Lue keskustelun säännöt.
Olen akateeminen yliopistoihminen, mutta sekoitan oikean ja vasemman...
12.04.2021 |
...enkä opi vuosien harjoittelunkaan jälkeen sitä, kumpaan suuntaan esim. ruuvi tai mutteri aukeaa.
Autoa ajaessa jos minulle neuvotaan että seuraavasta risteyksestä vasemmalle, niin laitan vilkun oikealle ja lähden oikealle ja ihan kuvittelen olevani menossa vasemmalle.
Pulloja joudun aina kokeilemaan, kumpaan suuntaan aukeaa. Sama ruuvien jne kanssa ja vuosi toisensa jälkeen vahingossa kiristän kun yritän avata. Purkkejakin usein yritän avata väärään suntaan ja ihmettelen miten tämä on näin kireä.
Oppimisvaikeuksia ei ole ollut kirjoittamisen ja lukemisen kanssa, mutta kaikki mikä vaatii käden ja silmän koordinaatiota epäonnistuu varmasti.
Mikä mielenhäiriö minulla oikein on???
Kommentit (109)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten diplomi-insinööri voisi piirtää ja hahmottaa ja suunitella vaativia koneenosia, siltoja, lääketieteellisiä, kirurgiaan käytettäviä välineitä ja muita kohteita, jos hän ei erottaisi vasempaa ja oikeaa.
Ei mitenkään eikä koskaan.
Sama lääkäreillä, jos hän ei erota noita asioita potilaasta, oli potilas sitten miten päin tahansa hän ei koskaan kykene suorittamaan lääkärin tutkintoa.
Sama kirurgilla, jos ei tuota erota, niin aivokirurgi tai kukaan mukaan kirurgi pystyy leikkaamaan ja viiltämään haavan potilaalle just. oikeaan kohtaan.
Tämä on älykkyyskysymys.
Kieliä voi opiskella ja saada tutkinnon vähemmälläkin älykkeedellä, kuin vain perselihakset jaksaa istua ja opetella asiat ulkoa. Ei siihen mitään kummempaa älykkyyttä tarvita.
Näin on myös kasvatus-valtio ja muissa tieteissä.
Akateemisuus ja yliopiston käynti ei ole mikään osoitus hyvästä älykkyydestä.
Se on osoitus normaalista älykkyydestä, sitkeydestä, oppimisenhalusta ja voimaakkaasta motivaatioista päätyä ammatiin ja alalle johon haluaa.
Aivan hiukkasen ihmettelen tuon kommentoijan saamia alapeikkuja.
Totuushan on kuitenkin aina se, että kaikkiin opiskeluihin ja ammatteihin ei tarvita yhtään mitään erikoista ihmistä, osaamista tai älykkyytä.
Jos on kyennyt käymään lukion ja saanut siitä päästötodistuksen, niin on aivan varmasti normaali älyinen ihminen.
Mutta totuus on se, että eri ammateissa tarvitaan älykkyyttä enemmän kuin muissa ammateissa.
Kielten opettajaksi voi opiskella ylioppilas pohjalla, ja saa aivan varmasti tutkinnon läpi, jos on tarpeeksi ahkera ja käy ulkomaan harjoittelun kielissä ja läpäisee opettajan kokeen.
Siihen ei tarvita mitään kummempaa luovuutta.
Toisin on teknisillä aloilla ja lääketieteessä.
Sieltä ne tulevat ne suuret innovaatiot, joilla on merkitystä joskus ja useinkin myös maailmanlaajuisesti.
Ja nämä innovaatiot tulevat vain ja ainoastaaan ihmisiltä joilla niin kirkkaat ja monipuoliset ja älykkäät aivot, että he pystyvä suunnittelemaan ja keksimään sellaisia asioita, joita ei koskaan aikaisemmin ole ollut edes olemassa.
Juuri tätä se on se insinööri osaaminen ja lääketieteen tutkijoiden keksinnöt.
Aivan hiukkasen paistaa läpi, että nämä ovat saman henkilön kirjoittamia. 😄
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Miten diplomi-insinööri voisi piirtää ja hahmottaa ja suunitella vaativia koneenosia, siltoja, lääketieteellisiä, kirurgiaan käytettäviä välineitä ja muita kohteita, jos hän ei erottaisi vasempaa ja oikeaa.
Ei mitenkään eikä koskaan.
Sama lääkäreillä, jos hän ei erota noita asioita potilaasta, oli potilas sitten miten päin tahansa hän ei koskaan kykene suorittamaan lääkärin tutkintoa.
Sama kirurgilla, jos ei tuota erota, niin aivokirurgi tai kukaan mukaan kirurgi pystyy leikkaamaan ja viiltämään haavan potilaalle just. oikeaan kohtaan.
Tämä on älykkyyskysymys.
Kieliä voi opiskella ja saada tutkinnon vähemmälläkin älykkeedellä, kuin vain perselihakset jaksaa istua ja opetella asiat ulkoa. Ei siihen mitään kummempaa älykkyyttä tarvita.
Näin on myös kasvatus-valtio ja muissa tieteissä.
Akateemisuus ja yliopiston käynti ei ole mikään osoitus hyvästä älykkyydestä.
Se on osoitus normaalista älykkyydestä, sitkeydestä, oppimisenhalusta ja voimaakkaasta motivaatioista päätyä ammatiin ja alalle johon haluaa.
Ei ole älykkyyskysymys. Erilaiset hahmotus- ja oppimisvaikeudet eivät liity älykkyyteen vaan niiden pohjalla on neurobiologisia prosesseja, joille ei vaan voi mitään. Esim. dysfaatikolle sanojen päähän jääminen voi olla erittäin vaikeaa, mutta vaikeista matemaattisista pulmista selviytyminen ei tuota mitään vaikeuksia. Tai dyskalkulia aiheuttaa ylitsepääsemättömiä vaikeuksia matematiikassa, mutta uusien kielien oppiminen sujuu tuosta vain ja ihminen voi olla verbaalisesti todella lahjakas. Kaikki hahmotusvaikeudet tutkitaan niin, että älykkyys tutkitaan samalla ettei kyse ole esim. lievästä kehitysvammasta. On erittäin taantunutta väittää, että olisi vain älykkyydestä tai sen puutteesta kysymys kun tutkimustulokset antavat ihan erilaista tietoa.
T. Asioiden kanssa päivittäin painiva erityisopettaja
Vierailija kirjoitti:
Mulla on taas ongelmana joku ihmeellinen sokeus. Joku ketsuppipullo saattaa olla suoraan nenäni edessä, mutta jostain kumman syystä en vaan näe sitä ja saatan kysyä missä ketsuppi on ja joku vastaa "Ihan siinä sun nenän edessä" ja olen ihmeissäni kun en sitä näe. Vasta sit näen jos sitä osoitetaan mulle että "Tässä!". Ja ketsuppipullo on pelkkä esimerkki, ihan satunnaisten esineiden kanssa käy näin kun en kai osaa kohdistaa katsettani niin että se etsisi laajemmalta alueelta vaan jään tuijottamaan jotain ihan epärelevanttia.
Ihan selvät dementiaoireet. Voi alkaa nuorenakin joillain!
Vierailija kirjoitti:
Miten diplomi-insinööri voisi piirtää ja hahmottaa ja suunitella vaativia koneenosia, siltoja, lääketieteellisiä, kirurgiaan käytettäviä välineitä ja muita kohteita, jos hän ei erottaisi vasempaa ja oikeaa.
Ei mitenkään eikä koskaan.
Sama lääkäreillä, jos hän ei erota noita asioita potilaasta, oli potilas sitten miten päin tahansa hän ei koskaan kykene suorittamaan lääkärin tutkintoa.
Sama kirurgilla, jos ei tuota erota, niin aivokirurgi tai kukaan mukaan kirurgi pystyy leikkaamaan ja viiltämään haavan potilaalle just. oikeaan kohtaan.
Tämä on älykkyyskysymys.
Kieliä voi opiskella ja saada tutkinnon vähemmälläkin älykkeedellä, kuin vain perselihakset jaksaa istua ja opetella asiat ulkoa. Ei siihen mitään kummempaa älykkyyttä tarvita.
Näin on myös kasvatus-valtio ja muissa tieteissä.
Akateemisuus ja yliopiston käynti ei ole mikään osoitus hyvästä älykkyydestä.
Se on osoitus normaalista älykkyydestä, sitkeydestä, oppimisenhalusta ja voimaakkaasta motivaatioista päätyä ammatiin ja alalle johon haluaa.
Itseasiassa kyllä lääkärikin voi sotkea oikean ja vasemman. Mulla oli vasen olkapää jotenkin kipeä ja kuin sijoiltaan ja lääkäri sitä tutki ja pyöritteli ja sitten oli kirjoittanut kantaan että oikea olkapää kipeä :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mulla on taas ongelmana joku ihmeellinen sokeus. Joku ketsuppipullo saattaa olla suoraan nenäni edessä, mutta jostain kumman syystä en vaan näe sitä ja saatan kysyä missä ketsuppi on ja joku vastaa "Ihan siinä sun nenän edessä" ja olen ihmeissäni kun en sitä näe. Vasta sit näen jos sitä osoitetaan mulle että "Tässä!". Ja ketsuppipullo on pelkkä esimerkki, ihan satunnaisten esineiden kanssa käy näin kun en kai osaa kohdistaa katsettani niin että se etsisi laajemmalta alueelta vaan jään tuijottamaan jotain ihan epärelevanttia.
Ihan sama juttu! Äitini vakiolause oli lapsena, että "ota silmä käteen ja katso!" Elikkä en näe myöskään esineitä, vaikka pitäisi olla kyllä ihan näkökentässä. Helposti tulee jotenkin tyhmä olo! Olen likinäköinen ja karsastustakin on, mutta en usko asian liittyvän näkökykyyn. Osaan kuitenkin tehdä tarkkuutta tarvitsettavia juttuja erittäin hyvin! Lisäksi siis tämä oikea ja vasen ongelma!!
Ite jouduin kans miettimään nuorempana aina kumpi on vasen ja kumpi oikea. Nyt nelikymppisenä jo hallitsen. En myöskään ikinä opi väli-ilmansuuntia suomeksi. Englanniksi osaan ne, mutta suomeksi en vaikka olen opetellut sen sata kertaa. Itsekin olen suorittanut silti yliopistotutkinnon. En onneksi maantieteestä ;)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mulla on taas ongelmana joku ihmeellinen sokeus. Joku ketsuppipullo saattaa olla suoraan nenäni edessä, mutta jostain kumman syystä en vaan näe sitä ja saatan kysyä missä ketsuppi on ja joku vastaa "Ihan siinä sun nenän edessä" ja olen ihmeissäni kun en sitä näe. Vasta sit näen jos sitä osoitetaan mulle että "Tässä!". Ja ketsuppipullo on pelkkä esimerkki, ihan satunnaisten esineiden kanssa käy näin kun en kai osaa kohdistaa katsettani niin että se etsisi laajemmalta alueelta vaan jään tuijottamaan jotain ihan epärelevanttia.
Tuota sattuu välillä. Sitä etsii tavaraa ja jostain syystä ohittaa sen kuitenkin katseellaan. Olisiko kyse siitä, että ajatukset ovat loppujen lopuksi muualla kuin siinä tavarassa mitä etsii? Vähän sama kuin silloin, kun menee huoneeseen jotain tekemään ja samalla miettii muita asioita. Siellä huoneessa sitten pysähtyykin ja jää miettimään miksi alun perin edes tuli sinne.
Vierailija kirjoitti:
Ite jouduin kans miettimään nuorempana aina kumpi on vasen ja kumpi oikea. Nyt nelikymppisenä jo hallitsen. En myöskään ikinä opi väli-ilmansuuntia suomeksi. Englanniksi osaan ne, mutta suomeksi en vaikka olen opetellut sen sata kertaa. Itsekin olen suorittanut silti yliopistotutkinnon. En onneksi maantieteestä ;)
Minä taas osaan kyllä väli-ilmansuunnat sanoina ihan sujuvasti, mutta joudun heittämään ne ensin mielessäni paikalleen ennen kuin muistan missä se kaakko tai luode nyt olikaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Joku jo vinkkasikin tehokkaan muistisäännön. Kerrankin naapurimaasta on oikeasti hyötyä! V(asen)olvO(ikea). On muuten ainoa muistisääntö, jonka olen joutunut opettelemaan.
En myöskään osaa suoralta kädeltä sanoa, mihin suuntaan ruuvia pitää vääntää auki ja kiinni, tai vesihanaa.
Ihan vain konetekniikan dippainssi olen, ja erityisen vahvana alana 3D-mallinnus ;-D Olen myös erittäin hyvä suunnistamaan, kunhan ei käytetä termejä oikea/vasen. Hahmotan etäisyydet helposti kartasta, mittakaavat ovat simppeleitä. Ilmansuunnat opin helposti, ne ovat loogisia (myös väli-ilmansuunnat, vihjeenä niiden kanssa kamppaileville, että L-alkuiset ovat kaikki samalla suunnalla). Olen myös kielellisesti lahjakas (en todellakaan päntännyt kirjoittaakseni englannista ällän). Taiteellisuutta minusta ei löydy, mutta mekaanisesti osaan lukea nuotteja ja soittaa useampaa soitinta - tulkinta puuttuu kuitenkin. Musiikkihan on pelkkää matematiikkaa, kunnes päästään siihen tulkintaan.
Suosittelen aloittajaa, sekä muitakin samankaltaisista oireista kärsiviä hakeutumaan muistitesteihin mahdollisimman pian. Alkavaan dementiaan on saatavilla apua, mikäli sairaus todetaan jo alkuvaiheessaan.
terv. lääkäri
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Täällä jotkut selkeästi luulevat, että emme tietäisi tai erottaisi vasenta ja oikeaa. Ei, vaan jos joku sanoo, että käänny vasemmalle, niin kestää sekunti, kun mietimme kumpi suunta se on. Tämä ei siis todellakaan vaikuta selviämiseen lääkärin, kirurgin tai insinöörin ammatissa, koska itselleni hahmottaminen helppoa ja visuaalinen älykkyys korkea. Mulla on esim. valokuvamuisti ja suunnistus helppoa. Lapsena jouduin rankkaan lumisateeseen ystävieni kanssa järvenjäällä. Näimme metrin eteemme ja minä toin meidät kotiin sieltä, koska mulla suuntavaisto ei kadonnut.
Tälläiset oikean ja vasemman sotkevat tumpelot ovat vaaraksi liikenteessä. Ajoluvat pois vaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten diplomi-insinööri voisi piirtää ja hahmottaa ja suunitella vaativia koneenosia, siltoja, lääketieteellisiä, kirurgiaan käytettäviä välineitä ja muita kohteita, jos hän ei erottaisi vasempaa ja oikeaa.
Ei mitenkään eikä koskaan.
Sama lääkäreillä, jos hän ei erota noita asioita potilaasta, oli potilas sitten miten päin tahansa hän ei koskaan kykene suorittamaan lääkärin tutkintoa.
Sama kirurgilla, jos ei tuota erota, niin aivokirurgi tai kukaan mukaan kirurgi pystyy leikkaamaan ja viiltämään haavan potilaalle just. oikeaan kohtaan.
Tämä on älykkyyskysymys.
Kieliä voi opiskella ja saada tutkinnon vähemmälläkin älykkeedellä, kuin vain perselihakset jaksaa istua ja opetella asiat ulkoa. Ei siihen mitään kummempaa älykkyyttä tarvita.
Näin on myös kasvatus-valtio ja muissa tieteissä.
Akateemisuus ja yliopiston käynti ei ole mikään osoitus hyvästä älykkyydestä.
Se on osoitus normaalista älykkyydestä, sitkeydestä, oppimisenhalusta ja voimaakkaasta motivaatioista päätyä ammatiin ja alalle johon haluaa.
Aivan hiukkasen ihmettelen tuon kommentoijan saamia alapeikkuja.
Totuushan on kuitenkin aina se, että kaikkiin opiskeluihin ja ammatteihin ei tarvita yhtään mitään erikoista ihmistä, osaamista tai älykkyytä.
Jos on kyennyt käymään lukion ja saanut siitä päästötodistuksen, niin on aivan varmasti normaali älyinen ihminen.
Mutta totuus on se, että eri ammateissa tarvitaan älykkyyttä enemmän kuin muissa ammateissa.
Kielten opettajaksi voi opiskella ylioppilas pohjalla, ja saa aivan varmasti tutkinnon läpi, jos on tarpeeksi ahkera ja käy ulkomaan harjoittelun kielissä ja läpäisee opettajan kokeen.
Siihen ei tarvita mitään kummempaa luovuutta.
Toisin on teknisillä aloilla ja lääketieteessä.
Sieltä ne tulevat ne suuret innovaatiot, joilla on merkitystä joskus ja useinkin myös maailmanlaajuisesti.
Ja nämä innovaatiot tulevat vain ja ainoastaaan ihmisiltä joilla niin kirkkaat ja monipuoliset ja älykkäät aivot, että he pystyvä suunnittelemaan ja keksimään sellaisia asioita, joita ei koskaan aikaisemmin ole ollut edes olemassa.
Juuri tätä se on se insinööri osaaminen ja lääketieteen tutkijoiden keksinnöt.
Elä höpsi.
Vierailija kirjoitti:
Suosittelen aloittajaa, sekä muitakin samankaltaisista oireista kärsiviä hakeutumaan muistitesteihin mahdollisimman pian. Alkavaan dementiaan on saatavilla apua, mikäli sairaus todetaan jo alkuvaiheessaan.
terv. lääkäri
Höpö, höpö. Olet korkeintaan lähihoitaja. Eikä todellakaan ole dementian oire.
Vierailija kirjoitti:
Täällä jotkut selkeästi luulevat, että emme tietäisi tai erottaisi vasenta ja oikeaa. Ei, vaan jos joku sanoo, että käänny vasemmalle, niin kestää sekunti, kun mietimme kumpi suunta se on. Tämä ei siis todellakaan vaikuta selviämiseen lääkärin, kirurgin tai insinöörin ammatissa, koska itselleni hahmottaminen helppoa ja visuaalinen älykkyys korkea. Mulla on esim. valokuvamuisti ja suunnistus helppoa. Lapsena jouduin rankkaan lumisateeseen ystävieni kanssa järvenjäällä. Näimme metrin eteemme ja minä toin meidät kotiin sieltä, koska mulla suuntavaisto ei kadonnut.
Tämä. Ihan hyvin selviää kääntymisistä ja muista, mutta asia ei tule automaattisesti selkäytimestä, vaan menee aivojen kautta.
Kuvitelkaa ajavanne Volvoa ja aina kun pitää miettiä vasemman ja oikean eroa, vilkaisette rattiin, jossa lukee auton merkki. V on vasemmalla ja O oikealla.
Tuli ihan exäni mieleen. Jos sanoin että käänny vasemmalle niin eikö se perkele kääntyny oikealle.
M51
Vierailija kirjoitti:
Olin lapsena vasenkätinen ja äiti pakotti oikeakätiseksi, sillä hänen veljeään oli opettaja koulussa asiasta kiusannut! Vasenkätiset ovat paholaisesta tms. No, kouluun mennessä olin sitten oikeakätinen, joka ei hahmota oikeaa ja vasenta! Tanssiminen ja ryhmäliikunta aivan tuskaa! Vältän näitä!! Leikkaan leipää vieläkin vasemmalla ja pidän juomalasin vasemmalla puolen. Juurikin autolla ajaminen ohjeiden mukaan todella vaikeaa. Joudun joka kerta kovasti miettimään kumpi on oikea ja kumpi vasen. Uskomattoman paljon vaikeuttaa elämää ja olen siis on jo 50+. Mietin kovasti, saanko vasenkätisen lapsen ja niinhän siinä kävi. Ei tullut mieleenkään häntä pakottaa oikeakätiseksi! Niin ja akateeminen loppututkinto löytyy! Olen tosi nopea lukija ja pidän kovasti lukemisesta.
Vähän sama täällä, mutta isosisko pakotti oikeakätiseksi. En tänä päivänäkään ymmärrä miten vanhempani ovat antaneet isosiskoni pomotella tällä tavalla. Vanhemmat ovat vanhemmat, eikä vanhin sisko tai veli, prkl. Vain pitkän terapian avulla olen päässyt tuosta hullusta eroon ja nyt hän jatkaa sitä pomottelua omilla lapsilla.
Sanoin vain, että olen kätevä käsistäni. Eli ei vaikuta ainakaan kätevyyteen. Kokosin lapsille kerrossängyn ja terassille pihakeinun. Ompelen lapsille itse myös vaatteita: paitoja, housuja, mekkoja, pipoja. Teen hienoja kakkuja, virkkaan huiveja, kudon villasukkia ja villapaitoja. Olen rakennellut pienelektroniikkalaitteita ja tehnyt itse puusta huonekaluja. Maalaan seinät, vaihdan keittiön silikonit. Kelpaako?