"Vahinkouskottomuutta ei ole"

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Valintajankuttaja: Onko maailmassa ja ihmisen elämässä ollenkaan vahinkoja? Sinulle kai ei, koska aina on kyse liudasta valintoja. Ymmärrätkö kuitenkaan, miten hyödytön arkielämän kannalta tuollainen äärimmäinen ja mustavalkoinen näkemys on? Se ei ole sinulta tai keneltäkään pois, että joitain tapahtumia tai tapahtumaketjuja kutsutaan vahingoiksi eikä yritetä syyllistää ihmistä, joka usein on itsekin kärsivä osapuoli, valinnoistaan. Ei voi paskoa housuun vahingossa koska siihen tilanteeseen johti ketju valintoja. Ei voi joutua onnettomuuteen liikenteessä vahingossa, koska omista valinnoista päätyi siihen. Typerää, äärimmäisen epäempaattista, asioiden suhteellisuutta hämärtävää ja kaikille totaalisen hyödytöntä. 

Muuten samaa mieltä, paitsi syyllisyys-aspektista. Syyllisyys on hyvä asia, se kertoo että moraali toimii, ja siitä voi seurata hyviä asioita kuten katuminen, anteeksipyytäminen ja parannuksen teko.

Fiksu ja tervepäinen tuntee syyllisyyden tunteen jo ENNEN koko pettämiseen johtavaa tilannetta. Ennakoi, pohtii, miettii, käyttää niitä tuhansia aivosolujaan! Kun on päättänyt moraalisesti, että ei petos ei kuulu mun elämäntyyliin, on yksinkertaista olla pettämättä, tuli mitä tuli.

On siis moraalinen ja tietoinen valinta olla pettämättä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Valintajankuttaja: Onko maailmassa ja ihmisen elämässä ollenkaan vahinkoja? Sinulle kai ei, koska aina on kyse liudasta valintoja. Ymmärrätkö kuitenkaan, miten hyödytön arkielämän kannalta tuollainen äärimmäinen ja mustavalkoinen näkemys on? Se ei ole sinulta tai keneltäkään pois, että joitain tapahtumia tai tapahtumaketjuja kutsutaan vahingoiksi eikä yritetä syyllistää ihmistä, joka usein on itsekin kärsivä osapuoli, valinnoistaan. Ei voi paskoa housuun vahingossa koska siihen tilanteeseen johti ketju valintoja. Ei voi joutua onnettomuuteen liikenteessä vahingossa, koska omista valinnoista päätyi siihen. Typerää, äärimmäisen epäempaattista, asioiden suhteellisuutta hämärtävää ja kaikille totaalisen hyödytöntä. 

Muuten samaa mieltä, paitsi syyllisyys-aspektista. Syyllisyys on hyvä asia, se kertoo että moraali toimii, ja siitä voi seurata hyviä asioita kuten katuminen, anteeksipyytäminen ja parannuksen teko.

Syyllistäminen on eri asia kuin syyllisyys. Syyllistämistä on esimerkiksi se, kun ra is ka uksen uhrille tolkutetaan, että oikeastaan se oli oma vika ja ihan ansaittua, kun piti liikkua pimeän aikaan väärin pukeutuneena väärässä paikassa yksin 

Mitä pettämiseen tulee, niin sitä on niin monenlaista. On oikeasti täysin välinpitämätöntä tapapettämistä, mikä on moraalitonta ja tuomittavaa, mutta sellaisen harjoittaja ei sitten ole kyvykäs ja halukas mihinkään katumiseen saati parantumiseen. Toisaalta voi olla kuolleessa tai väkivaltaisessa suhteessa kituuttavan rakastuminen uuteen ja siitä seuraava tekninen pettäminen eli päätyminen intiimisuhteeseen vaikka onkin vielä näennäisesti edellisessä liitossa. Sellaisessa ei ole kovinkaan suuresta moraalittomuudesta kyse eikä ole mitään anteeksipyydeltävää tai parannettavaa.

Väärin. Petos on AINA petos vaikka sen voissa paistaisi. Väkivaltainen suhde ei oikeuta pettämiseen. Mikään tilanne ei oikeuta pettämiseen.

Jos suhde on vaikea, siitä puhutaan, tehdään ratkaisut, jatketaan tai erotaan. Jos keskustelemaan ei kyetä, haetaan ammattiapua. Ellei sekään auta, erotaan. Sitten sinkkuna teet mitä teet, silti pettämättä ketään toista tai loppujen lopuksi ITSEÄSI.

En puhunut oikeutuksesta mitään. Silti asiat eivät ole mustavalkoisia. Yleensä ei ole oikein lyödä, mutta joskus se voi olla hätävarjeluna oikeutettua estämään isompi paha. Yleensä ei ole oikein ta pp aa, mutta joskus vaikkapa terroristin tai hullun diktaattorin kohdalla sillä säästyy suurempi paha. Sama pätee kaikenlaiseen muuhunkin. Oikea maailma ei nyt vaan ikinä ole missään asiassa mustavalkoinen. Pettäminen on joskus rakkauden teko ja tie parempaan elämään.

Nuoruuden kihlattua petin ja se oli täysin tietoinen valinta ja oikeasti elämäni parhaita tekoja! Silmäni aukesivat ja passitin idiootin pois elämästäni. Kerran avioliittoni aikana on ollut ns. "houkutteleva tilaisuus", mutta kuitenkin oli itsestään selvää, että en hyppää viereen miehen sänkyyn.

Väriä elämään! kirjoitti:

Voi  kyllä olla, tosin harvinaisten ehtojen täyttessä! 

Olen vuosien saatossa törmännyt identtisiin kaksosiin, ja pitää sanoa, että jos identtinen kaksonen haluaa tehdä jullikat sisaruksensa kumppanille, niin vahingon mahdollisuus on melkoinen! Monesti identtiset kaksoset erottaa vain heidän vanhempansa ääritapauksissa!

Vahinkoja tapahtuu myös niin päin,että vahingossa menee iskemään omaa tyttöystäväänsä! Kaverini on pikkutarkkuutta vaativassa työssä insinöörinä. Hän oli, vaikka erillään vielä asuivatkin, jo jonkin aikaa seurustellut erään näyttävän naisen kanssa. Naisen jonka kohdalla ei ollut mitenkään erityisen maininnan arvoista, että häne hiuksiensa väri muuttui tiuhaan tahtiin.

No olimme kaverini kanssa viettämässä eräänä viikonloppuna hänen "vapaailtaa!, kun hän iski silmänsä erääseen näyttävään naishenkilöön, suhteellisen hyvin valaistuissa olusuhteissa. Hän meni erittäin asiallisesti, käsi ojossa ja omalla nimellään esittäytymään, tälle mielenkiintonsa kohteelleen. Nainen vain katsoi häntä täydellisen epäuskoisen hölmistyneenä, todeten "Mitä ihmettä, etkö muka tunne minua?!", kaverini yhtä hömistyneenä "No en, kuinka voisinkaan kun vasta sinut ensi kertaa juuri näin?!". Nainen vastasi "Minänhän olen sinun tyttöystäväsi, etkö muka minua tunne ja tunnistanut?!". Nyt vasta kaverillani sytytti kysyen "Niinhän taidat ollakkin, mutta  eikö sinulla ollut aiemmin vaaleat hiukset, mten ne mustaksi muuttuivat?!". Kaverini tyttöystävä oli aiemmin päivällä käynyt vain kampaamossa hiusvärjäyksessä, ja lähtenyt myös vapaailtaa juhlistamaan.

Tarkalla kaverillani oli vaikeuksia nähdä metsää puilta, ja saikin kunnon riidan aikaiseksi, kun meni ironisesti vahingossa iskemään omaan tyttöystäväänsä, jota ei tunnistanut muuttuneen hiusten värin takia, mutta jota kohtaan tunsi niin selittämättömän kovaa vetovoimaa, että ei vaan voinut vastustaa kiusausta vokotella tätä "vierasta" naista!

Pikkasen kävi kyllä kaveriani, ei todellakaan sääliksi, vaan kateeksi, jos elämänsä naisen ja koko suhteen saa aina rebootattua uusiksi, uutuudenviehätyksineen kaikkineen, vain hiusten väriä muutamalla! Melko halpa, ja jopa useimpien naisten mieleen oleva konsti, piristää suhdetta, sanoisin!

Antaa uuden merkityksen sanonnalle "Tuoda väriä elämän!":

Huttujuttua, höpö höpö. Ei mene läpi. Ihme hommaa, jos ei edes naamasta tunnista tyttistää! Melkoinen pellemeikki saa olla, ettei tunnista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Valintajankuttaja: Onko maailmassa ja ihmisen elämässä ollenkaan vahinkoja? Sinulle kai ei, koska aina on kyse liudasta valintoja. Ymmärrätkö kuitenkaan, miten hyödytön arkielämän kannalta tuollainen äärimmäinen ja mustavalkoinen näkemys on? Se ei ole sinulta tai keneltäkään pois, että joitain tapahtumia tai tapahtumaketjuja kutsutaan vahingoiksi eikä yritetä syyllistää ihmistä, joka usein on itsekin kärsivä osapuoli, valinnoistaan. Ei voi paskoa housuun vahingossa koska siihen tilanteeseen johti ketju valintoja. Ei voi joutua onnettomuuteen liikenteessä vahingossa, koska omista valinnoista päätyi siihen. Typerää, äärimmäisen epäempaattista, asioiden suhteellisuutta hämärtävää ja kaikille totaalisen hyödytöntä. 

Muuten samaa mieltä, paitsi syyllisyys-aspektista. Syyllisyys on hyvä asia, se kertoo että moraali toimii, ja siitä voi seurata hyviä asioita kuten katuminen, anteeksipyytäminen ja parannuksen teko.

Syyllistäminen on eri asia kuin syyllisyys. Syyllistämistä on esimerkiksi se, kun ra is ka uksen uhrille tolkutetaan, että oikeastaan se oli oma vika ja ihan ansaittua, kun piti liikkua pimeän aikaan väärin pukeutuneena väärässä paikassa yksin 

Mitä pettämiseen tulee, niin sitä on niin monenlaista. On oikeasti täysin välinpitämätöntä tapapettämistä, mikä on moraalitonta ja tuomittavaa, mutta sellaisen harjoittaja ei sitten ole kyvykäs ja halukas mihinkään katumiseen saati parantumiseen. Toisaalta voi olla kuolleessa tai väkivaltaisessa suhteessa kituuttavan rakastuminen uuteen ja siitä seuraava tekninen pettäminen eli päätyminen intiimisuhteeseen vaikka onkin vielä näennäisesti edellisessä liitossa. Sellaisessa ei ole kovinkaan suuresta moraalittomuudesta kyse eikä ole mitään anteeksipyydeltävää tai parannettavaa.

Väärin. Petos on AINA petos vaikka sen voissa paistaisi. Väkivaltainen suhde ei oikeuta pettämiseen. Mikään tilanne ei oikeuta pettämiseen.

Jos suhde on vaikea, siitä puhutaan, tehdään ratkaisut, jatketaan tai erotaan. Jos keskustelemaan ei kyetä, haetaan ammattiapua. Ellei sekään auta, erotaan. Sitten sinkkuna teet mitä teet, silti pettämättä ketään toista tai loppujen lopuksi ITSEÄSI.

En puhunut oikeutuksesta mitään. Silti asiat eivät ole mustavalkoisia. Yleensä ei ole oikein lyödä, mutta joskus se voi olla hätävarjeluna oikeutettua estämään isompi paha. Yleensä ei ole oikein ta pp aa, mutta joskus vaikkapa terroristin tai hullun diktaattorin kohdalla sillä säästyy suurempi paha. Sama pätee kaikenlaiseen muuhunkin. Oikea maailma ei nyt vaan ikinä ole missään asiassa mustavalkoinen. Pettäminen on joskus rakkauden teko ja tie parempaan elämään.

Petturin puhetta. Kieputtelet asian mielessäsi noin päin, jotta voit oikeuttaa pettämisesi ja päästä tunnontuskista, kuvitella olevasi hyvä ihminen joka teki oikean päätöksen. "Rakkauden teko" olisi ollut, että eroat ja lähdet siitä huonosta suhteesta, ja sitten vasta otat sen uuden rakkaan.

Maailman vanhin selitys pettäjillä tuo että "meillä ei ole enää rakkautta, suhde on kuollut ja kylmä, olen vankina liitossa ja puoliso on ihan kamala ja kiusaa..." jne. Tuohon pätee edelleen ihan sama, eli itse ihminen myös tekee sen päätöksen että pysyy huobossa luitossa ja alkaa pettää. Jos nyt se "huono liitto" oli totta alunperinkään.

Ihminen voi erehtyä ja tehdä virheitä, mutta kunnollinen ihminen kokee niistä kovaa syyllisyyttä ja katuu, sekä myöntää itse toimineensa väärin eikä yritä selitellä niitä "rakkauden teoiksi" tuollaisella paskanjauhannalla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Valintajankuttaja: Onko maailmassa ja ihmisen elämässä ollenkaan vahinkoja? Sinulle kai ei, koska aina on kyse liudasta valintoja. Ymmärrätkö kuitenkaan, miten hyödytön arkielämän kannalta tuollainen äärimmäinen ja mustavalkoinen näkemys on? Se ei ole sinulta tai keneltäkään pois, että joitain tapahtumia tai tapahtumaketjuja kutsutaan vahingoiksi eikä yritetä syyllistää ihmistä, joka usein on itsekin kärsivä osapuoli, valinnoistaan. Ei voi paskoa housuun vahingossa koska siihen tilanteeseen johti ketju valintoja. Ei voi joutua onnettomuuteen liikenteessä vahingossa, koska omista valinnoista päätyi siihen. Typerää, äärimmäisen epäempaattista, asioiden suhteellisuutta hämärtävää ja kaikille totaalisen hyödytöntä. 

Muuten samaa mieltä, paitsi syyllisyys-aspektista. Syyllisyys on hyvä asia, se kertoo että moraali toimii, ja siitä voi seurata hyviä asioita kuten katuminen, anteeksipyytäminen ja parannuksen teko.

Syyllistäminen on eri asia kuin syyllisyys. Syyllistämistä on esimerkiksi se, kun ra is ka uksen uhrille tolkutetaan, että oikeastaan se oli oma vika ja ihan ansaittua, kun piti liikkua pimeän aikaan väärin pukeutuneena väärässä paikassa yksin 

Mitä pettämiseen tulee, niin sitä on niin monenlaista. On oikeasti täysin välinpitämätöntä tapapettämistä, mikä on moraalitonta ja tuomittavaa, mutta sellaisen harjoittaja ei sitten ole kyvykäs ja halukas mihinkään katumiseen saati parantumiseen. Toisaalta voi olla kuolleessa tai väkivaltaisessa suhteessa kituuttavan rakastuminen uuteen ja siitä seuraava tekninen pettäminen eli päätyminen intiimisuhteeseen vaikka onkin vielä näennäisesti edellisessä liitossa. Sellaisessa ei ole kovinkaan suuresta moraalittomuudesta kyse eikä ole mitään anteeksipyydeltävää tai parannettavaa.

Väärin. Petos on AINA petos vaikka sen voissa paistaisi. Väkivaltainen suhde ei oikeuta pettämiseen. Mikään tilanne ei oikeuta pettämiseen.

Jos suhde on vaikea, siitä puhutaan, tehdään ratkaisut, jatketaan tai erotaan. Jos keskustelemaan ei kyetä, haetaan ammattiapua. Ellei sekään auta, erotaan. Sitten sinkkuna teet mitä teet, silti pettämättä ketään toista tai loppujen lopuksi ITSEÄSI.

En puhunut oikeutuksesta mitään. Silti asiat eivät ole mustavalkoisia. Yleensä ei ole oikein lyödä, mutta joskus se voi olla hätävarjeluna oikeutettua estämään isompi paha. Yleensä ei ole oikein ta pp aa, mutta joskus vaikkapa terroristin tai hullun diktaattorin kohdalla sillä säästyy suurempi paha. Sama pätee kaikenlaiseen muuhunkin. Oikea maailma ei nyt vaan ikinä ole missään asiassa mustavalkoinen. Pettäminen on joskus rakkauden teko ja tie parempaan elämään.

Pettäminen rakkauden teko??? Puolusteletko omaa pettämistyötäsi sillä, että elät väkivaltaisessa suhteessa? Miksi pettäminen on pakotie pois väkivaltaisesta suhteesta? Mikä oikeuttaa sinut pettämään, vaikka toinen on väkivaltainen? Sinun täytyy hakea muuta apua tai erota, ei pettää! Sekö sen tilanteen selvittää, että pettämällä haet syytö eroon?

Mitä hyvää pettäminen lopulta antaa edes sille pettäjälle? Esim. myöhemmin pettäjä kokee syvää syyllisyyden tunnetta, joka ilmenee jälleen jonain muuna käytöksenä kuten juomisena, puolisonsa ylenpalttisena palkitsemisena jollain ym. oireina. Vain psykopaatit ym. eivät kärsi omantunnontuskia.

Pettäjät ovat henkisesti kakaroita, täysin kypsymättömiä parisuhteeseen muuta kuin samanlaisen toisen pettäjän kanssa.

Pettäjät! Jättäkää tervepäiset ihmiset rauhaan, kukaan ei tarvitse teitä särkemään muiden sydämiä ja elämää! Erityisesti syyttömien lasten elämää, joilta eron vuoksi hajoaa koti, uskollisuuden kuva parisuhteessa!!!

Vierailija kirjoitti:

Kyllä pettäjä tekee oman valinnan ja päättää olla sanomatta ei houkutukselle. Sen ein olisi voinut sanoa baaritiskillä, narikalla, taksijonossa, taksissa, ulko-ovella, vaatteita riisuessaan. Pettäjä on päättänyt joka hetkessä toisin. Ei uppoa ”Olin niin kännissä”-selitykset.

Entä jos halu syttyy vasta suudellessa? Jos pitää toista ei-pantavana tai usko yhtään sen olevan kiinnostunut taksijonossa? ;) kyllä vahinkopettämistä tapahtuu. Vasta seuraavana aamuna miettii, että halusinko pettää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Valintajankuttaja: Onko maailmassa ja ihmisen elämässä ollenkaan vahinkoja? Sinulle kai ei, koska aina on kyse liudasta valintoja. Ymmärrätkö kuitenkaan, miten hyödytön arkielämän kannalta tuollainen äärimmäinen ja mustavalkoinen näkemys on? Se ei ole sinulta tai keneltäkään pois, että joitain tapahtumia tai tapahtumaketjuja kutsutaan vahingoiksi eikä yritetä syyllistää ihmistä, joka usein on itsekin kärsivä osapuoli, valinnoistaan. Ei voi paskoa housuun vahingossa koska siihen tilanteeseen johti ketju valintoja. Ei voi joutua onnettomuuteen liikenteessä vahingossa, koska omista valinnoista päätyi siihen. Typerää, äärimmäisen epäempaattista, asioiden suhteellisuutta hämärtävää ja kaikille totaalisen hyödytöntä. 

Muuten samaa mieltä, paitsi syyllisyys-aspektista. Syyllisyys on hyvä asia, se kertoo että moraali toimii, ja siitä voi seurata hyviä asioita kuten katuminen, anteeksipyytäminen ja parannuksen teko.

Syyllistäminen on eri asia kuin syyllisyys. Syyllistämistä on esimerkiksi se, kun ra is ka uksen uhrille tolkutetaan, että oikeastaan se oli oma vika ja ihan ansaittua, kun piti liikkua pimeän aikaan väärin pukeutuneena väärässä paikassa yksin 

Mitä pettämiseen tulee, niin sitä on niin monenlaista. On oikeasti täysin välinpitämätöntä tapapettämistä, mikä on moraalitonta ja tuomittavaa, mutta sellaisen harjoittaja ei sitten ole kyvykäs ja halukas mihinkään katumiseen saati parantumiseen. Toisaalta voi olla kuolleessa tai väkivaltaisessa suhteessa kituuttavan rakastuminen uuteen ja siitä seuraava tekninen pettäminen eli päätyminen intiimisuhteeseen vaikka onkin vielä näennäisesti edellisessä liitossa. Sellaisessa ei ole kovinkaan suuresta moraalittomuudesta kyse eikä ole mitään anteeksipyydeltävää tai parannettavaa.

Väärin. Petos on AINA petos vaikka sen voissa paistaisi. Väkivaltainen suhde ei oikeuta pettämiseen. Mikään tilanne ei oikeuta pettämiseen.

Jos suhde on vaikea, siitä puhutaan, tehdään ratkaisut, jatketaan tai erotaan. Jos keskustelemaan ei kyetä, haetaan ammattiapua. Ellei sekään auta, erotaan. Sitten sinkkuna teet mitä teet, silti pettämättä ketään toista tai loppujen lopuksi ITSEÄSI.

En puhunut oikeutuksesta mitään. Silti asiat eivät ole mustavalkoisia. Yleensä ei ole oikein lyödä, mutta joskus se voi olla hätävarjeluna oikeutettua estämään isompi paha. Yleensä ei ole oikein ta pp aa, mutta joskus vaikkapa terroristin tai hullun diktaattorin kohdalla sillä säästyy suurempi paha. Sama pätee kaikenlaiseen muuhunkin. Oikea maailma ei nyt vaan ikinä ole missään asiassa mustavalkoinen. Pettäminen on joskus rakkauden teko ja tie parempaan elämään.

Pettäminen rakkauden teko??? Puolusteletko omaa pettämistyötäsi sillä, että elät väkivaltaisessa suhteessa? Miksi pettäminen on pakotie pois väkivaltaisesta suhteesta? Mikä oikeuttaa sinut pettämään, vaikka toinen on väkivaltainen? Sinun täytyy hakea muuta apua tai erota, ei pettää! Sekö sen tilanteen selvittää, että pettämällä haet syytö eroon?

Mitä hyvää pettäminen lopulta antaa edes sille pettäjälle? Esim. myöhemmin pettäjä kokee syvää syyllisyyden tunnetta, joka ilmenee jälleen jonain muuna käytöksenä kuten juomisena, puolisonsa ylenpalttisena palkitsemisena jollain ym. oireina. Vain psykopaatit ym. eivät kärsi omantunnontuskia.

Miksi ihmeessä pettämisestä on tullut se äärimmäisen pahin teko? Väkivaltakin kevyempi loukkaus toista kohtaan? Aivan älytöntä. Joskus ihminen on vain sen verran heikko, että tarvitsee apua huonosta suhteesta pääsemiseen. Paska puoliso voi olla monella tavalla ja sellaisesta eroon pääseminen on aina hyvä juttu!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Valintajankuttaja: Onko maailmassa ja ihmisen elämässä ollenkaan vahinkoja? Sinulle kai ei, koska aina on kyse liudasta valintoja. Ymmärrätkö kuitenkaan, miten hyödytön arkielämän kannalta tuollainen äärimmäinen ja mustavalkoinen näkemys on? Se ei ole sinulta tai keneltäkään pois, että joitain tapahtumia tai tapahtumaketjuja kutsutaan vahingoiksi eikä yritetä syyllistää ihmistä, joka usein on itsekin kärsivä osapuoli, valinnoistaan. Ei voi paskoa housuun vahingossa koska siihen tilanteeseen johti ketju valintoja. Ei voi joutua onnettomuuteen liikenteessä vahingossa, koska omista valinnoista päätyi siihen. Typerää, äärimmäisen epäempaattista, asioiden suhteellisuutta hämärtävää ja kaikille totaalisen hyödytöntä. 

Muuten samaa mieltä, paitsi syyllisyys-aspektista. Syyllisyys on hyvä asia, se kertoo että moraali toimii, ja siitä voi seurata hyviä asioita kuten katuminen, anteeksipyytäminen ja parannuksen teko.

Syyllistäminen on eri asia kuin syyllisyys. Syyllistämistä on esimerkiksi se, kun ra is ka uksen uhrille tolkutetaan, että oikeastaan se oli oma vika ja ihan ansaittua, kun piti liikkua pimeän aikaan väärin pukeutuneena väärässä paikassa yksin 

Mitä pettämiseen tulee, niin sitä on niin monenlaista. On oikeasti täysin välinpitämätöntä tapapettämistä, mikä on moraalitonta ja tuomittavaa, mutta sellaisen harjoittaja ei sitten ole kyvykäs ja halukas mihinkään katumiseen saati parantumiseen. Toisaalta voi olla kuolleessa tai väkivaltaisessa suhteessa kituuttavan rakastuminen uuteen ja siitä seuraava tekninen pettäminen eli päätyminen intiimisuhteeseen vaikka onkin vielä näennäisesti edellisessä liitossa. Sellaisessa ei ole kovinkaan suuresta moraalittomuudesta kyse eikä ole mitään anteeksipyydeltävää tai parannettavaa.

Väärin. Petos on AINA petos vaikka sen voissa paistaisi. Väkivaltainen suhde ei oikeuta pettämiseen. Mikään tilanne ei oikeuta pettämiseen.

Jos suhde on vaikea, siitä puhutaan, tehdään ratkaisut, jatketaan tai erotaan. Jos keskustelemaan ei kyetä, haetaan ammattiapua. Ellei sekään auta, erotaan. Sitten sinkkuna teet mitä teet, silti pettämättä ketään toista tai loppujen lopuksi ITSEÄSI.

En puhunut oikeutuksesta mitään. Silti asiat eivät ole mustavalkoisia. Yleensä ei ole oikein lyödä, mutta joskus se voi olla hätävarjeluna oikeutettua estämään isompi paha. Yleensä ei ole oikein ta pp aa, mutta joskus vaikkapa terroristin tai hullun diktaattorin kohdalla sillä säästyy suurempi paha. Sama pätee kaikenlaiseen muuhunkin. Oikea maailma ei nyt vaan ikinä ole missään asiassa mustavalkoinen. Pettäminen on joskus rakkauden teko ja tie parempaan elämään.

Pettäminen rakkauden teko??? Puolusteletko omaa pettämistyötäsi sillä, että elät väkivaltaisessa suhteessa? Miksi pettäminen on pakotie pois väkivaltaisesta suhteesta? Mikä oikeuttaa sinut pettämään, vaikka toinen on väkivaltainen? Sinun täytyy hakea muuta apua tai erota, ei pettää! Sekö sen tilanteen selvittää, että pettämällä haet syytö eroon?

Mitä hyvää pettäminen lopulta antaa edes sille pettäjälle? Esim. myöhemmin pettäjä kokee syvää syyllisyyden tunnetta, joka ilmenee jälleen jonain muuna käytöksenä kuten juomisena, puolisonsa ylenpalttisena palkitsemisena jollain ym. oireina. Vain psykopaatit ym. eivät kärsi omantunnontuskia.

En ole tehnyt pettämistyötä enkä puolustele mitään. Totesin vain tosiasiat. Elämä on kirjavaa ja tilanteet monenlaisia. Mustavalkoinen jäykkä kategorisointi ei vaan toimi. Kukaan ei ole väittänyt etteikö voi kokea omantunnontuskia. Toisaalta eivät kaikki niiden vuoksi menetä elämänhallintaansa, vaan ehkä pikemminkin oppimiskokemuksen myötä saavat elämänsä paremmin hallintaan ja ovat onnellisempia, vaikka sitten siinä pettäen alkaneessa uudessa parisuhteessa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Valintajankuttaja: Onko maailmassa ja ihmisen elämässä ollenkaan vahinkoja? Sinulle kai ei, koska aina on kyse liudasta valintoja. Ymmärrätkö kuitenkaan, miten hyödytön arkielämän kannalta tuollainen äärimmäinen ja mustavalkoinen näkemys on? Se ei ole sinulta tai keneltäkään pois, että joitain tapahtumia tai tapahtumaketjuja kutsutaan vahingoiksi eikä yritetä syyllistää ihmistä, joka usein on itsekin kärsivä osapuoli, valinnoistaan. Ei voi paskoa housuun vahingossa koska siihen tilanteeseen johti ketju valintoja. Ei voi joutua onnettomuuteen liikenteessä vahingossa, koska omista valinnoista päätyi siihen. Typerää, äärimmäisen epäempaattista, asioiden suhteellisuutta hämärtävää ja kaikille totaalisen hyödytöntä. 

Muuten samaa mieltä, paitsi syyllisyys-aspektista. Syyllisyys on hyvä asia, se kertoo että moraali toimii, ja siitä voi seurata hyviä asioita kuten katuminen, anteeksipyytäminen ja parannuksen teko.

Syyllistäminen on eri asia kuin syyllisyys. Syyllistämistä on esimerkiksi se, kun ra is ka uksen uhrille tolkutetaan, että oikeastaan se oli oma vika ja ihan ansaittua, kun piti liikkua pimeän aikaan väärin pukeutuneena väärässä paikassa yksin 

Mitä pettämiseen tulee, niin sitä on niin monenlaista. On oikeasti täysin välinpitämätöntä tapapettämistä, mikä on moraalitonta ja tuomittavaa, mutta sellaisen harjoittaja ei sitten ole kyvykäs ja halukas mihinkään katumiseen saati parantumiseen. Toisaalta voi olla kuolleessa tai väkivaltaisessa suhteessa kituuttavan rakastuminen uuteen ja siitä seuraava tekninen pettäminen eli päätyminen intiimisuhteeseen vaikka onkin vielä näennäisesti edellisessä liitossa. Sellaisessa ei ole kovinkaan suuresta moraalittomuudesta kyse eikä ole mitään anteeksipyydeltävää tai parannettavaa.

Väärin. Petos on AINA petos vaikka sen voissa paistaisi. Väkivaltainen suhde ei oikeuta pettämiseen. Mikään tilanne ei oikeuta pettämiseen.

Jos suhde on vaikea, siitä puhutaan, tehdään ratkaisut, jatketaan tai erotaan. Jos keskustelemaan ei kyetä, haetaan ammattiapua. Ellei sekään auta, erotaan. Sitten sinkkuna teet mitä teet, silti pettämättä ketään toista tai loppujen lopuksi ITSEÄSI.

En puhunut oikeutuksesta mitään. Silti asiat eivät ole mustavalkoisia. Yleensä ei ole oikein lyödä, mutta joskus se voi olla hätävarjeluna oikeutettua estämään isompi paha. Yleensä ei ole oikein ta pp aa, mutta joskus vaikkapa terroristin tai hullun diktaattorin kohdalla sillä säästyy suurempi paha. Sama pätee kaikenlaiseen muuhunkin. Oikea maailma ei nyt vaan ikinä ole missään asiassa mustavalkoinen. Pettäminen on joskus rakkauden teko ja tie parempaan elämään.

Petturin puhetta. Kieputtelet asian mielessäsi noin päin, jotta voit oikeuttaa pettämisesi ja päästä tunnontuskista, kuvitella olevasi hyvä ihminen joka teki oikean päätöksen. "Rakkauden teko" olisi ollut, että eroat ja lähdet siitä huonosta suhteesta, ja sitten vasta otat sen uuden rakkaan.

Maailman vanhin selitys pettäjillä tuo että "meillä ei ole enää rakkautta, suhde on kuollut ja kylmä, olen vankina liitossa ja puoliso on ihan kamala ja kiusaa..." jne. Tuohon pätee edelleen ihan sama, eli itse ihminen myös tekee sen päätöksen että pysyy huobossa luitossa ja alkaa pettää. Jos nyt se "huono liitto" oli totta alunperinkään.

Ihminen voi erehtyä ja tehdä virheitä, mutta kunnollinen ihminen kokee niistä kovaa syyllisyyttä ja katuu, sekä myöntää itse toimineensa väärin eikä yritä selitellä niitä "rakkauden teoiksi" tuollaisella paskanjauhannalla.

En puhu itsestäni vaan ihan yleisellä tasolla. Olemme samaa mieltä, että ihminen voi tehdä virheitä. Miksi pillastut kun kerroin sinulle että joskus virheeseen voi johtaa rakkaus tai joskus virheestä voi seurata rakkaus? Virhe ei aina ole välttämättä pahasta pitkässä juoksussa. Lopulta siitä voi seurata hyvääkin. Ehkä löytää jotain mitä ei tiennyt etsivänsäkään tai ehkä oppii itsestä ja elämästä enemmän kuin muutoin olisi voinut.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Valintajankuttaja: Onko maailmassa ja ihmisen elämässä ollenkaan vahinkoja? Sinulle kai ei, koska aina on kyse liudasta valintoja. Ymmärrätkö kuitenkaan, miten hyödytön arkielämän kannalta tuollainen äärimmäinen ja mustavalkoinen näkemys on? Se ei ole sinulta tai keneltäkään pois, että joitain tapahtumia tai tapahtumaketjuja kutsutaan vahingoiksi eikä yritetä syyllistää ihmistä, joka usein on itsekin kärsivä osapuoli, valinnoistaan. Ei voi paskoa housuun vahingossa koska siihen tilanteeseen johti ketju valintoja. Ei voi joutua onnettomuuteen liikenteessä vahingossa, koska omista valinnoista päätyi siihen. Typerää, äärimmäisen epäempaattista, asioiden suhteellisuutta hämärtävää ja kaikille totaalisen hyödytöntä. 

Ai, minusta juuri tuo on sitä mustavalkoista ajattelua. Joko pettämistä pitää ajatella vahinkona, tai sitten ei mitään muutakaan saa ajatella vahinkona. Liikenneonnettomuuteen tai housuihin sontimiseen on ihan pakko suhtautua tasan samalla tavalla kuin uskottomuuteen. Ei voi mitenkään olla mahdollista, että ihmisellä on joku mielipide siitä, millaiset asiat ovat vahinkoja ja millaiset eivät. Ehei, kyllä kaiken pitää olla joko vahinkoa tai valintoja.

Sinnusta siis mustavalkoisuutta on, että asiat voivat olla monenlaisia eri tilanteissa, mutta se taas ei, että aina kaikki samaa. Selvä. Ei enempää keskusteltavaa kanssasi.

Mutta ethän sinä puhunut siitä, että asiat voivat olla erilaisia eri tilanteissa. Sinä nimenomaan väänsit asian niin mustavalkoiseksi, että tässä yhdessä asiassa sinun kanssasi eri mieltä olevat ovat väistämättä sitten sitä samaa mieltä ihan kaikista muistakin asioista. Syötit muille sanoja suuhun. Ei se mitään, tämä on hirveän yleinen argumentointivirhe pettämiskeskusteluissa. Muita vastaavia kestojankutuksia ovat "oletteko itse täydellisiä", "eikö saa tehdä mitään virheitä" ja "ettekö te anna mitään anteeksi".

Uskottomuuskeskustelussa on kuitenkin puhe vain ja ainoastaan uskottomuudesta. Ihmisellä voi olla hyvin tiukka näkökulma pettämiseen vaikka muuten on hyvin lempeä ja anteeksiantavainen, ja päinvastoin, ihmisellä - kuten sinulla - voi olla hyvin ymmärtäväinen näkemys pettämiseen vaikka muuten on hyvin ahdasmielinen ja tuomitseva.

Olen sitä mieltä, että pettäminen on yleensä seurausta tietoisista valinnoista ja suurin osa näiden tietoisten valintojen kieltämisestä on vastuun välttelyä. Pidän kuitenkin mahdollisena, että on olemassa pieni joukko ihmisiä joilla on niin olematon seksuaalikontrolli että pettäminen voi olla "vahinko". Minä kuitenkin uskon, että vain ensiksi mainittu pettäjätyyppi voi parantaa tapansa ja hänkin vain siinä tapauksessa että hyväksyy täyden vastuun pettämisestään. Eli juuri ne, jotka kokevat ettei pettäminen ollut omaa syytä tai valinta ovat juuri niitä, jotka kannattaa uskollista parisuhdetta hakevan kiertää kaukaa.

Vierailija kirjoitti:

Pettäjät ovat henkisesti kakaroita, täysin kypsymättömiä parisuhteeseen muuta kuin samanlaisen toisen pettäjän kanssa.

Pettäjät! Jättäkää tervepäiset ihmiset rauhaan, kukaan ei tarvitse teitä särkemään muiden sydämiä ja elämää! Erityisesti syyttömien lasten elämää, joilta eron vuoksi hajoaa koti, uskollisuuden kuva parisuhteessa!!!

Varmaankin noin on! Lisäksi ihminen on niin hyvä keksimään oikeutuksen teoilleen, antamaan synninpäästön itselleen. Jos väistämättä rupeaa vaikuttamaan että omalle kontolle jää vastuu omista teoistaan, niin siinäkin etsitään sitten menneet traumat, lapsuus, elämän vastamäet ja vaikka oman pään vippaus syyksi.