Lue keskustelun säännöt.
Kun ystävä ei vastaa enää viesteihin
11.04.2021 |
Onko teille käynyt koskaan niin, että hyvä ystävä lopettaisi mitään sanomatta kaikenlaisen yhteydenpidon, ja sinun viesteihisi vastaamisen? No, minulle on, ja tuntuu kyllä pahalta ja jotenkin epäreilultakin. Siis sen vuoksi epäreilulta, etten ole saanut mitään selityksiä tälle, enkä siten myöskään mahdollisuutta esim. anteeksi pyytämiseen. Sen verran ylpeyttä minulla on, ettei ala summassa pyytelemään anteeksi kaikkea mahdollista, mitä olen ehkä ja mahdollisesti tehnyt.
Ollaan siis oltu ystäviä enemmän kuin 20 vuotta. Ollaan joiltain osin aika erilaisiakin ihmisiä, mutta silti hyviä ystäviä. Ystäväni on aina ollut hyvin vahvat mielipiteet omaava, älykäs, ja hyvin persoonallinen ihminen. Ollaan kuitenkin tuntu hyvin toimeen pieniä väittelyitä lukuun ottamatta.
Viime kesänä meillä oli sitten suurempi väittely (en sanoisi riidaksi) siihen liittyen, että ystäväni menetti työnsä koronan vuoksi, ja masentui. Minä yritin tukea, mutta ilmeisesti väärällä tavalla, kun kaikki mitä sanoin, oli tyhmää ja väärin. Itse menin lukkoon ystäväni rähjäämisestä, ja kysyin vielä tyhmempiä (esim. "Oletko etsinyt uutta työtä?".) No, se oli tyhmästi kysytty, mutta sovimme sen kuitenkin keskustelun päätteeksi, pyysimme anteeksi puolin ja toisin, ja sovittiin, että ollaan yhteydessä.
No, tämän jälkeen hänestä ei sitten olekaan kulunut yhtään mitään, eikä vastaa viesteihini. Monta viestiä olen laittanut, ystävällistä ja neutraalia, mutta mikään ei kai enää ole hyvä. Viimeisestä viestistä on kohta puoli vuotta, se oli hyvän uuden vuoden toivotus. Annanko vaan olla, vaan kysynkö suoraan, mikä vaivaa? Mitään sellaista ei minun mielestäni ole tapahtunut, mikä oikeasti tämän välirikon selittäisi.
Taustatietona: olemme kumpikin 35-vuotiaita ja samalla alalla, muttei samalla työpaikalla (minulla edelleen töitä). Yhteisille ystävillemme vastaa viesteihin, eli elossa kuulemma on, ja hyvinvoiva. Heille ei ole puhunut tästä välirikosta mitään.
Kommentit (58)
Samaa mietin, että onpa aika mustavalkoisia ystäviä ketju täynnä. Pitääkin miettiä aika tarkkaan, mitä jatkossa sanoo, jos yksi lause voi tuhota ihmissuhteen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Oletko soittanut?
Minäkin ajattelin oletko soittanut? Minä en vastaile viestit.Jos ihminen ei kykene soitaa ja sopia tapaminen kahvila,ulkoilun merkissä? Maratoni puheluja kun en ala kuntelee. Se oli siinä.
Tuskin ystävyyden päättyminen on kiinni väärästä yhteydenottotavasta.
On. Lopetin sitten minäkin turhan viestittelyn ja parin kuukauden päästä porattiin kun en enää pidä yhteyttä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oletko soittanut?
Minäkin ajattelin oletko soittanut? Minä en vastaile viestit.Jos ihminen ei kykene soitaa ja sopia tapaminen kahvila,ulkoilun merkissä? Maratoni puheluja kun en ala kuntelee. Se oli siinä.
En tapaile missään hikisissä kahviloissa. Siinä oli sekin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä lopetin yhden ystävyyssuhteen kun kyllästyin siihen, että ystävä puhui aina vain itsestään.
Kun omassa elämässä oli tarpeeksi vaikeaa muutenkin, en enää jaksanut olla ystäväni terapeutti.
Mieti oletko sinä sellainen itsekeskeinen?
Itseltäni vati meni murin kun korona aika kuolemalle rakastetuni menettänyt, siskon ja veljenki. Ystäväni s-posti lähettää itsestän suodatimessa käyneen kuvan.Kävin kampaaja, haluan näytää hyvälle Pentille.Sinä et varmaan välitä ulkonäöstäsi? Jumatsukka siinä vauihessa olin jo 16 kpl.ihmistä menetänyt elämästäni kuolemalle ja nyt 19 kpl.Kuka jaksaa ajatella hyvältä näytävältä? Kuhan on puhas iho ja puhtaat vaateet. Oli likka. Mutenkin piti vain yhteys s-posti,Jos oli jotain suurta tapahtunut. ja kuvitti. Ne harmisaan tietysti kun en ole F.B/ nstagram tykäämässä häntä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mieti omia lähtökohtiasi, olitko empaattinen, osasitko asettaa itsesi ystävän tilalle?
Besserwisseröinti on herkässä elämäntilanteessa on ikävä kyllä liian monen hyvän ystävyyden loppu. Etenkin jos viskelee niitä tiedonmurusia kultaistuimelta, eli asettautuu ystävän yläpuolelle, kun hänellä on vaikeaa.
Mulla on paljon entisiä ja nykyisiä ystäviä. Olen ollut heikoilla, onneni kukkuloilla, besserwisser ja kaikkea siltä väliltä.
Ei noihin tilanteisiin ole käsikirjaa ja jos ystävä neuvoo ärsyttävästi, on mielestäni fiksua tulkita sanoja hänen elämäntilanteensa kautta.
Pitkän masennuksen taittanut vastarakastunut ihminen voi olla myrkkyä juuri eronneelle ja sanoa jotain hölmöä. Ei ilkeyttään vaan siksi, että on vasta opetellut ja sallinut lausumaan positiivisempia asioita ja sitten äitynyt vaikka lohduttamaan sanoilla, jotka on itselle olleet tärkeitä matkalla onneen.
Nämä sanat voivat loukata toista.
Eipä enää ihmetytä ihmisten yksinäisyys, jos näin pienistä syistä heitetään kamut roskikseen. 😬
Olen eri, mutta sinun pieni syysi voi olla toiselle iso asia eli ystävyyteen kyllä vaikuttaa, jos kyky asettua toisen asemaan puuttuu ja kaikkea tarkastellaan vain siitä omasta näkökulmasta. "Ethän sinä nyt noin pienestä loukkaannu." Tuollainen asenne yksistään on tuhoisa ja sillä asenteella niitä piikkejä ja tökeryyksiä kertyy hyvin helposti.
Muistan jo päättyneestä ystävyyksistäni yhden, joka heitteli pieniä piikkejä jatkuvasti. Hän piti itseään rempseänä ja hyvänä tyyppinä, jolla on loistava huumorintaju. Hän varmaan on sitä mieltä kuin sinäkin eli muiden pitäisi vain ymmärtää, ettei ne loukkaavat sanat olleet kuin ihan pikkujuttuja. Todella pieniä juttuja, kun muistan vielä yli 30 vuoden takaa hänen ilkeät huomautuksensa ulkonäöstäni, tosin tänä päivänä tiedän, että ne syntyivät vain hänen ilkeydestään eivätkä ulkonäöstäni sinänsä.
Vierailija kirjoitti:
Mieti omia lähtökohtiasi, olitko empaattinen, osasitko asettaa itsesi ystävän tilalle?
Besserwisseröinti on herkässä elämäntilanteessa on ikävä kyllä liian monen hyvän ystävyyden loppu. Etenkin jos viskelee niitä tiedonmurusia kultaistuimelta, eli asettautuu ystävän yläpuolelle, kun hänellä on vaikeaa.
Se on kyllä iso asia, kuinka ystävä/läheinen suhtautuu suhun ja kohtelee sua, silloin kun olet todella heikoilla syystä tai toisesta.
"Hädässä ystävä tunnetaan" ja muissa vastaavissa sanonnoissa piilee totuus. Esim. pintapuolisten latteuksien tai ylemmyydentuntoisten neuvojen heitteleminen, ajattelematon patistaminen (antaa ymmärtää ettei toinen yritä tarpeeksi, vrt. joissain tilanteissa sopiva huomioiva kannustaminen, tukeminen ja rohkaiseminen) ,tai muuten välinpitämätön tai ymmärtämätön suhtautuminen ikävässä elämäntilanteessa, kun mielikään ei meinaa jaksaa, on kyllä jotain sellaista, mikä satuttaa ja mille ei tarvitse itseään altistaa, kun muutenkin on vähän voimia ja kurjaa. Sellainen saa tuntemaan olon vain huonommaksi, vaikkei toinen mitään pahaa tarkoittaisikaan.
Onhan tuollainen suhtautuminen myös vähän epäempaattista ja rikkoo ystävyyttä ja luottamusta. Kun ystävä ei ymmärrä toisen tilannetta ja ahdinkoa, ystävysten väliin voi tulla kuilu. Tällaiset elämäntilanteet voivat saada näkemään toisen ihan eri valossa. Jotain perustavanlaatuisen tärkeää puuttuu. Vaikka sitten myöhemmin menisikin elämässä taas paremmin, niin jotain olennaista on jo mennyt ystävyydestä rikki.
En väitä, että varmasti ap:n tilanteessa on näin, mutta näiden tietojen perusteella voisi olla. Voiko tilannetta sitten korjata? Voihan sitä yrittää. Tämän lähtökohtan tiedostaminen on hyvä alku.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mieti omia lähtökohtiasi, olitko empaattinen, osasitko asettaa itsesi ystävän tilalle?
Besserwisseröinti on herkässä elämäntilanteessa on ikävä kyllä liian monen hyvän ystävyyden loppu. Etenkin jos viskelee niitä tiedonmurusia kultaistuimelta, eli asettautuu ystävän yläpuolelle, kun hänellä on vaikeaa.
Samaa mieltä tästä. Minusta on kumminkin hyvä merkki, jos tunnistaa tai arvelee tehneensä väärin ja että se oli tahatonta. Kaikki eivät anna anteeksi, jolloin ystävyys luonnollisesti päättyy. Loukkaamisesta ja luottamuksen menettämisestä ei ole mikään pakkokaan enää jatkaa ystävyyttä, mutta molemmat voivat ottaa opikseen.
Minusta itsereflektointi on terveyden merkki. Tänäänkin täällä oli useita tekstejä ystävyyden tiimoilta, missä ei ole minkäänlaista käryä siitä miksi pitkä ystävyys on päättynyt, päinvastoin esitetään se ystävä narsistisena roistona ja oma itse vääryyttä kärsineenä pyhimyksenä :D
Ei välttämättä ole kyse siitä, ettei anna anteeksi. Ystävyys ja luottamus on vain mennyt jo liikaa rikki. Eikä pysty, tai ole enää pohjaakaan, luottaa enää toiseen. Ystävyys ilman luottamusta olisi aika heppoista.
Voihan se "mokannut" ystävä koittaa nähdä vaivaa asian eteen ja luottamuksen uudelleen luomiseen, jos ystävyys on hänelle tärkeää. Tällainen saattaa vaatia tosin siltä mokanneelta ystävältä isompaakin projektia ja itsetutkiskeua ja toimintatapojensa muutosta. Voi olla ettei hän ole tällaiseen myöskään valmis. Niinpä ystävyys kuihtuu tai loppuu. Ajatuksesta "olenkohan tehnyt jotain väärin", siihen että muuttaisi toimintatapojaan oikeasti, voi olla aika pitkä matka, sillä nämä toimintatavat voivat olla syvässä, jopa ihan luonteessa asti.
Ptää myös muistaa, että ihmiset myös arvottavat ja arvotavat eriaisia toimintatapoja ja luonteenpiirteitä. Ehkä nämä eivät osu vaan yksiin näiden ystävysten kesken tärkeässä asiassa, joka tuli vaikean tilanteen myötä ilmi.
Vierailija kirjoitti:
Mä lopetin yhden ystävyyssuhteen kun kyllästyin siihen, että ystävä puhui aina vain itsestään.
Kun omassa elämässä oli tarpeeksi vaikeaa muutenkin, en enää jaksanut olla ystäväni terapeutti.
Mieti oletko sinä sellainen itsekeskeinen?
Masennus on tauti, joka saa aikaan tällaista käytöstä, eikä sitä toki tarvitse jaksaa loputtomiin.
Jos itse panostaa ystävyyteen ja tapaamisiin täysillä, niin tuollaisesta saa harmistua. Jos käyt masentuneen kotona kylässä, autat kaupassa ja kuuntelet, onhan se raskasta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Masentunut. Ehkä kateellinen, kun sinulla töitä. Minulle käynyt hieman samalla lailla. Syynä mitä todennäköisimmin vaan oli minun uusi parisuhde, naimisiinmeno ja ystäväni on sinkku. En saanut mitään selitystä. Eikä halunnut tavata, kun sitä vielä myöhemmin ehdotin. Kurjia juttuja, kun menettää hyvän ystävän ilman tavallaan ilman hyvää syytä.
Todellakin olen masentunut ja kateellinen, kun kaverilla on kaikki puoliso, lapset ja tilava omakotitalo yms. ja silti on valittamassa jatkuvasti asioista. Ei tollasta jaksa kuunnella.
Minun kaverini taas ovat toimineet niin, että heti heidän löydettyä parisuhteet he ovat unohtaneet minun olemassaoloni kokonaan. Tämä sattuu, koska en itse ole koskaan onnistunut löytämään parisuhdetta. No, jos joskus löytäisin, niin ehkä minäkin toimisin sitten samoin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Masentunut. Ehkä kateellinen, kun sinulla töitä. Minulle käynyt hieman samalla lailla. Syynä mitä todennäköisimmin vaan oli minun uusi parisuhde, naimisiinmeno ja ystäväni on sinkku. En saanut mitään selitystä. Eikä halunnut tavata, kun sitä vielä myöhemmin ehdotin. Kurjia juttuja, kun menettää hyvän ystävän ilman tavallaan ilman hyvää syytä.
Todellakin olen masentunut ja kateellinen, kun kaverilla on kaikki puoliso, lapset ja tilava omakotitalo yms. ja silti on valittamassa jatkuvasti asioista. Ei tollasta jaksa kuunnella.
Minun kaverini taas ovat toimineet niin, että heti heidän löydettyä parisuhteet he ovat unohtaneet minun olemassaoloni kokonaan. Tämä sattuu, koska en itse ole koskaan onnistunut löytämään parisuhdetta. No, jos joskus löytäisin, niin ehkä minäkin toimisin sitten samoin.
Eivät kaikki toimi noin eikä kannata edes toimia noin. Parisuhteen lisäksi tarvitaan myös ystäviä. Ja kauhuskenario on se, että suhteessa on jotain henkistä väkivaltaa tms ja on jättäytynyt pelkän suhteen varaan eivätkä ystävät ole pelastamassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Masentunut. Ehkä kateellinen, kun sinulla töitä. Minulle käynyt hieman samalla lailla. Syynä mitä todennäköisimmin vaan oli minun uusi parisuhde, naimisiinmeno ja ystäväni on sinkku. En saanut mitään selitystä. Eikä halunnut tavata, kun sitä vielä myöhemmin ehdotin. Kurjia juttuja, kun menettää hyvän ystävän ilman tavallaan ilman hyvää syytä.
Todellakin olen masentunut ja kateellinen, kun kaverilla on kaikki puoliso, lapset ja tilava omakotitalo yms. ja silti on valittamassa jatkuvasti asioista. Ei tollasta jaksa kuunnella.
Minun kaverini taas ovat toimineet niin, että heti heidän löydettyä parisuhteet he ovat unohtaneet minun olemassaoloni kokonaan. Tämä sattuu, koska en itse ole koskaan onnistunut löytämään parisuhdetta. No, jos joskus löytäisin, niin ehkä minäkin toimisin sitten samoin.
Eivät kaikki toimi noin eikä kannata edes toimia noin. Parisuhteen lisäksi tarvitaan myös ystäviä. Ja kauhuskenario on se, että suhteessa on jotain henkistä väkivaltaa tms ja on jättäytynyt pelkän suhteen varaan eivätkä ystävät ole pelastamassa.
Eipä se minua juuri lohduta, jos kaikki eivät toimi noin, koska kaikki tuntemani ihmiset ovat toimineet noin. Haluaisin edes yhden uskollisen ystävän, ja sen pitää vissiin olla se puoliso, jos sen haluaa myös pysyvän. Harmi, että nykyään on ihan mahdotonta päästä edes treffeille.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Masentunut. Ehkä kateellinen, kun sinulla töitä. Minulle käynyt hieman samalla lailla. Syynä mitä todennäköisimmin vaan oli minun uusi parisuhde, naimisiinmeno ja ystäväni on sinkku. En saanut mitään selitystä. Eikä halunnut tavata, kun sitä vielä myöhemmin ehdotin. Kurjia juttuja, kun menettää hyvän ystävän ilman tavallaan ilman hyvää syytä.
Todellakin olen masentunut ja kateellinen, kun kaverilla on kaikki puoliso, lapset ja tilava omakotitalo yms. ja silti on valittamassa jatkuvasti asioista. Ei tollasta jaksa kuunnella.
Minun kaverini taas ovat toimineet niin, että heti heidän löydettyä parisuhteet he ovat unohtaneet minun olemassaoloni kokonaan. Tämä sattuu, koska en itse ole koskaan onnistunut löytämään parisuhdetta. No, jos joskus löytäisin, niin ehkä minäkin toimisin sitten samoin.
Eivät kaikki toimi noin eikä kannata edes toimia noin. Parisuhteen lisäksi tarvitaan myös ystäviä. Ja kauhuskenario on se, että suhteessa on jotain henkistä väkivaltaa tms ja on jättäytynyt pelkän suhteen varaan eivätkä ystävät ole pelastamassa.
Miksi ei kannata, jos haluaa vain viettää aikaa perheensä kanssa?
Vierailija kirjoitti:
Itseltäni vati meni murin kun korona aika kuolemalle rakastetuni menettänyt, siskon ja veljenki. Ystäväni s-posti lähettää itsestän suodatimessa käyneen kuvan.Kävin kampaaja, haluan näytää hyvälle Pentille.Sinä et varmaan välitä ulkonäöstäsi? Jumatsukka siinä vauihessa olin jo 16 kpl.ihmistä menetänyt elämästäni kuolemalle ja nyt 19 kpl.Kuka jaksaa ajatella hyvältä näytävältä? Kuhan on puhas iho ja puhtaat vaateet. Oli likka. Mutenkin piti vain yhteys s-posti,Jos oli jotain suurta tapahtunut. ja kuvitti. Ne harmisaan tietysti kun en ole F.B/ nstagram tykäämässä häntä.
Nyt putosin kärryiltä.
Olin ystävä naisen kanssa joka jätti pettävän miehensä.
Lopulta nainen palasi miehen luo eikä sen jälkeen vastannut yhteydenottoihin. Nolottaa varmaan miltä tuo palaaminen näyttää toisen silmissä. Kokoomuslainen nainen.