Mihin olisit kuollut sata vuotta sitten?

Mulla ei ole ollut erityisiä sairauksia, vammoja tai tapaturmia, joten näillä näkymin porskuttelisin vieläkin. Mutta eihän sitä tiedä, minkä sen ajan sairauden olisin voinut saada, espanjantaudin tai tuberkuloosin. Tai joutunut kansalaissodan melskeisiin. Ehkä joku viisaudenhampaistani olisi äitynyt pahaksi ja aiheuttanut niin rankan yleistulehduksen, että olisin menehtynyt siihen. Olihan hammaslääkäreitä jo silloinkin, mutta köyhänä syrjäseudun tyttönä tuskin olisin älynnyt, uskaltanut, tai edes pystynyt menemään vastaanotolle, eikä kukaan muukaan olisi minua sinne ymmärtänyt tai viitsinyt viedä.

Kohdunulkoiseen raskauteen. En usko että sata vuotta sitten oltaisiin osattu leikata ja poistaa sikiötä munasarjoista. Olisi revennyt ja olisi ollut menoa sitten. On onni elää nykyajassa, ainakin näiltä osin!

Olisin kuollut omaan synnytykseeni

Tuberkuloosiin tai synnytykseen.

Olisin vielä elossa, mutta toinen silmä olisi luultavimmin sokea.

Vierailija kirjoitti:

Myös keisarinleikkauksia osattiin tehdä 100 vuott sitten.

Joo, mutta tuskin piian ja rengin aviottomalle lapselle, millainen mä olin kun mut sektiolla maailmaan saatettiin 70-luvulla. Siis isä oli kuorma-autokuski ja äiti toimistosihteeri, ei mitään yhteiskunna ylintä kermaa siis kumpikaan. 

Äiti olisi tappanut minut tai olisin kuollut astmakohtaukseen.

Nälkään.

Keuhkokuumeeseen nuorena aikuisena

Esikoisellani olisi äitipuoli varmaan.

Kunnanlääkäri olisi mun vaivat kuntoon hoitanut.

Omaan syntymääni. Happikaapissa n. viikon ajan, lääkärit varoittelivat vanhempia, etten ehkä jää eloon. Hyvän hoidon takia jäin henkiin. Sen jälkeen on monet vakavat sairaudet lapsena jo sairastettu, ilman antibiootteja en hengissä olisi.

Keuhkokuumeeseen.

Varmaan johonkin rokkoon, esim. tuhkarokko. 1975 olin 7v ja olin tosi kipeä jonkun rokon takia. Itse muistan, että oli vesirokko, sisko muistaa että se oli tuhkarokko. Äiti ei ole enää elossa kertomassa. Mutta muistan kyllä, että olin tosi kipeä. Korkea kuume päiväkausia ja muistan kun näin ihmeellisiä unia, vaikka mielestäni olin valveilla. 

Tubiin!

Vaikkakin silloin tubettajat räkivät 🤮 keskuudessamme vähemmän kuin nyt!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

umpisuoleen

Umpisuoli on osattu leikata siitä saakka, kun anestesia keksittiin.

100 vuotta sitten osattiin leikata umpisuoli.

Luultavasti maalla asuvana en olisi saanut apua, lähin lääkäri olisi ollut kaukana, ei puhelinta eikä hevosella olisi ehtinyt ajoissa kaupnkiin jossa sairaala. Juu ja autoon ei perheelläni ole varaa vieläkään. ohis

Todennäköisesti jo lapsena johonkin rokkoon tai hinkuyskään. Olen sairastanut ainakin tuhkarokon, vesirokon, tulirokon, nokkosrokon.

Jos noista oisin selvinnyt niin viimeistään synnytykseen / raskausmyrkytyksen olisi mennyt sekä minä että vauva.

Ehkä lapsena jopa 6-7x/talvessa toistuvat angiinat olisi vieneet hengen, en tiedä. Loppuivat risojen leikkaamiseen lukuisten ab-kuurin jälkeen.

Ja jos ei, niin sitten pre-eklampsia olisi hoitanut homman, olisi käynyt niinkuin Downton A:n neidolle, sen takia kys kohtaus niin vaikuttikin minuun, pala kurkussa seurasin hänen oireitaan kunnes kuoli.

Ihan mihin vain. Kulkutautiin, virtsatieinfektioon, synnytykseen, verenmyrkytykseen jne. Ihme miten ennen pysyttiinkään hengissä edes keski-ikäiseksi.

Vierailija kirjoitti:

Myös keisarinleikkauksia osattiin tehdä 100 vuott sitten.

Niin osattiin, mutta pikkukeskosen hoito ei ollut samalla tasolla mitä nyt. Jos siis minä olisin säilynyt hengissä (tosin olisin ollut kaukana lääkäreistä maalla asuvana ja mahdollisesti ei olisi edes ajoissa tajuttu että tarviin sektion), niin vauva ei.

En olee tutkinut. Äidin veli sai synttärilahjaksi dna testi tutkimuksen ja siinä oli että 99 prosenttisesti suomalainen ja vähän ukrainalaista verta.