Ujon aamutoimet sairaalassa, siis mikä niissä voi olla vaikeaa?
Luulis, että huomio on siinä sairaudessa eikä jaksais mitkään ujostelut vaivata?
Kommentit (103)
On kamalaa joutua tekemään yksityisiä asioita muiden nähden. Kun minä olin sairaalassa silmät leikattuina, odotin hiljaista hetkeä ja vaelsin sitten aiemmin kartoittamaani reittiä vessaan. Olisin muuten pyytänyt saattoapua joltakulta, mutta se aina johti kinasteluun siitä, tuleeko hoitaja vessaan vai ei. Ei tule.
Minä olen yksityinen ihminen kaikin puolin, eikä minuun kosketa eikä minua katsella, jollen anna lupaa. Ja minähän en anna.
Olin jokin aika sitten kuukausikaupalla käymättä suihkussa. Olin sairauden vuoksi hyvin altis pyörtymään, enkä halunnut aiheuttaa vesivahinkoa tukkimalla tajuttomalla ruhollani lattiakaivoa. Ajatus siitä, että ottaisin jonkun kyttäämään ovelle sitä, käykö huonosti vai ei, oli minulle liikaa. Mieluummin ei suihkua ollenkaan. Sama juttu vessakäyntien kanssa: niihin meni paljon aikaa ja suunnittelua, ja kivun vuoksi itkin mennen tullen, mutta muiden ei tarvitse tulla sekaantumaan.
Sama juttu on muuten esteenä sovituskopeissa, joihin myyjät ainakin ennen vanhaan olivat kovin mielellään tulossa. Minä ripustelin vaatteita peittämään ovenrakoa ja olin suurin piirtein tulossa nyrkki edellä vastaamaan huhuiluihin. Ja ihan normaali olen, paitsi silloin, kun muilla on vaatteet päällä ja minulla ei. :)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On kamalaa joutua tekemään yksityisiä asioita muiden nähden. Kun minä olin sairaalassa silmät leikattuina, odotin hiljaista hetkeä ja vaelsin sitten aiemmin kartoittamaani reittiä vessaan. Olisin muuten pyytänyt saattoapua joltakulta, mutta se aina johti kinasteluun siitä, tuleeko hoitaja vessaan vai ei. Ei tule.
Minä olen yksityinen ihminen kaikin puolin, eikä minuun kosketa eikä minua katsella, jollen anna lupaa. Ja minähän en anna.
Olin jokin aika sitten kuukausikaupalla käymättä suihkussa. Olin sairauden vuoksi hyvin altis pyörtymään, enkä halunnut aiheuttaa vesivahinkoa tukkimalla tajuttomalla ruhollani lattiakaivoa. Ajatus siitä, että ottaisin jonkun kyttäämään ovelle sitä, käykö huonosti vai ei, oli minulle liikaa. Mieluummin ei suihkua ollenkaan. Sama juttu vessakäyntien kanssa: niihin meni paljon aikaa ja suunnittelua, ja kivun vuoksi itkin mennen tullen, mutta muiden ei tarvitse tulla sekaantumaan.
Sama juttu on muuten esteenä sovituskopeissa, joihin myyjät ainakin ennen vanhaan olivat kovin mielellään tulossa. Minä ripustelin vaatteita peittämään ovenrakoa ja olin suurin piirtein tulossa nyrkki edellä vastaamaan huhuiluihin. Ja ihan normaali olen, paitsi silloin, kun muilla on vaatteet päällä ja minulla ei. :)
Mitä teet ihmisille jotka vahingossa näkevät sinut vaikka kadulla? Saavatko turpaan?
En kuljeskele kadulla puolipukeissa enkä ilman vaatteita.
Yleensä sairaalassa on siinä kunnossa tai niin piuhoitettu, että ujous ei juuri käy mielessä. Ihan onnesti soikeana istuu päivystyksen "valvontaosaston" vessassa, kun ehdit ajoissa, vaikka ovea ei saanutkaan lukkoon 😳
Vierailija kirjoitti:
On kamalaa joutua tekemään yksityisiä asioita muiden nähden. Kun minä olin sairaalassa silmät leikattuina, odotin hiljaista hetkeä ja vaelsin sitten aiemmin kartoittamaani reittiä vessaan. Olisin muuten pyytänyt saattoapua joltakulta, mutta se aina johti kinasteluun siitä, tuleeko hoitaja vessaan vai ei. Ei tule.
Minä olen yksityinen ihminen kaikin puolin, eikä minuun kosketa eikä minua katsella, jollen anna lupaa. Ja minähän en anna.
Olin jokin aika sitten kuukausikaupalla käymättä suihkussa. Olin sairauden vuoksi hyvin altis pyörtymään, enkä halunnut aiheuttaa vesivahinkoa tukkimalla tajuttomalla ruhollani lattiakaivoa. Ajatus siitä, että ottaisin jonkun kyttäämään ovelle sitä, käykö huonosti vai ei, oli minulle liikaa. Mieluummin ei suihkua ollenkaan. Sama juttu vessakäyntien kanssa: niihin meni paljon aikaa ja suunnittelua, ja kivun vuoksi itkin mennen tullen, mutta muiden ei tarvitse tulla sekaantumaan.
Sama juttu on muuten esteenä sovituskopeissa, joihin myyjät ainakin ennen vanhaan olivat kovin mielellään tulossa. Minä ripustelin vaatteita peittämään ovenrakoa ja olin suurin piirtein tulossa nyrkki edellä vastaamaan huhuiluihin. Ja ihan normaali olen, paitsi silloin, kun muilla on vaatteet päällä ja minulla ei. :)
Joku trauma?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On kamalaa joutua tekemään yksityisiä asioita muiden nähden. Kun minä olin sairaalassa silmät leikattuina, odotin hiljaista hetkeä ja vaelsin sitten aiemmin kartoittamaani reittiä vessaan. Olisin muuten pyytänyt saattoapua joltakulta, mutta se aina johti kinasteluun siitä, tuleeko hoitaja vessaan vai ei. Ei tule.
Minä olen yksityinen ihminen kaikin puolin, eikä minuun kosketa eikä minua katsella, jollen anna lupaa. Ja minähän en anna.
Olin jokin aika sitten kuukausikaupalla käymättä suihkussa. Olin sairauden vuoksi hyvin altis pyörtymään, enkä halunnut aiheuttaa vesivahinkoa tukkimalla tajuttomalla ruhollani lattiakaivoa. Ajatus siitä, että ottaisin jonkun kyttäämään ovelle sitä, käykö huonosti vai ei, oli minulle liikaa. Mieluummin ei suihkua ollenkaan. Sama juttu vessakäyntien kanssa: niihin meni paljon aikaa ja suunnittelua, ja kivun vuoksi itkin mennen tullen, mutta muiden ei tarvitse tulla sekaantumaan.
Sama juttu on muuten esteenä sovituskopeissa, joihin myyjät ainakin ennen vanhaan olivat kovin mielellään tulossa. Minä ripustelin vaatteita peittämään ovenrakoa ja olin suurin piirtein tulossa nyrkki edellä vastaamaan huhuiluihin. Ja ihan normaali olen, paitsi silloin, kun muilla on vaatteet päällä ja minulla ei. :)
No et kyllä ihan normaalilta vaikuta. Jotain epämiellyttävän passiivisaggressiivista sinussa on.
Ihanan tuomitsevan halventavaa kyökkipsykologiaa! :D
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On kamalaa joutua tekemään yksityisiä asioita muiden nähden. Kun minä olin sairaalassa silmät leikattuina, odotin hiljaista hetkeä ja vaelsin sitten aiemmin kartoittamaani reittiä vessaan. Olisin muuten pyytänyt saattoapua joltakulta, mutta se aina johti kinasteluun siitä, tuleeko hoitaja vessaan vai ei. Ei tule.
Minä olen yksityinen ihminen kaikin puolin, eikä minuun kosketa eikä minua katsella, jollen anna lupaa. Ja minähän en anna.
Olin jokin aika sitten kuukausikaupalla käymättä suihkussa. Olin sairauden vuoksi hyvin altis pyörtymään, enkä halunnut aiheuttaa vesivahinkoa tukkimalla tajuttomalla ruhollani lattiakaivoa. Ajatus siitä, että ottaisin jonkun kyttäämään ovelle sitä, käykö huonosti vai ei, oli minulle liikaa. Mieluummin ei suihkua ollenkaan. Sama juttu vessakäyntien kanssa: niihin meni paljon aikaa ja suunnittelua, ja kivun vuoksi itkin mennen tullen, mutta muiden ei tarvitse tulla sekaantumaan.
Sama juttu on muuten esteenä sovituskopeissa, joihin myyjät ainakin ennen vanhaan olivat kovin mielellään tulossa. Minä ripustelin vaatteita peittämään ovenrakoa ja olin suurin piirtein tulossa nyrkki edellä vastaamaan huhuiluihin. Ja ihan normaali olen, paitsi silloin, kun muilla on vaatteet päällä ja minulla ei. :)
Joku trauma?
Ei traumaa. Olen vain ollut sinkku ja yksinasuja viimeiset 30 vuotta sen jälkeen, kun pääsin pois opiskelija-asuntolasta. En ole tottunut siihen, että muut häiritsevät minun rauhaani ja puuhiani, enkä siis halua sairaalassakaan kuljeskella pylly paljaana ja sietää suihkuseurapiirejä.
Mitä aamutoimet sairaalassa noineen tarkoittaa?
Aamupesut ja pisut? Lääkkeet? Aamupala? Melkein kaikki hoituu sen oman sermin jemmassa, jos haluaa. Pesut ja pisut käydään tekemässä huoneen lukollisessa suihkussa tai sitten pesulappujen kanssa siellä sermin sisällä, tarvittaessa vielä aamutakki päällä. Pisut tietenkin veskissä, lukkojen takana.
Olin juuri Peijaksessa potilaana 9 vuorokautta, eikä mulla ollut mitenkään ongelmia, vaikka huonetovereina oli kolme vanhempaa herraa. En ole ujoimmasta päästä, mutten sosiaalisimmastakaan.
Ihan sama, kiinnostaako vai ei. Nyt on kysymys siitä, että minä tunnen oloni erittäin epämukavaksi puolipukeissa tuntemattomien seurassa.
Yritä nyt noiden muiden miinustelijoiden kanssa ymmärtää, että jotkut eivät ole yhtä leväperäisiä alastomuuden ja suojattomuuden suhteen kuin jotkut muut. Jos sen tajuatte, osaatte ehkä joskus välttää nenänne tulemisen kipeäksi.
Vierailija kirjoitti:
On kamalaa joutua tekemään yksityisiä asioita muiden nähden. Kun minä olin sairaalassa silmät leikattuina, odotin hiljaista hetkeä ja vaelsin sitten aiemmin kartoittamaani reittiä vessaan. Olisin muuten pyytänyt saattoapua joltakulta, mutta se aina johti kinasteluun siitä, tuleeko hoitaja vessaan vai ei. Ei tule.
Minä olen yksityinen ihminen kaikin puolin, eikä minuun kosketa eikä minua katsella, jollen anna lupaa. Ja minähän en anna.
Olin jokin aika sitten kuukausikaupalla käymättä suihkussa. Olin sairauden vuoksi hyvin altis pyörtymään, enkä halunnut aiheuttaa vesivahinkoa tukkimalla tajuttomalla ruhollani lattiakaivoa. Ajatus siitä, että ottaisin jonkun kyttäämään ovelle sitä, käykö huonosti vai ei, oli minulle liikaa. Mieluummin ei suihkua ollenkaan. Sama juttu vessakäyntien kanssa: niihin meni paljon aikaa ja suunnittelua, ja kivun vuoksi itkin mennen tullen, mutta muiden ei tarvitse tulla sekaantumaan.
Sama juttu on muuten esteenä sovituskopeissa, joihin myyjät ainakin ennen vanhaan olivat kovin mielellään tulossa. Minä ripustelin vaatteita peittämään ovenrakoa ja olin suurin piirtein tulossa nyrkki edellä vastaamaan huhuiluihin. Ja ihan normaali olen, paitsi silloin, kun muilla on vaatteet päällä ja minulla ei. :)
Itse kyllä mieluummin haluaisin jonkun tutun tai vaikka kotihoitajan vaikka sitten raollaan olevan oven taakse päivystämään kerran viikossa että pääsen suihkuun. Ei niiden tarvitse seistä ja toljottaa siellä kylpyhuoneessa, kuuluu se pyörtymisen rymähdys varmaan sen oven taaksekin, vaikka olisi jopa kokonaan suljettu. Ja ottaisin suihkutuolin siksi ajaksi lainaan että voin suihkutella istuallaan, ei tarvitse suorilta jaloilta asti kaatua ja mahdollisesti halkaista kalloaan. Kylpy olisi vieläkin parempi, mutta sitten varmaan tarvitsee olla näköyhteys valvojaan jotta ei vahingossa pyörry ja huku.
Kyllä tuo sinun yksityisyytesi kuulostaa hivenen neuroottiselta. Hoitajia ei todellakaan kiinnosta sinun tirkistelemisesi, he ovat jo tarpeeksi ihmisruhoja nähneet, pukeissa ja ilman rihmankiertämää.
Vierailija kirjoitti:
Mitä aamutoimet sairaalassa noineen tarkoittaa?
Aamupesut ja pisut? Lääkkeet? Aamupala? Melkein kaikki hoituu sen oman sermin jemmassa, jos haluaa. Pesut ja pisut käydään tekemässä huoneen lukollisessa suihkussa tai sitten pesulappujen kanssa siellä sermin sisällä, tarvittaessa vielä aamutakki päällä. Pisut tietenkin veskissä, lukkojen takana.
Olin juuri Peijaksessa potilaana 9 vuorokautta, eikä mulla ollut mitenkään ongelmia, vaikka huonetovereina oli kolme vanhempaa herraa. En ole ujoimmasta päästä, mutten sosiaalisimmastakaan.
Apua. En haluaisi minkään ikäisiä herroja samaan potilashuoneeseen kanssani. Tähän asti on ollut vain rouvia, eikä sekään ole kivaa. En tiedä olenko erityisen ujo, mutta uhh, vastenmielinen ajatus.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On kamalaa joutua tekemään yksityisiä asioita muiden nähden. Kun minä olin sairaalassa silmät leikattuina, odotin hiljaista hetkeä ja vaelsin sitten aiemmin kartoittamaani reittiä vessaan. Olisin muuten pyytänyt saattoapua joltakulta, mutta se aina johti kinasteluun siitä, tuleeko hoitaja vessaan vai ei. Ei tule.
Minä olen yksityinen ihminen kaikin puolin, eikä minuun kosketa eikä minua katsella, jollen anna lupaa. Ja minähän en anna.
Olin jokin aika sitten kuukausikaupalla käymättä suihkussa. Olin sairauden vuoksi hyvin altis pyörtymään, enkä halunnut aiheuttaa vesivahinkoa tukkimalla tajuttomalla ruhollani lattiakaivoa. Ajatus siitä, että ottaisin jonkun kyttäämään ovelle sitä, käykö huonosti vai ei, oli minulle liikaa. Mieluummin ei suihkua ollenkaan. Sama juttu vessakäyntien kanssa: niihin meni paljon aikaa ja suunnittelua, ja kivun vuoksi itkin mennen tullen, mutta muiden ei tarvitse tulla sekaantumaan.
Sama juttu on muuten esteenä sovituskopeissa, joihin myyjät ainakin ennen vanhaan olivat kovin mielellään tulossa. Minä ripustelin vaatteita peittämään ovenrakoa ja olin suurin piirtein tulossa nyrkki edellä vastaamaan huhuiluihin. Ja ihan normaali olen, paitsi silloin, kun muilla on vaatteet päällä ja minulla ei. :)
No et kyllä ihan normaalilta vaikuta. Jotain epämiellyttävän passiivisaggressiivista sinussa on.
Ihanan tuomitsevan halventavaa kyökkipsykologiaa! :D
No mietipä itse, miltä tekstisi kuulostaa muiden korvaan. Aika tylyn kuvan annat itsestäsi. Ketään ei sairaalassa sinun paljas pyllysi kiinnosta, turhaan sitä mietit ja suojelet noin pakkomielteisesti.
Antaa tylyn kuvan, koska hän haluaa yksityisyyttä? Suojelee pyllyään pakkomielteisesti? Ketään ei kiinnosta niin voi olla pylly paljaana?
Aika outoa tekstiä. Mietipä itse vähän. 😊
Mä en voi paskoa jos joku kuulee. Siis vaikka olisi lukollinen vessa. Mutta silti en voi jos se vessa on siinä potilashuoneessa ja muut voi luulla.
Ratkaisu on olla paskomatta. 4pv paskomatta menee vielä mukavasti, 5-6 on jo todellista tuskaa. Ja viimein kun sitten pääsee kotiin niin se on sellaista teräksistä ja repii hanurin.
Mutta siis en vaan pysty siihen. Tarvitsen oman kakkarauhan.
Sama tilanne jos pitää olla hotellissa jonkun kanssa samassa huoneessa (joskus työmatkalla ollut jaettu huone ja harrastusmatkoilla usein) eli sielläkään en sitten pasko.
Miettikääpä, että useimmat ihan ujotkin käy gynellä ja synnyttää.
Vierailija kirjoitti:
Ihan sama, kiinnostaako vai ei. Nyt on kysymys siitä, että minä tunnen oloni erittäin epämukavaksi puolipukeissa tuntemattomien seurassa.
Yritä nyt noiden muiden miinustelijoiden kanssa ymmärtää, että jotkut eivät ole yhtä leväperäisiä alastomuuden ja suojattomuuden suhteen kuin jotkut muut. Jos sen tajuatte, osaatte ehkä joskus välttää nenänne tulemisen kipeäksi.
Olen kanssasi samanlainen. Ennemmin vaikka ryömin salaa sinne vessaan jos se on ainoa tapa päästä sinne yksin. Tiedän myös kyllä sen ettei mun alastomuus tai kuseminen niitä työtään tekeviä ihmisiä kiinnosta, mutta mua kiinnostaa. En halua olla alasti muiden nähden ja esimerkiksi joku yleinen sauna ja pesuhuone olisivat minulle kauhistus. Haluan paskoa ja peseytyä rauhassa yksin.
Ihme asenne joillain täällä. Taitavat itse olla näitä oliko se nyt kyykkyvatkaus? Ihmisiä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On kamalaa joutua tekemään yksityisiä asioita muiden nähden. Kun minä olin sairaalassa silmät leikattuina, odotin hiljaista hetkeä ja vaelsin sitten aiemmin kartoittamaani reittiä vessaan. Olisin muuten pyytänyt saattoapua joltakulta, mutta se aina johti kinasteluun siitä, tuleeko hoitaja vessaan vai ei. Ei tule.
Minä olen yksityinen ihminen kaikin puolin, eikä minuun kosketa eikä minua katsella, jollen anna lupaa. Ja minähän en anna.
Olin jokin aika sitten kuukausikaupalla käymättä suihkussa. Olin sairauden vuoksi hyvin altis pyörtymään, enkä halunnut aiheuttaa vesivahinkoa tukkimalla tajuttomalla ruhollani lattiakaivoa. Ajatus siitä, että ottaisin jonkun kyttäämään ovelle sitä, käykö huonosti vai ei, oli minulle liikaa. Mieluummin ei suihkua ollenkaan. Sama juttu vessakäyntien kanssa: niihin meni paljon aikaa ja suunnittelua, ja kivun vuoksi itkin mennen tullen, mutta muiden ei tarvitse tulla sekaantumaan.
Sama juttu on muuten esteenä sovituskopeissa, joihin myyjät ainakin ennen vanhaan olivat kovin mielellään tulossa. Minä ripustelin vaatteita peittämään ovenrakoa ja olin suurin piirtein tulossa nyrkki edellä vastaamaan huhuiluihin. Ja ihan normaali olen, paitsi silloin, kun muilla on vaatteet päällä ja minulla ei. :)
Itse kyllä mieluummin haluaisin jonkun tutun tai vaikka kotihoitajan vaikka sitten raollaan olevan oven taakse päivystämään kerran viikossa että pääsen suihkuun. Ei niiden tarvitse seistä ja toljottaa siellä kylpyhuoneessa, kuuluu se pyörtymisen rymähdys varmaan sen oven taaksekin, vaikka olisi jopa kokonaan suljettu. Ja ottaisin suihkutuolin siksi ajaksi lainaan että voin suihkutella istuallaan, ei tarvitse suorilta jaloilta asti kaatua ja mahdollisesti halkaista kalloaan. Kylpy olisi vieläkin parempi, mutta sitten varmaan tarvitsee olla näköyhteys valvojaan jotta ei vahingossa pyörry ja huku.
Kyllä tuo sinun yksityisyytesi kuulostaa hivenen neuroottiselta. Hoitajia ei todellakaan kiinnosta sinun tirkistelemisesi, he ovat jo tarpeeksi ihmisruhoja nähneet, pukeissa ja ilman rihmankiertämää.
Siinäpä unelmaskenaario: taju kankaalle tai kallo halki ja odottelemaan oven takana kurkkivaa valvojaa nostelemaan märkää ja vetelää alastonta ruhoa sieltä saippuavesilammikosta. Juuri tuollaista minä en halua.
Kummallisia mielipiteitä tässä ketjussa. Olen havaitsevinani paheksuntaa siitä, että tunnen oloni erittäin epämukavaksi puolipukeissa tai alastomana tuntemattomien ihmisten läsnäollessa. Ihan neuroottiseksikin haukutaan. Oletteko te noin epäsensitiivisiä myös nostellessanne pyörtyneitä ihmisiä suihkun lattialta? Kummallista tunnekylmyyttä ja herkkyyden puutetta, hyi teitä.
Ihan karmivaa, joku repii hanurinsa mieluummin kuin kakkaa ovi kiinni lukollisessa vessassa.
Joku on mieluummin kuukausia menemättä suihkuun jos tarvisi vahdin suljetun oven taakse ettei tule mitään vahinkoa itselleen.
Olen taas jälleen kerran kiitollinen, että minä olen minä, omine hyvine puolineni ja vikoineni. Ei ne viat taida sittenkään kovin suuria kuitenkaan olla.
Pystyn elämään suhteellisen normaalia elämää muiden ihmisten kanssa ja läsnäollessa. Osaan ja pystyn myös pyytämään ja vastaanottamaan apua kun on sen aika.
Ni?