaikkea muille on käynyt ja millaisia kohtaloita heilläkin juuri nyt, vaikkapa. Itselleni silmiä avaavaa oli esim tänään, että eräs nuori ihminen oli ammuttu kaupungissa jossa kävin vuosia ja vuosia sitten. Silloin kun kävin kaupungissa hän ei ollut edes syntynyt vielä. Hän sai kovin lyhyen elämän... ja täällä on hurjia, kovia tarinoita ihmisillä, täällä maailmassa...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen itse ajatellut, että oman itsensä takia tärkeintä on se, että pystyy antamaan anteeksi. Siinä pääsee tunteista ja tästä tunteiden aiheuttajasta eroon samalla.

Ei tavitse antaa anteeksi. Itse pääsin lopulta yli kun ymmärrän, että kaksi pääpiinaajaani on henkisesti sairaita, luonnehäiriöisiä ja heidän flying monkeysit heikkoitsetuntoisia ihmsiä. Mulle riittää etten koskaan enää tavitse olla heidän kanssa missään tekemisissä.

Tämäpä. Anteeksi ei tarvitse antaa, mutta voi silti jollain tasolla ymmärtää näitä itseä loukanneita ihmisiä ja päästä tällä tavalla eroon heistä ja tuntemuksista, joita ovat aiheuttaneet.

Pääongelma on aina tietysti niissä kiusaajissa.

Mutta jotenkin näitä aina väännetään uhrien kontolle. Heidän pitää alkaa miettiä syntyjä syviä, miksi juuri he valikoituivat mulkeroiden raadeltaviksi... Tämä on väärin! Vain niihin kiusaajiinhan se huomio ja terapia tulisi kohdistaa!

isompia asioita en voi antaa anteeksi, jos en saa minkäänlaista oikeutta ja hyvitystä

tiedän, että tämä syö sisältäpäin mutta en mahda oikein mitään

Vihasta pääsee yli vain antamalla anteeksi.

Anteeksianto ei tarkoita, että hyväksyy toisen teon, vaan sitä, että hyväksyy, että minulle kävi näin ja sit happened, mutta en halua kantaa tätä enää repussani.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen itse ajatellut, että oman itsensä takia tärkeintä on se, että pystyy antamaan anteeksi. Siinä pääsee tunteista ja tästä tunteiden aiheuttajasta eroon samalla.

Ei tavitse antaa anteeksi. Itse pääsin lopulta yli kun ymmärrän, että kaksi pääpiinaajaani on henkisesti sairaita, luonnehäiriöisiä ja heidän flying monkeysit heikkoitsetuntoisia ihmsiä. Mulle riittää etten koskaan enää tavitse olla heidän kanssa missään tekemisissä.

Kyseessä oli henkilökohtainen näkemykseni aiheesta. Tämä on sinun näkemyksesi. Omat mielipiteet tekevät meistä uniikkeja.

Vierailija kirjoitti:

Pääongelma on aina tietysti niissä kiusaajissa.

Mutta jotenkin näitä aina väännetään uhrien kontolle. Heidän pitää alkaa miettiä syntyjä syviä, miksi juuri he valikoituivat mulkeroiden raadeltaviksi... Tämä on väärin! Vain niihin kiusaajiinhan se huomio ja terapia tulisi kohdistaa!

Tässä on vain se ongelma, että kiusaajat eivät välttämättä riko yhtäkään lakia, joista heitä voisi syyttää. Kiusaajat voivat pyytää anteeksi ja jatkaa samaan malliin elämäänsä.  Heitä on mahdoton kitkeä pois. Ainut apu on yleensä se kiusatuksi tulleen oma suojautuminen ja kehittyminen sellaiseksi että pystyy puolustautumaan ja pitämään omat rajansa. Tästähän ei pitäisi olla mitään haittaa ainakaan?

Itse opettelin kiitollisuuspäiväkirjan ja ilopäiväkirjan avulla. Eli kirjasin joka päivä ylös yhden asian, josta sinä päivänä olin kiitollinen. Keskityin hetkeksi siihen ja sitten sanoin mielessäni, että voin päästää nyt hetkeksi irti tästä katkeruuden, vihan aiheuttajasta ja nauttia siitä kiitollisuuden aiheuttajasta. Kiitollisuuteen on paljon aiheita. Lämmin koti, puhtaat tuoksuvat vaatteet, hyvän makuinen kahvi, kaunis kaupunki, jossa asuu. Hymyilevä asiakaspalvelija. Tein myös kauneudenhavaitsemisharjoituksia. Etsin päivittäin yhden kauniin/kiinnostavan asian ja kuvasin sen. Ja sitten oli vielä asia-joka-tänään-nauratti-päuväkirja. (huom. Ei ilkeää naurua täsdä. Se lisää vihaa). Tein näitä harjoituksia kausittain. Esim ensin kaksi viikkoa kiitollisuusharjoituksia, sitten kaksi viikkoa valokuvia jne.. Mulla on taustalla todella traumaattinen lapsuus. Pahoinpitelyä ja seksuaalista hyväksikäyttöä ym. Terapian ja näiden päiväkirjojen avulla opin vähitellen päästämään irti ja huomaamaan maailman kauniit asiat. Ei se helposti käynyt ja joudun edelleen välillä palaamaan harjoituksiin. Toivon sulle hyviä, onnellisia hetkiä ja sitä, että opit päästämään irti.

https://areena.yle.fi/audio/1-50464135

On totta, että huomio pitäisi aina keskitää niihin tekijöihin, kiusaajiin siis. Nyt hoidetaan pikemminkin seurausta kuin syytä. Se on järjetöntä.

Vierailija kirjoitti:

Vihasta pääsee yli vain antamalla anteeksi.

Anteeksianto ei tarkoita, että hyväksyy toisen teon, vaan sitä, että hyväksyy, että minulle kävi näin ja sit happened, mutta en halua kantaa tätä enää repussani.

Vihasta ylipääsemisern ei tarvitse anteeksiantoa vaan sitä, että näkee ympärillään hyvät asiat ja päästää irti vihan kohteesta. Katso yläpuolella tuo kiitollisuuspäiväkirjajuttu. En ole "antanut anteeksi", olen vain päästänyt irti vihasta ja keskittynyt asioihin jotka ilahduttavat. Asioista voi luopua ja päästää irti ilman anteeksiantoakin. Se on ollut minusta mahtava oivallus. Myöntää vain, että maailmassa on kusipäitä ja opetella näkemään niiden ohi.

"Tässä on vain se ongelma, että kiusaajat eivät välttämättä riko yhtäkään lakia, joista heitä voisi syyttää."

Ympäriillän usein myös hovi, jonka jäsenet pitävät pääjehun puolia.

Hämeen raa´assa koulukiusaamistapauksessakin poliisi totesi tämän saman asian kuulustelujen alkuvaiheessa. Piti kerta kaikkiaan olla jämynä, ennen kuin totuudet alkoivat pulpahdella ulos suusta...

Syynä kieltämiseen ja vaitonaisuuteen oli sitä pääöykkäriä kohtaan tunnettu pelko.

Vierailija kirjoitti:

On totta, että huomio pitäisi aina keskitää niihin tekijöihin, kiusaajiin siis. Nyt hoidetaan pikemminkin seurausta kuin syytä. Se on järjetöntä.

Ovathan ne kiusaajatkin seuraus jostakin.

Oletko edelleen tekemisissä näiden ihmisten kanssa? 

Jos et ole, niin kannattaa miettiä miksi mietit vanhoja asioita. Mitä merkitystä heidän mielipiteellään sinusta loppujen lopuksi on? Jos taas sanotut loukkaavat asiat liittyvät johonkin, mitä oikeasti olet tehnyt tai millainen olet ollut, niin sekin on nyt menneisyyttä. 

Miksi asia vaivaa sinua edelleen, se on pääkysymys. Kun selvität sen, niin pääset eroon näistä ajatuksista.

Vain tekijöillä olisi ja on velvollisuus pyytää anteeksi.

Ei se viattoman uhrin tehtävä ole missään nimessä.

"Ovathan ne kiusaajatkin seuraus jostakin."

Mitä tarkoitat?

Vierailija kirjoitti:

Vain tekijöillä olisi ja on velvollisuus pyytää anteeksi.

Ei se viattoman uhrin tehtävä ole missään nimessä.

Kyllä. Jokaisen tulisi ottaa vastuu teoistaan. Jotkutpa vaan eivät ota eivätkä pyydä anteeksi. Mitä silloin uhri voi tehdä?

"Miksi asia vaivaa sinua edelleen, se on pääkysymys. Kun selvität sen, niin pääset eroon näistä ajatuksista."

Ei välttämättä ole helppoa. Tieteellisissä tutkimuksissa on osoitettu, että pelkotiloihin liittyvät muistot syöpyvät syvimmälle ihmisen aivbonystyröihin. Se on ihan "liskotason" juttu aivoissamme.

Meidät on ohjelmoitu selviytymään täällä maan päällä. Pelot taas tuovat uhan tähän... Siksi ne muistetaan erittäin hyvin ja pitkään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vihasta pääsee yli vain antamalla anteeksi.

Anteeksianto ei tarkoita, että hyväksyy toisen teon, vaan sitä, että hyväksyy, että minulle kävi näin ja sit happened, mutta en halua kantaa tätä enää repussani.

Vihasta ylipääsemisern ei tarvitse anteeksiantoa vaan sitä, että näkee ympärillään hyvät asiat ja päästää irti vihan kohteesta. Katso yläpuolella tuo kiitollisuuspäiväkirjajuttu. En ole "antanut anteeksi", olen vain päästänyt irti vihasta ja keskittynyt asioihin jotka ilahduttavat. Asioista voi luopua ja päästää irti ilman anteeksiantoakin. Se on ollut minusta mahtava oivallus. Myöntää vain, että maailmassa on kusipäitä ja opetella näkemään niiden ohi.

Tämä, niin tämä! Olen aina pyrkinyt löytämään ihmisistä hyvää ja en ole voinut ymmärtää miten joku viitsii käyttää aikaansa ilkeilyyn ja sabotoimiseen. Kesti kauan ennen kuin hyväksyin, että on oikeasti puhtaasti pahoja ihmsiä olemassa, joiden päivän ilo on kun saavat ilkeillä ja tuhota, luultavasti käyttävät suuren osan vapaa-ajastaan miettimällä miten manipuloida muita jne. Normaali ihminen hakee ilonsa muista asioista.. Aamen että tuo oivallus auttoi!