Onko muita, joiden iäkkäillä vanhemmilla on hirvittävät määrät tavaraa ja roinaa koti ja autotallit ja varastot täynnä?
Mistään ei voi luopua, mitään ei voi heittää roskiin, ei edes käyttökelvotonta tai rikkinäistä tavaraa.
Kauhistuttaa ajatella sitä hetkeä, jolloin tuo tavaratsunami iskeytyy kuolinpesän muodossa minun syliini.
Kommentit (144)
Mun ja miehen vanhemmat onneksi tajunneet tämän, ja vähentävät koko ajan tavaraa. Itsekin sanovat että helpottaa sitten meidän työtä kuoleman jälkeen. Oletko yrittänyt puhua asiasta ihan suoraan?
Ei ole. Äitini on muuttanut viime vuosina pienempään ja pienempään kämppään, ettei enää mahdu sitä roinaa.
Itsellä taas on kahdenkymmenen vuoden ajalta roinaa nurkissa ja varastoissa ja vaan kerääntyy, kun en jaksa aloittaa raivaamista. No, me ei olla risoja juttuja haalittu ja säilötty, mutta paljon on vielä lasten pikkulapsi ajoiltakin tavaraa, vaikka niin olin laittanut omasta mielestä kiertoon.
Minulla sama ongelma tulevaisuudessa. Vanhempani asuvat isossa omakotitalossa haja-asutusalueella n. 600 kilometrin päässä. Olen ainoa lapsi, minulla ei ole autoa, ja tuolla paikkakunnalla ei asu muita sukulaisia tai tuttuja, joten stressaan jo etukäteen, että miten tulen selviämään talon, autotallin, ullakon, ulkovaraston ja aitan tyhjennyksestä yksin.
On kyllä. Onneksi vähän roinaa saatu pois. Ymmärrän kyllä tavaran keräämisen. Aina voi tarvita jotain vanhaakin. Eli ei kaiken pois heittäminenkään ole itseisarvo. Silti. Minua ahdistaa tavara.
Vierailija kirjoitti:
Iäkkäällä tuttavalla on maatila ulkorakennuksineen, ja ihan kaikki paikat on täynnä tavaraa. Suurin osa kaatopaikkakamaa. Varmaan ihan tyypillinen yli 80-vuotiaan isännän tila. Sääliksi kyllä käy sitä, joka sen suman sieltä joutuu joskus purkamaan.
Niitähän on yrityksiä, jotka kyllä syynää nämä nurkat mielellään ja edullisesti.
Parikymppinen siskontyttö on tehnyt hyvät rahat, kun parit aitat ostanut huutokaupasta. On ollut sen verran paljon maalaisromantiikkaa: ikkunan pokia, kärrynpyöriä, ompelukoneita, fillareita, kärryjä.. erilaisia pitsitöitä. kaikkea mitä kaupunkilaiset ostaa koteihinsa nykyäänkin. Toisen romu on toisen aarre.
Nuorelle hyvät pesämunat.
Luojan kiitos omat vanhemmat asuvat kerrostalossa. Asunto ja kellari on silti käsittämättömän täynnä tavaraa. Esim. seinillä ei taida olla puolta neliötä ilman jonkinsortin taulua tai lautasta. Edes vessassa. Kaikki kaapit, tasot, pöydät ihan täynnä koriste-esineitä yms. Tasaisin väliajoin sieltä tulee Ikea kassillinen ”aarteita”. Saatesanoilla ”tämä paita oli mummilla vuonna 85 laivamatkalla, muistatko”. Onneksi eivät vahdi mihin hävitän nämä tavarat.
https://www.terveyskirjasto.fi/dlk01100
Tästä löytyy kriteerejä sille, onko kyseessä jo mielenterveydellien ongelma.
Edesmennyt isäni oli juuri tuollainen keräilijäluonne, ja hänen jäämistönsä perkaaminen oli iso urakka. Äiti taas edustaa ihan eri koulukuntaa, kaikki turha pois. Varmaan ajattelee asiaa minun kannaltani.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Iäkkäällä tuttavalla on maatila ulkorakennuksineen, ja ihan kaikki paikat on täynnä tavaraa. Suurin osa kaatopaikkakamaa. Varmaan ihan tyypillinen yli 80-vuotiaan isännän tila. Sääliksi kyllä käy sitä, joka sen suman sieltä joutuu joskus purkamaan.
Niitähän on yrityksiä, jotka kyllä syynää nämä nurkat mielellään ja edullisesti.
Parikymppinen siskontyttö on tehnyt hyvät rahat, kun parit aitat ostanut huutokaupasta. On ollut sen verran paljon maalaisromantiikkaa: ikkunan pokia, kärrynpyöriä, ompelukoneita, fillareita, kärryjä.. erilaisia pitsitöitä. kaikkea mitä kaupunkilaiset ostaa koteihinsa nykyäänkin. Toisen romu on toisen aarre.
Nuorelle hyvät pesämunat.
Riippuu ihan tavarasta, ja siitä kuinka hyvin ne on säilytetty. Omilla vanhemmillani on valitettavasti iso ulkorakennus täynnä rikkinäistä kodinelektroniikkaa, ruostuneita autonromuja ja ruohonleikkureita, homeen ja hiirenpaskan peitossa olevia huonekaluja, tekstiilejä ja kirjoja yms. roskaa, jotka pitäisi vaan polttaa maan tasalle.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Iäkkäällä tuttavalla on maatila ulkorakennuksineen, ja ihan kaikki paikat on täynnä tavaraa. Suurin osa kaatopaikkakamaa. Varmaan ihan tyypillinen yli 80-vuotiaan isännän tila. Sääliksi kyllä käy sitä, joka sen suman sieltä joutuu joskus purkamaan.
Niitähän on yrityksiä, jotka kyllä syynää nämä nurkat mielellään ja edullisesti.
Parikymppinen siskontyttö on tehnyt hyvät rahat, kun parit aitat ostanut huutokaupasta. On ollut sen verran paljon maalaisromantiikkaa: ikkunan pokia, kärrynpyöriä, ompelukoneita, fillareita, kärryjä.. erilaisia pitsitöitä. kaikkea mitä kaupunkilaiset ostaa koteihinsa nykyäänkin. Toisen romu on toisen aarre.
Nuorelle hyvät pesämunat.
Riippuu ihan tavarasta, ja siitä kuinka hyvin ne on säilytetty. Omilla vanhemmillani on valitettavasti iso ulkorakennus täynnä rikkinäistä kodinelektroniikkaa, ruostuneita autonromuja ja ruohonleikkureita, homeen ja hiirenpaskan peitossa olevia huonekaluja, tekstiilejä ja kirjoja yms. roskaa, jotka pitäisi vaan polttaa maan tasalle.
Siirtolava paikalle ja kaatopaikalle.
Vierailija kirjoitti:
Minulla sama ongelma tulevaisuudessa. Vanhempani asuvat isossa omakotitalossa haja-asutusalueella n. 600 kilometrin päässä. Olen ainoa lapsi, minulla ei ole autoa, ja tuolla paikkakunnalla ei asu muita sukulaisia tai tuttuja, joten stressaan jo etukäteen, että miten tulen selviämään talon, autotallin, ullakon, ulkovaraston ja aitan tyhjennyksestä yksin.
Haet sieltä sen mitä haluat ja myyt loput jollekin kuolinpesien tyhjentäjälle.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Äitini on onneksi herännyt tuohon äitinsä kuollessa, ja on tehnyt kuolinsiivousta.
Mutta anoppi... Ihan järkyttävä määrä tavaraa ja roskaa. Siellä on ties mitä anopin 1980-luvulla kuolleiden vanhempien vaatteita, toinen toistaan risaisempaa purkkia ja purnukkaa, suksia monelta vuosikymmeneltä... Lista on loputon. Onnea vaan mies ja sisaruksensa kun tuo romun täytteinen talo + isot ulkorakennukset ja mökki varastoineen pitää selvittää. Ei riitä ihan yksi tai kaksi viikonloppua.
Samantyylinen tilanne odottamassa miehen puolella. Iso maalaistalo varastoineen ja ulkorakennuksineen ammuttu TÄYTEEN tavaraa, josta iso osa rikkinäistä ja vielä isompi osa monikymmenvuotisen pölykerroksen alla. Täytyy tilata Hazmat-puvut kaikille, ei niitä muuten pysty käymään läpi. Ellei sitten vain tuikkaa tuleen
Kun anopista aika jättää, aion ehdottaa, että mies ja sisarukset hakevat sieltä arvostavat, henkilökohtaiset paperit ja sen, mitä haluavat muistoksi. Loppusiivous ja loppujen tavaroiden hävitys . Pitänee hänellekin suositella hazmatia.
Tuo hamsterointi on kauhea tauti. Anopin sisko muutti omakotitalosta kerrostaloon. Kaikki ylimääräinen roudattiin anoppini luo. Mä siivosin kaapeista turhuuksia pari ikea-kassillisen. Eivät menneet kierrätykseen, vaan anoppilaan, kun toinen ne välttämättä halusi mukaansa. Jatkuvasti ostelee lisää, kun on oppinut tilaamaan tavaraa netistä. Tavaraa on siinä määrin, että siivoaminen on käytännössä mahdotonta.
Myytte sen asunnon irtaimistoineen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä niitä suret , kuolinpesän varoista maksat kaatopaikkakuorman .Useampikin firma ostaa kuolinpesiä ja tekevät vielä siivouksenkin. Vai etkö raaski?
Harmittaa vain, miten hirveästi duunia on edessä, kun vaihtoehtoisesti vanhemmat voisivat itse luopua osasta tavaroitaan tai aiakin järjestellä sitä sotkua jonkinlaiseen järjelliseen järjestykseen.
Jotenkin outoa, jos osa elämästä pitäisi jättää elämättä ja luopua rakkaista tavaroitaan ja vain sen takia, ettei jäljelle jääneille olisi siitä vaivaa ja työtä.
Eikä kukaan tiedä, milloin kuolinsiivous ja asunnon tyhjennys pitäisi tehdä? Pitääkö se tehdä 40v vai 90v, vaikka elämää on edessä.
Jotenkin ap. aloitus tekee surulliseksi, ainakin minun yli 70v vanhemmat eivät ole lakanneet elämästä tai nauttimasta ja iloitsemasta uudesta teknologiasta, kirjoista, vaatteista jne. eivätkä tyydy vanhoihin tavaroihin.
Ja useimmilla iäkkäillä on jonkin verran omaisuutta, niin luulisi ne kattavan kulut, jotka tulevat asunnon tyhjennyksestä ja kaatopaikkamaksuista, vaikka sen tekisi ulkopuoliset.
Onhan niitä firmoja, jotka ostavat kuolinpesiä, eli ei tarvitse itse välttämättä ottaa vaivoikseen sitä tavaramäärää.
Toisekseen, jos tavaraa on paljon eri vuosikymmenten varrelta, siellä voi olla jotain oikeasti arvokasta, astioita, design esineitä yms.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Äitini on onneksi herännyt tuohon äitinsä kuollessa, ja on tehnyt kuolinsiivousta.
Mutta anoppi... Ihan järkyttävä määrä tavaraa ja roskaa. Siellä on ties mitä anopin 1980-luvulla kuolleiden vanhempien vaatteita, toinen toistaan risaisempaa purkkia ja purnukkaa, suksia monelta vuosikymmeneltä... Lista on loputon. Onnea vaan mies ja sisaruksensa kun tuo romun täytteinen talo + isot ulkorakennukset ja mökki varastoineen pitää selvittää. Ei riitä ihan yksi tai kaksi viikonloppua.
Samantyylinen tilanne odottamassa miehen puolella. Iso maalaistalo varastoineen ja ulkorakennuksineen ammuttu TÄYTEEN tavaraa, josta iso osa rikkinäistä ja vielä isompi osa monikymmenvuotisen pölykerroksen alla. Täytyy tilata Hazmat-puvut kaikille, ei niitä muuten pysty käymään läpi. Ellei sitten vain tuikkaa tuleen
Kun anopista aika jättää, aion ehdottaa, että mies ja sisarukset hakevat sieltä arvostavat, henkilökohtaiset paperit ja sen, mitä haluavat muistoksi. Loppusiivous ja loppujen tavaroiden hävitys . Pitänee hänellekin suositella hazmatia.
Tuo hamsterointi on kauhea tauti. Anopin sisko muutti omakotitalosta kerrostaloon.
ylimääräinen roudattiin anoppini luo. Mä siivosin kaapeista turhuuksia pari ikea-kassillisen. Eivät menneet kierrätykseen, vaan anoppilaan, kun toinen ne välttämättä halusi mukaansa. Jatkuvasti ostelee lisää, kun on oppinut tilaamaan tavaraa netistä. Tavaraa on siinä määrin, että siivoaminen on käytännössä mahdotonta.
Ai, jouduit siivoamaan anopin siskon turhuuksia ihan pari Ikean kassillista.
Ja tuo "hamsterointi on kauhea tauti."
Ainakin minun ystäväpiirissä turhuudet eivät sopisi pariin ikean kassiin, vaan niitä on kaapit ja varastot pullollaan ja joudutaan hankkimaan yhä enemmän säilytystilaa, jopa suurempia asuntoja.
Ja tämä näkyy myös kierrätyskeskuksissa ja jätehuollossa, erityisesti maailma on hukkumassa naisten vaatteisiin ja kenkiin. Niitä ei kukaan huoli kirpparilta, vaikka maksettaisiin.
Tavaran hamstraus ei todella ole ikäsidonnainen, eikä sitä harrasta vanhat, vaan yhtälailla nuoret ja keski-ikäiset. Jopa parikymppiset.
Hiphurraa isän kotitilalla maalla vähintään 2 auton romua, traktori, 3 puuvenerötisköä, lautoja, maalipurkkeja, kesken jäänyt varastorakennus, työkaluja, niitä suksia kelkkoja puulaatikoita jne ja nämä vasta ulkona. Sisällä sit omat romut. Sisäromuja voi sentään heittää ja viedä omin käsin roskiin mut mihin joku traktorinraato viedään??! Ei nää edes pala...
Vierailija kirjoitti:
Ap:n ongelma ratkeaa sitten aikanaan ihan tilaamalla roskalava.
Surutta vaan sinne sitten kaikki.
Kyllähän roskat joutuu lajittelemaan. Syrjässä olevalle paikkakunnalle roskalava voi olla myös järkyttävän kallis.
Vierailija kirjoitti:
Ap:n ongelma ratkeaa sitten aikanaan ihan tilaamalla roskalava.
Surutta vaan sinne sitten kaikki.
Se on sitten ainakin 500-600 euroa per kerta. Laskuttavat painon mukaan.
Annan. Siksi valitankin täällä enkä heille :P