Mihin olisit kuollut sata vuotta sitten?

Mitenköhän olisi korvatulehduksen kanssa käynyt, kuulo ehkä olisi voinut lähteä ilman antibiootteja. Monet kuurit sain lapsena syödä.

Viime viikolla juurikin kävin leikkauttamassa tulehtuneet hampaan juuret pois, näinköhän 100 vuotta sitten olisi rahaa ollut moiseen ylellisyyteen. Siitähän se tulehdus olisi voinut mennä vaikka aivoihin saakka. Mätää ainakin sai hoitajaparka (uusi työssään) imeä oikein koko rahan edestä.

Mielenterveysongelmat, koska noina aikoina apu oli järkyttävän huonoa.

Olisin siis tod. näk. lopettanut elämäni jo vuosia sitten, mutta kiitos tuen olenkin nyt jo monivuotisen työkykyni ansiosta nettomaksaja (vaikka eipä se ihmisarvon mittari olekaan).

Toisaalta jos olisin syntynyt sata vuotta sitten, olisin mahdollisesti saanut suht' terveet vanhemmat (sodan traumauttamien sijasta) ja olisin todennäköisemmin kuollut sitten jossain sodassa enkä oman käden kautta.

Yritä tästä sitten saada selvää.

Kuten Ismo Alanko toteaa eräässä kappaleessaan, kuolema korjaa elämän virheet, teet mitä teet.

Olisin syntynyt kuolleena tai kuollut viimeistään muutaman päivän iässä keskoisuuden ja huonon kunnon vuoksi. Sybnyin hätäsektiolla 2 kuukautta ennenaikaisesti ja melko heikkokuntoisena.

Jälkeenjäänneenä autistina minut olisi varmaan viety saunan taakse.

OLin ylisuuri vauva syntyessäni sektiolla, joten en olisi syntynyt lainkaan, vaan samaan monttuun laitettu äidin kanssa. Lyhyeksi olisi jäänyt tämä taival.

En olisi edes syntynyt tai olisin saanut vakavat vammat, äidilleni kun tehtiin sektio lantion ahtauden vuoksi eikä tälläinen sata vuotta sitten ollut vielä mahdollista.

Angiinaan tai poskiontelotulehdukseen.

Lapsena elämä olisi ollut sietämätöntä lukuisten allergioiden takia,  iho olisi kutissut ja suu täynnä rakkoja. Näköni on myös niin huono, että teini-ikään mennessä olisin ollut lähes sokea. Ja tuohon päälle hahmotushäiriö! Olisin ollut kalpea, kömpelö, omituinen lapsi köpöttelemässä kepin kanssa eksyen joka paikkaan ja kompastellen omiin jalkoihinsa.

Mutta jos joku mies olisi huolinut kutisevan, kompuroivan naisen  niin pre-eklalempsia olisi minut vienyt 29-vuotiaana.

Jos olisin selvinnyt tuhkarokosta, angiinasta yms. niin olisin kuollut viimeistään kuopusta synnyttäessäni ilman nykyaikaista lääketiedettä.

Minulta leikattiin vähän syntymän jälkeen vaikea mahanportin ahtauma joka on hoitamattomana hyvin usein tappava. Sata vuotta sitten oli vasta hieman aiemmin keksitty että sen voi leikata, mutta ilman antibiootteja ja sen aikaisilla tiedoilla ja välineillä yli puolet vastasyntyneistä menehtyi leikkaukseenkin. Eli todennäköisesti olisin kuollut pian syntymäni jälkeen joko hoitamattomaan tai leikattuun mahanportin ahtaumaan. 

Isoäidin äitini kuoli 20-luvulla sappikivien poiston jälkeiseen tulehdukseen.

Penisilliini olisi estänyt.

Minulta on myös leikattu sappi, joten ainakin tulehduskuolema olisi ollut vaarana.

En ole varma, että olisinko selvinnyt elossa 6-vuotiaana sairastamastani keuhkokuumeesta hengissä sata vuotta aikaisemmin. Tauti oli melko vaikea joten epäilen vähän, että että en olisi selvinnyt ellei olisi käynyt hyvä tuuri. Ainakaan tarvittavia lääkkeitä ei olisi tainnut olla vielä olemassa.

Noin 5-vuotiaana astuin ruosteisen naulan päälle ja noin 11-vuotiaana leikkasin veitsellä haavan sormeeni. Niistä olisi voinut seurata tulehdus joka olisi levinnyt niin laajalle, että olisin ilman antibioottia kuollut ja myös verenmyrkytys olisi ollut mahdollinen. Sormeen tulleeseen haavaan ommeltiin tikkejä ja samalla sain jäykkäkouristusrokotuksen. Ollsinko sitten sata vuotta aikaisemmin sairastunut ja kuollut jäykkäkouristukseen? Mahdollisesti. Myös rikkinäisten hampaiden takia leukaluuhun aikuisiällä tullut tulehdus olisi voinut levitä esim. aivoihin ja olla kohtalokas.

Viimeistään noin parikymppisenä olisin varmasti kuollut kun sairastuin masennukseen ja haudoin itsemurhaa. Sata vuotta sitten ilman lääkkeitä ja mahdollisesti ilman muita kunnollisia hoitoja olisin todennäköisesti tehnyt sen.

Synnytykseen. Se ei käynnisty ilman lääkitystä.

Tulehdustauteihin.

13 vuotiaana keuhkokuumeeseen.

Vierailija kirjoitti:

Eiköhän joku teinivuosien virtsatieinfektio olisi noussut munuaisiin asti ennen antibiootteja ja se olisi ollut sitten menoa.

Jos siitä olisin selvinnyt niin viimeistään synnytykseen olisin kuollut kun istukka ei irronnut itsekseen ja se piti kaapia pois.

Kyllä tuolloin osattiin jo kaapia. Myös keisarinleikkauksia tehtiin.

Ei 100 vuotta sitten kovin alkeellista enää ollut.

Tulehdukset olivat vaarana kyllä.

Vierailija kirjoitti:

Synnytykseen. Se ei käynnisty ilman lääkitystä.

Tulehdustauteihin.

Synnytyksesi olidi onnistunut myös 100 vuotta sitten.

Vierailija kirjoitti:

Lapsena elämä olisi ollut sietämätöntä lukuisten allergioiden takia,  iho olisi kutissut ja suu täynnä rakkoja. Näköni on myös niin huono, että teini-ikään mennessä olisin ollut lähes sokea. Ja tuohon päälle hahmotushäiriö! Olisin ollut kalpea, kömpelö, omituinen lapsi köpöttelemässä kepin kanssa eksyen joka paikkaan ja kompastellen omiin jalkoihinsa.

Mutta jos joku mies olisi huolinut kutisevan, kompuroivan naisen  niin pre-eklalempsia olisi minut vienyt 29-vuotiaana.

Mitä ihmettä nyt taas! Silmälasit oli jo keksitty.

Allergioita ei tuohon aikaan juurikaan ollut. Se on elintasosairaus.

Raskausmyrkytyksen olisit saattanut kuolla tai sitten sulle olisi tehty keisarinleikkaus. Sitä ehkä osattiin kylläkin joita jo tuolloin.

Mun setä on syntynyt tasan 100 vuotta sitten. Ei hänen sisaruksistaan kukaan kuollut kohtuuttoman aikaisin.

Synnyin keskosena, niin se olisi ollut menoa jo heti siinä. 

Heroiiniin ja alkoholiin.