"Kasi on hyvä numero", jankutetaan lapsen yläkoulussa ysillä

Vierailija kirjoitti:

Sama Tampereella. Koeta siinä sitten lapselle selittää, että kasi on varmaan hyvä numero, muttei kuitenkaan niin hyvä, että kasin todistuksella oman kaupungin lukioon pääsisi.

Meillä maksetaan lapsille koulumenestyksestä selvää rahaa. Kasi-alkuisista "no bonus". Lisäksi en vaadi parasta suoritusta, mutta parhaan viidenneksen joukossa pitää olla.

Juniorilla oli vaikeuksia pitää ysi-alkuista tasoa yläasteelle siirtymisen jälkeen mutta nyt alkaa palautua sinne ysin päälle. Tämä aika näkyi myös "bonuksissa".

Tytöllä ns kovan luokan tiedelukiossa taso jokseenkin pitänyt yläasteeseen nähden. Parissa aineessa selvää takapakkia, parissa selkeää edistymistä (pitkä matikka ja A2-saksa!). Kummasti juniorikan motivoi hänen säännöllinen ylimääräinen kassavirta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen kotoisin tosi pieneltä paikkakunnalta. Lukioon pääsi huonoimmat todella surkealla keskiarvolla. Silti tuostakin lukiosta useampi kahdelta rinnakkaisluokalta kirjoitti 6 laudaturia. Parin oppilaan omaa vuosimallia tiedän päässeen lääkikseen. Itsekin päädyin arvostetulle alalle. Nykyisin asun kaukana kotiseudultani pk-seudulla. Koulujen taso, virikkeiden määrä jne on aivan eri täällä kuin kotiseudullani. Siksi tuntuukin tylsältä, että nuorten on oltava aivan yli-ihmisiä päästäkseen edes lukioon näin hieman kärjistäen esimerkiksi Espoossa ja Helsingissä. Myös hyviä numeroita on haastava saada, kun opiskelijoita on niin paljon.

Opetan pk-seudulla ns. hyvässä lukiossa. Ei ne meidän nuoret kyllä mitään yli-ihmisiä ole. Hyvin huonosti osaavat lukea ja kirjoittaa, vaikka peruskoulun päästötodistus on ysi. Ajattelu ja kriittisyys tuottaa suuria vaikeuksia, toistavat vaan oppimaansa ja jäljittelevät. Heille pitää kaikesta vääntää valmis malli, luovuutta ei ole eikä uskallusta yrittää ja luodata tuntematonta.

Suloisia nuoria, mutta pedagogiassa on tehty karhunpalvelus, kun kaikki on aina pureskeltu valmiiksi ja vaiheistettu.

Itse kävin lukioni 80-luvun lopulla ja nyt sitten omat lapset käyneet juuri lukiota. Ja kun katson sitä oman ajattelun, analyysin ja kriittisyyden vaatimusta joka nykylukiossa on niin olen täysin varma että emme olisi aikanaan suoriutuneet vastaavasta ainakaan paremmin. En muista että omana lukioaikana olisi pitänyt juurikaan analysoida mitään. Ainakirjoitus oli sellaista hyvin vapaata kirjoittamista jonkun otsikon pohjalta ja lukuaineet kirjasta pänttäämistä. Nyt pitää osata analysoida mainoksia, erilaisia tekstityylejä, käyttää ja lainata laajoja aineistoja jne.

Osasimme aikanaan ehkä mekaanisesti lukea ja kirjoittaa vähän paremmin mutta ei se ajattelu kyllä ollut yhtään sen korkeammalla tasolla. 

Opettajana näen asian toisin. Analyysitehtäviin annetaan opiskelijoille valmiit työkalut (käsitteet ja mallit), ne vaiheistetaan ja niitä harjoitellaan koko lukioaika kirjoituksia varten. Vapaampaa kirjoittamista on vähemmän, ja sen kyllä huomaa. Ei osata itse tuottaa mitään. Kirjoittaminen on ajattelemista, ja sitä kautta kriittisyys herää jos on herääkseen. Nyt kriittisyys on tukittu liian tarkoilla muotovaatimuksilla.

Ensin pitäisi olla jotain sanottavaa, vasta sitten voi vaatia sen laittamista johonkin muottiin. Nyt pakotetaan muotti, mutta ei siihen ei tule sisältöä, koska muotti.

Ja tuo laajojen aineistojen käyttö ja lainaaminen, jonka mainitsit, on kovin myötäsukaista ja kaikuna toistavaa.

Unohdit nyt kokonaan sen kirjoitukseni pointin ja se on se että meiltä ei aikanaan vaadittu juurikaan analyyttistä kriittisyyttä lukiossa. Ainekirjoituksessa riitti sujuva tarinointi. Onhan se sinällään luovaa ja osoitata tietynlaista kirjoitustaitoa mutta kun se krijoituksen aihe ja käsittelytapa on kovin vapaa niin se ei oikeasti vaadi lainkaan samanlaista taitoa kun nykyinen hyvin tiukasti rajattu analyysi.

Tuntuu että sinulla ei ole oikein realistista kuvaa siitä millaisella ajattelun tasolla iso osa lukioikäisistä vielä on ja on aina ollut. Vielä yliopistossakin osalla ihmisitä oli omana aikananikin aikamoisia vaikeuksia ihan oman ajattelun esilletuontiin vaan tehtiin "tutkimusta" vain referoimalla erilaisia lähteitä. Vasta ajan kanssa se oma ajatus "kirkastui". 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sama Tampereella. Koeta siinä sitten lapselle selittää, että kasi on varmaan hyvä numero, muttei kuitenkaan niin hyvä, että kasin todistuksella oman kaupungin lukioon pääsisi.

Meillä maksetaan lapsille koulumenestyksestä selvää rahaa. Kasi-alkuisista "no bonus". Lisäksi en vaadi parasta suoritusta, mutta parhaan viidenneksen joukossa pitää olla.

Juniorilla oli vaikeuksia pitää ysi-alkuista tasoa yläasteelle siirtymisen jälkeen mutta nyt alkaa palautua sinne ysin päälle. Tämä aika näkyi myös "bonuksissa".

Tytöllä ns kovan luokan tiedelukiossa taso jokseenkin pitänyt yläasteeseen nähden. Parissa aineessa selvää takapakkia, parissa selkeää edistymistä (pitkä matikka ja A2-saksa!). Kummasti juniorikan motivoi hänen säännöllinen ylimääräinen kassavirta.

Ei mitään sisäistä kipinää hyviin numeroihin?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sama Tampereella. Koeta siinä sitten lapselle selittää, että kasi on varmaan hyvä numero, muttei kuitenkaan niin hyvä, että kasin todistuksella oman kaupungin lukioon pääsisi.

Meillä maksetaan lapsille koulumenestyksestä selvää rahaa. Kasi-alkuisista "no bonus". Lisäksi en vaadi parasta suoritusta, mutta parhaan viidenneksen joukossa pitää olla.

Juniorilla oli vaikeuksia pitää ysi-alkuista tasoa yläasteelle siirtymisen jälkeen mutta nyt alkaa palautua sinne ysin päälle. Tämä aika näkyi myös "bonuksissa".

Tytöllä ns kovan luokan tiedelukiossa taso jokseenkin pitänyt yläasteeseen nähden. Parissa aineessa selvää takapakkia, parissa selkeää edistymistä (pitkä matikka ja A2-saksa!). Kummasti juniorikan motivoi hänen säännöllinen ylimääräinen kassavirta.

Anteeksi, mutta millä keinolla selvität, onko lapsesi arvosana parhaassa viidenneksessä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen kotoisin tosi pieneltä paikkakunnalta. Lukioon pääsi huonoimmat todella surkealla keskiarvolla. Silti tuostakin lukiosta useampi kahdelta rinnakkaisluokalta kirjoitti 6 laudaturia. Parin oppilaan omaa vuosimallia tiedän päässeen lääkikseen. Itsekin päädyin arvostetulle alalle. Nykyisin asun kaukana kotiseudultani pk-seudulla. Koulujen taso, virikkeiden määrä jne on aivan eri täällä kuin kotiseudullani. Siksi tuntuukin tylsältä, että nuorten on oltava aivan yli-ihmisiä päästäkseen edes lukioon näin hieman kärjistäen esimerkiksi Espoossa ja Helsingissä. Myös hyviä numeroita on haastava saada, kun opiskelijoita on niin paljon.

Opetan pk-seudulla ns. hyvässä lukiossa. Ei ne meidän nuoret kyllä mitään yli-ihmisiä ole. Hyvin huonosti osaavat lukea ja kirjoittaa, vaikka peruskoulun päästötodistus on ysi. Ajattelu ja kriittisyys tuottaa suuria vaikeuksia, toistavat vaan oppimaansa ja jäljittelevät. Heille pitää kaikesta vääntää valmis malli, luovuutta ei ole eikä uskallusta yrittää ja luodata tuntematonta.

Suloisia nuoria, mutta pedagogiassa on tehty karhunpalvelus, kun kaikki on aina pureskeltu valmiiksi ja vaiheistettu.

Itse kävin lukioni 80-luvun lopulla ja nyt sitten omat lapset käyneet juuri lukiota. Ja kun katson sitä oman ajattelun, analyysin ja kriittisyyden vaatimusta joka nykylukiossa on niin olen täysin varma että emme olisi aikanaan suoriutuneet vastaavasta ainakaan paremmin. En muista että omana lukioaikana olisi pitänyt juurikaan analysoida mitään. Ainakirjoitus oli sellaista hyvin vapaata kirjoittamista jonkun otsikon pohjalta ja lukuaineet kirjasta pänttäämistä. Nyt pitää osata analysoida mainoksia, erilaisia tekstityylejä, käyttää ja lainata laajoja aineistoja jne.

Osasimme aikanaan ehkä mekaanisesti lukea ja kirjoittaa vähän paremmin mutta ei se ajattelu kyllä ollut yhtään sen korkeammalla tasolla. 

Opettajana näen asian toisin. Analyysitehtäviin annetaan opiskelijoille valmiit työkalut (käsitteet ja mallit), ne vaiheistetaan ja niitä harjoitellaan koko lukioaika kirjoituksia varten. Vapaampaa kirjoittamista on vähemmän, ja sen kyllä huomaa. Ei osata itse tuottaa mitään. Kirjoittaminen on ajattelemista, ja sitä kautta kriittisyys herää jos on herääkseen. Nyt kriittisyys on tukittu liian tarkoilla muotovaatimuksilla.

Ensin pitäisi olla jotain sanottavaa, vasta sitten voi vaatia sen laittamista johonkin muottiin. Nyt pakotetaan muotti, mutta ei siihen ei tule sisältöä, koska muotti.

Ja tuo laajojen aineistojen käyttö ja lainaaminen, jonka mainitsit, on kovin myötäsukaista ja kaikuna toistavaa.

Unohdit nyt kokonaan sen kirjoitukseni pointin ja se on se että meiltä ei aikanaan vaadittu juurikaan analyyttistä kriittisyyttä lukiossa. Ainekirjoituksessa riitti sujuva tarinointi. Onhan se sinällään luovaa ja osoitata tietynlaista kirjoitustaitoa mutta kun se krijoituksen aihe ja käsittelytapa on kovin vapaa niin se ei oikeasti vaadi lainkaan samanlaista taitoa kun nykyinen hyvin tiukasti rajattu analyysi.

Tuntuu että sinulla ei ole oikein realistista kuvaa siitä millaisella ajattelun tasolla iso osa lukioikäisistä vielä on ja on aina ollut. Vielä yliopistossakin osalla ihmisitä oli omana aikananikin aikamoisia vaikeuksia ihan oman ajattelun esilletuontiin vaan tehtiin "tutkimusta" vain referoimalla erilaisia lähteitä. Vasta ajan kanssa se oma ajatus "kirkastui". 

En allekirjoita pointtiasi, siinä se. Kävin maalaislukon 80- ja 90-lukujen vaihteessa ja kyllä meillä kriittisyyttä oli. Sitä en osaa sanoa, vaadittiinko sitä suoranaisesti, koska eihän sitä vaadita nytkään (aidosti, vaaditaan ainoastaan ns. ennalta-arvattavaa kriittisyyttä). Se kuitenkin syntyi siitä, että kirjoittaa sai vapaasti ja toisaalta taas opettajat eivät siloitelleet palautettaan kuten nykyään. Ja myös siitä, että ei kykenimme pitkäjänteisyyteen, toisin kuin nykynuoret. Nykyään ei jakseta keskittyä kuin maksimissaan kymmenen minuuttia. Älypuhelimet ja netti on oikeasti vammauttanut nuorten ajattelua.

Olen opettanut lukioissa eri puolilla Suomea, ja uskon että minulla kyllä on varsin realistinen käsitys lukiolaisen ajattelun tasosta. Ja siitä olenkin huolissani. Ns. huonommissa lukioissa muotoseikat teksteissä saattavat olla vähän mitä sattuu, mutta ajattelun tasossa ei olla huonompia kuin kaupunkilukioissakaan. Melkein päin vastoin! Kovan sisäänpääsyrajan lukioissa tekstit saattavat olla muodollisesti virheettömiä, mutta kumisevat tyhjyyttään. Tästä pitää olla huolissaan. Sitä ei voi selittää pois väittämällä, että näin on aina ollut. Asiaa on tutkittu ja voin linkatakin jonkin artikkelin, jos ehdin etsiä. Anneli Pajunen on ainakin tutkinut nuorten kirjoittamistaitojen muutosta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sama Tampereella. Koeta siinä sitten lapselle selittää, että kasi on varmaan hyvä numero, muttei kuitenkaan niin hyvä, että kasin todistuksella oman kaupungin lukioon pääsisi.

Meillä maksetaan lapsille koulumenestyksestä selvää rahaa. Kasi-alkuisista "no bonus". Lisäksi en vaadi parasta suoritusta, mutta parhaan viidenneksen joukossa pitää olla.

Juniorilla oli vaikeuksia pitää ysi-alkuista tasoa yläasteelle siirtymisen jälkeen mutta nyt alkaa palautua sinne ysin päälle. Tämä aika näkyi myös "bonuksissa".

Tytöllä ns kovan luokan tiedelukiossa taso jokseenkin pitänyt yläasteeseen nähden. Parissa aineessa selvää takapakkia, parissa selkeää edistymistä (pitkä matikka ja A2-saksa!). Kummasti juniorikan motivoi hänen säännöllinen ylimääräinen kassavirta.

Tämä on hyvä tyyli yläkoulussa. Silloin tulee panostettua myös tylsiin aineisiin. Lukiossa homma ei ihan toimi, koska kassavirran optimoinnin ajatuksella kannattaa ottaa paljon helppoja aineita kuten terveystietoa.

ohis

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

On se hyvä numero, vaikka lapsiaan loppuun palamaan ajavat vanhemmat näkisivät asian miten.

Samaa mieltä. Omassa aineessani (äidinkieli ja kirjallisuus) luokkien keskiarvot ovat 7 - 8 välillä (usein lähempänä seiskaa), joten kasi on jo keskiarvon yläpäässä. 

Olet surkea opettaja.

Ei hän ole surkea opettaja. Älykkyys menee gaussin käyrällä ja 7 on siinä juuri keskitasolla, mitä käytännössä isoin massa oppilaista edustaa. Siitten kun samalla oppilas vähän tsemppaa niin päästään kasiin, mikä on hyvä numero isolle massalle. 

Näin se menee. Opetin myös äidinkieltä vielä pari vuotta sitten ennen alanvaihtoa. Suurimmalla osalla numerot olivat tuota 7-8 opettajasta riippumatta. Äidinkielessä on useita opettajia, joten helppo vertailla. Olemme siis ilmeisesti kaikki surkeita.

Jos oppilaan essee on tällainen:

TYKKÄÄN MOPOISTA JA VIRITÄN NIITÄ

Niin ei siitä oikein ysiä voi antaa.

Maiju Lassilan Liika viisas kertoo ihmisistä, joiden mielestä 8 on liian huono arvosana.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vanhemmat ei ehkä tajua, että kaikkien oppilaiden keskiarvon jossain aineessa pitäisi olla suunnilleen 7. Joten kahdeksan on keskiarvon yläpuolella ja siten kasin oppilas keskimääräistä parempi.

Ei pitäisi olla. Peruskoulun oppimistulokset eivät jakaudu Gaussin käyrälle eivätkä muutenkaan tasaisesti, vaan ovat oikealle vinot. Hyviä arvosanoja on merkittävästi enemmän kuin huonoja. Keskiarvo on siellä jossain 8:n tienoilla.

Arvostelu on hoidettu väärin, leväperäisesti, jos oppilaiden saamien arvosanojen keskiarvo on enemmän kuin 7! Saako opettajat tulospalkkioita kun jakavat kaikille 8-10 arvosanoja vai mistä arvosanainflaatio johtuu?

Meillä lapsilla ei ole kotiin tulemista, jos alkaa todistuksessa kaseja vilkkumaan. Yksi on jo yliopistossa, yksi on lukiossa ja kaksi yläasteella. Hyvin on mennyt kasvatus ja oppi perille.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Peruskoulun oppimäärä on niin helppo, että jos sieltä ei saa pienellä yrittämisellä 9 -10, niin silloin lahjat ovat muualla kuin akateemisissa aineissa. Eli siinä mielessä 8 ei ole hyvä arvosana peruskoulussa. Ei etenkään silloin, jos kasi tulee siitä huolimatta, että on tosissaan opiskellut, tehnyt läksyt ja lukenut kokeeseen.

Itselläni on 3 lukioikäistä ja heillä kymmenittäin kavereita eri lukioissa PK-seudulla. Läheltä seurattuna olen todennut, että Helsingin lukioissa on eroja. Ei niin kovin dramaattisia, mutta eroja kuitenkin. Valtaosassa lukioista opetus on hyvää, mutta toisaalta yksittäisiä huonoja opettajia löytyy kaikista lukioista, myös niistä hyvistä. Isoin ero on oppilasaineksessa, minkä näkee ihan vain lukemalla sisäänpäässeiden nimilistoja. Alemman ka:n kouluissa on paljon S2-oppilaita, mikä vääjäämättä vaikuttaa opetuksen tasoon myös muilla tunneilla. Huippukeskiarvoja vaativissa kouluissa puolestaan muodostuu helposti ns. oikeistokupla, kun lähes kaikki tulevat ylemmän keskiluokan hyvinvoivista perheistä. Näissä lukioissa pääsee toisaalta luomaan verkostoja, joista on hyötyä myöhemmin elämässä. Vasemmistokupla puolestaan muodostuu taidelukioihin.

Et osaa lukea? Kyse on siitä että opettajat tahallaan ohjaavat alisuorittamaan.

Ja esimerkiksi Ksykissä vähintään 40 prosenttia on ulkomaalaistaustaisia. Myös esimerkiksi Ressussa heidän osuutensa on erittäin huomattava.

Kyllä, etenkin kunnallisessa peruskoulussa ohjataan alisuoriutumaan, tästä on omaakin kokemusta. Ero PK-seudun yksityisiin peruskouluihin on selvä. Kaupungin lähiökoulussa ketään, edes sitä lääkäriperheen 10 tyttöä, ei kannustettu huippusuorituksiin ja huippulukioon, vaan keskityttiin erilaisiin kiva-kiva-projekteihin ja ammattikouluun jatko-opetusväylänä. Henkilökohtaisessa ohjauspalaverissa opo vähätteli nuoren itselleen asettamia tavoitteita ja pyrki ohjaamaan alemmalle tasolle. Nyt nuorempi lapsi on yksityisen koulun painotetulla luokalla ja meno on aivan toista.

Ja kyllä, myös huippulukioissa on ulkomaalaistaustaisia oppilaita, usein IB-linjoilla. Suomenkieliset linjat ovat valtaosin kantasuomalaisten ylemmän keskiluokan kansoittamia. Niitä koulun nimilistoja lukemalla saa erinomaisen käsityksen siitä, minkä tyyppisiä oppilaita on toisaalta huippulukiossa ja toisaalta siinä itäisen lähiön lukiossa, johon pääsee 7 keskiarvolla. Eron näkee ihan omin silminkin kun katsoo minkä näköisiä oppilaita aamuisin menee esim Vuoluun vs. SYKiin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

On se hyvä numero, vaikka lapsiaan loppuun palamaan ajavat vanhemmat näkisivät asian miten.

Samaa mieltä. Omassa aineessani (äidinkieli ja kirjallisuus) luokkien keskiarvot ovat 7 - 8 välillä (usein lähempänä seiskaa), joten kasi on jo keskiarvon yläpäässä. 

Olet surkea opettaja.

Ei hän ole surkea opettaja. Älykkyys menee gaussin käyrällä ja 7 on siinä juuri keskitasolla, mitä käytännössä isoin massa oppilaista edustaa. Siitten kun samalla oppilas vähän tsemppaa niin päästään kasiin, mikä on hyvä numero isolle massalle. 

Näin se menee. Opetin myös äidinkieltä vielä pari vuotta sitten ennen alanvaihtoa. Suurimmalla osalla numerot olivat tuota 7-8 opettajasta riippumatta. Äidinkielessä on useita opettajia, joten helppo vertailla. Olemme siis ilmeisesti kaikki surkeita.

Jos oppilaan essee on tällainen:

TYKKÄÄN MOPOISTA JA VIRITÄN NIITÄ

Niin ei siitä oikein ysiä voi antaa.

Kyllä tuostakin esseestä saa asiapitoisen, jos osaa kirjoittaa ja ymmärtää aiheen. Tytär ajaa mopolla. Varmaankin pitää siitä, mutta ei viritä niitä. Äidinkieli 10.

8 on kyllä alin hyväksyttävä numero. Sen alla, olet alisuoriutuja. Mutta ei kasin keskiarvolla pitkälle pötkitä... Oma 8.1 ei riittänyt aikoinaan kuin yhteen lukioon.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Peruskoulun oppimäärä on niin helppo, että jos sieltä ei saa pienellä yrittämisellä 9 -10, niin silloin lahjat ovat muualla kuin akateemisissa aineissa. Eli siinä mielessä 8 ei ole hyvä arvosana peruskoulussa. Ei etenkään silloin, jos kasi tulee siitä huolimatta, että on tosissaan opiskellut, tehnyt läksyt ja lukenut kokeeseen.

Itselläni on 3 lukioikäistä ja heillä kymmenittäin kavereita eri lukioissa PK-seudulla. Läheltä seurattuna olen todennut, että Helsingin lukioissa on eroja. Ei niin kovin dramaattisia, mutta eroja kuitenkin. Valtaosassa lukioista opetus on hyvää, mutta toisaalta yksittäisiä huonoja opettajia löytyy kaikista lukioista, myös niistä hyvistä. Isoin ero on oppilasaineksessa, minkä näkee ihan vain lukemalla sisäänpäässeiden nimilistoja. Alemman ka:n kouluissa on paljon S2-oppilaita, mikä vääjäämättä vaikuttaa opetuksen tasoon myös muilla tunneilla. Huippukeskiarvoja vaativissa kouluissa puolestaan muodostuu helposti ns. oikeistokupla, kun lähes kaikki tulevat ylemmän keskiluokan hyvinvoivista perheistä. Näissä lukioissa pääsee toisaalta luomaan verkostoja, joista on hyötyä myöhemmin elämässä. Vasemmistokupla puolestaan muodostuu taidelukioihin.

Et osaa lukea? Kyse on siitä että opettajat tahallaan ohjaavat alisuorittamaan.

Ja esimerkiksi Ksykissä vähintään 40 prosenttia on ulkomaalaistaustaisia. Myös esimerkiksi Ressussa heidän osuutensa on erittäin huomattava.

Kyllä, etenkin kunnallisessa peruskoulussa ohjataan alisuoriutumaan, tästä on omaakin kokemusta. Ero PK-seudun yksityisiin peruskouluihin on selvä. Kaupungin lähiökoulussa ketään, edes sitä lääkäriperheen 10 tyttöä, ei kannustettu huippusuorituksiin ja huippulukioon, vaan keskityttiin erilaisiin kiva-kiva-projekteihin ja ammattikouluun jatko-opetusväylänä. Henkilökohtaisessa ohjauspalaverissa opo vähätteli nuoren itselleen asettamia tavoitteita ja pyrki ohjaamaan alemmalle tasolle. Nyt nuorempi lapsi on yksityisen koulun painotetulla luokalla ja meno on aivan toista.

Ja kyllä, myös huippulukioissa on ulkomaalaistaustaisia oppilaita, usein IB-linjoilla. Suomenkieliset linjat ovat valtaosin kantasuomalaisten ylemmän keskiluokan kansoittamia. Niitä koulun nimilistoja lukemalla saa erinomaisen käsityksen siitä, minkä tyyppisiä oppilaita on toisaalta huippulukiossa ja toisaalta siinä itäisen lähiön lukiossa, johon pääsee 7 keskiarvolla. Eron näkee ihan omin silminkin kun katsoo minkä näköisiä oppilaita aamuisin menee esim Vuoluun vs. SYKiin.

Tavallisessa peruskoulussa on helppo olla hyvä, jos on hyvä muisti, niin tunneilla kuuntelulla pääsee pitkälle. Läksyt on usein tehty jo tunnilla. Vaatimustaso on viritetty keskitason mukaan. Peruskoulu opettaa hyvät laiskoiksi, mikä on sääli. Maaseudun peruskoulussa hyvää oppilasta kyllä ohjataan lukioon.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen kotoisin tosi pieneltä paikkakunnalta. Lukioon pääsi huonoimmat todella surkealla keskiarvolla. Silti tuostakin lukiosta useampi kahdelta rinnakkaisluokalta kirjoitti 6 laudaturia. Parin oppilaan omaa vuosimallia tiedän päässeen lääkikseen. Itsekin päädyin arvostetulle alalle. Nykyisin asun kaukana kotiseudultani pk-seudulla. Koulujen taso, virikkeiden määrä jne on aivan eri täällä kuin kotiseudullani. Siksi tuntuukin tylsältä, että nuorten on oltava aivan yli-ihmisiä päästäkseen edes lukioon näin hieman kärjistäen esimerkiksi Espoossa ja Helsingissä. Myös hyviä numeroita on haastava saada, kun opiskelijoita on niin paljon.

Opetan pk-seudulla ns. hyvässä lukiossa. Ei ne meidän nuoret kyllä mitään yli-ihmisiä ole. Hyvin huonosti osaavat lukea ja kirjoittaa, vaikka peruskoulun päästötodistus on ysi. Ajattelu ja kriittisyys tuottaa suuria vaikeuksia, toistavat vaan oppimaansa ja jäljittelevät. Heille pitää kaikesta vääntää valmis malli, luovuutta ei ole eikä uskallusta yrittää ja luodata tuntematonta.

Suloisia nuoria, mutta pedagogiassa on tehty karhunpalvelus, kun kaikki on aina pureskeltu valmiiksi ja vaiheistettu.

Itse kävin lukioni 80-luvun lopulla ja nyt sitten omat lapset käyneet juuri lukiota. Ja kun katson sitä oman ajattelun, analyysin ja kriittisyyden vaatimusta joka nykylukiossa on niin olen täysin varma että emme olisi aikanaan suoriutuneet vastaavasta ainakaan paremmin. En muista että omana lukioaikana olisi pitänyt juurikaan analysoida mitään. Ainakirjoitus oli sellaista hyvin vapaata kirjoittamista jonkun otsikon pohjalta ja lukuaineet kirjasta pänttäämistä. Nyt pitää osata analysoida mainoksia, erilaisia tekstityylejä, käyttää ja lainata laajoja aineistoja jne.

Osasimme aikanaan ehkä mekaanisesti lukea ja kirjoittaa vähän paremmin mutta ei se ajattelu kyllä ollut yhtään sen korkeammalla tasolla. 

Opettajana näen asian toisin. Analyysitehtäviin annetaan opiskelijoille valmiit työkalut (käsitteet ja mallit), ne vaiheistetaan ja niitä harjoitellaan koko lukioaika kirjoituksia varten. Vapaampaa kirjoittamista on vähemmän, ja sen kyllä huomaa. Ei osata itse tuottaa mitään. Kirjoittaminen on ajattelemista, ja sitä kautta kriittisyys herää jos on herääkseen. Nyt kriittisyys on tukittu liian tarkoilla muotovaatimuksilla.

Ensin pitäisi olla jotain sanottavaa, vasta sitten voi vaatia sen laittamista johonkin muottiin. Nyt pakotetaan muotti, mutta ei siihen ei tule sisältöä, koska muotti.

Ja tuo laajojen aineistojen käyttö ja lainaaminen, jonka mainitsit, on kovin myötäsukaista ja kaikuna toistavaa.

Unohdit nyt kokonaan sen kirjoitukseni pointin ja se on se että meiltä ei aikanaan vaadittu juurikaan analyyttistä kriittisyyttä lukiossa. Ainekirjoituksessa riitti sujuva tarinointi. Onhan se sinällään luovaa ja osoitata tietynlaista kirjoitustaitoa mutta kun se krijoituksen aihe ja käsittelytapa on kovin vapaa niin se ei oikeasti vaadi lainkaan samanlaista taitoa kun nykyinen hyvin tiukasti rajattu analyysi.

Tuntuu että sinulla ei ole oikein realistista kuvaa siitä millaisella ajattelun tasolla iso osa lukioikäisistä vielä on ja on aina ollut. Vielä yliopistossakin osalla ihmisitä oli omana aikananikin aikamoisia vaikeuksia ihan oman ajattelun esilletuontiin vaan tehtiin "tutkimusta" vain referoimalla erilaisia lähteitä. Vasta ajan kanssa se oma ajatus "kirkastui". 

En allekirjoita pointtiasi, siinä se. Kävin maalaislukon 80- ja 90-lukujen vaihteessa ja kyllä meillä kriittisyyttä oli. Sitä en osaa sanoa, vaadittiinko sitä suoranaisesti, koska eihän sitä vaadita nytkään (aidosti, vaaditaan ainoastaan ns. ennalta-arvattavaa kriittisyyttä). Se kuitenkin syntyi siitä, että kirjoittaa sai vapaasti ja toisaalta taas opettajat eivät siloitelleet palautettaan kuten nykyään. Ja myös siitä, että ei kykenimme pitkäjänteisyyteen, toisin kuin nykynuoret. Nykyään ei jakseta keskittyä kuin maksimissaan kymmenen minuuttia. Älypuhelimet ja netti on oikeasti vammauttanut nuorten ajattelua.

Olen opettanut lukioissa eri puolilla Suomea, ja uskon että minulla kyllä on varsin realistinen käsitys lukiolaisen ajattelun tasosta. Ja siitä olenkin huolissani. Ns. huonommissa lukioissa muotoseikat teksteissä saattavat olla vähän mitä sattuu, mutta ajattelun tasossa ei olla huonompia kuin kaupunkilukioissakaan. Melkein päin vastoin! Kovan sisäänpääsyrajan lukioissa tekstit saattavat olla muodollisesti virheettömiä, mutta kumisevat tyhjyyttään. Tästä pitää olla huolissaan. Sitä ei voi selittää pois väittämällä, että näin on aina ollut. Asiaa on tutkittu ja voin linkatakin jonkin artikkelin, jos ehdin etsiä. Anneli Pajunen on ainakin tutkinut nuorten kirjoittamistaitojen muutosta.

Tunnet varmaan efektin jossa kautta maailmanhistorian aina vanhempi ikäluokka on pitänyt sen aikaista nuorisoa täysin toivottomana. Ja unohtavat että heitä on aikanaan pidetty ihan samalla tavalla vetelinä ja tyhminä taas edellisen sukupolven toimesta.

Aika kultaa muistot ja se on ihan inhimillistä mutta emme me kyllä olleet aikanaan sen kummempia jos ihan rehellisesti rupeaa miettimään.

Toki muutoksia osaamisessa ja esim. kirjoitustaidossa tapahtuu mutta kyllä nykymaailma on kaikkine vaatimuksineen ja informaatiotulvineen todella paljon vaativampi paikka kuin se varsin pysähtynyt ja yksinkertainen maailma jossa me aikanaan vartuimme. Moni sen aikainen ihan aikuisenkin kirjoittama teksti tuntuu nyt luettuna varsin naivilta ja yksisilmäseltä nykyiseen nähden. Ehkäpä onkin niin että me aikuiset olemme kehittyneet ja siksi odotamme myös nuoriltamme enemmän?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

On se hyvä numero, vaikka lapsiaan loppuun palamaan ajavat vanhemmat näkisivät asian miten.

Samaa mieltä. Omassa aineessani (äidinkieli ja kirjallisuus) luokkien keskiarvot ovat 7 - 8 välillä (usein lähempänä seiskaa), joten kasi on jo keskiarvon yläpäässä. 

Olet surkea opettaja.

Ei hän ole surkea opettaja. Älykkyys menee gaussin käyrällä ja 7 on siinä juuri keskitasolla, mitä käytännössä isoin massa oppilaista edustaa. Siitten kun samalla oppilas vähän tsemppaa niin päästään kasiin, mikä on hyvä numero isolle massalle. 

Näin se menee. Opetin myös äidinkieltä vielä pari vuotta sitten ennen alanvaihtoa. Suurimmalla osalla numerot olivat tuota 7-8 opettajasta riippumatta. Äidinkielessä on useita opettajia, joten helppo vertailla. Olemme siis ilmeisesti kaikki surkeita.

Jos oppilaan essee on tällainen:

TYKKÄÄN MOPOISTA JA VIRITÄN NIITÄ

Niin ei siitä oikein ysiä voi antaa.

Kyllä tuostakin esseestä saa asiapitoisen, jos osaa kirjoittaa ja ymmärtää aiheen. Tytär ajaa mopolla. Varmaankin pitää siitä, mutta ei viritä niitä. Äidinkieli 10.

Tuossa oli siis se koko essee. Aiheessa ei ole mitään vikaa, monta mopoesseetä olen arvioinut. Yhden virkkeen essee ei ole essee.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sama Tampereella. Koeta siinä sitten lapselle selittää, että kasi on varmaan hyvä numero, muttei kuitenkaan niin hyvä, että kasin todistuksella oman kaupungin lukioon pääsisi.

Meillä maksetaan lapsille koulumenestyksestä selvää rahaa. Kasi-alkuisista "no bonus". Lisäksi en vaadi parasta suoritusta, mutta parhaan viidenneksen joukossa pitää olla.

Juniorilla oli vaikeuksia pitää ysi-alkuista tasoa yläasteelle siirtymisen jälkeen mutta nyt alkaa palautua sinne ysin päälle. Tämä aika näkyi myös "bonuksissa".

Tytöllä ns kovan luokan tiedelukiossa taso jokseenkin pitänyt yläasteeseen nähden. Parissa aineessa selvää takapakkia, parissa selkeää edistymistä (pitkä matikka ja A2-saksa!). Kummasti juniorikan motivoi hänen säännöllinen ylimääräinen kassavirta.

Ei mitään sisäistä kipinää hyviin numeroihin?

Se tulee jos on tullakseen. Lähdin itse peruskoulusta KA 9.7, täysin opinhaluttomana (minulle ei muuten maksettu). Sen jälkeen olen enemmän tai vähemmän rämpinyt kouluja läpi tyyliin "kunhan läpi menee, numerolla ei väliä" ja keskittynyt todellisen osaamisen hankkimiseen - sellaisen josta myös maksetaan. InsAMK, DI, sähköarska ja taas AMK:ssa josta en edes valmistu varmaan koskaan, kun käyn vain ne kurssit joista on oikeasti hyötyä joko uutena infona tai vanhan päivityksenä.

Tyttö on huomannut että jo pitkällä lukiomatematiikalla on yllättävän paljon teknisten asioiden ymmärtämisen kanssa ja saksan hyvä osaaminen takaa huikeat työmarkkinat Keski-Euroopassa. Terveystiedon kympit ei välttämättä edistä sitä, että joku maksaa sen hallinnasta.

Juniorille hyvät arvosanat korreloi kassavirran kanssa, mutta hänkin alkaa pikkuhiljaa ajatella siihen mikä kannattaa hallita ja kyselee mihin kannattaa "sitten isompana" panostaa. Kyytsään häntä & joukkuekamujaan treeneihin ja joskus puhuvat kokeista ja koenumeroista "sä saat nykyään aina kiitettäviä, pinko", eli notkahdus alkaa olla takana.

Joku kysyi miten saan selville kuuluuko parhaaseen viidennekseen. Ei tullut mieleen että kysyy opettajalta kun on pari kertaa vuodessa ne viralliset juttutuokiot? Lukiossa sillä ei ole niin väliä enää, jos ei siinä vaiheessa osaa nähdä omaa parastaan niin antaa olla.

Kyllä, kahdeksan on hyvä. Niinhän arviointikriteereissäkin lukee. Yhdeksän taas kiitettävä, seitsemän tyydyttävä jne. 

Jos lapsellasi ei ole kunnianhimoa/motivaatiota ei se ole opettajan vika. Ja älä elä elämääsi lapsesi kautta, anna hänen tehdä omat ratkaisunsa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen kotoisin tosi pieneltä paikkakunnalta. Lukioon pääsi huonoimmat todella surkealla keskiarvolla. Silti tuostakin lukiosta useampi kahdelta rinnakkaisluokalta kirjoitti 6 laudaturia. Parin oppilaan omaa vuosimallia tiedän päässeen lääkikseen. Itsekin päädyin arvostetulle alalle. Nykyisin asun kaukana kotiseudultani pk-seudulla. Koulujen taso, virikkeiden määrä jne on aivan eri täällä kuin kotiseudullani. Siksi tuntuukin tylsältä, että nuorten on oltava aivan yli-ihmisiä päästäkseen edes lukioon näin hieman kärjistäen esimerkiksi Espoossa ja Helsingissä. Myös hyviä numeroita on haastava saada, kun opiskelijoita on niin paljon.

Opetan pk-seudulla ns. hyvässä lukiossa. Ei ne meidän nuoret kyllä mitään yli-ihmisiä ole. Hyvin huonosti osaavat lukea ja kirjoittaa, vaikka peruskoulun päästötodistus on ysi. Ajattelu ja kriittisyys tuottaa suuria vaikeuksia, toistavat vaan oppimaansa ja jäljittelevät. Heille pitää kaikesta vääntää valmis malli, luovuutta ei ole eikä uskallusta yrittää ja luodata tuntematonta.

Suloisia nuoria, mutta pedagogiassa on tehty karhunpalvelus, kun kaikki on aina pureskeltu valmiiksi ja vaiheistettu.

Itse kävin lukioni 80-luvun lopulla ja nyt sitten omat lapset käyneet juuri lukiota. Ja kun katson sitä oman ajattelun, analyysin ja kriittisyyden vaatimusta joka nykylukiossa on niin olen täysin varma että emme olisi aikanaan suoriutuneet vastaavasta ainakaan paremmin. En muista että omana lukioaikana olisi pitänyt juurikaan analysoida mitään. Ainakirjoitus oli sellaista hyvin vapaata kirjoittamista jonkun otsikon pohjalta ja lukuaineet kirjasta pänttäämistä. Nyt pitää osata analysoida mainoksia, erilaisia tekstityylejä, käyttää ja lainata laajoja aineistoja jne.

Osasimme aikanaan ehkä mekaanisesti lukea ja kirjoittaa vähän paremmin mutta ei se ajattelu kyllä ollut yhtään sen korkeammalla tasolla. 

Opettajana näen asian toisin. Analyysitehtäviin annetaan opiskelijoille valmiit työkalut (käsitteet ja mallit), ne vaiheistetaan ja niitä harjoitellaan koko lukioaika kirjoituksia varten. Vapaampaa kirjoittamista on vähemmän, ja sen kyllä huomaa. Ei osata itse tuottaa mitään. Kirjoittaminen on ajattelemista, ja sitä kautta kriittisyys herää jos on herääkseen. Nyt kriittisyys on tukittu liian tarkoilla muotovaatimuksilla.

Ensin pitäisi olla jotain sanottavaa, vasta sitten voi vaatia sen laittamista johonkin muottiin. Nyt pakotetaan muotti, mutta ei siihen ei tule sisältöä, koska muotti.

Ja tuo laajojen aineistojen käyttö ja lainaaminen, jonka mainitsit, on kovin myötäsukaista ja kaikuna toistavaa.

Unohdit nyt kokonaan sen kirjoitukseni pointin ja se on se että meiltä ei aikanaan vaadittu juurikaan analyyttistä kriittisyyttä lukiossa. Ainekirjoituksessa riitti sujuva tarinointi. Onhan se sinällään luovaa ja osoitata tietynlaista kirjoitustaitoa mutta kun se krijoituksen aihe ja käsittelytapa on kovin vapaa niin se ei oikeasti vaadi lainkaan samanlaista taitoa kun nykyinen hyvin tiukasti rajattu analyysi.

Tuntuu että sinulla ei ole oikein realistista kuvaa siitä millaisella ajattelun tasolla iso osa lukioikäisistä vielä on ja on aina ollut. Vielä yliopistossakin osalla ihmisitä oli omana aikananikin aikamoisia vaikeuksia ihan oman ajattelun esilletuontiin vaan tehtiin "tutkimusta" vain referoimalla erilaisia lähteitä. Vasta ajan kanssa se oma ajatus "kirkastui". 

En allekirjoita pointtiasi, siinä se. Kävin maalaislukon 80- ja 90-lukujen vaihteessa ja kyllä meillä kriittisyyttä oli. Sitä en osaa sanoa, vaadittiinko sitä suoranaisesti, koska eihän sitä vaadita nytkään (aidosti, vaaditaan ainoastaan ns. ennalta-arvattavaa kriittisyyttä). Se kuitenkin syntyi siitä, että kirjoittaa sai vapaasti ja toisaalta taas opettajat eivät siloitelleet palautettaan kuten nykyään. Ja myös siitä, että ei kykenimme pitkäjänteisyyteen, toisin kuin nykynuoret. Nykyään ei jakseta keskittyä kuin maksimissaan kymmenen minuuttia. Älypuhelimet ja netti on oikeasti vammauttanut nuorten ajattelua.

Olen opettanut lukioissa eri puolilla Suomea, ja uskon että minulla kyllä on varsin realistinen käsitys lukiolaisen ajattelun tasosta. Ja siitä olenkin huolissani. Ns. huonommissa lukioissa muotoseikat teksteissä saattavat olla vähän mitä sattuu, mutta ajattelun tasossa ei olla huonompia kuin kaupunkilukioissakaan. Melkein päin vastoin! Kovan sisäänpääsyrajan lukioissa tekstit saattavat olla muodollisesti virheettömiä, mutta kumisevat tyhjyyttään. Tästä pitää olla huolissaan. Sitä ei voi selittää pois väittämällä, että näin on aina ollut. Asiaa on tutkittu ja voin linkatakin jonkin artikkelin, jos ehdin etsiä. Anneli Pajunen on ainakin tutkinut nuorten kirjoittamistaitojen muutosta.

Tunnet varmaan efektin jossa kautta maailmanhistorian aina vanhempi ikäluokka on pitänyt sen aikaista nuorisoa täysin toivottomana. Ja unohtavat että heitä on aikanaan pidetty ihan samalla tavalla vetelinä ja tyhminä taas edellisen sukupolven toimesta.

Aika kultaa muistot ja se on ihan inhimillistä mutta emme me kyllä olleet aikanaan sen kummempia jos ihan rehellisesti rupeaa miettimään.

Toki muutoksia osaamisessa ja esim. kirjoitustaidossa tapahtuu mutta kyllä nykymaailma on kaikkine vaatimuksineen ja informaatiotulvineen todella paljon vaativampi paikka kuin se varsin pysähtynyt ja yksinkertainen maailma jossa me aikanaan vartuimme. Moni sen aikainen ihan aikuisenkin kirjoittama teksti tuntuu nyt luettuna varsin naivilta ja yksisilmäseltä nykyiseen nähden. Ehkäpä onkin niin että me aikuiset olemme kehittyneet ja siksi odotamme myös nuoriltamme enemmän?

Ajatuksesi siitä, että nykymaailma on vaativampi paikka kuin se maailma, jossa me olimme nuoria, on yhtä iänkaikkinen kuin nykynuorten haukkuminen kelvottomaksi.

Relativismi ei kuitenkaan ole vielä tulos. Se on vain relativismia. Onhan tässä toki sekin vaihtoehto, täysin mahdollinen (mutta jota en olisi halunnut sanoa), että sinä et aikanasi ollut sen kummempi kuin nykyiset keskivertonuoret, mutta minä olin. Lahjakkuutta saattoi kasautua juuri siihen lukioon, minkä minä kävin. Olen lukenut nyt keski-ikäisenä senaikaisia esseitäni ja ystäväni esseitä, ja ovathan ne huikean paljon kypsempiä kuin nykynuorten kirjoittamat noin keskimäärin, vaikka nuoret nykyään näyttävät ulospäin paljon kypsemmiltä kuin me aikoinamme.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sama Tampereella. Koeta siinä sitten lapselle selittää, että kasi on varmaan hyvä numero, muttei kuitenkaan niin hyvä, että kasin todistuksella oman kaupungin lukioon pääsisi.

Meillä maksetaan lapsille koulumenestyksestä selvää rahaa. Kasi-alkuisista "no bonus". Lisäksi en vaadi parasta suoritusta, mutta parhaan viidenneksen joukossa pitää olla.

Juniorilla oli vaikeuksia pitää ysi-alkuista tasoa yläasteelle siirtymisen jälkeen mutta nyt alkaa palautua sinne ysin päälle. Tämä aika näkyi myös "bonuksissa".

Tytöllä ns kovan luokan tiedelukiossa taso jokseenkin pitänyt yläasteeseen nähden. Parissa aineessa selvää takapakkia, parissa selkeää edistymistä (pitkä matikka ja A2-saksa!). Kummasti juniorikan motivoi hänen säännöllinen ylimääräinen kassavirta.

Ei mitään sisäistä kipinää hyviin numeroihin?

Se tulee jos on tullakseen. Lähdin itse peruskoulusta KA 9.7, täysin opinhaluttomana (minulle ei muuten maksettu). Sen jälkeen olen enemmän tai vähemmän rämpinyt kouluja läpi tyyliin "kunhan läpi menee, numerolla ei väliä" ja keskittynyt todellisen osaamisen hankkimiseen - sellaisen josta myös maksetaan. InsAMK, DI, sähköarska ja taas AMK:ssa josta en edes valmistu varmaan koskaan, kun käyn vain ne kurssit joista on oikeasti hyötyä joko uutena infona tai vanhan päivityksenä.

Tyttö on huomannut että jo pitkällä lukiomatematiikalla on yllättävän paljon teknisten asioiden ymmärtämisen kanssa ja saksan hyvä osaaminen takaa huikeat työmarkkinat Keski-Euroopassa. Terveystiedon kympit ei välttämättä edistä sitä, että joku maksaa sen hallinnasta.

Juniorille hyvät arvosanat korreloi kassavirran kanssa, mutta hänkin alkaa pikkuhiljaa ajatella siihen mikä kannattaa hallita ja kyselee mihin kannattaa "sitten isompana" panostaa. Kyytsään häntä & joukkuekamujaan treeneihin ja joskus puhuvat kokeista ja koenumeroista "sä saat nykyään aina kiitettäviä, pinko", eli notkahdus alkaa olla takana.

Joku kysyi miten saan selville kuuluuko parhaaseen viidennekseen. Ei tullut mieleen että kysyy opettajalta kun on pari kertaa vuodessa ne viralliset juttutuokiot? Lukiossa sillä ei ole niin väliä enää, jos ei siinä vaiheessa osaa nähdä omaa parastaan niin antaa olla.

Siis sinä olet ottanut yhteyttä yläasteikäisten lastesi kaikkiin opettajiin ja selvittänyt heiltä bonusjärjestelmäsi tueksi lasten luokan sisäiset ranking-sijoitukset?

Varmasti olet ainakin puheenaihe opettajainhuoneessa.