Lue keskustelun säännöt.
Mikä sinua auttoi OIKEASTI kovaan stressiin?
Minulla on stressaava työ. Varsinkin nyt korona-aikaan siitä on vaikea palautua. Pelkään, että alkaa tulla fyysisiä oireita stressistä.
Työn sisältöä ei voi nyt vaihtaa. Ongelma on tietysti sekin, että olen luonteeltani herkkä stressaaja, minkä vuoksi streessaannun.
Ymmärrän kuitenkin, että jos tämä jatkuu näin, saan viisikymppisenä sydärin.
Mitkä ovat olleet omat keinosi vastaavassa tilanteessa?
Kommentit (463)
Kokeile hypnoositerapiaa, auttaa jo muutaman kerran jälkeen stressiin suhtautumisessa ja reagoimisessa. Esim. Terveystalo tai Mehiläinen tarjoavat ammattilaisapua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minua auttoi vuorotteluvapaa ja paikkakunnan vaihdos.
Aivan uudistuneena ihmisenä palasin töihin ja sain muokattua työnkuvaanikin erilaiseksi.
Elämä maistuu hyvältä nyt.
Ei mikään- auttoi vaan se että stressivaihe loppui. Vasta nyt pystyn huolehdimaan ravinnosta, ulkoilemisesta, nukkumisestä. Koska mulla on aikaa siihen. Nautin kiitettömistä aamupäivistä. Ja joo, olen pienyrittäjä. Aikaisemmin olin myös aamuisin duunissa...
Vierailija kirjoitti:
Aika ikävältä tuntuu lukea. Ei mitkään vippaskonstit auta vääjäämättömään virheeseen.
Vika todella monen stressiin on työelämässä. Eikö sille voida tehdä mitään?
Työelämää on kurjistettu vuosia, täysin työllistäviä työtehtäviä lopetetaan ja siirretään nämä pakolliset työt muille. Mitä se edes tehostaa (paitsi säästää palkoissa), eihän ne muutkaan siellä tyhjän panttina ole. Ja sitten vaan mukisematta painetaan hommia kaksinverroin kovempaa työnantajan eduksi... ja terveys menee, kun ei vain yksinkertaisesti ehdi eikä pysty.
Jossakin on oltava tähän loppu. Kaikkien pitäisi nostaa työpaikoilla kova kovaa vastaan: en tee, koska en ehdi! Palkatkaa lisää tekijöitä!
Meissä ei ole vikaa, kehomme vain reagoi epäreiluun tilanteeseen.
Kyllä, tämä on työkulttuuri ja johtamisongelma pohjimmiltaan. Ihmiseltä odotetaan digiajan bittitoimintaa nappia painamalla. Ei se työelämä niin toimi!
Ihminen kun on edelleen se kivikautinen ihminen, tietotekniikka kulkee omia ratojaan bittiavaruudessa, missä vauhtiyhtälössä ihminen ei koskaan voita
Minä olen selvinnyt osin uskon avulla. Tiedän, että uskonto ei kaikille voi lohtua tarjota, mutta minulle se sopii hyvin, koska en ole koskaan osannut puhua ongelmistani enkä ole edes kovin hyvä luottamaan muihin ihmisiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei minulla auta mikään stressiin. Käperryn tosi paljon silloin itseeni, kadotan ilon ja käytännössä vain suoritan elämääni. En pysty liikkumaan, en urheilemaan, en harrastamaan seksiä. Mies taas nauttii työstressistä jossain määrin, vaikka tietysti hänelläkin rajansa. Hän kuitenkin osaa nauttia vaativista tilanteista ja vaativista työtehtävistä ja kykenee säilyttämään toimintakykynsä. Minä käperryn kuin siili itseeni, enkä enää ole läsnä läheisille.
Ihannetila: pois töistä mutta pitää olla sen verran sijoituksissa ja tileillä rahaa, ettei tule stressiä siitä, että tulevaisuudessa loppuu työttömyyskorvaus. Tämä on ainoa hyvä työstressin hoito. Typistettynä sen voi kai ilmaista niin, että
tarpeeksi rahaa, jotta ei tarvi enää mennä töihin
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Aika ikävältä tuntuu lukea. Ei mitkään vippaskonstit auta vääjäämättömään virheeseen.
Vika todella monen stressiin on työelämässä. Eikö sille voida tehdä mitään?
Työelämää on kurjistettu vuosia, täysin työllistäviä työtehtäviä lopetetaan ja siirretään nämä pakolliset työt muille. Mitä se edes tehostaa (paitsi säästää palkoissa), eihän ne muutkaan siellä tyhjän panttina ole. Ja sitten vaan mukisematta painetaan hommia kaksinverroin kovempaa työnantajan eduksi... ja terveys menee, kun ei vain yksinkertaisesti ehdi eikä pysty.
Jossakin on oltava tähän loppu. Kaikkien pitäisi nostaa työpaikoilla kova kovaa vastaan: en tee, koska en ehdi! Palkatkaa lisää tekijöitä!
Meissä ei ole vikaa, kehomme vain reagoi epäreiluun tilanteeseen.
Puhut asiaa, olen samaa mieltä. Mutta. Valitettavasti on aloja, joissa loppuun poltetut ja/ tai hankaliksi heittäytyvät (= työpaikan tilanteeseen muutosta vaativat) korvataan vain uusilla työntekijöillä. Tämä käy tarvittaessa työnantajalta kauhean kätevästi, kun työsopimukset tehdään määräaikaisina. Ihan jo tuo määräaikaisuus, ja jatkuva veitsen terällä olo, aiheuttaa stressiä.
Suunnittelen työni hyvin ja koetan ennaltaehkäistä stressiä. Toisaalta teen myös vain 70% työaikaa. Sekin auttaa. En aio koskaan pyrkiä vastuullisempiin tehtäviin kuin asiantuntijahommiin (mitä teen nyt). Esimiestyöt olisivat liian stressaavia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulla oli jo fyysisiäkin oireita, pahimman yli auttoi rauhallinen kävely meren rannalla ja rannalta alkavassa mäntymetsässä, ilman puhelinta ja mitään laitteita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Sairasloma, ei siihen muu auta jos oikein paha stressi päällä.
Mutta jos sillä aikaa ei ole kunnollista sijaista, joka oikeasti edistää haastaviakin hommia, niin ei se sairaslomakaan välttämättä auta.
Vuorotteluvapaa, opintovapaa tai muu vähintään 6kk breikki voi auttaa. Mutta kyllähän se stressi palaa, jos töissä ei mikään muutu.
Vierailija kirjoitti:
Minä olen selvinnyt osin uskon avulla. Tiedän, että uskonto ei kaikille voi lohtua tarjota, mutta minulle se sopii hyvin, koska en ole koskaan osannut puhua ongelmistani enkä ole edes kovin hyvä luottamaan muihin ihmisiin.
Mulla auttoi viime syksynä pahan stressipiikin yli Jobin ja Saarnaajan kirjan lukeminen Raamatusta, erityisesti Saarnaajan, illalla ennen nukkumaanmenoa. En ole uskonnollinen, ihan perus riparin käynyt. Mutta jotenkin tuo sai asiat mittakaavaan ja rentoutti. Raamattu on netissä, ei tartte mitään vihkiraamattua alkaa kaivella.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En tiedä, mutta en usko enää että tämä h*tti koskaan loppuu. Lähinnä toivon kuolemaa. Työelämä alkoi mennä aivan monipuoliseksi n.10v sitten. Nyt se on aivan pitelemätöntä, ihmiset on ihan sekaisin. Ei kukaan enää luo mitään autoa ja pysyvää. Lähinnä hirveää esittämistä ja kovaa vauhtia höösäämistä. Taakse jää vain savuavia raunioita.
Seksi. Nautitaan tarpeen mukaan, mutta säännöllisesti, annostelu vapaa.
Joskus auttaa työpaikan vaihto. Oli sen verran osaamaton ja hullu pomo, että jouduin stressin aiheuttamien sydänoireiden takia lääkärin pakottamana elämäni ensimmäistä kertaa pidemmälle sairauslomalle. Stressi ja oireet hävisivät, vaikka vaihdoin työpaikkaan, jossa on vaativammat työtehtävät.
Entrecôte, lohkoperunat, tuomaatti-rucola-burrata-salaatti, brunello di montalcino ja kiihkeä yö 35v urheilullisen milfin seurassa.
Minulla auttaa parhaiten kuntosalilla käyminen. Kunnon raudoilla puskeminen, vaikka se ei monen mielestä naiselle sopivaa olekaan. Nyt korona-aikaan en ole vuoteen salilla käynyt ja sen tuntee kyllä kropassa ja korvien välissä.
Pointtini on se, että stressiä helpottaa sellainen mieleinen tekeminen, johon uppotuu täysin.
Olen pahoillani, mutta jos se pääasiassa stressaava asia on työ, eniten auttaa sen työn lopettaminen.
Aika ikävältä tuntuu lukea. Ei mitkään vippaskonstit auta vääjäämättömään virheeseen.
Vika todella monen stressiin on työelämässä. Eikö sille voida tehdä mitään?
Työelämää on kurjistettu vuosia, täysin työllistäviä työtehtäviä lopetetaan ja siirretään nämä pakolliset työt muille. Mitä se edes tehostaa (paitsi säästää palkoissa), eihän ne muutkaan siellä tyhjän panttina ole. Ja sitten vaan mukisematta painetaan hommia kaksinverroin kovempaa työnantajan eduksi... ja terveys menee, kun ei vain yksinkertaisesti ehdi eikä pysty.
Jossakin on oltava tähän loppu. Kaikkien pitäisi nostaa työpaikoilla kova kovaa vastaan: en tee, koska en ehdi! Palkatkaa lisää tekijöitä!
Meissä ei ole vikaa, kehomme vain reagoi epäreiluun tilanteeseen.