Oliiko sinun pappasi mistä päin ja missä sodissa?

Molemmat Lapista. Toinen talvi ja jatkosodan lähettinä rintamalla. Havoittumisen jälkeen sotavankienvartijana vuoden ja sen jälkeen vielä puoleksi vuodeksi rintamalle. Ja jostain syystä myös lapinsotaan osallistui. Toinen oli autonkuljettana/ambulanssikuskina jatkosodan ajan, joskus kännissä itki näkemäänsä.

Minun vaarini oli kuularuikun sarvissa Kalevan kankaalla. Niitti vihollista konekiväärillä. Tähtäsi vyön korkeudella ja ampui piippu punaisena vihollista.

Siitä sitten talvi- ja jatkosotaan.

Saigonista ja oli kuin olikin Vietnamin sodassa.

Toinen oli liian nuori sotimaan. Toinen menetti jalan jatkosodassa. Molemmat pohjoisesta.

Minun viesti moderoidaan eli kirjoitan uuden, koska tavan mukaan ei julkaista.Syytä en todellakaan tiedä.

Oulun läänin alueelta ja taisteli Rukajärvellä. 

Kymenlaaksosta, lääkintämiehenä talvisodassa ja jatkosodassa.

Olen 50-vuotias ja isäni oli jatkosodassa. Hän oli tykkimiehenä ja oli hämäläinen.

Isäni isä oli punakaartissa,väkisten vietiin kun oli ajelemassa hevosellaan jauhokuormankanssa kotiin.

Suodenniemellä.Selvisi onneksi vankileiriltä,mutta eli vain 50-vuotiaaksi.Yleiskunto oli heikentynyt.

Toinen vaari olisi kans joutunut,häntä ja veljiänsä etsittiin,mutta pystyivät piilottelemaan kunnes pahimmat agitaattorit katosivat paikkakunnalta.

Ei lähtenyt myöskään toiselle puolelle vaikka valkosmielisempi oli.Ei tahtonut tappaa ketään,halusi rauhaa.

Viipurissa,mlk.

toinen pappa joutui sotaan, oli marsalkka arvoltaan. Sittemmin jo delannut.

Molemmat papat oli Räisälästä. Outo yhteensattuma. Kumpikaan mummoni ei ole Räisälästä.

Äidin isä kuoli kauan ennen kuin synnyin, mutta olen nähnyt siitä kuvan armeijan vaatteissa, että kaipa se sodassa oli. Se pappa jonka muistan, ei sotajuttuja puhunut, olin "papan tyttö" ja vasta 5v kun se kuoli. Mutta muistan silti sen miten kävelin papan huonetta kohti vanhustentalossa ja sieltä kuului iloisesti "Sieltä se papan tyttö tulloo". 

Sodassa sekin on ollut ja varmaan jäi ikuiset traumat, koska oli kova juomaan ja kai väkivaltainenkin, sitten loppuelämänsä kun evakossa lopulta asettuivat Länsi-Suomeen, sio perhe. isäni sitten peri samat viat isältään, oli ollut perheen musta lammas jota aina syytettiin ja lyötiinkin, vaikka oli kaiketi kiltein kymmenestä. Ja minä perin sitten viat taas isältäni, että minunkin alkoholin suurkulutus ja mt-ongelmat johtuvat sota-ajasta, jos vetää mutkia suoriksi. Onneksi sentään olen nainen, enkä ole naimisissa, niin en hakkaa puolisoa kun jää putki päälle.

Äidin isä osallistui sksällissotaan Tampereella.

Isän isä ei osallistunut, koska Turuss ei taistelu ollut.

Vierailija kirjoitti:

Isäni isä oli punakaartissa,väkisten vietiin kun oli ajelemassa hevosellaan jauhokuormankanssa kotiin.

Suodenniemellä.Selvisi onneksi vankileiriltä,mutta eli vain 50-vuotiaaksi.Yleiskunto oli heikentynyt.

Toinen vaari olisi kans joutunut,häntä ja veljiänsä etsittiin,mutta pystyivät piilottelemaan kunnes pahimmat agitaattorit katosivat paikkakunnalta.

Ei lähtenyt myöskään toiselle puolelle vaikka valkosmielisempi oli.Ei tahtonut tappaa ketään,halusi rauhaa.

Viipurissa,mlk.

Mun isoäidin veli vangittiin punisena, vaikkei osallistunut sotaan, vaan oli piilossa talon talousrakennuksessa. (Tampere)

Olisi kannattanut mennä pakoon Aleksanterin kirkkoon, sillä siellä selvisivät ainakin mun mummo ja sen toinen veli.

Tsingis Khanin joukoissa oli toinen pappa.

Minulla ei ole ollut pappoja. Isoisä oli vaari, äidin puolen isoisää en ikinä tavannut. Isä oli isä, ei pappa.

Vierailija kirjoitti:

Äidin isä osallistui sksällissotaan Tampereella.

Isän isä ei osallistunut, koska Turuss ei taistelu ollut.

Turussa ei kerran kaivetuista juoksuhaudoista lähdetty mihinkään?

Pappani oli Venäjän ja Jaappanin välisessä sodassa.

Kannakselta kotoisin molemmat ja sotivat siellä.

Hämeestä oli, taisteli Summassa talvisodassa ja Syvärillä jatkosodassa. Lapin sotaan ei tietääkseni enää joutunut. Oli myös liian nuori ottamaan osaa kapinaan, mutta muita perheenjäseniä siinä meni. Meilläpäinhän sanottiin aina että "meni kapinassa", ei koskaan että kuoli sisällissodassa.

Liikaa sotaa on tämä  kansa nähnyt. Ei ihme että on vaikeuksia sopeutua hyviin aikoihin kun niitä on ollut vasta viimeiset 60+ vuotta.

Keski-Suomesta. TOinen valmisti asetehtaalla aseita ja toinen keräili ruumiita pahimmilla taistelualueilla. Välillä niinkin, että suorasuuntaustykillä ammuttiin kohti ja oli päättänyt sen perinteen mukaan, että kaveria ei jätetä. Välillä myös keräili kyytiin jäätyneitä ruumiita. 

Pojan äitinä itse vaan mietin millaista tuo on ollut 20 -vuotiaalle nuorelle miehelle . Isoisäni on yksi elämäni suurimpia sankareita. Hän säilytti 90 -vuotiaaksi  asti aina positiivisuuden ja menestyi hyvin työssä ja oli myös välittävä perheenjäsen.