"Kasi on hyvä numero", jankutetaan lapsen yläkoulussa ysillä

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

On se hyvä numero, vaikka lapsiaan loppuun palamaan ajavat vanhemmat näkisivät asian miten.

Samaa mieltä. Omassa aineessani (äidinkieli ja kirjallisuus) luokkien keskiarvot ovat 7 - 8 välillä (usein lähempänä seiskaa), joten kasi on jo keskiarvon yläpäässä. 

Olet surkea opettaja.

Ei hän ole surkea opettaja. Älykkyys menee gaussin käyrällä ja 7 on siinä juuri keskitasolla, mitä käytännössä isoin massa oppilaista edustaa. Siitten kun samalla oppilas vähän tsemppaa niin päästään kasiin, mikä on hyvä numero isolle massalle. 

Näin se menee. Opetin myös äidinkieltä vielä pari vuotta sitten ennen alanvaihtoa. Suurimmalla osalla numerot olivat tuota 7-8 opettajasta riippumatta. Äidinkielessä on useita opettajia, joten helppo vertailla. Olemme siis ilmeisesti kaikki surkeita.

Jos oppilaan essee on tällainen:

TYKKÄÄN MOPOISTA JA VIRITÄN NIITÄ

Niin ei siitä oikein ysiä voi antaa.

Kyllä tuostakin esseestä saa asiapitoisen, jos osaa kirjoittaa ja ymmärtää aiheen. Tytär ajaa mopolla. Varmaankin pitää siitä, mutta ei viritä niitä. Äidinkieli 10.

Tuossa oli siis se koko essee. Aiheessa ei ole mitään vikaa, monta mopoesseetä olen arvioinut. Yhden virkkeen essee ei ole essee.

Ok 😂 hieman oli lyhyt.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sama Tampereella. Koeta siinä sitten lapselle selittää, että kasi on varmaan hyvä numero, muttei kuitenkaan niin hyvä, että kasin todistuksella oman kaupungin lukioon pääsisi.

Meillä maksetaan lapsille koulumenestyksestä selvää rahaa. Kasi-alkuisista "no bonus". Lisäksi en vaadi parasta suoritusta, mutta parhaan viidenneksen joukossa pitää olla.

Juniorilla oli vaikeuksia pitää ysi-alkuista tasoa yläasteelle siirtymisen jälkeen mutta nyt alkaa palautua sinne ysin päälle. Tämä aika näkyi myös "bonuksissa".

Tytöllä ns kovan luokan tiedelukiossa taso jokseenkin pitänyt yläasteeseen nähden. Parissa aineessa selvää takapakkia, parissa selkeää edistymistä (pitkä matikka ja A2-saksa!). Kummasti juniorikan motivoi hänen säännöllinen ylimääräinen kassavirta.

Ei mitään sisäistä kipinää hyviin numeroihin?

Se tulee jos on tullakseen. Lähdin itse peruskoulusta KA 9.7, täysin opinhaluttomana (minulle ei muuten maksettu). Sen jälkeen olen enemmän tai vähemmän rämpinyt kouluja läpi tyyliin "kunhan läpi menee, numerolla ei väliä" ja keskittynyt todellisen osaamisen hankkimiseen - sellaisen josta myös maksetaan. InsAMK, DI, sähköarska ja taas AMK:ssa josta en edes valmistu varmaan koskaan, kun käyn vain ne kurssit joista on oikeasti hyötyä joko uutena infona tai vanhan päivityksenä.

Tyttö on huomannut että jo pitkällä lukiomatematiikalla on yllättävän paljon teknisten asioiden ymmärtämisen kanssa ja saksan hyvä osaaminen takaa huikeat työmarkkinat Keski-Euroopassa. Terveystiedon kympit ei välttämättä edistä sitä, että joku maksaa sen hallinnasta.

Juniorille hyvät arvosanat korreloi kassavirran kanssa, mutta hänkin alkaa pikkuhiljaa ajatella siihen mikä kannattaa hallita ja kyselee mihin kannattaa "sitten isompana" panostaa. Kyytsään häntä & joukkuekamujaan treeneihin ja joskus puhuvat kokeista ja koenumeroista "sä saat nykyään aina kiitettäviä, pinko", eli notkahdus alkaa olla takana.

Joku kysyi miten saan selville kuuluuko parhaaseen viidennekseen. Ei tullut mieleen että kysyy opettajalta kun on pari kertaa vuodessa ne viralliset juttutuokiot? Lukiossa sillä ei ole niin väliä enää, jos ei siinä vaiheessa osaa nähdä omaa parastaan niin antaa olla.

Siis sinä olet ottanut yhteyttä yläasteikäisten lastesi kaikkiin opettajiin ja selvittänyt heiltä bonusjärjestelmäsi tueksi lasten luokan sisäiset ranking-sijoitukset?

Varmasti olet ainakin puheenaihe opettajainhuoneessa.

Mitä sitten? Oletko noin lapsellinen ettet osaa suutasi avata kun hävettää?

Ohis

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sama Tampereella. Koeta siinä sitten lapselle selittää, että kasi on varmaan hyvä numero, muttei kuitenkaan niin hyvä, että kasin todistuksella oman kaupungin lukioon pääsisi.

Meillä maksetaan lapsille koulumenestyksestä selvää rahaa. Kasi-alkuisista "no bonus". Lisäksi en vaadi parasta suoritusta, mutta parhaan viidenneksen joukossa pitää olla.

Juniorilla oli vaikeuksia pitää ysi-alkuista tasoa yläasteelle siirtymisen jälkeen mutta nyt alkaa palautua sinne ysin päälle. Tämä aika näkyi myös "bonuksissa".

Tytöllä ns kovan luokan tiedelukiossa taso jokseenkin pitänyt yläasteeseen nähden. Parissa aineessa selvää takapakkia, parissa selkeää edistymistä (pitkä matikka ja A2-saksa!). Kummasti juniorikan motivoi hänen säännöllinen ylimääräinen kassavirta.

Ei mitään sisäistä kipinää hyviin numeroihin?

Se tulee jos on tullakseen. Lähdin itse peruskoulusta KA 9.7, täysin opinhaluttomana (minulle ei muuten maksettu). Sen jälkeen olen enemmän tai vähemmän rämpinyt kouluja läpi tyyliin "kunhan läpi menee, numerolla ei väliä" ja keskittynyt todellisen osaamisen hankkimiseen - sellaisen josta myös maksetaan. InsAMK, DI, sähköarska ja taas AMK:ssa josta en edes valmistu varmaan koskaan, kun käyn vain ne kurssit joista on oikeasti hyötyä joko uutena infona tai vanhan päivityksenä.

Tyttö on huomannut että jo pitkällä lukiomatematiikalla on yllättävän paljon teknisten asioiden ymmärtämisen kanssa ja saksan hyvä osaaminen takaa huikeat työmarkkinat Keski-Euroopassa. Terveystiedon kympit ei välttämättä edistä sitä, että joku maksaa sen hallinnasta.

Juniorille hyvät arvosanat korreloi kassavirran kanssa, mutta hänkin alkaa pikkuhiljaa ajatella siihen mikä kannattaa hallita ja kyselee mihin kannattaa "sitten isompana" panostaa. Kyytsään häntä & joukkuekamujaan treeneihin ja joskus puhuvat kokeista ja koenumeroista "sä saat nykyään aina kiitettäviä, pinko", eli notkahdus alkaa olla takana.

Joku kysyi miten saan selville kuuluuko parhaaseen viidennekseen. Ei tullut mieleen että kysyy opettajalta kun on pari kertaa vuodessa ne viralliset juttutuokiot? Lukiossa sillä ei ole niin väliä enää, jos ei siinä vaiheessa osaa nähdä omaa parastaan niin antaa olla.

Kävitkö lukiota ollenkaa? Tuo asentaja inssi DI reitti kuulostaa pitkälle ja kiviselle, kun olisit päässyt suoraan lukiosta DI opintoihin.

Jaxuja

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sama Tampereella. Koeta siinä sitten lapselle selittää, että kasi on varmaan hyvä numero, muttei kuitenkaan niin hyvä, että kasin todistuksella oman kaupungin lukioon pääsisi.

Meillä maksetaan lapsille koulumenestyksestä selvää rahaa. Kasi-alkuisista "no bonus". Lisäksi en vaadi parasta suoritusta, mutta parhaan viidenneksen joukossa pitää olla.

Juniorilla oli vaikeuksia pitää ysi-alkuista tasoa yläasteelle siirtymisen jälkeen mutta nyt alkaa palautua sinne ysin päälle. Tämä aika näkyi myös "bonuksissa".

Tytöllä ns kovan luokan tiedelukiossa taso jokseenkin pitänyt yläasteeseen nähden. Parissa aineessa selvää takapakkia, parissa selkeää edistymistä (pitkä matikka ja A2-saksa!). Kummasti juniorikan motivoi hänen säännöllinen ylimääräinen kassavirta.

Ei mitään sisäistä kipinää hyviin numeroihin?

Se tulee jos on tullakseen. Lähdin itse peruskoulusta KA 9.7, täysin opinhaluttomana (minulle ei muuten maksettu). Sen jälkeen olen enemmän tai vähemmän rämpinyt kouluja läpi tyyliin "kunhan läpi menee, numerolla ei väliä" ja keskittynyt todellisen osaamisen hankkimiseen - sellaisen josta myös maksetaan. InsAMK, DI, sähköarska ja taas AMK:ssa josta en edes valmistu varmaan koskaan, kun käyn vain ne kurssit joista on oikeasti hyötyä joko uutena infona tai vanhan päivityksenä.

Tyttö on huomannut että jo pitkällä lukiomatematiikalla on yllättävän paljon teknisten asioiden ymmärtämisen kanssa ja saksan hyvä osaaminen takaa huikeat työmarkkinat Keski-Euroopassa. Terveystiedon kympit ei välttämättä edistä sitä, että joku maksaa sen hallinnasta.

Juniorille hyvät arvosanat korreloi kassavirran kanssa, mutta hänkin alkaa pikkuhiljaa ajatella siihen mikä kannattaa hallita ja kyselee mihin kannattaa "sitten isompana" panostaa. Kyytsään häntä & joukkuekamujaan treeneihin ja joskus puhuvat kokeista ja koenumeroista "sä saat nykyään aina kiitettäviä, pinko", eli notkahdus alkaa olla takana.

Joku kysyi miten saan selville kuuluuko parhaaseen viidennekseen. Ei tullut mieleen että kysyy opettajalta kun on pari kertaa vuodessa ne viralliset juttutuokiot? Lukiossa sillä ei ole niin väliä enää, jos ei siinä vaiheessa osaa nähdä omaa parastaan niin antaa olla.

Siis sinä olet ottanut yhteyttä yläasteikäisten lastesi kaikkiin opettajiin ja selvittänyt heiltä bonusjärjestelmäsi tueksi lasten luokan sisäiset ranking-sijoitukset?

Varmasti olet ainakin puheenaihe opettajainhuoneessa.

Mitä sitten? Oletko noin lapsellinen ettet osaa suutasi avata kun hävettää?

Ohis

Kyllä vähän hävettää tuon bonusjärjestelmä-trollin puolesta, mutta eipä se estä suuta avaamasta.

Vierailija kirjoitti:

Kyllä, kahdeksan on hyvä. Niinhän arviointikriteereissäkin lukee. Yhdeksän taas kiitettävä, seitsemän tyydyttävä jne. 

Jos lapsellasi ei ole kunnianhimoa/motivaatiota ei se ole opettajan vika. Ja älä elä elämääsi lapsesi kautta, anna hänen tehdä omat ratkaisunsa. 

Mutta kun sillä lapsella voi olla kunnianhimoa, vaikka ei saisikaan joka aineesta ysejä ja kymppejä. Kaikki aineet ei vaan kiinnosta kaikkia, ja joku saattaa olla kielinero, mutta ei matikkanero. Joillakin lapsilla ja nuorilla saattaa taas olla kunnianhimoa menestyä taiteilijana, muusikkona tai urheilijana. Eli on myös mentävä lasten ehdoilla ja vahvuuksilla, eikä niin että automaattisesti vaaditaan huippusuorituksia aineessa kuin aineessa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sama Tampereella. Koeta siinä sitten lapselle selittää, että kasi on varmaan hyvä numero, muttei kuitenkaan niin hyvä, että kasin todistuksella oman kaupungin lukioon pääsisi.

Meillä maksetaan lapsille koulumenestyksestä selvää rahaa. Kasi-alkuisista "no bonus". Lisäksi en vaadi parasta suoritusta, mutta parhaan viidenneksen joukossa pitää olla.

Juniorilla oli vaikeuksia pitää ysi-alkuista tasoa yläasteelle siirtymisen jälkeen mutta nyt alkaa palautua sinne ysin päälle. Tämä aika näkyi myös "bonuksissa".

Tytöllä ns kovan luokan tiedelukiossa taso jokseenkin pitänyt yläasteeseen nähden. Parissa aineessa selvää takapakkia, parissa selkeää edistymistä (pitkä matikka ja A2-saksa!). Kummasti juniorikan motivoi hänen säännöllinen ylimääräinen kassavirta.

Ei mitään sisäistä kipinää hyviin numeroihin?

Se tulee jos on tullakseen. Lähdin itse peruskoulusta KA 9.7, täysin opinhaluttomana (minulle ei muuten maksettu). Sen jälkeen olen enemmän tai vähemmän rämpinyt kouluja läpi tyyliin "kunhan läpi menee, numerolla ei väliä" ja keskittynyt todellisen osaamisen hankkimiseen - sellaisen josta myös maksetaan. InsAMK, DI, sähköarska ja taas AMK:ssa josta en edes valmistu varmaan koskaan, kun käyn vain ne kurssit joista on oikeasti hyötyä joko uutena infona tai vanhan päivityksenä.

Tyttö on huomannut että jo pitkällä lukiomatematiikalla on yllättävän paljon teknisten asioiden ymmärtämisen kanssa ja saksan hyvä osaaminen takaa huikeat työmarkkinat Keski-Euroopassa. Terveystiedon kympit ei välttämättä edistä sitä, että joku maksaa sen hallinnasta.

Juniorille hyvät arvosanat korreloi kassavirran kanssa, mutta hänkin alkaa pikkuhiljaa ajatella siihen mikä kannattaa hallita ja kyselee mihin kannattaa "sitten isompana" panostaa. Kyytsään häntä & joukkuekamujaan treeneihin ja joskus puhuvat kokeista ja koenumeroista "sä saat nykyään aina kiitettäviä, pinko", eli notkahdus alkaa olla takana.

Joku kysyi miten saan selville kuuluuko parhaaseen viidennekseen. Ei tullut mieleen että kysyy opettajalta kun on pari kertaa vuodessa ne viralliset juttutuokiot? Lukiossa sillä ei ole niin väliä enää, jos ei siinä vaiheessa osaa nähdä omaa parastaan niin antaa olla.

Kävitkö lukiota ollenkaa? Tuo asentaja inssi DI reitti kuulostaa pitkälle ja kiviselle, kun olisit päässyt suoraan lukiosta DI opintoihin.

Lapsensa taas lienee jonkinlaisessa mukautetussa opetuksessa, jos vielä yläasteellakin yksi ainoa opettaja opettaa kaikki aineet.

Ihan mielenkiinnosta katsoin pääsyvaatimuksia Tampereen lukioihin, 10 lukiota, ei erikoislinjoja pl. svenska samskolan ja sisään piti päästä todistuskeskiarvolla.

Vuonna 2015: 10 lukion sisäänpääsyrajojen keskiarvo 7.9, alin 7, ylin 8.92 ja 8 keskiarvolla pääsi sisään kuuteen.

Vuonna 2020: 10 lukion sisäänpääsyrajojen keskiarvo 8.178, alin 7.25, ylin 8.79 ja 8 keskiarvolla pääsi sisään neljään.

Pientä nousua viidessä vuodessa joko osaamistasossa tai numeroihin tulee pientä inflaatiota mutta kasi on edelleen kohtalaisen hyvä numero.

Vierailija kirjoitti:

Ihan mielenkiinnosta katsoin pääsyvaatimuksia Tampereen lukioihin, 10 lukiota, ei erikoislinjoja pl. svenska samskolan ja sisään piti päästä todistuskeskiarvolla.

Vuonna 2015: 10 lukion sisäänpääsyrajojen keskiarvo 7.9, alin 7, ylin 8.92 ja 8 keskiarvolla pääsi sisään kuuteen.

Vuonna 2020: 10 lukion sisäänpääsyrajojen keskiarvo 8.178, alin 7.25, ylin 8.79 ja 8 keskiarvolla pääsi sisään neljään.

Pientä nousua viidessä vuodessa joko osaamistasossa tai numeroihin tulee pientä inflaatiota mutta kasi on edelleen kohtalaisen hyvä numero.

Mihin tämä liittyy, kun ap kirjoittaa Helsingin tilanteesta?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sama Tampereella. Koeta siinä sitten lapselle selittää, että kasi on varmaan hyvä numero, muttei kuitenkaan niin hyvä, että kasin todistuksella oman kaupungin lukioon pääsisi.

Meillä maksetaan lapsille koulumenestyksestä selvää rahaa. Kasi-alkuisista "no bonus". Lisäksi en vaadi parasta suoritusta, mutta parhaan viidenneksen joukossa pitää olla.

Juniorilla oli vaikeuksia pitää ysi-alkuista tasoa yläasteelle siirtymisen jälkeen mutta nyt alkaa palautua sinne ysin päälle. Tämä aika näkyi myös "bonuksissa".

Tytöllä ns kovan luokan tiedelukiossa taso jokseenkin pitänyt yläasteeseen nähden. Parissa aineessa selvää takapakkia, parissa selkeää edistymistä (pitkä matikka ja A2-saksa!). Kummasti juniorikan motivoi hänen säännöllinen ylimääräinen kassavirta.

Ei mitään sisäistä kipinää hyviin numeroihin?

Se tulee jos on tullakseen. Lähdin itse peruskoulusta KA 9.7, täysin opinhaluttomana (minulle ei muuten maksettu). Sen jälkeen olen enemmän tai vähemmän rämpinyt kouluja läpi tyyliin "kunhan läpi menee, numerolla ei väliä" ja keskittynyt todellisen osaamisen hankkimiseen - sellaisen josta myös maksetaan. InsAMK, DI, sähköarska ja taas AMK:ssa josta en edes valmistu varmaan koskaan, kun käyn vain ne kurssit joista on oikeasti hyötyä joko uutena infona tai vanhan päivityksenä.

Tyttö on huomannut että jo pitkällä lukiomatematiikalla on yllättävän paljon teknisten asioiden ymmärtämisen kanssa ja saksan hyvä osaaminen takaa huikeat työmarkkinat Keski-Euroopassa. Terveystiedon kympit ei välttämättä edistä sitä, että joku maksaa sen hallinnasta.

Juniorille hyvät arvosanat korreloi kassavirran kanssa, mutta hänkin alkaa pikkuhiljaa ajatella siihen mikä kannattaa hallita ja kyselee mihin kannattaa "sitten isompana" panostaa. Kyytsään häntä & joukkuekamujaan treeneihin ja joskus puhuvat kokeista ja koenumeroista "sä saat nykyään aina kiitettäviä, pinko", eli notkahdus alkaa olla takana.

Joku kysyi miten saan selville kuuluuko parhaaseen viidennekseen. Ei tullut mieleen että kysyy opettajalta kun on pari kertaa vuodessa ne viralliset juttutuokiot? Lukiossa sillä ei ole niin väliä enää, jos ei siinä vaiheessa osaa nähdä omaa parastaan niin antaa olla.

Siis sinä olet ottanut yhteyttä yläasteikäisten lastesi kaikkiin opettajiin ja selvittänyt heiltä bonusjärjestelmäsi tueksi lasten luokan sisäiset ranking-sijoitukset?

Varmasti olet ainakin puheenaihe opettajainhuoneessa.

Yksinkertainen kysymys luokanvalvojalle: "miten näet että N sijoittuu koulumestykseltään luokkansa muihin oppilaisiin nähden, kuuluuko parhaimpaan viidennekseen?" - toistaiseksi vastaus on ollut "kyllä".

Tyttö oli ysillä koko koulun ikäluokkansa kolmanneksi paras (230 ysiläistä) joten siinä oltiin selkeästi parhaassa viidenneksessä, ihan vapaaehtoisesti ylittäen vaatimukseni mennen tullen. Pojan kohdalla korostuu enemmän ns mieliaineet mutta silti parhaassa viidenneksessä.

Bonusjärjestelmä nojaa suoraan koenumeroihin. Numeroina rajat jokseenkin >= 10- (summa X), >= 9+ (60% Xstä)ja >= 9- (30%). Todistuksista tulee isot bonarit vastaavasti rajoilla 9.6, 9.3 ja 9.0. Raha korttitilille, joskin kolmannes säästötilille, ja käyttävät arkitiliään miten käyttävät.

Minua on joskus moitittu tästä maksamisesta opettajien suunnalta, mutta nokan koputus on loppunut nopeasti kun olen kysynyt onko asioiden hallinnassa jotain vikaa. Lisäksi lapset oppineet senkin, että jos tekee hommansa hyvin, aina löytyy joku joka on valmis maksamaan selvää rahaa osaamisesta, eikä tarvitse olla paras - riittää kun on parhaassa viidenneksessä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sama Tampereella. Koeta siinä sitten lapselle selittää, että kasi on varmaan hyvä numero, muttei kuitenkaan niin hyvä, että kasin todistuksella oman kaupungin lukioon pääsisi.

Meillä maksetaan lapsille koulumenestyksestä selvää rahaa. Kasi-alkuisista "no bonus". Lisäksi en vaadi parasta suoritusta, mutta parhaan viidenneksen joukossa pitää olla.

Juniorilla oli vaikeuksia pitää ysi-alkuista tasoa yläasteelle siirtymisen jälkeen mutta nyt alkaa palautua sinne ysin päälle. Tämä aika näkyi myös "bonuksissa".

Tytöllä ns kovan luokan tiedelukiossa taso jokseenkin pitänyt yläasteeseen nähden. Parissa aineessa selvää takapakkia, parissa selkeää edistymistä (pitkä matikka ja A2-saksa!). Kummasti juniorikan motivoi hänen säännöllinen ylimääräinen kassavirta.

Ei mitään sisäistä kipinää hyviin numeroihin?

Se tulee jos on tullakseen. Lähdin itse peruskoulusta KA 9.7, täysin opinhaluttomana (minulle ei muuten maksettu). Sen jälkeen olen enemmän tai vähemmän rämpinyt kouluja läpi tyyliin "kunhan läpi menee, numerolla ei väliä" ja keskittynyt todellisen osaamisen hankkimiseen - sellaisen josta myös maksetaan. InsAMK, DI, sähköarska ja taas AMK:ssa josta en edes valmistu varmaan koskaan, kun käyn vain ne kurssit joista on oikeasti hyötyä joko uutena infona tai vanhan päivityksenä.

Tyttö on huomannut että jo pitkällä lukiomatematiikalla on yllättävän paljon teknisten asioiden ymmärtämisen kanssa ja saksan hyvä osaaminen takaa huikeat työmarkkinat Keski-Euroopassa. Terveystiedon kympit ei välttämättä edistä sitä, että joku maksaa sen hallinnasta.

Juniorille hyvät arvosanat korreloi kassavirran kanssa, mutta hänkin alkaa pikkuhiljaa ajatella siihen mikä kannattaa hallita ja kyselee mihin kannattaa "sitten isompana" panostaa. Kyytsään häntä & joukkuekamujaan treeneihin ja joskus puhuvat kokeista ja koenumeroista "sä saat nykyään aina kiitettäviä, pinko", eli notkahdus alkaa olla takana.

Joku kysyi miten saan selville kuuluuko parhaaseen viidennekseen. Ei tullut mieleen että kysyy opettajalta kun on pari kertaa vuodessa ne viralliset juttutuokiot? Lukiossa sillä ei ole niin väliä enää, jos ei siinä vaiheessa osaa nähdä omaa parastaan niin antaa olla.

Siis sinä olet ottanut yhteyttä yläasteikäisten lastesi kaikkiin opettajiin ja selvittänyt heiltä bonusjärjestelmäsi tueksi lasten luokan sisäiset ranking-sijoitukset?

Varmasti olet ainakin puheenaihe opettajainhuoneessa.

Yksinkertainen kysymys luokanvalvojalle: "miten näet että N sijoittuu koulumestykseltään luokkansa muihin oppilaisiin nähden, kuuluuko parhaimpaan viidennekseen?" - toistaiseksi vastaus on ollut "kyllä".

Tyttö oli ysillä koko koulun ikäluokkansa kolmanneksi paras (230 ysiläistä) joten siinä oltiin selkeästi parhaassa viidenneksessä, ihan vapaaehtoisesti ylittäen vaatimukseni mennen tullen. Pojan kohdalla korostuu enemmän ns mieliaineet mutta silti parhaassa viidenneksessä.

Bonusjärjestelmä nojaa suoraan koenumeroihin. Numeroina rajat jokseenkin >= 10- (summa X), >= 9+ (60% Xstä)ja >= 9- (30%). Todistuksista tulee isot bonarit vastaavasti rajoilla 9.6, 9.3 ja 9.0. Raha korttitilille, joskin kolmannes säästötilille, ja käyttävät arkitiliään miten käyttävät.

Minua on joskus moitittu tästä maksamisesta opettajien suunnalta, mutta nokan koputus on loppunut nopeasti kun olen kysynyt onko asioiden hallinnassa jotain vikaa. Lisäksi lapset oppineet senkin, että jos tekee hommansa hyvin, aina löytyy joku joka on valmis maksamaan selvää rahaa osaamisesta, eikä tarvitse olla paras - riittää kun on parhaassa viidenneksessä.

Mitä sitten tapahtuu, kun lapsesi ei enää pärjää 10 tasoisesti? Tai 10 vie koulupäivän jälkeen kaikki illat ja viikonloput?

Tuo systeemi on vastenmielinen kiristin, josta selviää liiankin hyvin isän odotukset. Onko sinulla itselläsi jäänyt joku tavoite saavuttamatta, jota nyt tavoittelet lastesi kautta?

Äitini oli tuon tyyppinen, isäni taas kannusti ja tuki.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sama Tampereella. Koeta siinä sitten lapselle selittää, että kasi on varmaan hyvä numero, muttei kuitenkaan niin hyvä, että kasin todistuksella oman kaupungin lukioon pääsisi.

Meillä maksetaan lapsille koulumenestyksestä selvää rahaa. Kasi-alkuisista "no bonus". Lisäksi en vaadi parasta suoritusta, mutta parhaan viidenneksen joukossa pitää olla.

Juniorilla oli vaikeuksia pitää ysi-alkuista tasoa yläasteelle siirtymisen jälkeen mutta nyt alkaa palautua sinne ysin päälle. Tämä aika näkyi myös "bonuksissa".

Tytöllä ns kovan luokan tiedelukiossa taso jokseenkin pitänyt yläasteeseen nähden. Parissa aineessa selvää takapakkia, parissa selkeää edistymistä (pitkä matikka ja A2-saksa!). Kummasti juniorikan motivoi hänen säännöllinen ylimääräinen kassavirta.

Ei mitään sisäistä kipinää hyviin numeroihin?

Se tulee jos on tullakseen. Lähdin itse peruskoulusta KA 9.7, täysin opinhaluttomana (minulle ei muuten maksettu). Sen jälkeen olen enemmän tai vähemmän rämpinyt kouluja läpi tyyliin "kunhan läpi menee, numerolla ei väliä" ja keskittynyt todellisen osaamisen hankkimiseen - sellaisen josta myös maksetaan. InsAMK, DI, sähköarska ja taas AMK:ssa josta en edes valmistu varmaan koskaan, kun käyn vain ne kurssit joista on oikeasti hyötyä joko uutena infona tai vanhan päivityksenä.

Tyttö on huomannut että jo pitkällä lukiomatematiikalla on yllättävän paljon teknisten asioiden ymmärtämisen kanssa ja saksan hyvä osaaminen takaa huikeat työmarkkinat Keski-Euroopassa. Terveystiedon kympit ei välttämättä edistä sitä, että joku maksaa sen hallinnasta.

Juniorille hyvät arvosanat korreloi kassavirran kanssa, mutta hänkin alkaa pikkuhiljaa ajatella siihen mikä kannattaa hallita ja kyselee mihin kannattaa "sitten isompana" panostaa. Kyytsään häntä & joukkuekamujaan treeneihin ja joskus puhuvat kokeista ja koenumeroista "sä saat nykyään aina kiitettäviä, pinko", eli notkahdus alkaa olla takana.

Joku kysyi miten saan selville kuuluuko parhaaseen viidennekseen. Ei tullut mieleen että kysyy opettajalta kun on pari kertaa vuodessa ne viralliset juttutuokiot? Lukiossa sillä ei ole niin väliä enää, jos ei siinä vaiheessa osaa nähdä omaa parastaan niin antaa olla.

Siis sinä olet ottanut yhteyttä yläasteikäisten lastesi kaikkiin opettajiin ja selvittänyt heiltä bonusjärjestelmäsi tueksi lasten luokan sisäiset ranking-sijoitukset?

Varmasti olet ainakin puheenaihe opettajainhuoneessa.

Yksinkertainen kysymys luokanvalvojalle: "miten näet että N sijoittuu koulumestykseltään luokkansa muihin oppilaisiin nähden, kuuluuko parhaimpaan viidennekseen?" - toistaiseksi vastaus on ollut "kyllä".

Tyttö oli ysillä koko koulun ikäluokkansa kolmanneksi paras (230 ysiläistä) joten siinä oltiin selkeästi parhaassa viidenneksessä, ihan vapaaehtoisesti ylittäen vaatimukseni mennen tullen. Pojan kohdalla korostuu enemmän ns mieliaineet mutta silti parhaassa viidenneksessä.

Bonusjärjestelmä nojaa suoraan koenumeroihin. Numeroina rajat jokseenkin >= 10- (summa X), >= 9+ (60% Xstä)ja >= 9- (30%). Todistuksista tulee isot bonarit vastaavasti rajoilla 9.6, 9.3 ja 9.0. Raha korttitilille, joskin kolmannes säästötilille, ja käyttävät arkitiliään miten käyttävät.

Minua on joskus moitittu tästä maksamisesta opettajien suunnalta, mutta nokan koputus on loppunut nopeasti kun olen kysynyt onko asioiden hallinnassa jotain vikaa. Lisäksi lapset oppineet senkin, että jos tekee hommansa hyvin, aina löytyy joku joka on valmis maksamaan selvää rahaa osaamisesta, eikä tarvitse olla paras - riittää kun on parhaassa viidenneksessä.

Siis lapsesi koululla oli jonkinlainen ranking-lista yhdeksäsluokkalaisista? Tämä menee aina vain mielikuvituksellisemmaksi!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sama Tampereella. Koeta siinä sitten lapselle selittää, että kasi on varmaan hyvä numero, muttei kuitenkaan niin hyvä, että kasin todistuksella oman kaupungin lukioon pääsisi.

Meillä maksetaan lapsille koulumenestyksestä selvää rahaa. Kasi-alkuisista "no bonus". Lisäksi en vaadi parasta suoritusta, mutta parhaan viidenneksen joukossa pitää olla.

Juniorilla oli vaikeuksia pitää ysi-alkuista tasoa yläasteelle siirtymisen jälkeen mutta nyt alkaa palautua sinne ysin päälle. Tämä aika näkyi myös "bonuksissa".

Tytöllä ns kovan luokan tiedelukiossa taso jokseenkin pitänyt yläasteeseen nähden. Parissa aineessa selvää takapakkia, parissa selkeää edistymistä (pitkä matikka ja A2-saksa!). Kummasti juniorikan motivoi hänen säännöllinen ylimääräinen kassavirta.

Ei mitään sisäistä kipinää hyviin numeroihin?

Se tulee jos on tullakseen. Lähdin itse peruskoulusta KA 9.7, täysin opinhaluttomana (minulle ei muuten maksettu). Sen jälkeen olen enemmän tai vähemmän rämpinyt kouluja läpi tyyliin "kunhan läpi menee, numerolla ei väliä" ja keskittynyt todellisen osaamisen hankkimiseen - sellaisen josta myös maksetaan. InsAMK, DI, sähköarska ja taas AMK:ssa josta en edes valmistu varmaan koskaan, kun käyn vain ne kurssit joista on oikeasti hyötyä joko uutena infona tai vanhan päivityksenä.

Tyttö on huomannut että jo pitkällä lukiomatematiikalla on yllättävän paljon teknisten asioiden ymmärtämisen kanssa ja saksan hyvä osaaminen takaa huikeat työmarkkinat Keski-Euroopassa. Terveystiedon kympit ei välttämättä edistä sitä, että joku maksaa sen hallinnasta.

Juniorille hyvät arvosanat korreloi kassavirran kanssa, mutta hänkin alkaa pikkuhiljaa ajatella siihen mikä kannattaa hallita ja kyselee mihin kannattaa "sitten isompana" panostaa. Kyytsään häntä & joukkuekamujaan treeneihin ja joskus puhuvat kokeista ja koenumeroista "sä saat nykyään aina kiitettäviä, pinko", eli notkahdus alkaa olla takana.

Joku kysyi miten saan selville kuuluuko parhaaseen viidennekseen. Ei tullut mieleen että kysyy opettajalta kun on pari kertaa vuodessa ne viralliset juttutuokiot? Lukiossa sillä ei ole niin väliä enää, jos ei siinä vaiheessa osaa nähdä omaa parastaan niin antaa olla.

Kävitkö lukiota ollenkaa? Tuo asentaja inssi DI reitti kuulostaa pitkälle ja kiviselle, kun olisit päässyt suoraan lukiosta DI opintoihin.

Lukio - AMK - TTKK (ja ihan pääsykokeilla, silloin ei päässyt suoraan inssinä) - ilta-amitsu - nyt menossa ilta-AMK.

Entä sitten?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sama Tampereella. Koeta siinä sitten lapselle selittää, että kasi on varmaan hyvä numero, muttei kuitenkaan niin hyvä, että kasin todistuksella oman kaupungin lukioon pääsisi.

Meillä maksetaan lapsille koulumenestyksestä selvää rahaa. Kasi-alkuisista "no bonus". Lisäksi en vaadi parasta suoritusta, mutta parhaan viidenneksen joukossa pitää olla.

Juniorilla oli vaikeuksia pitää ysi-alkuista tasoa yläasteelle siirtymisen jälkeen mutta nyt alkaa palautua sinne ysin päälle. Tämä aika näkyi myös "bonuksissa".

Tytöllä ns kovan luokan tiedelukiossa taso jokseenkin pitänyt yläasteeseen nähden. Parissa aineessa selvää takapakkia, parissa selkeää edistymistä (pitkä matikka ja A2-saksa!). Kummasti juniorikan motivoi hänen säännöllinen ylimääräinen kassavirta.

Ei mitään sisäistä kipinää hyviin numeroihin?

Se tulee jos on tullakseen. Lähdin itse peruskoulusta KA 9.7, täysin opinhaluttomana (minulle ei muuten maksettu). Sen jälkeen olen enemmän tai vähemmän rämpinyt kouluja läpi tyyliin "kunhan läpi menee, numerolla ei väliä" ja keskittynyt todellisen osaamisen hankkimiseen - sellaisen josta myös maksetaan. InsAMK, DI, sähköarska ja taas AMK:ssa josta en edes valmistu varmaan koskaan, kun käyn vain ne kurssit joista on oikeasti hyötyä joko uutena infona tai vanhan päivityksenä.

Tyttö on huomannut että jo pitkällä lukiomatematiikalla on yllättävän paljon teknisten asioiden ymmärtämisen kanssa ja saksan hyvä osaaminen takaa huikeat työmarkkinat Keski-Euroopassa. Terveystiedon kympit ei välttämättä edistä sitä, että joku maksaa sen hallinnasta.

Juniorille hyvät arvosanat korreloi kassavirran kanssa, mutta hänkin alkaa pikkuhiljaa ajatella siihen mikä kannattaa hallita ja kyselee mihin kannattaa "sitten isompana" panostaa. Kyytsään häntä & joukkuekamujaan treeneihin ja joskus puhuvat kokeista ja koenumeroista "sä saat nykyään aina kiitettäviä, pinko", eli notkahdus alkaa olla takana.

Joku kysyi miten saan selville kuuluuko parhaaseen viidennekseen. Ei tullut mieleen että kysyy opettajalta kun on pari kertaa vuodessa ne viralliset juttutuokiot? Lukiossa sillä ei ole niin väliä enää, jos ei siinä vaiheessa osaa nähdä omaa parastaan niin antaa olla.

Siis sinä olet ottanut yhteyttä yläasteikäisten lastesi kaikkiin opettajiin ja selvittänyt heiltä bonusjärjestelmäsi tueksi lasten luokan sisäiset ranking-sijoitukset?

Varmasti olet ainakin puheenaihe opettajainhuoneessa.

Yksinkertainen kysymys luokanvalvojalle: "miten näet että N sijoittuu koulumestykseltään luokkansa muihin oppilaisiin nähden, kuuluuko parhaimpaan viidennekseen?" - toistaiseksi vastaus on ollut "kyllä".

Tyttö oli ysillä koko koulun ikäluokkansa kolmanneksi paras (230 ysiläistä) joten siinä oltiin selkeästi parhaassa viidenneksessä, ihan vapaaehtoisesti ylittäen vaatimukseni mennen tullen. Pojan kohdalla korostuu enemmän ns mieliaineet mutta silti parhaassa viidenneksessä.

Bonusjärjestelmä nojaa suoraan koenumeroihin. Numeroina rajat jokseenkin >= 10- (summa X), >= 9+ (60% Xstä)ja >= 9- (30%). Todistuksista tulee isot bonarit vastaavasti rajoilla 9.6, 9.3 ja 9.0. Raha korttitilille, joskin kolmannes säästötilille, ja käyttävät arkitiliään miten käyttävät.

Minua on joskus moitittu tästä maksamisesta opettajien suunnalta, mutta nokan koputus on loppunut nopeasti kun olen kysynyt onko asioiden hallinnassa jotain vikaa. Lisäksi lapset oppineet senkin, että jos tekee hommansa hyvin, aina löytyy joku joka on valmis maksamaan selvää rahaa osaamisesta, eikä tarvitse olla paras - riittää kun on parhaassa viidenneksessä.

Siis lapsesi koululla oli jonkinlainen ranking-lista yhdeksäsluokkalaisista? Tämä menee aina vain mielikuvituksellisemmaksi!

Ihan luokanvalvojan suusta hänen ojentaessaan todistusta tytölle "...oli muuten koulumme kaikkien ysien kolmanneksi paras keskiarvo...".

Aika hyvi ylittetty minun asettamani raja, eikös juu?

Itseasiassa olen armollisempi heitä kohtaan, yläasteella minulle 10- oli sama kuin epäonnistuminen. Minulle riitää heiltä ysialkuiset...

Kasi on hyvä numero. Seiskan ja kasin oppilaat tätä maailmaa pyörittää. Ysin oppilaista tulee lääkäreitä, juristeja ja muita ylempiä asiantuntijoita. Kympin oppilaista tulee tutkijat ja proffat. Seiska-kasit taas juuri sitä porukkaa mitä istuu yritysten ja politiikan johdossa. Vitos-kutoset on usein suorittavan työn tekijöitä; auton korjaajia ja koulunkäyntiavustajia.

Tälleen karkeesti.

Joo, 8 on ihan hyvä numero, jos on tarkoitus päätyä yläkoulun opettajaksi.

Pitäisi siellä koulussa tajuta, että monien nuorten rahkeet riittävät vähän korkeammalle.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sama Tampereella. Koeta siinä sitten lapselle selittää, että kasi on varmaan hyvä numero, muttei kuitenkaan niin hyvä, että kasin todistuksella oman kaupungin lukioon pääsisi.

Meillä maksetaan lapsille koulumenestyksestä selvää rahaa. Kasi-alkuisista "no bonus". Lisäksi en vaadi parasta suoritusta, mutta parhaan viidenneksen joukossa pitää olla.

Juniorilla oli vaikeuksia pitää ysi-alkuista tasoa yläasteelle siirtymisen jälkeen mutta nyt alkaa palautua sinne ysin päälle. Tämä aika näkyi myös "bonuksissa".

Tytöllä ns kovan luokan tiedelukiossa taso jokseenkin pitänyt yläasteeseen nähden. Parissa aineessa selvää takapakkia, parissa selkeää edistymistä (pitkä matikka ja A2-saksa!). Kummasti juniorikan motivoi hänen säännöllinen ylimääräinen kassavirta.

Ei mitään sisäistä kipinää hyviin numeroihin?

Se tulee jos on tullakseen. Lähdin itse peruskoulusta KA 9.7, täysin opinhaluttomana (minulle ei muuten maksettu). Sen jälkeen olen enemmän tai vähemmän rämpinyt kouluja läpi tyyliin "kunhan läpi menee, numerolla ei väliä" ja keskittynyt todellisen osaamisen hankkimiseen - sellaisen josta myös maksetaan. InsAMK, DI, sähköarska ja taas AMK:ssa josta en edes valmistu varmaan koskaan, kun käyn vain ne kurssit joista on oikeasti hyötyä joko uutena infona tai vanhan päivityksenä.

Tyttö on huomannut että jo pitkällä lukiomatematiikalla on yllättävän paljon teknisten asioiden ymmärtämisen kanssa ja saksan hyvä osaaminen takaa huikeat työmarkkinat Keski-Euroopassa. Terveystiedon kympit ei välttämättä edistä sitä, että joku maksaa sen hallinnasta.

Juniorille hyvät arvosanat korreloi kassavirran kanssa, mutta hänkin alkaa pikkuhiljaa ajatella siihen mikä kannattaa hallita ja kyselee mihin kannattaa "sitten isompana" panostaa. Kyytsään häntä & joukkuekamujaan treeneihin ja joskus puhuvat kokeista ja koenumeroista "sä saat nykyään aina kiitettäviä, pinko", eli notkahdus alkaa olla takana.

Joku kysyi miten saan selville kuuluuko parhaaseen viidennekseen. Ei tullut mieleen että kysyy opettajalta kun on pari kertaa vuodessa ne viralliset juttutuokiot? Lukiossa sillä ei ole niin väliä enää, jos ei siinä vaiheessa osaa nähdä omaa parastaan niin antaa olla.

Kävitkö lukiota ollenkaa? Tuo asentaja inssi DI reitti kuulostaa pitkälle ja kiviselle, kun olisit päässyt suoraan lukiosta DI opintoihin.

Lukio - AMK - TTKK (ja ihan pääsykokeilla, silloin ei päässyt suoraan inssinä) - ilta-amitsu - nyt menossa ilta-AMK.

Entä sitten?

Miksi? Ja uudestaan amk?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sama Tampereella. Koeta siinä sitten lapselle selittää, että kasi on varmaan hyvä numero, muttei kuitenkaan niin hyvä, että kasin todistuksella oman kaupungin lukioon pääsisi.

Meillä maksetaan lapsille koulumenestyksestä selvää rahaa. Kasi-alkuisista "no bonus". Lisäksi en vaadi parasta suoritusta, mutta parhaan viidenneksen joukossa pitää olla.

Juniorilla oli vaikeuksia pitää ysi-alkuista tasoa yläasteelle siirtymisen jälkeen mutta nyt alkaa palautua sinne ysin päälle. Tämä aika näkyi myös "bonuksissa".

Tytöllä ns kovan luokan tiedelukiossa taso jokseenkin pitänyt yläasteeseen nähden. Parissa aineessa selvää takapakkia, parissa selkeää edistymistä (pitkä matikka ja A2-saksa!). Kummasti juniorikan motivoi hänen säännöllinen ylimääräinen kassavirta.

Ei mitään sisäistä kipinää hyviin numeroihin?

Se tulee jos on tullakseen. Lähdin itse peruskoulusta KA 9.7, täysin opinhaluttomana (minulle ei muuten maksettu). Sen jälkeen olen enemmän tai vähemmän rämpinyt kouluja läpi tyyliin "kunhan läpi menee, numerolla ei väliä" ja keskittynyt todellisen osaamisen hankkimiseen - sellaisen josta myös maksetaan. InsAMK, DI, sähköarska ja taas AMK:ssa josta en edes valmistu varmaan koskaan, kun käyn vain ne kurssit joista on oikeasti hyötyä joko uutena infona tai vanhan päivityksenä.

Tyttö on huomannut että jo pitkällä lukiomatematiikalla on yllättävän paljon teknisten asioiden ymmärtämisen kanssa ja saksan hyvä osaaminen takaa huikeat työmarkkinat Keski-Euroopassa. Terveystiedon kympit ei välttämättä edistä sitä, että joku maksaa sen hallinnasta.

Juniorille hyvät arvosanat korreloi kassavirran kanssa, mutta hänkin alkaa pikkuhiljaa ajatella siihen mikä kannattaa hallita ja kyselee mihin kannattaa "sitten isompana" panostaa. Kyytsään häntä & joukkuekamujaan treeneihin ja joskus puhuvat kokeista ja koenumeroista "sä saat nykyään aina kiitettäviä, pinko", eli notkahdus alkaa olla takana.

Joku kysyi miten saan selville kuuluuko parhaaseen viidennekseen. Ei tullut mieleen että kysyy opettajalta kun on pari kertaa vuodessa ne viralliset juttutuokiot? Lukiossa sillä ei ole niin väliä enää, jos ei siinä vaiheessa osaa nähdä omaa parastaan niin antaa olla.

Kävitkö lukiota ollenkaa? Tuo asentaja inssi DI reitti kuulostaa pitkälle ja kiviselle, kun olisit päässyt suoraan lukiosta DI opintoihin.

Lukio - AMK - TTKK (ja ihan pääsykokeilla, silloin ei päässyt suoraan inssinä) - ilta-amitsu - nyt menossa ilta-AMK.

Entä sitten?

Miksi? Ja uudestaan amk?

Koska mä haluun ja voin. Lisäksi mielenkiintoinen, laajahko robotiikan moduuli ja mukavaa refressiä teollisuusautomaatiosta.

Mä teen mielenterveyspalveluita nuorisoikäisille. Meidän palvelut menevät niille oppilaille, jotka ovat koulumenestyksessään jakauman hännät. 9-10 oppilaista pojilla on erityisen paljon autismin kirjoa, puutteellisia sosiaalisia taitoja, syrjäytymisuhkaa. Tytöillä syömishäiriötä, uupumista, ahdistuneisuutta. 5-6 oppilailla tarkkaavuuden -ja keskittymisenpulmaa, oman toiminnanohjauksen ongelmia, käytöshäiriötä, päihteilyä, masennusta. 7-8 oppilaita meillä on tosi vähän. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sama Tampereella. Koeta siinä sitten lapselle selittää, että kasi on varmaan hyvä numero, muttei kuitenkaan niin hyvä, että kasin todistuksella oman kaupungin lukioon pääsisi.

Meillä maksetaan lapsille koulumenestyksestä selvää rahaa. Kasi-alkuisista "no bonus". Lisäksi en vaadi parasta suoritusta, mutta parhaan viidenneksen joukossa pitää olla.

Juniorilla oli vaikeuksia pitää ysi-alkuista tasoa yläasteelle siirtymisen jälkeen mutta nyt alkaa palautua sinne ysin päälle. Tämä aika näkyi myös "bonuksissa".

Tytöllä ns kovan luokan tiedelukiossa taso jokseenkin pitänyt yläasteeseen nähden. Parissa aineessa selvää takapakkia, parissa selkeää edistymistä (pitkä matikka ja A2-saksa!). Kummasti juniorikan motivoi hänen säännöllinen ylimääräinen kassavirta.

Ei mitään sisäistä kipinää hyviin numeroihin?

Se tulee jos on tullakseen. Lähdin itse peruskoulusta KA 9.7, täysin opinhaluttomana (minulle ei muuten maksettu). Sen jälkeen olen enemmän tai vähemmän rämpinyt kouluja läpi tyyliin "kunhan läpi menee, numerolla ei väliä" ja keskittynyt todellisen osaamisen hankkimiseen - sellaisen josta myös maksetaan. InsAMK, DI, sähköarska ja taas AMK:ssa josta en edes valmistu varmaan koskaan, kun käyn vain ne kurssit joista on oikeasti hyötyä joko uutena infona tai vanhan päivityksenä.

Tyttö on huomannut että jo pitkällä lukiomatematiikalla on yllättävän paljon teknisten asioiden ymmärtämisen kanssa ja saksan hyvä osaaminen takaa huikeat työmarkkinat Keski-Euroopassa. Terveystiedon kympit ei välttämättä edistä sitä, että joku maksaa sen hallinnasta.

Juniorille hyvät arvosanat korreloi kassavirran kanssa, mutta hänkin alkaa pikkuhiljaa ajatella siihen mikä kannattaa hallita ja kyselee mihin kannattaa "sitten isompana" panostaa. Kyytsään häntä & joukkuekamujaan treeneihin ja joskus puhuvat kokeista ja koenumeroista "sä saat nykyään aina kiitettäviä, pinko", eli notkahdus alkaa olla takana.

Joku kysyi miten saan selville kuuluuko parhaaseen viidennekseen. Ei tullut mieleen että kysyy opettajalta kun on pari kertaa vuodessa ne viralliset juttutuokiot? Lukiossa sillä ei ole niin väliä enää, jos ei siinä vaiheessa osaa nähdä omaa parastaan niin antaa olla.

Siis sinä olet ottanut yhteyttä yläasteikäisten lastesi kaikkiin opettajiin ja selvittänyt heiltä bonusjärjestelmäsi tueksi lasten luokan sisäiset ranking-sijoitukset?

Varmasti olet ainakin puheenaihe opettajainhuoneessa.

Yksinkertainen kysymys luokanvalvojalle: "miten näet että N sijoittuu koulumestykseltään luokkansa muihin oppilaisiin nähden, kuuluuko parhaimpaan viidennekseen?" - toistaiseksi vastaus on ollut "kyllä".

Tyttö oli ysillä koko koulun ikäluokkansa kolmanneksi paras (230 ysiläistä) joten siinä oltiin selkeästi parhaassa viidenneksessä, ihan vapaaehtoisesti ylittäen vaatimukseni mennen tullen. Pojan kohdalla korostuu enemmän ns mieliaineet mutta silti parhaassa viidenneksessä.

Bonusjärjestelmä nojaa suoraan koenumeroihin. Numeroina rajat jokseenkin >= 10- (summa X), >= 9+ (60% Xstä)ja >= 9- (30%). Todistuksista tulee isot bonarit vastaavasti rajoilla 9.6, 9.3 ja 9.0. Raha korttitilille, joskin kolmannes säästötilille, ja käyttävät arkitiliään miten käyttävät.

Minua on joskus moitittu tästä maksamisesta opettajien suunnalta, mutta nokan koputus on loppunut nopeasti kun olen kysynyt onko asioiden hallinnassa jotain vikaa. Lisäksi lapset oppineet senkin, että jos tekee hommansa hyvin, aina löytyy joku joka on valmis maksamaan selvää rahaa osaamisesta, eikä tarvitse olla paras - riittää kun on parhaassa viidenneksessä.

Siis lapsesi koululla oli jonkinlainen ranking-lista yhdeksäsluokkalaisista? Tämä menee aina vain mielikuvituksellisemmaksi!

Ihan luokanvalvojan suusta hänen ojentaessaan todistusta tytölle "...oli muuten koulumme kaikkien ysien kolmanneksi paras keskiarvo...".

Aika hyvi ylittetty minun asettamani raja, eikös juu?

Itseasiassa olen armollisempi heitä kohtaan, yläasteella minulle 10- oli sama kuin epäonnistuminen. Minulle riitää heiltä ysialkuiset...

En jaksa edes huolestua kuvitteellisten lastesi puolesta, koska tämä tarina ryystää ja pahasti. Kymppijonolla amikseen ja opistoinsinööriksi...