Olen akateeminen yliopistoihminen, mutta sekoitan oikean ja vasemman...
...enkä opi vuosien harjoittelunkaan jälkeen sitä, kumpaan suuntaan esim. ruuvi tai mutteri aukeaa.
Autoa ajaessa jos minulle neuvotaan että seuraavasta risteyksestä vasemmalle, niin laitan vilkun oikealle ja lähden oikealle ja ihan kuvittelen olevani menossa vasemmalle.
Pulloja joudun aina kokeilemaan, kumpaan suuntaan aukeaa. Sama ruuvien jne kanssa ja vuosi toisensa jälkeen vahingossa kiristän kun yritän avata. Purkkejakin usein yritän avata väärään suntaan ja ihmettelen miten tämä on näin kireä.
Oppimisvaikeuksia ei ole ollut kirjoittamisen ja lukemisen kanssa, mutta kaikki mikä vaatii käden ja silmän koordinaatiota epäonnistuu varmasti.
Mikä mielenhäiriö minulla oikein on???
Kommentit (109)
Mulla vasen ja oikea sekoavat, mutta yliopistosta on silti maisteritutkinto. Pitkän matikan kirjoitin ja äidinkielestä ja reaalista eximiat. Olen tosi hyvä suunnistuksessa. En eksy helposti. Pystyn kääntelemään esineitä helposti mielessäni ja olen erittäin kätevä käsistäni. Ikean huonekalut ovat koossa hetkessä, vaikka olen nainen.
En osaa sanoa miksi vasen ja oikea sekoavat. Minun pitää siis aina vähän miettiä, kumpi on vasen ja kumpi oikea. Johtuuko siitä, että teen asioita paljon molemmilla käsillä?
Ite muistan siitä että oikea on oikean käden(eli sen jonka kautta teen kaiken) puolella. Pitäskö se muka jotenkin muuten hahmottaa? 😁
sta ja määräsi leikkaukseen. kuitenkin oli oikea kun tutkittiin. ja sit operoitiin
Vierailija kirjoitti:
Tuollainen ap:n mainitsema asia on sellainen, ettei sillä ole mitään tekemistä koulutuksen kanssa.
Yliopistosta tulee näinä päivinä putkessa erilaisia maistereita sun muita, humanistisille aloille, filosiaan kielta ja muiden aloille. Valtitieteisiin jne.
Ap:n kertomalla on merkitystä vain jos on opiskellut, teknillisellä tai lääketieteessä tai muulla sellaisella alalla.
Ja tälläine oikean ja vasemamman erottamiskyvyn puutteliisuus olisi aivan varmasti noilla aloilla tullut esiin jo ajat sitten.
Joten aivan p#rseestä koko aloitus. Ääliön trollailijan tekemä.
Täällä oikean ja vasemman hahmotushäiriöstä kärsivä tuleva tekniikan tohtori.
Ei hirveesti ole opintoja hidastanut vaikka joidenkin juttujen hahmottamiseen jotain jippoja onkin pitänyt kehitellä. Edes autolla ajoa ei haittaa, jos vänkäri osoittaa mihin pitää kääntyä ohjeita antaessaan.
Miten diplomi-insinööri voisi piirtää ja hahmottaa ja suunitella vaativia koneenosia, siltoja, lääketieteellisiä, kirurgiaan käytettäviä välineitä ja muita kohteita, jos hän ei erottaisi vasempaa ja oikeaa.
Ei mitenkään eikä koskaan.
Sama lääkäreillä, jos hän ei erota noita asioita potilaasta, oli potilas sitten miten päin tahansa hän ei koskaan kykene suorittamaan lääkärin tutkintoa.
Sama kirurgilla, jos ei tuota erota, niin aivokirurgi tai kukaan mukaan kirurgi pystyy leikkaamaan ja viiltämään haavan potilaalle just. oikeaan kohtaan.
Tämä on älykkyyskysymys.
Kieliä voi opiskella ja saada tutkinnon vähemmälläkin älykkeedellä, kuin vain perselihakset jaksaa istua ja opetella asiat ulkoa. Ei siihen mitään kummempaa älykkyyttä tarvita.
Näin on myös kasvatus-valtio ja muissa tieteissä.
Akateemisuus ja yliopiston käynti ei ole mikään osoitus hyvästä älykkyydestä.
Se on osoitus normaalista älykkyydestä, sitkeydestä, oppimisenhalusta ja voimaakkaasta motivaatioista päätyä ammatiin ja alalle johon haluaa.
Vierailija kirjoitti:
Ikean huonekalut ovat koossa hetkessä, vaikka olen nainen.
Öö wtf, "vautsi", oletpa ihme naiseksi??
Mulla on vähän samaa. Autolla ajaessa joudun hokemaan navigaattorin neuvoessa "vasen, vasen, vasen" ja aktiivisesti miettimään kumpi suunta se on. Opin ruuvihomman noin 30-vuotiaana muistisäännöstä "righty tighty, lefty loosey".
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuollainen ap:n mainitsema asia on sellainen, ettei sillä ole mitään tekemistä koulutuksen kanssa.
Yliopistosta tulee näinä päivinä putkessa erilaisia maistereita sun muita, humanistisille aloille, filosiaan kielta ja muiden aloille. Valtitieteisiin jne.
Ap:n kertomalla on merkitystä vain jos on opiskellut, teknillisellä tai lääketieteessä tai muulla sellaisella alalla.
Ja tälläine oikean ja vasemamman erottamiskyvyn puutteliisuus olisi aivan varmasti noilla aloilla tullut esiin jo ajat sitten.
Joten aivan p#rseestä koko aloitus. Ääliön trollailijan tekemä.
Täällä oikean ja vasemman hahmotushäiriöstä kärsivä tuleva tekniikan tohtori.
No tekniikan tohtori, millaisissa työtehtävissä olet ollut. Vai oletko ollut työelämässä ollenkaan?
Mikäli olet aina saanut ja voinut työskennellä vain sellaisissa tehtävissä, joissa hahmotusta ja yleensä perspektiivistä ajattelua ei ole tarvittu, niin sehän on kohdallasi aivan ok juttu.
Teknillisäkin aloilla opiskelleet ihmset päätyvät mitä erilaisimpiin työtehtäviin.
Eihän kaikista tulee suunnitteluinsinöörejä eikä muutenkaan luovia ihmisiä. Joistakin tulee kunnanjohtajia ja päälliköitä firmoihin, koska heillä on kykyjä ja monipuolisen ajattelun taito, sekä kyky ratkaista ongelmia.
Mutta hahmotushäiriöinen insinööri ei todellakaan kykene siihen, mihin kykenee normaali insinööri suunnitelluhommissa.
Ei hirveesti ole opintoja hidastanut vaikka joidenkin juttujen hahmottamiseen jotain jippoja onkin pitänyt kehitellä. Edes autolla ajoa ei haittaa, jos vänkäri osoittaa mihin pitää kääntyä ohjeita antaessaan.
Vierailija kirjoitti:
Olen dosentti ja kansainvälisesti tunnustettu huippututkija, jolla on sama vika. Ei liity älykkyyteen.
Kansainväinen huippututkija ja oikein dosentti Vauva-palstalla....Joopa joo taas.::)) Jopa iltasadun kerroit::))
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä olen erittäin kätevä käsistäni, mutta oikea ja vasen ovat pienestä pitäen olleet muistisääntöjen takana. Nyt viisikymppisenä olen huomannut, että oikea ja vasen alkavat tulla mieleen automaattisesti. Nytkin kuitenkin niin, että minun on nähtävä sieluni silmillä oikea käsi ja vasen käsi, muuten on liian abstraktia. Oikeaa jalkaa en edelleenkään muista, mutta "vasen, vasen, vasen kaks kolme" auttaa päättelemisessä.
t. FM
Ei tuo nyt erityisen automaattiselta kuulosta, vaikka kiva tietysti, että ikä on tuonut paremmat selviytymiskeinot. Joillekin ihmisille se tulee ihan luonnostaan, eli he koko ajan tietää missä on oikea ja missä vasen. Ihan niinkuin sinun ei tarvitse miettiä onko joku väri sininen vai punainen, se on jompikumpi, ellei se ole siltä väliltä eli violetti, mutta siis että et tarvitse mitään systeemejä värien muistamiseen.
On se muuttunut automaattiseksi. Osaan ihan suoralta kädeltä sanoa, kumpi on oikea ja vasen käsi. Sen mukana tulevat laajemmat näkymät samalla sekunnilla. Opittu on, mutta hyvin hitaasti.
Analogiasi ei toimi. Sininen ja punainen käsitteinä ja sanoina ovat käytössä lapsesta asti, aivan jatkuvasti ja joka päivä. Oikea ja vasen tulevat kieleen vasta paljon myöhemmin, ja ne on opeteltava erikseen. Oikea ja vasen ovat myös väreihin verrattuina hyvin abstrakteja asioita.
Vierailija kirjoitti:
Mulla vasen ja oikea sekoavat, mutta yliopistosta on silti maisteritutkinto. Pitkän matikan kirjoitin ja äidinkielestä ja reaalista eximiat. Olen tosi hyvä suunnistuksessa. En eksy helposti. Pystyn kääntelemään esineitä helposti mielessäni ja olen erittäin kätevä käsistäni. Ikean huonekalut ovat koossa hetkessä, vaikka olen nainen.
En osaa sanoa miksi vasen ja oikea sekoavat. Minun pitää siis aina vähän miettiä, kumpi on vasen ja kumpi oikea. Johtuuko siitä, että teen asioita paljon molemmilla käsillä?
Minä en usko myöskään, että liittyisi mitenkään lukihäiriöön tai johonkin perushahmotushäiriöön. Itse olen lukenut viisivuotiaasta ja todella hyvin. Olen hyvä kartanlukija ja hahmotuspeleissä hyvä. Teen mielelläni käsillä kaikenlaista ja maalaan tauluja. Vasen ja oikea vain täytyy ensin ajatella. Ei tule selkäytimestä.
Vierailija kirjoitti:
Ehkäpä olemme kohdistaneet voimavaramme muihin asioihin ...
T: Samanlaisten asioiden kanssa painiskeleva proffa, oikein hyvä omalla alallaan
YHä paranee, "proffakin" sattumalta vauvailemassa..
Kannnattaa laittaa stana hätävilkkupäälle kun käääntyy niin on paljn enemmän miettimisaikaa jos on hidas sytytys. Se vaaan voi olla siinä vaiheeessa kun aletaan lyömään seteleitä pöytään niiin kannattaa vaaan leikkiä vaaan stanan hullua niin ettei kenellläkään voi olla mitäään intressejä hankkia elantoaaan mistäään missä käytäisiin edes mitäään normaalia kahvipöytäkeskustelua missäään ihan täyysin vapautettu jostaiiin perseenmuotoiselta planeeetalta suoraaan h hetkeeen.
Vierailija kirjoitti:
Miten diplomi-insinööri voisi piirtää ja hahmottaa ja suunitella vaativia koneenosia, siltoja, lääketieteellisiä, kirurgiaan käytettäviä välineitä ja muita kohteita, jos hän ei erottaisi vasempaa ja oikeaa.
Ei mitenkään eikä koskaan.
Sama lääkäreillä, jos hän ei erota noita asioita potilaasta, oli potilas sitten miten päin tahansa hän ei koskaan kykene suorittamaan lääkärin tutkintoa.
Sama kirurgilla, jos ei tuota erota, niin aivokirurgi tai kukaan mukaan kirurgi pystyy leikkaamaan ja viiltämään haavan potilaalle just. oikeaan kohtaan.
Tämä on älykkyyskysymys.
Kieliä voi opiskella ja saada tutkinnon vähemmälläkin älykkeedellä, kuin vain perselihakset jaksaa istua ja opetella asiat ulkoa. Ei siihen mitään kummempaa älykkyyttä tarvita.
Näin on myös kasvatus-valtio ja muissa tieteissä.
Akateemisuus ja yliopiston käynti ei ole mikään osoitus hyvästä älykkyydestä.
Se on osoitus normaalista älykkyydestä, sitkeydestä, oppimisenhalusta ja voimaakkaasta motivaatioista päätyä ammatiin ja alalle johon haluaa.
Oletetaanpa, että sinä lähdet nyt siitä sohvalta keittiöön laittamaan itsellesi voileipää. Ajatteletko sanoilla, että tästä minä käännyn vasemmalle, valokatkaisija on tuossa yläoikealla ja jääkaapissa on kahva oikeakätisten puolella? Vai osaatko laittaa voileipäsi ilman suuntimaa?
Vierailija kirjoitti:
Miten diplomi-insinööri voisi piirtää ja hahmottaa ja suunitella vaativia koneenosia, siltoja, lääketieteellisiä, kirurgiaan käytettäviä välineitä ja muita kohteita, jos hän ei erottaisi vasempaa ja oikeaa.
Ei mitenkään eikä koskaan.
Sama lääkäreillä, jos hän ei erota noita asioita potilaasta, oli potilas sitten miten päin tahansa hän ei koskaan kykene suorittamaan lääkärin tutkintoa.
Sama kirurgilla, jos ei tuota erota, niin aivokirurgi tai kukaan mukaan kirurgi pystyy leikkaamaan ja viiltämään haavan potilaalle just. oikeaan kohtaan.
Tämä on älykkyyskysymys.
Kieliä voi opiskella ja saada tutkinnon vähemmälläkin älykkeedellä, kuin vain perselihakset jaksaa istua ja opetella asiat ulkoa. Ei siihen mitään kummempaa älykkyyttä tarvita.
Näin on myös kasvatus-valtio ja muissa tieteissä.
Akateemisuus ja yliopiston käynti ei ole mikään osoitus hyvästä älykkyydestä.
Se on osoitus normaalista älykkyydestä, sitkeydestä, oppimisenhalusta ja voimaakkaasta motivaatioista päätyä ammatiin ja alalle johon haluaa.
Aivan hiukkasen ihmettelen tuon kommentoijan saamia alapeikkuja.
Totuushan on kuitenkin aina se, että kaikkiin opiskeluihin ja ammatteihin ei tarvita yhtään mitään erikoista ihmistä, osaamista tai älykkyytä.
Jos on kyennyt käymään lukion ja saanut siitä päästötodistuksen, niin on aivan varmasti normaali älyinen ihminen.
Mutta totuus on se, että eri ammateissa tarvitaan älykkyyttä enemmän kuin muissa ammateissa.
Kielten opettajaksi voi opiskella ylioppilas pohjalla, ja saa aivan varmasti tutkinnon läpi, jos on tarpeeksi ahkera ja käy ulkomaan harjoittelun kielissä ja läpäisee opettajan kokeen.
Siihen ei tarvita mitään kummempaa luovuutta.
Toisin on teknisillä aloilla ja lääketieteessä.
Sieltä ne tulevat ne suuret innovaatiot, joilla on merkitystä joskus ja useinkin myös maailmanlaajuisesti.
Ja nämä innovaatiot tulevat vain ja ainoastaaan ihmisiltä joilla niin kirkkaat ja monipuoliset ja älykkäät aivot, että he pystyvä suunnittelemaan ja keksimään sellaisia asioita, joita ei koskaan aikaisemmin ole ollut edes olemassa.
Juuri tätä se on se insinööri osaaminen ja lääketieteen tutkijoiden keksinnöt.
Mulla on tämä sama, ja itä ja länsi menee sekaisin.
Vierailija kirjoitti:
Ehkäpä olemme kohdistaneet voimavaramme muihin asioihin ...
T: Samanlaisten asioiden kanssa painiskeleva proffa, oikein hyvä omalla alallaan
Ei ole kyse voimavarojen kohdistamisesta, vaan siitä, että asiaa hoitava "palikka" on vaurioitunut jollain tavoin.
Vierailija kirjoitti:
Kannnattaa laittaa stana hätävilkkupäälle kun käääntyy niin on paljn enemmän miettimisaikaa jos on hidas sytytys. Se vaaan voi olla siinä vaiheeessa kun aletaan lyömään seteleitä pöytään niiin kannattaa vaaan leikkiä vaaan stanan hullua niin ettei kenellläkään voi olla mitäään intressejä hankkia elantoaaan mistäään missä käytäisiin edes mitäään normaalia kahvipöytäkeskustelua missäään ihan täyysin vapautettu jostaiiin perseenmuotoiselta planeeetalta suoraaan h hetkeeen.
Luuleee olevansa joku ruudin keksijä ja pamahtaaa juuri siihen paikkaaan ja sitten maalarinteipillä sdiotaan kiinni ja tehdään päivän hyvä työ. Niiin kovaaa lääketieteeellinen sankari etttä ansaitsee nobelin palkinnon.
Mulla on taas ongelmana joku ihmeellinen sokeus. Joku ketsuppipullo saattaa olla suoraan nenäni edessä, mutta jostain kumman syystä en vaan näe sitä ja saatan kysyä missä ketsuppi on ja joku vastaa "Ihan siinä sun nenän edessä" ja olen ihmeissäni kun en sitä näe. Vasta sit näen jos sitä osoitetaan mulle että "Tässä!". Ja ketsuppipullo on pelkkä esimerkki, ihan satunnaisten esineiden kanssa käy näin kun en kai osaa kohdistaa katsettani niin että se etsisi laajemmalta alueelta vaan jään tuijottamaan jotain ihan epärelevanttia.
Tuollainen ap:n mainitsema asia on sellainen, ettei sillä ole mitään tekemistä koulutuksen kanssa.
Yliopistosta tulee näinä päivinä putkessa erilaisia maistereita sun muita, humanistisille aloille, filosiaan kielta ja muiden aloille. Valtitieteisiin jne.
Ap:n kertomalla on merkitystä vain jos on opiskellut, teknillisellä tai lääketieteessä tai muulla sellaisella alalla.
Ja tälläine oikean ja vasemamman erottamiskyvyn puutteliisuus olisi aivan varmasti noilla aloilla tullut esiin jo ajat sitten.
Joten aivan p#rseestä koko aloitus. Ääliön trollailijan tekemä.