Lue keskustelun säännöt.
Kun ystävä ei vastaa enää viesteihin
11.04.2021 |
Onko teille käynyt koskaan niin, että hyvä ystävä lopettaisi mitään sanomatta kaikenlaisen yhteydenpidon, ja sinun viesteihisi vastaamisen? No, minulle on, ja tuntuu kyllä pahalta ja jotenkin epäreilultakin. Siis sen vuoksi epäreilulta, etten ole saanut mitään selityksiä tälle, enkä siten myöskään mahdollisuutta esim. anteeksi pyytämiseen. Sen verran ylpeyttä minulla on, ettei ala summassa pyytelemään anteeksi kaikkea mahdollista, mitä olen ehkä ja mahdollisesti tehnyt.
Ollaan siis oltu ystäviä enemmän kuin 20 vuotta. Ollaan joiltain osin aika erilaisiakin ihmisiä, mutta silti hyviä ystäviä. Ystäväni on aina ollut hyvin vahvat mielipiteet omaava, älykäs, ja hyvin persoonallinen ihminen. Ollaan kuitenkin tuntu hyvin toimeen pieniä väittelyitä lukuun ottamatta.
Viime kesänä meillä oli sitten suurempi väittely (en sanoisi riidaksi) siihen liittyen, että ystäväni menetti työnsä koronan vuoksi, ja masentui. Minä yritin tukea, mutta ilmeisesti väärällä tavalla, kun kaikki mitä sanoin, oli tyhmää ja väärin. Itse menin lukkoon ystäväni rähjäämisestä, ja kysyin vielä tyhmempiä (esim. "Oletko etsinyt uutta työtä?".) No, se oli tyhmästi kysytty, mutta sovimme sen kuitenkin keskustelun päätteeksi, pyysimme anteeksi puolin ja toisin, ja sovittiin, että ollaan yhteydessä.
No, tämän jälkeen hänestä ei sitten olekaan kulunut yhtään mitään, eikä vastaa viesteihini. Monta viestiä olen laittanut, ystävällistä ja neutraalia, mutta mikään ei kai enää ole hyvä. Viimeisestä viestistä on kohta puoli vuotta, se oli hyvän uuden vuoden toivotus. Annanko vaan olla, vaan kysynkö suoraan, mikä vaivaa? Mitään sellaista ei minun mielestäni ole tapahtunut, mikä oikeasti tämän välirikon selittäisi.
Taustatietona: olemme kumpikin 35-vuotiaita ja samalla alalla, muttei samalla työpaikalla (minulla edelleen töitä). Yhteisille ystävillemme vastaa viesteihin, eli elossa kuulemma on, ja hyvinvoiva. Heille ei ole puhunut tästä välirikosta mitään.
Kommentit (58)
Minullekin on käynyt niin, että kaveri, joka ei tosin ollut erityisen läheinen, ei enää vastannut puheluihini ja yhteydenpito vain pikku hiljaa väheni ja loppui , mutta en usko, että hän olisi varta vasten halunnut lopettaa yhteydenpitoa, vaan että yhteydenpito vaan lakkasi spontaanisti ilman mittään erityistä syytä,
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Takiainen.
Ei ole "takiaista" välittää ja miettiä, miksi ystävyys loppuu täysin yht`äkkisesti 20 vuoden jälkeen. Muutenhan kaikki tässä maailmassa olisi ihan merkityksetöntä ja tasolla "ihan sama."
ap
Töksähtävä lause joka on toisen mittapuulla epäempaattinen, voi kyllä katkaista joidenkin välit. Se toinen ajattelee ettei ole empatiaa ja ymmärrystä. Hänellä voi olla hätä taloudesta aika voimakkaana ja hänen toiveet (elämässä) ei tule siinä tilanteessa esille. Kaikki mitä joku muu ehdottaa, ei toimi hänelle.
Jos sitä toista tyyppiä ei kiinnosta pitää yhteyttä niin olkoon sitten omissa oloissaan, en minä halua itseäni tyrkyttää kenellekään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itseltä jäi yksi kouluaikainen hyvä ystävä tiensivuun kun sen jälkeen kun sai lapsen, kaikki hänen viestinsä koskivat perhe-elämää joka ei itseä kiinnostanut, ja kun perheensä kanssa muuttivat jonnekin hevonvittuun minne päästäkseen tarvisi oman auton, niin ei muutenkaan sitten nähty. Laitan ne hyvän uudenvuoden ja juhannuksen, yms. toivotukset, ja saan joskus samat takaisin, mutta siihen se on jäänytkin.
Tuollaiset hevonvitussa asuvat paskat onkin hyvä unohtaa. Lopettaisit vielä nuo uuden vuoden ja juhannuksen toivotusten lähettämiset.
Laitan ne kaikille kenen numerot minulla on kännykän muistissa. Helpompaa kuin muistaa kenen kanssa on tai ei ole puheväleissä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itselle kävi sama juttu mitä parille muullekin tässä ketjussa. Eli juuri pitkäaikainen, jo kouluajoilta tuttu ystävä lakkasi olemasta kovin vastavuoroinen kun omassa elämässä oli isoja mielestäni positiivisia muutoksia. Se alkoi jo silloin kun muutin kauemmas joksikin aikaa, mutta paheni vaan kun aloitin parisuhteen. Ystävyys kuivahti kasaan yhteydenotoistani huolimatta. Jotain ikäviä kommenttejakin tuli elämäni uutisiin, jolloin oivalsin että hänellä oli ehkä aina ollut pieni negatiivinen asenne minua kohtaan. Johtunee kouluajoista, olin tuolloin ns. alinta kastia ja varmaankin hänen on vaikea nähdä minun olevan mitään muuta. Vaikutti myös loukkaantuneelta ja yritin selvitellä asiaa, mutta en saanut koskaan mitään vastausta tähän. Sitten vaan annoin olla. Eli joko olen aina ollut hänen mielestä rasittava ihminen, hän oli kateellinen, tai muut prioriteetit vaan, ehkä masennustakin? Itsestä tuntui tyhmältä kun luulin että oltiin hyvät ystävät.
Sinun tilanteesta ap, pakko sanoa että itsekin työttömyyttä kokeneena, on tosi huono idea kommentoida oikeastaan mitään työasioita. Hän kyllä varmasti tietää tilanteensa ja hakee työpaikkoja kovasti, muttei saa niitä. Sellaisesta nolostuu. Minulle on samaa alaa opiskellut ottanut jopa tapaamisessa te-toimiston sivut esille, ja ollut silleen että katsotaan mitä täällä on, varmaan kiinnostuneena mutta ei herran jestas mitä holhoamista. Toinenkin kaveri linkkasi mulle avoimia oman alan työpaikkoja, kun sanoin joskus että työttömyystilanne harmittaa. He ihan varmasti tarkoittivat hyvää, mutta ei. Ei noin. Parempi sanoa vaan jotain tsemppiä työnhakuun, ja vaihtaa aihe. Elämässä on muutakin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Takiainen.
Ei ole "takiaista" välittää ja miettiä, miksi ystävyys loppuu täysin yht`äkkisesti 20 vuoden jälkeen. Muutenhan kaikki tässä maailmassa olisi ihan merkityksetöntä ja tasolla "ihan sama."
ap
Tässä maailmassa suurenevalle osalle toiset ihmiset ovat merkityksettömiä, korkeintaan viihdykkeitä, jotka on helppo nakata pois ilman minkäänlaista tunnontuskaa.
Minut opetettiin lapsena, että minun käytökseni vaikuttaa toiseen enkä edelleenkään tahallani pahoita toisen mieltä huvikseni.
Nykyään ihmiset tykkäävät käyttäytyä miten vaan, ja jos siitä loukkaantuu niin on huono ihminen ja hoetaan mantraa "jokainen on vastuussa omista tunteistaan".. Ei taida ihmiset enää ottaa mitään vastuuta siitä miten itse käyttäytyy ja toisia kohtelee.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Takiainen.
Ei ole "takiaista" välittää ja miettiä, miksi ystävyys loppuu täysin yht`äkkisesti 20 vuoden jälkeen. Muutenhan kaikki tässä maailmassa olisi ihan merkityksetöntä ja tasolla "ihan sama."
ap
Tässä maailmassa suurenevalle osalle toiset ihmiset ovat merkityksettömiä, korkeintaan viihdykkeitä, jotka on helppo nakata pois ilman minkäänlaista tunnontuskaa.
Minut opetettiin lapsena, että minun käytökseni vaikuttaa toiseen enkä edelleenkään tahallani pahoita toisen mieltä huvikseni.
Nykyään ihmiset tykkäävät käyttäytyä miten vaan, ja jos siitä loukkaantuu niin on huono ihminen ja hoetaan mantraa "jokainen on vastuussa omista tunteistaan".. Ei taida ihmiset enää ottaa mitään vastuuta siitä miten itse käyttäytyy ja toisia kohtelee.
Amen.
En voi kuin mielessäni laskea että minkä ikäinen lapsesi on. Minä en häneen saanut koskaan tutustua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen menettänyt ystävän tuntemattomasta syystä, mutta arvaan, että sanoin varmaan vahingossa jotain loukkaavaa, josta hän ei päässyt yli.
En pahoittanut tapauksesta varsinaisesti mieltäni, mutta totaalinen häviäminen tuntui hämmentävältä, sillä tyypillä itsellään oli tapana keskustella lähes ainoastaan piikittelemällä. Esim onpa sinulla ruma paita hehe, olipa tyhmä juttu hehe.
Ehkä olisi pitänyt jo aikaisemmin tajuta, ettei hän oikein pidä minusta vaikka otti yhteyttä ja ehdotti tapaamisia...
nimim moneen junaan
Vierailija kirjoitti:
Töksähtävä lause joka on toisen mittapuulla epäempaattinen, voi kyllä katkaista joidenkin välit. Se toinen ajattelee ettei ole empatiaa ja ymmärrystä. Hänellä voi olla hätä taloudesta aika voimakkaana ja hänen toiveet (elämässä) ei tule siinä tilanteessa esille. Kaikki mitä joku muu ehdottaa, ei toimi hänelle.
Tällainen ajattelu on minusta aika narsistista, jos oikeasti hylätään kokonainen ihmissuhde yhden vahinkolauseen takia.
Kukapa meistä olisi täydellinen? Ei tahallista kiusaamista tarvi hyväksyä, mutta ystävyyteen kuuluu molemminpuolinen empatia ja anteeksianto. Eihän se ole ystävyyttä, jos toista sietää tasan sen aikaa, kun sen jokainen lause miellyttää itseä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Masentunut ihminen yleensä vetäytyy läheisten seurasta. Turhaan tuhlaat energiaa ihmettelyyn.
Mieti omia lähtökohtiasi, olitko empaattinen, osasitko asettaa itsesi ystävän tilalle?
Besserwisseröinti on herkässä elämäntilanteessa on ikävä kyllä liian monen hyvän ystävyyden loppu. Etenkin jos viskelee niitä tiedonmurusia kultaistuimelta, eli asettautuu ystävän yläpuolelle, kun hänellä on vaikeaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Töksähtävä lause joka on toisen mittapuulla epäempaattinen, voi kyllä katkaista joidenkin välit. Se toinen ajattelee ettei ole empatiaa ja ymmärrystä. Hänellä voi olla hätä taloudesta aika voimakkaana ja hänen toiveet (elämässä) ei tule siinä tilanteessa esille. Kaikki mitä joku muu ehdottaa, ei toimi hänelle.
Tällainen ajattelu on minusta aika narsistista, jos oikeasti hylätään kokonainen ihmissuhde yhden vahinkolauseen takia.
Kukapa meistä olisi täydellinen? Ei tahallista kiusaamista tarvi hyväksyä, mutta ystävyyteen kuuluu molemminpuolinen empatia ja anteeksianto. Eihän se ole ystävyyttä, jos toista sietää tasan sen aikaa, kun sen jokainen lause miellyttää itseä.
Tuskinpa kyse on yhdestä ainoasta lauseesta, vaikka jätetty ystävä niin uskoisi ja väittäisi. Oma tyyli suhtautua muiden vaikeuksiin voi olla se sokea piste ja jättää pysyvän särön ystävyyteen, mistä ei sitten pääse enää yli.
Vierailija kirjoitti:
Mieti omia lähtökohtiasi, olitko empaattinen, osasitko asettaa itsesi ystävän tilalle?
Besserwisseröinti on herkässä elämäntilanteessa on ikävä kyllä liian monen hyvän ystävyyden loppu. Etenkin jos viskelee niitä tiedonmurusia kultaistuimelta, eli asettautuu ystävän yläpuolelle, kun hänellä on vaikeaa.
Samaa mieltä tästä. Minusta on kumminkin hyvä merkki, jos tunnistaa tai arvelee tehneensä väärin ja että se oli tahatonta. Kaikki eivät anna anteeksi, jolloin ystävyys luonnollisesti päättyy. Loukkaamisesta ja luottamuksen menettämisestä ei ole mikään pakkokaan enää jatkaa ystävyyttä, mutta molemmat voivat ottaa opikseen.
Minusta itsereflektointi on terveyden merkki. Tänäänkin täällä oli useita tekstejä ystävyyden tiimoilta, missä ei ole minkäänlaista käryä siitä miksi pitkä ystävyys on päättynyt, päinvastoin esitetään se ystävä narsistisena roistona ja oma itse vääryyttä kärsineenä pyhimyksenä :D
Vierailija kirjoitti:
Oletteko siis kouluaikaisia ystäviä? Iästä ja ystävyyden kestosta päätellen. Siinä on voinut käydä ihan niinkin klassisesti, että hän on huomannut, ettei sittenkään oikeastaan pidä sinusta. Kuulostaa karulta, mutta näin käy monille lapsuus- tai koulukaveruuksille, ystävyyksillekin kun aikuistutaan. Ei ole tietenkään kiva, että noin vaan jättää yhteydenpidon mitenkään selittämättä, se on kurjaa. Et välttämättä ole tehnyt mitään varsinaisesti väärin, tuskin oletkaan.
Tämä minustakin kuulostaa todennäköiseltä. Kaksi ystävyyttäni on päättynyt tuohon syyhyn, toinen peräisin lapsuudesta ja toinen lukiosta. Käsitin, etten oikeasti ole ikinä pitänyt heistä kovin paljon ja suhde on jo pitkään perustunut "vanhoille hyville ajoille" (eivät edes olleet kovin hyviä) ja velvollisuudentunteelle.
Keski-ikäisenä ei vain jaksa enää mitään velvoiteystävyyksiä. En kuitenkaan heille mitään pahaa toivo, mutta en myöskään halua enää olla tekemisissä. Moikataan vain, jos jossain nähdään eikä varmaan edes nähdä, kun liikutaan aivan eri paikoissa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Töksähtävä lause joka on toisen mittapuulla epäempaattinen, voi kyllä katkaista joidenkin välit. Se toinen ajattelee ettei ole empatiaa ja ymmärrystä. Hänellä voi olla hätä taloudesta aika voimakkaana ja hänen toiveet (elämässä) ei tule siinä tilanteessa esille. Kaikki mitä joku muu ehdottaa, ei toimi hänelle.
Tällainen ajattelu on minusta aika narsistista, jos oikeasti hylätään kokonainen ihmissuhde yhden vahinkolauseen takia.
Kukapa meistä olisi täydellinen? Ei tahallista kiusaamista tarvi hyväksyä, mutta ystävyyteen kuuluu molemminpuolinen empatia ja anteeksianto. Eihän se ole ystävyyttä, jos toista sietää tasan sen aikaa, kun sen jokainen lause miellyttää itseä.
Tuskinpa kyse on yhdestä ainoasta lauseesta, vaikka jätetty ystävä niin uskoisi ja väittäisi. Oma tyyli suhtautua muiden vaikeuksiin voi olla se sokea piste ja jättää pysyvän särön ystävyyteen, mistä ei sitten pääse enää yli.
Viestissä, jota kommentoin, nimeonomaan sanotaan että yksi töksähtävä lause voi katkaista välit.
Sain lapsen ja hyvä ystäväni vain katosi. Ei vastannut enää viesteihin tai puheluihin ja blokkasi somessa.
Vierailija kirjoitti:
Mieti omia lähtökohtiasi, olitko empaattinen, osasitko asettaa itsesi ystävän tilalle?
Besserwisseröinti on herkässä elämäntilanteessa on ikävä kyllä liian monen hyvän ystävyyden loppu. Etenkin jos viskelee niitä tiedonmurusia kultaistuimelta, eli asettautuu ystävän yläpuolelle, kun hänellä on vaikeaa.
Mulla on paljon entisiä ja nykyisiä ystäviä. Olen ollut heikoilla, onneni kukkuloilla, besserwisser ja kaikkea siltä väliltä.
Ei noihin tilanteisiin ole käsikirjaa ja jos ystävä neuvoo ärsyttävästi, on mielestäni fiksua tulkita sanoja hänen elämäntilanteensa kautta.
Pitkän masennuksen taittanut vastarakastunut ihminen voi olla myrkkyä juuri eronneelle ja sanoa jotain hölmöä. Ei ilkeyttään vaan siksi, että on vasta opetellut ja sallinut lausumaan positiivisempia asioita ja sitten äitynyt vaikka lohduttamaan sanoilla, jotka on itselle olleet tärkeitä matkalla onneen.
Nämä sanat voivat loukata toista.
Eipä enää ihmetytä ihmisten yksinäisyys, jos näin pienistä syistä heitetään kamut roskikseen. 😬
Muuta talopakettiin pientalopellolle ja hanki palju. Siellä voi sitten nauttia sitä kuohuvaa ja otta kuvia someen, sitten kaikki kadehtivat sinua ja onneasi.