Mikä sinua auttoi OIKEASTI kovaan stressiin?

Vierailija kirjoitti:

Tuosta liikunnasta stressin lievittäjänä; itse en pysty liikkumaan jos on kova stressi. En vaan fyysisesti pysty. Liikkeet ovat jähmeitä, pysähtelen, itken, töpöttelen kuin vanhus. Tällaistako vielä 30 vuotta edessä? Työpaikkaa olen vaihtanut, alaa en. Olen yrittänyt madaltaa rimaa ja tehdä vain riittävän hyvää, mutta jossain se tulee sitten vastaan, on korjattava ja aikaa menee enemmän kuin jos olisi heti tehnyt kunnolla.

Mä yritin vuosia opetella juoksemaan ja en vaan pystynyt. Ei tullut mitään, jalka ei noussut. Jokaisen yrityksen jälkeen sain kauhean flunssan josta parantui kuukausia.  Samoin yritin käydä salilla 2 vuotta, mitään etenemistä ei tapahtunut, aina samoilla painoilla tuskaisesti nitkutellen. 

Kun tuli totaalistoppi, lopetin ihan kaiken. En käynyt lenkillä edes kävellen, lopetin saleilun. Makasin sohvalla ja lepäsin ja otin lääkkeeni (mieliala). 7kk lepoa ja aloitin uudelleen lenkkeilyn. Pystyin juoksemaan 2km hengästymättä ekalla kerralla. Viikon päästä juoksin viitosta ja kuukauden päästä meni 10km ilman suurempia ponnisteluja. Kaikki ihmeelliset säryt ja kolotukset hävisivät myös. 

Olin ollut vaan niin loppu, että kroppa sanoi kaikkeen ei. 

Syön sieniä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kulkija kirjoitti:

Rukous. Luottamus Korkeimman kaitselmukseen ts. luottamus Jeesuksen sovintotyöhön ja se, ettei mitään tapahdu Jumalan sallimatta.

Tämä on auttanut, ettei stressiä maailman asioista ole ollut. "Päivä vain jahetki kerrallansa" , sanoo laulunkin sanat. 

Tämä maailma makaa juuri niillä sijoillaan kuin on kirjoitettu. Nämä Raamatussa mainitut vitsaukset ovat alkaneet enentyä maailmassa ja lisää tulee. Kuitenkin Herralla on kaikki hallussa. Tämäkin on Jumalan puhuttelua ihmisille.

Toiset menehtyvät peljätessään sitä, mikä maanpiiriä kohtaa. Toiset kääntyvät ja tekevät parannuksen ja antavat kunnian sille, jolle se kuuluu. Ihmiset tekevät enenevässä määrin myös sitä, mitä Jumala ei hyväksy. Siksi kaikki tämä.

Ihmiset pitävät rokotetta pelastajanaan ja että se tuo turvan. Tosiasiassa turva tulee korkeimmalta.

Rukous kristinuskon Jeesuksen yhteydessä. Ainoa ei uusiin suorituksiin koukuttava tapa. Kristinuskossa olet lahjan vastaanottaja, et aloita taas uutta akrobatiaa kuten jooga, meditaatio tms ehdottavat.

Mitä ihmeen akrobatiaa? Jooga ja meditaatio lähettävät rauhoittavaa signaalia hermostollesi ja vähentävät stressiä huomattavasti. Joogaa voi tehdä myös hyvin yksinkertaisilla liikkeillä ja sopii kaiken kuntoisille.

Tarkoitan suorittamista. Joogaope, joka tulee uskoon (Raamatun Jumalaan), lopettaa hommansa, koska jokainen asana on jonkun hindujumalan palvontaa. Ei ole pelkästään fyysistä joogaa.

Vierailija kirjoitti:

Irtisanoutuminen työstä.  

Ainoa oikea teko jollei työnantajaa mikään helpotus kiinnosta työtehtävissä tai työajoissa.

Vierailija kirjoitti:

Minulla on myös se ongelma, että silloin kun stressi on paha, en jaksa keskittyä sellaiseen asiaan, joka lieventäisi stressiä. Eli joku kiva kirja ja siihen keskittyminen voisi auttaa, mutta tilanteen ollessa huono, juutun ensimmäiselle sivulle ja päässä vain kiertävät työasiat. Tulee sellainen negatiivinen kierre. ap

Joo, samaa täällä. Itellä auttoi rukoilu, ulkoilu luonnossa ja rautatabletit kun lääkäri suositteli.  Tuosta kristinuskosta vielä, kun lukee esim "epätoivoisen rukousta", Raamatusta psalmia 88, tai sananlaskuja, tuntuu ettei ole ainoa ahdistunut ihminen täällä. Jo ennen vanhaan koettiin ainakin stressiä, mutta myös paljon lohtua ja hyvää.

Ehkä tässä pitää tehdä myös se erotus että stressaako itse TYÖ vai työPAIKKA?

Jos ongelma liittyy ensisijaisesti paikkaan eikä välttämättä alaan niin mikään määrä joogaa ja metsälenkkejä ei auta. Jos päivittäin on ongelmia johtamisessa ja organisoinnissa, työvuorolistat päin helv. viikosta toiseen, työntekemisen puitteet toistuvasti rempallaan, aina jotain ylimääräistä sinun selkärangastasi koska se jonka vastuulla on nämä järjestää ei vaan OLLENKAAN viitsi.

Tässä kuviossa usein harteillasi on joku sellainen vastuu tai useampi josta sinulle ei makseta, ei kuulu työnkuvaan millään lailla tai jopa ihan pahimmassa tapauksessa sinulla ei oikeastaan ole valtuuksia hoitaa mutta syystä tai toisesta ei käytännössä ole muitakaan vaihtoehtoja. Se stressi mitä tämänkaltaiset työpaikat aiheuttavat ei korjaannu millään itsensä ”harhautuksella” vaan on lähdettävä, noissa paikoissa lähtee henki.

Vuorotteluvapaa. Huomasin että lohtusyömiseni ja -juomiseni oli johtunut stressistä. Kun jäin v-vapaalle, ei ollut tarvetta kummallekaan. Takaisin töihin, ja sama alkoi uudestaan. Stressi ja kilot.

Vierailija kirjoitti:

Ehkä tässä pitää tehdä myös se erotus että stressaako itse TYÖ vai työPAIKKA?

Jos ongelma liittyy ensisijaisesti paikkaan eikä välttämättä alaan niin mikään määrä joogaa ja metsälenkkejä ei auta. Jos päivittäin on ongelmia johtamisessa ja organisoinnissa, työvuorolistat päin helv. viikosta toiseen, työntekemisen puitteet toistuvasti rempallaan, aina jotain ylimääräistä sinun selkärangastasi koska se jonka vastuulla on nämä järjestää ei vaan OLLENKAAN viitsi.

Tässä kuviossa usein harteillasi on joku sellainen vastuu tai useampi josta sinulle ei makseta, ei kuulu työnkuvaan millään lailla tai jopa ihan pahimmassa tapauksessa sinulla ei oikeastaan ole valtuuksia hoitaa mutta syystä tai toisesta ei käytännössä ole muitakaan vaihtoehtoja. Se stressi mitä tämänkaltaiset työpaikat aiheuttavat ei korjaannu millään itsensä ”harhautuksella” vaan on lähdettävä, noissa paikoissa lähtee henki.

Huomaan itse, että on sellaisia asioita, jotka hoidan, kun ne tulevat eteen eli otan vastuuta juuri silloin. Mutta että se on haitallista ja voisin tehdä myös niin, että ilmoitan niistä vaan eteenpäin enkä automaattisesti hoida. Jos ne asiat ovat pielessä, niin silloin olen niistä ilmoittanut.

Minulla on jotain asioita vastuullani ja se on hankalaa jos niihin liittyy stressiä. Mutta jos ajattelen noita asioita, jotka minua on viime aikoina stressanneet niin se on juuri nuo asiat, jotka vaan otan hoitaakseni sen sijaan että ilmoitan niistä ja annan sitten vaan olla.

ap

Vierailija kirjoitti:

Ashwagandha juuri.

Tieteellisesti todistettu auttavan stressiin.

Saa lisäravinteena.

Jaa, min elimistö stressaantuu kaikista moista ylimääräisistä.

Ja palautuminen sitten kestääkin.

Työkavereiden tuki. Se on tärkeintä. Oma puoliso ja sen kanssa puhuminen. Liikunta.

Yksin rauhassa saunominen.

Hengitysharjoitukset.

Piikkimatolla makaaminen.

Lenkki metsässä.

Joskus tölkki olutta iltaisin.

Nukahtaminen mieheni kainaloon.

Läheisten kanssa puhuminen.

Kuuntelen Korkeintaan vähän väsynyt-äänikirjaa ja kävelen ilman päämäärää pari tuntia.

Ei tätä jaksa kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minua auttaisi se, että saisin muistisairaalle äidilleni hoitokotipaikan, mutta toistaiseksi se ei ole onnistunut.

Hyvää päivää, kohtalotoveri!

Valitettavasti en voi tarjota muuta kuin myötäntuntoa. Tiedän ihan tasan tarkkaan mitä h*lvettiä se voi pahimmillaan olla. Olen yrittänyt saada 80-vuotiasta äitiäni palveluasumiseen jo toista vuotta, mutta aina vaan mummo on "ihan liian terve" vaikka hänellä on Alzheimerin lisäksi tolkuton määrä muitankin perussairauksia. MSE on 12/30 ja mummo on sekaisin kuin käkikello. Olen hoitanut mummoa jo 10 vuotta ja suorastaan näen punaista kun punaposkiset terveys-Pirkot silmät sikkaralla ehdottavat, että jospa omainen voisi "vähän mummoa autella". 

Soittelee jatkuvasti, päivin ja öin kun välillä etsii vanhempiaan, välillä ei tunnista omaa kotiaan ja välillä näkee vaikka minkälaisia harhoja. Koko ajan tarvitsee apua joka asiaan ja jos puhelimessa yrität neuvoa jotain ihan yksinkertaista, niin siitähän ei tule yhtään mitään.

Kotihoito ramppaa mummon luona 3 kertaa päivässä, mutta ei sekään riitä. Oma terveys on alkanut jo hälyttävästi romahtaa, kun öisinkään ei saa nukkua mummon soitellessa aamuyöllä. Just tulin sairaalasta kun alkaa tuo sydän vähän jo oireilla. 

Ainut, mikä mulla helpottaa edes hieman on tieto siitä, että kyllähän tämä joskus loppuu. Olen antanut itselleni luvan ajatella, että jos tuo mummo joskus kuolee, niin onhan se surullista mutta ihan hemmetinmoinen helpotus.  Toivottavasti en itse kuukahda ennen mummoa.

Mä tunnen tämän systeemin hyvin, koska olen siellä töissä. Ainoa mikä auttaa on se että ilmoitat kunnalle/ kotihoitoon ettet valitettavasti pysty enää auttamaan mummoa. Siis millään tapaa. Ja sanot rauhallisesti että mummo on muistisairas ja tarvitsee paljon apua ja nyt se on teidän vastuulla. Lyhyessä ajassa kunta joutuu järjestämään lisää apua sille mummollesi. Niin kauan kun sinä hoidat mummon niin kunta ja valtio säästää.

Aloita siitä että et tee pitkää päivää etkä viikonloppuhommia. Äläkä tee vapaa-ajastasikin suorittamista. Sitten kun työt alkaa kasaantua otat pomon puhutteluun vaikka joka päivä. Aina sanot tiukasti ei, en voi ottaa sitä hommaa, minulla on muutenkin liikaa hommia. Tee itsellesi selväksi että et pääse tämän työelämämaratonin maaliin ellet ymmärrä että

80 % tehokkuutta on aivan riittävä sinun ei tarvitse olla 110 % tehokas.

A-vitamiini. Alan ammattilaiset tietää mistä puhun...

Vierailija kirjoitti:

Minua auttaisi se, että saisin muistisairaalle äidilleni hoitokotipaikan, mutta toistaiseksi se ei ole onnistunut.

Vanhusten hoito on nykyään ajettu kankkulan kaivoon. Minunkin naapuri kohta 2v jonossa. Ei oo ei, ihmisen elämää toi mitä viettää. Omaiset ja hoitoapu käy, ei ole heitteillä

Vierailija kirjoitti:

Pitkät metsälenkit koirani kanssa.

Minulla ei ole koiraa,mutta liikutan itseäni lähiön metsätiet,kuin kadut,puistot,urheilukentät..Takaan tuo hyvän mielen ja hyvät yö unet. Se äly puhelin kiini,autta paljon iltoja ja vapaa aikoja!Jos todella duuni on kaiken pahan alku ja juuri.Vaihda alaa,hypää pois oravanpyörästä.Jos et uskalla ,firman lääkäri suoraan puhuu asiat,ei kaunistellen yhtään, saat saitsua.Työssä kukaan ei ole korvaamaton.Paska duunia,yöttömiä öitä vietin, sama paikka olin  noin 20v. Olo parani heti kun sanoin itseni irti ja löin hanskat naulaan,vaikka ei tietoa uudesta duunista,Elämäni viisain teko silloin.

Vierailija kirjoitti:

Tutulta kuulostaa. Itse tein sen virheen että en himmannut ajoissa ja aivot tilttasivat.

Kaksi pitkää saikkua, töihin osa-aikaisesti. Elämän analysointi ja kaikki turha stressi pois. Kevyt liikunta joka päivään. Hyvät rutiinit. Pakko lepoa. Työn rajaaminen työpäivään. Lääkkeet, meditointi, rauhoittuminen.

Nyt vuosi takana täyspäisesti työelämässä. Alan vähitellen olla ok, mutta luulen että aivot eivät palaudu koskaan enää samaan kuin ennen romahdusta.

Kannattaa aidosti reagoida ajoissa.

Sama täällä paitsi että minulle ei mitään sairaslomaa edes myönnetty tai myönnettiin vain yksi päivä kerrallaan, yhteensä viikko. Uupumuksesta ei näytä olevan paluuta. Työkyky ei täysin palaudu, tuskin ehtii enää koskaan palautua kun lähes koko aikuisikä on mennyt näin. En pysty esimerkiksi lukemaan yhtä virkettä nukahtamatta välillä. Voin nukahtaa kymmeniä kertoja peräkkäin. Elämänhallinta on muuten kunnossa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ehkä tässä pitää tehdä myös se erotus että stressaako itse TYÖ vai työPAIKKA?

Jos ongelma liittyy ensisijaisesti paikkaan eikä välttämättä alaan niin mikään määrä joogaa ja metsälenkkejä ei auta. Jos päivittäin on ongelmia johtamisessa ja organisoinnissa, työvuorolistat päin helv. viikosta toiseen, työntekemisen puitteet toistuvasti rempallaan, aina jotain ylimääräistä sinun selkärangastasi koska se jonka vastuulla on nämä järjestää ei vaan OLLENKAAN viitsi.

Tässä kuviossa usein harteillasi on joku sellainen vastuu tai useampi josta sinulle ei makseta, ei kuulu työnkuvaan millään lailla tai jopa ihan pahimmassa tapauksessa sinulla ei oikeastaan ole valtuuksia hoitaa mutta syystä tai toisesta ei käytännössä ole muitakaan vaihtoehtoja. Se stressi mitä tämänkaltaiset työpaikat aiheuttavat ei korjaannu millään itsensä ”harhautuksella” vaan on lähdettävä, noissa paikoissa lähtee henki.

Huomaan itse, että on sellaisia asioita, jotka hoidan, kun ne tulevat eteen eli otan vastuuta juuri silloin. Mutta että se on haitallista ja voisin tehdä myös niin, että ilmoitan niistä vaan eteenpäin enkä automaattisesti hoida. Jos ne asiat ovat pielessä, niin silloin olen niistä ilmoittanut.

Minulla on jotain asioita vastuullani ja se on hankalaa jos niihin liittyy stressiä. Mutta jos ajattelen noita asioita, jotka minua on viime aikoina stressanneet niin se on juuri nuo asiat, jotka vaan otan hoitaakseni sen sijaan että ilmoitan niistä ja annan sitten vaan olla.

ap

Tästä päästään seuraavaan kysymykseen, miten käy jos tosiaan vaan ilmoitat etkä ota asiaa hoitaaksesi? Ottaako siitä kopin silloin henkilö joka on siitä oikeasti vastuussa, vai jääkö asia jalkoihin pyörimään niin että tulee se käytännön pakko hoitaa se homma itse joka tapauksessa tai muuten ei tule siitä työnteosta mitään?

Tottakai useilla meillä töihin liittyy erilaisia vastuita, se on aika normaalia, mutta jos työnkuva pahasti sirpaloituu, alkaa se ydinvastuualue kärsimään, ja se aiheuttaa tunnolliselle ihmiselle stressiä.

Eli

- Keskustelu esimiehen kanssa, asioiden on muututtava ja sinun on saatava keskittyä niihin tehtäviin joihin sinut on palkattu.

-Sikäli tilanne ei puheista huolimatta muutu, alat suunnitella pakoa, ihan oikeasti, kuulostat tunnolliselta, vaikka alkuun tulot tipahtaisivat niin se on pieni hinta siitä mitä terveyden menetys tulee maksamaan.

-Ja vaikka täällä puhutaan paljon mielenterveyspalveluista, enkä niitä suinkaan tyrmää jos oikeasti sellaista tarvetta on, mutta jos paha olo on työperäistä niin mitä se hyödyttää? Parhaassakin tapauksessa opit vain sietämään hieman paremmin huonoja oloja, kenties lääkkeiden avustuksella. Valitse mieluummin se vaihtoehto jota ei tarvitse hoitaa tai lääkitä, niitäkin on olemassa!

Urheilukello on toiminut hyvin apuvälineenä saada stressi hallintaan. Seuraan sen avulla unta ja stressitasoja ja olen oppinut kymmenen kuukauden käytön jälkeen tunnistamaan tilanteita ja reagoimaan ajoissa. Unen ja palautumisen merkitys on valtava. Painopeitto ja unisatuja rauhattomille aikuisille äänikirjat rauhoittaa hyvään uneen. Jos tunnet aamulla itsesi väsyneeksi, niin tarkastele uniympäristöäsi jos sieltä löytyisi parannettavaa. Pimennysverhot, unimaski, liian pehmeä/kova sänky, kylmä/kuuma, äänet jne.