Mikä sinua auttoi OIKEASTI kovaan stressiin?

Kulkija kirjoitti:

Rukous. Luottamus Korkeimman kaitselmukseen ts. luottamus Jeesuksen sovintotyöhön ja se, ettei mitään tapahdu Jumalan sallimatta.

Tämä on auttanut, ettei stressiä maailman asioista ole ollut. "Päivä vain jahetki kerrallansa" , sanoo laulunkin sanat. 

Tämä maailma makaa juuri niillä sijoillaan kuin on kirjoitettu. Nämä Raamatussa mainitut vitsaukset ovat alkaneet enentyä maailmassa ja lisää tulee. Kuitenkin Herralla on kaikki hallussa. Tämäkin on Jumalan puhuttelua ihmisille.

Toiset menehtyvät peljätessään sitä, mikä maanpiiriä kohtaa. Toiset kääntyvät ja tekevät parannuksen ja antavat kunnian sille, jolle se kuuluu. Ihmiset tekevät enenevässä määrin myös sitä, mitä Jumala ei hyväksy. Siksi kaikki tämä.

Ihmiset pitävät rokotetta pelastajanaan ja että se tuo turvan. Tosiasiassa turva tulee korkeimmalta.

Rukous kristinuskon Jeesuksen yhteydessä. Ainoa ei uusiin suorituksiin koukuttava tapa. Kristinuskossa olet lahjan vastaanottaja, et aloita taas uutta akrobatiaa kuten jooga, meditaatio tms ehdottavat.

Vierailija kirjoitti:

Kulkija kirjoitti:

Rukous. Luottamus Korkeimman kaitselmukseen ts. luottamus Jeesuksen sovintotyöhön ja se, ettei mitään tapahdu Jumalan sallimatta.

Tämä on auttanut, ettei stressiä maailman asioista ole ollut. "Päivä vain jahetki kerrallansa" , sanoo laulunkin sanat. 

Tämä maailma makaa juuri niillä sijoillaan kuin on kirjoitettu. Nämä Raamatussa mainitut vitsaukset ovat alkaneet enentyä maailmassa ja lisää tulee. Kuitenkin Herralla on kaikki hallussa. Tämäkin on Jumalan puhuttelua ihmisille.

Toiset menehtyvät peljätessään sitä, mikä maanpiiriä kohtaa. Toiset kääntyvät ja tekevät parannuksen ja antavat kunnian sille, jolle se kuuluu. Ihmiset tekevät enenevässä määrin myös sitä, mitä Jumala ei hyväksy. Siksi kaikki tämä.

Ihmiset pitävät rokotetta pelastajanaan ja että se tuo turvan. Tosiasiassa turva tulee korkeimmalta.

Rukous kristinuskon Jeesuksen yhteydessä. Ainoa ei uusiin suorituksiin koukuttava tapa. Kristinuskossa olet lahjan vastaanottaja, et aloita taas uutta akrobatiaa kuten jooga, meditaatio tms ehdottavat.

Mitä ihmeen akrobatiaa? Jooga ja meditaatio lähettävät rauhoittavaa signaalia hermostollesi ja vähentävät stressiä huomattavasti. Joogaa voi tehdä myös hyvin yksinkertaisilla liikkeillä ja sopii kaiken kuntoisille.

Pitkä sairausloma (1,5 vuotta) joka nyt näyttää päättyvän irtisanomiseen työantajan puolelta. Odotan sitä kun kuuta nousevaa.

Noin muuten auttoi kunnon lääkitys, mitä nyt kukin tarvii mutta itsellä reipas annos masennuslääkettä (kokeilin monta eri tököttiä kunnes vihdoin löytyi Voxra joka on auttanut, maksimiannostuksella). Liikunta, aluksi pieniä töpöttelykävelyitä ja nyt myöhemmin oon jo jaksanut hölkätä ja juosta muutaman kilometrin pari kertaa viikossa.

Sairausloman alussa olisin voinut nukkua vaikka 20 tuntia päivässä. Se kannattaa ottaa tosissaan ja antaa kropan levätä, vaikka pakolla, ajatukset kun saattaa edelleen juosta tuhatta ja sataa.

Heti kun vähänkin on jaksamista niin sellaisten asioiden tekeminen mistä nauttii. Itsellä käsityöt, metsäretket, leipominen, ruuanlaitto. Kissojen kanssa puuhailu.

Tutulta kuulostaa. Itse tein sen virheen että en himmannut ajoissa ja aivot tilttasivat.

Kaksi pitkää saikkua, töihin osa-aikaisesti. Elämän analysointi ja kaikki turha stressi pois. Kevyt liikunta joka päivään. Hyvät rutiinit. Pakko lepoa. Työn rajaaminen työpäivään. Lääkkeet, meditointi, rauhoittuminen.

Nyt vuosi takana täyspäisesti työelämässä. Alan vähitellen olla ok, mutta luulen että aivot eivät palaudu koskaan enää samaan kuin ennen romahdusta.

Kannattaa aidosti reagoida ajoissa.

Vierailija kirjoitti:

Minua auttaisi se, että saisin muistisairaalle äidilleni hoitokotipaikan, mutta toistaiseksi se ei ole onnistunut.

Hyvää päivää, kohtalotoveri!

Valitettavasti en voi tarjota muuta kuin myötäntuntoa. Tiedän ihan tasan tarkkaan mitä h*lvettiä se voi pahimmillaan olla. Olen yrittänyt saada 80-vuotiasta äitiäni palveluasumiseen jo toista vuotta, mutta aina vaan mummo on "ihan liian terve" vaikka hänellä on Alzheimerin lisäksi tolkuton määrä muitankin perussairauksia. MSE on 12/30 ja mummo on sekaisin kuin käkikello. Olen hoitanut mummoa jo 10 vuotta ja suorastaan näen punaista kun punaposkiset terveys-Pirkot silmät sikkaralla ehdottavat, että jospa omainen voisi "vähän mummoa autella". 

Soittelee jatkuvasti, päivin ja öin kun välillä etsii vanhempiaan, välillä ei tunnista omaa kotiaan ja välillä näkee vaikka minkälaisia harhoja. Koko ajan tarvitsee apua joka asiaan ja jos puhelimessa yrität neuvoa jotain ihan yksinkertaista, niin siitähän ei tule yhtään mitään.

Kotihoito ramppaa mummon luona 3 kertaa päivässä, mutta ei sekään riitä. Oma terveys on alkanut jo hälyttävästi romahtaa, kun öisinkään ei saa nukkua mummon soitellessa aamuyöllä. Just tulin sairaalasta kun alkaa tuo sydän vähän jo oireilla. 

Ainut, mikä mulla helpottaa edes hieman on tieto siitä, että kyllähän tämä joskus loppuu. Olen antanut itselleni luvan ajatella, että jos tuo mummo joskus kuolee, niin onhan se surullista mutta ihan hemmetinmoinen helpotus.  Toivottavasti en itse kuukahda ennen mummoa.

Listan tekeminen. Teen ranskalaisin viivoin selkeän mutta summittaisen työlistan aikajärjestykseen. Kruksaan siitä aina yli kunkin tehdyn kohdan. Näin huomaa paremmin sen, miten paljon on jo saanut aikaan, ja se antaa voimia lopputyön suorittamiseen. Pääperiaate on jakaa työ palasiin. Näin huomaa hallitsevansa työtä, eikä työ hallitse tekijäänsä. Samalla hahmottaa koko kaaosmaiselta tuntuvan työn ääriviivat.

Liikunta auttaa oikeasti. Itselle lisäksi jousimetsästys harrastus - eli lähinnä luonnossa oleilu ja liikkuminen.

Liikunta, jätin brenkun pois. Lisää lepoa ja kannnabista rentoutumiseen. Enää ei alkoja tartte.

Tao Tao kirjoitti:

Lainan lyhennykset aiheuttavat stressiä. Ilman lainaa ei tarvitse työpaikassa pysyä. Valintojen maailma. Niin kuin Buddhalaisuudessa sanotaan, että asioiden haluaminen luo tuskaa. Valintojen maailma.

Buddhalainen lisännee toisen stressiä ulkoistamalla elämisen kustannukset - otaksun.

Ei tätä jaksa kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minua auttaisi se, että saisin muistisairaalle äidilleni hoitokotipaikan, mutta toistaiseksi se ei ole onnistunut.

Hyvää päivää, kohtalotoveri!

Valitettavasti en voi tarjota muuta kuin myötäntuntoa. Tiedän ihan tasan tarkkaan mitä h*lvettiä se voi pahimmillaan olla. Olen yrittänyt saada 80-vuotiasta äitiäni palveluasumiseen jo toista vuotta, mutta aina vaan mummo on "ihan liian terve" vaikka hänellä on Alzheimerin lisäksi tolkuton määrä muitankin perussairauksia. MSE on 12/30 ja mummo on sekaisin kuin käkikello. Olen hoitanut mummoa jo 10 vuotta ja suorastaan näen punaista kun punaposkiset terveys-Pirkot silmät sikkaralla ehdottavat, että jospa omainen voisi "vähän mummoa autella". 

Soittelee jatkuvasti, päivin ja öin kun välillä etsii vanhempiaan, välillä ei tunnista omaa kotiaan ja välillä näkee vaikka minkälaisia harhoja. Koko ajan tarvitsee apua joka asiaan ja jos puhelimessa yrität neuvoa jotain ihan yksinkertaista, niin siitähän ei tule yhtään mitään.

Kotihoito ramppaa mummon luona 3 kertaa päivässä, mutta ei sekään riitä. Oma terveys on alkanut jo hälyttävästi romahtaa, kun öisinkään ei saa nukkua mummon soitellessa aamuyöllä. Just tulin sairaalasta kun alkaa tuo sydän vähän jo oireilla. 

Ainut, mikä mulla helpottaa edes hieman on tieto siitä, että kyllähän tämä joskus loppuu. Olen antanut itselleni luvan ajatella, että jos tuo mummo joskus kuolee, niin onhan se surullista mutta ihan hemmetinmoinen helpotus.  Toivottavasti en itse kuukahda ennen mummoa.

Täällä ikäihmisten hoitsu, moi!

Totuus on, että sitten kun omaisesi on vaaraksi itselleen (katoaa, löytyy yöpuvussa pakkasesta) tai ympäristölleen (sytyttää paperilla tulet sähköuuniin), on mahdollista nopealla aikataululla saada ympärivuorokautinen hoivapaikka. Kodin kun katsotaan olevan se paras paikka täysin pihalla olevalle, turvattomalle ihmiselle niin kauan, kunnes jotain ikävää tapahtuu.

Lyö hanskat tiskiin hoitovastuun suhteen. Kun kotihoito ei kykene vastaamaan palvelutarpeeseen, voi hoivapaikka löytyäkin.

Kovaa tekstiä, mutta uuvuin aikoinaan täysin oman vanhempani omaishoitajana ja huomasin, miten häikäilemättömästi kotihoidon esimies olisi minulle hoitovastuuta sälyttänyt, jollen olisi topakasti kieltäytynyt.

Voimia sinulle 💗

Lue vitsejä ja hauskoja tarinoita.

Nauru rentouttaa.

Eräästä järkyttävästä kokemuksesta elämässäni ja siitä seuraanneesta stressistä pääsin yli juoksemalla metsissä, huudattaen musaa kuulokkeissa ja huutaen välillä itsekin sinne tyhjyyteen. Parasta oli vesi/räntäsateessa. Samoin aloitin kylmävesiuinnin pikku hiljaa, ja laajensin avantouintiin.

Lopulta hirveästä kokemuksesta virisi elämänmuutos ja koko elämä muuttui totaalisesti ja pelkästään paremmaksi.

Suosittelen siis myös lopettamaan ahdistavan ja stressaavan työn tai mikä sen kullakin aiheuttaa. Elämä kantaa!

Minun suhteeni stressiin muuttui täysin pari vuotta sitten... Olen nuori, vähän päälle parikymppinen, mutta takanani on hyvin stressaavat ja ahdistavat ajat. Olen kamppaillut kroonisen sairauden kanssa ja hengenlähtökin on pari kertaa ollut lähellä.

Jossain vaiheessa päänsisällä vain klikkasi ja tajusin, ettei asioista ole mitään järkeä stressata. Jos on suurinpiirtein hengissä ja läheisilläkin kaikki hyvin, niin millään muulla ei ole väliä. Teen ilolla sen minkä pystyn töissä, opinnoissa jne. Jos en heidän mielestään riitä, niin pahin mitä voi tapahtua, on että saan potkut tms. Tuollaiset asiat (se mitä muut minusta ajattelevat, olenko menestynyt nykymaailman silmissä jne. jne.) on kovin pieniä ja mitättömiä elämän, saatikka koko maailmankaikkeuden historian kannalta.

Älä siis taakoita itseäsi, tee asioita joista nautit, huolehdi itsestäsi ja läheisistäsi, ole valmis tekemään päätöksiä jotka tekevät elämästäsi sinulle arvokkaampaa, huomaa arjen kauneus ja iloitse ympäröivästä maailmasta.

Elämä on lahjaa, älä unohda sitä...

Ps. Hyviä konkreettisia neuvoja annettu aikaisemmin. Somepaastot, luonto, liikunta, läheisten kanssa ajan viettäminen, herkullinen ruoka, lukeminen, leffat, musiikki ja muu luova tekeminen kaikki yhdessä sekä erikseen rikastuttavat ja hoitavat ihmistä!

Kun minulla on TODELLA ISO STRESSI, ja kun olen murheen murtamaan, niin ainut ja ensisijainen helpotus on itku ! Iso itku. Itken niin kuin kaikki maailman padot olisivat murtuneet, itken ns.silmät päästäni 😭. Itken niin että olen täysin "tyhjä".

Sitten lepään ja huilaan. Kokoan elämäni muruset jonkinmoiseen kokoonpanoon..

Tykkään myös katsella ikkunasta maisemaa...

Saatan vain olla ikkunan edessä ja tuijottaa mitään näkemättä. Se on kai jonkinlainen meditio hetki.

Tuon retriitin jälkeen on suurin osa stressistä poissa. Loputkin stressin oireet hiukan vähenevät kun kuuntelen klassista musiikkia, sillä on uskomaton rentouttava vaikutus! Kannattaa kokeilla.

Sitten laiskasti kävelty lenkki , kauniissa maisemassa.

Näin on stressin määrä laskenut melko alas. Mutta, iso stressi ei häviä millään keinoilla muutamissa päivissä.

Ei sitä näin yksinasuvana niin vaan irtisanouduta. Pitää se eläminenkin jollain maksaa. Ei ole sanottua, että jostain saisi uuden työpaikan. Siispä stressaan kahta kauheammin kun ei ole varaa sairastua.

Treenihenkinen liikunta auttaa ihan kaikkeen mikä varmaan on sanottu kaikilla sivuilla jo.

Et varmaan halua kuulla tätä vastausta: YT-neuvottelut ja se, että lopetin töiden tekemisen.

Ihana ketju ja hyvä aloitus. Painin itse kovan stressin ja ahdistuksen kanssa. Välillä kaikki asiat tuntuu todella raskailta ja olen ihan loppu. Välillä on toiveikas olo tulevaisuudesta, välillä itken vain ahdistusta.

Kaipasin lähelle ihmisiä, jotka ymmärtäisi. Joku joka ymmärtäisi, että ulos lähteminen kun voi olla ponnistus.

Vierailija kirjoitti:

Kuuntelin äänikirjana Uuvuksissa-kirjan. Siinä oli hyviä tehtäviä, jotka auttoivat jäsentelemään ajatuksia ja käsittelemään stressiä ja työuupumusta.

Kiitos tästä vinkistä. Latasin tämän kirjan. ap