En saa miehestä mitään tukea ja kumppanuutta vanhemmuuteen

Vierailija kirjoitti:

Onko mies matalasti koulutettu?

Ei ole, hänellä on ylempi ammattikorkeakoulu tutkinto. Ap

Mitä sä oikein vauhkoat.

Vierailija kirjoitti:

Tuo on sinun kokemuksesi. Miehesi kokmus on erilainen. Kyllä hänellä syynsä on toimia kuten toimii, mutta ei halua kertoa sinulle sitä jostain syystä. Veikkaan että syy on se ettei hän halua loukata sinua, tai riidellä kanssasi lapsen asioista. En oikein jaksa suostua ettei mies suostu viemään lasta lääkäriin vaikka hän olisi henkitoreissaan. Sinä taidat päsmätä aika paljon lapsen asioita? Varmaan koet että "jonkunhan tässä on pakko, kun tuo isä ei tee mitään!" Miehellesi tilanne kuitenkin näyttäytyy erilaisena. Älä määrittele hänen vanhemmuuttaan ja isyytään omista lähtökohdistasi, että miten sinun mielestäsi paras isä tekisi, vaan miehesi on ainoa joka voi määritellä oman suhteensa omaan lapseensa. Mies luultavasti kokee että sinun mielestäsi hän on huono isä, ja hän olisi parempi isä jos toteuttaisi sinun ennalta määräämää hyvän isyyden käsitystä, ja tästä syystä hän ei halua "keskustella" . Keskustelu on hipsuissa siksi, että mies ei taida nähdä tuota sinun keskusteluasi keskusteluna, joka tarkoittaa kahden tasavertaisen ihmisen keskinäistä kommunikaatiota, vaan sinun ylhäältäpäin sanelemisenasi ja hänen vikojensa osoitteluna. 

Nyt kannattaa ihan oikeasti herätä, ennen kuin juopa välillänne on kasvanut liian suureksi. Kannattaa myös jättää lasta paljon isänsä kanssa kahdestaan, ja olla yhtään neuvomatta ja ohjeistamatta ennen tai jälkeen. Sanot vain että soita jos et löydä jotain tai tulee jotain muuta mieleen. Kyllä ne pärjää. Mies ei vain halua olla ohjattavana koko ajan, ja suurennuslasin alla, jossa hänen joka tekemistään ohjeistetaan ja neuvotaan. Nyt on korkea aika sinun lopettaa tuo oma käytöksesi. Toista et voi muuttaa.

Ja blaa blaa.  

Aina näitä sormella osoittajia.  MISTÄÄN ei tuossa ap:n viestissä tullut ilmi, että hän käyttäytyisi kuvaamallasi tavalla.  

Ainoa, mihin voi tässä asiassa ottaa kantaa, on ap:n oma kertomus.  Älä rupea säveltelemään siihen mitään lisää.

Ap:n kirjoituksesta voi päätellä vain, että mies on laiska eikä viitsi ottaa lapsen asioihin kantaa eikä varsinaisesti osaa olla lapsen kanssa.  Näitä miehiä, joita on maailma pullollaan. 

Ehkä muuttuu, kun lapsi tulee isommaksi.  

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onko isä saanut sitä mahdollisuutta? Eli oletko antanut sitä tilaa? Tavannut ystäviä, harrastanut, jne, että isä on alusta asti saanut olla sen lapsen kanssa kahden? Jättääkö hoitamatta, kun lähdet esim harrastukseen?

( sori en jaksanut lukea näin pitkää aloitusta)

Aloituksesta selviää kyllä että mies viettää aikaa kyllä lapsen kanssa mutta vain leikkimällä, ei koskaan opeta, kannusta, ohjaa tms mitään. Mutta se ei ole se pointti tässä vaan se että mies ei osallistu vanhemmuuteen eli lapsen hyvinvoinnista ja kehityksestä huolehtimiseen. Ap

Lapsi kehittyy eri tavalla siinä kun isä leikkii hänen kanssaan, kuin siinä kun äiti lukee. Kaikilla perheillä on ne omat juttunsa joita tekee vain jompi kumpi lapsen kanssa, älä huoli siitä! Mies ei nyt tee kuten sinä koet parhaaksi, se on vain nieltävä kun on erilaiset ihmiset suhteessa ja vanhempina. Mitä oikeastaan haluat tältä avautumiseltasi? Haluatko vain mollata lapsen isää? Etkö näe yhtään omia kehityksen kohteitasi? Oletko valmis tekemään itse perheenne eteen, vai oletko jo lyönyt hanskat tiskiin, tai ainoa tapa jatkaa perhettä on se että mies alkaa tekemään kuten sinä sanot ja toivot? Näitä sinun pitää nyt ihan itse miettiä. 

Huomaan ettet ole valmis ehkä näkemään omassa toiminnassasi parannettavaa, joten kannattaisi nyt kaikista alapeukuista huolimatta huomata ne omat "puutteet". Et voi enää palata eron jälkeen takaisin tähän aikaan, jolloin vielä oli ydinperhe kasassa, kun huomaat että olisit itsekin voinuttoimia toisin. Toisaalta jos halu on heittää suhde mäkeen, niin ei sua siinä kukaan estä, olet vapaa sen ratkaisun tekemään. 

Tosiasia nyt vain on että muutos lähtee itsestä ja omista odotuksista joita toiselle lataa.  

Jos ihminen on valmis näkemään, oppimaan ja korjaamaan, kaikki on vielä mahdollista, mutta jos tuo on nyt perheen rikkomisen arvoista, että saa itsse pitää kiinni omista kuvitemistaan, niin se vastuu on sitten sinun niskoillasi, eikä siitä siirry vaikka miten yrittäisit asiaa pyöritellä.

Isän toiminta on sitten isän kontolla, ei sinun, joten älä puutu siihen liiaksi, vaan anna hänen toteuttaa vanhemmuutta omalla tyylillään. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onko isä saanut sitä mahdollisuutta? Eli oletko antanut sitä tilaa? Tavannut ystäviä, harrastanut, jne, että isä on alusta asti saanut olla sen lapsen kanssa kahden? Jättääkö hoitamatta, kun lähdet esim harrastukseen?

( sori en jaksanut lukea näin pitkää aloitusta)

Aloituksesta selviää kyllä että mies viettää aikaa kyllä lapsen kanssa mutta vain leikkimällä, ei koskaan opeta, kannusta, ohjaa tms mitään. Mutta se ei ole se pointti tässä vaan se että mies ei osallistu vanhemmuuteen eli lapsen hyvinvoinnista ja kehityksestä huolehtimiseen. Ap

Lapsi kehittyy eri tavalla siinä kun isä leikkii hänen kanssaan, kuin siinä kun äiti lukee. Kaikilla perheillä on ne omat juttunsa joita tekee vain jompi kumpi lapsen kanssa, älä huoli siitä! Mies ei nyt tee kuten sinä koet parhaaksi, se on vain nieltävä kun on erilaiset ihmiset suhteessa ja vanhempina. Mitä oikeastaan haluat tältä avautumiseltasi? Haluatko vain mollata lapsen isää? Etkö näe yhtään omia kehityksen kohteitasi? Oletko valmis tekemään itse perheenne eteen, vai oletko jo lyönyt hanskat tiskiin, tai ainoa tapa jatkaa perhettä on se että mies alkaa tekemään kuten sinä sanot ja toivot? Näitä sinun pitää nyt ihan itse miettiä. 

Huomaan ettet ole valmis ehkä näkemään omassa toiminnassasi parannettavaa, joten kannattaisi nyt kaikista alapeukuista huolimatta huomata ne omat "puutteet". Et voi enää palata eron jälkeen takaisin tähän aikaan, jolloin vielä oli ydinperhe kasassa, kun huomaat että olisit itsekin voinuttoimia toisin. Toisaalta jos halu on heittää suhde mäkeen, niin ei sua siinä kukaan estä, olet vapaa sen ratkaisun tekemään. 

Tosiasia nyt vain on että muutos lähtee itsestä ja omista odotuksista joita toiselle lataa.  

Jos ihminen on valmis näkemään, oppimaan ja korjaamaan, kaikki on vielä mahdollista, mutta jos tuo on nyt perheen rikkomisen arvoista, että saa itsse pitää kiinni omista kuvitemistaan, niin se vastuu on sitten sinun niskoillasi, eikä siitä siirry vaikka miten yrittäisit asiaa pyöritellä.

Isän toiminta on sitten isän kontolla, ei sinun, joten älä puutu siihen liiaksi, vaan anna hänen toteuttaa vanhemmuutta omalla tyylillään. 

Olen puolet tän ketjun viesteistä ilmiantanut tällaisen naista halventavan sävyn takia.

Lisää hyviä vinkkejä a la 50's?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onko isä saanut sitä mahdollisuutta? Eli oletko antanut sitä tilaa? Tavannut ystäviä, harrastanut, jne, että isä on alusta asti saanut olla sen lapsen kanssa kahden? Jättääkö hoitamatta, kun lähdet esim harrastukseen?

( sori en jaksanut lukea näin pitkää aloitusta)

Aloituksesta selviää kyllä että mies viettää aikaa kyllä lapsen kanssa mutta vain leikkimällä, ei koskaan opeta, kannusta, ohjaa tms mitään. Mutta se ei ole se pointti tässä vaan se että mies ei osallistu vanhemmuuteen eli lapsen hyvinvoinnista ja kehityksestä huolehtimiseen. Ap

Lapsi kehittyy eri tavalla siinä kun isä leikkii hänen kanssaan, kuin siinä kun äiti lukee. Kaikilla perheillä on ne omat juttunsa joita tekee vain jompi kumpi lapsen kanssa, älä huoli siitä! Mies ei nyt tee kuten sinä koet parhaaksi, se on vain nieltävä kun on erilaiset ihmiset suhteessa ja vanhempina. Mitä oikeastaan haluat tältä avautumiseltasi? Haluatko vain mollata lapsen isää? Etkö näe yhtään omia kehityksen kohteitasi? Oletko valmis tekemään itse perheenne eteen, vai oletko jo lyönyt hanskat tiskiin, tai ainoa tapa jatkaa perhettä on se että mies alkaa tekemään kuten sinä sanot ja toivot? Näitä sinun pitää nyt ihan itse miettiä. 

Huomaan ettet ole valmis ehkä näkemään omassa toiminnassasi parannettavaa, joten kannattaisi nyt kaikista alapeukuista huolimatta huomata ne omat "puutteet". Et voi enää palata eron jälkeen takaisin tähän aikaan, jolloin vielä oli ydinperhe kasassa, kun huomaat että olisit itsekin voinuttoimia toisin. Toisaalta jos halu on heittää suhde mäkeen, niin ei sua siinä kukaan estä, olet vapaa sen ratkaisun tekemään. 

Tosiasia nyt vain on että muutos lähtee itsestä ja omista odotuksista joita toiselle lataa.  

Jos ihminen on valmis näkemään, oppimaan ja korjaamaan, kaikki on vielä mahdollista, mutta jos tuo on nyt perheen rikkomisen arvoista, että saa itsse pitää kiinni omista kuvitemistaan, niin se vastuu on sitten sinun niskoillasi, eikä siitä siirry vaikka miten yrittäisit asiaa pyöritellä.

Isän toiminta on sitten isän kontolla, ei sinun, joten älä puutu siihen liiaksi, vaan anna hänen toteuttaa vanhemmuutta omalla tyylillään. 

Anteeksi nyt mutta luitkohan ollenkaan aloitustani? Aloituksessa kuvaan miten mies ei osallistu ollenkaan lapsen kasvusta, kehityksestä, terveydestä, oppimisesta ja hyvinvoinnista huolehtimiseen, ei ole koskaan osallistunut. Ei halua edes kuulla mitä lääkäri on sanonut lapsen terveydestä kun kävelee vain huoneesta kesken puhumiseni pois kun lääkärikäynnin jälkeen yritän kertoa mitä lääkäri sanoi ja miten lääkitystä muutettiin. On tietenkin kiva että leikkii lapsensa kanssa mutta kyllä lapselle pitää opettaakin asioita eikä vain leikkiä, esim vauvaa pitää pitää paljon vatsallaan jotta tämä oppii kannattelemaan päätä ja kääntymään ja lopulta nousemaan mutta mies ei tästäkään asiasta koskaan ollut kiinnostunut vaan piti vauvaa aina vain sitterissä tai sylissä. Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuo on sinun kokemuksesi. Miehesi kokmus on erilainen. Kyllä hänellä syynsä on toimia kuten toimii, mutta ei halua kertoa sinulle sitä jostain syystä. Veikkaan että syy on se ettei hän halua loukata sinua, tai riidellä kanssasi lapsen asioista. En oikein jaksa suostua ettei mies suostu viemään lasta lääkäriin vaikka hän olisi henkitoreissaan. Sinä taidat päsmätä aika paljon lapsen asioita? Varmaan koet että "jonkunhan tässä on pakko, kun tuo isä ei tee mitään!" Miehellesi tilanne kuitenkin näyttäytyy erilaisena. Älä määrittele hänen vanhemmuuttaan ja isyytään omista lähtökohdistasi, että miten sinun mielestäsi paras isä tekisi, vaan miehesi on ainoa joka voi määritellä oman suhteensa omaan lapseensa. Mies luultavasti kokee että sinun mielestäsi hän on huono isä, ja hän olisi parempi isä jos toteuttaisi sinun ennalta määräämää hyvän isyyden käsitystä, ja tästä syystä hän ei halua "keskustella" . Keskustelu on hipsuissa siksi, että mies ei taida nähdä tuota sinun keskusteluasi keskusteluna, joka tarkoittaa kahden tasavertaisen ihmisen keskinäistä kommunikaatiota, vaan sinun ylhäältäpäin sanelemisenasi ja hänen vikojensa osoitteluna. 

Nyt kannattaa ihan oikeasti herätä, ennen kuin juopa välillänne on kasvanut liian suureksi. Kannattaa myös jättää lasta paljon isänsä kanssa kahdestaan, ja olla yhtään neuvomatta ja ohjeistamatta ennen tai jälkeen. Sanot vain että soita jos et löydä jotain tai tulee jotain muuta mieleen. Kyllä ne pärjää. Mies ei vain halua olla ohjattavana koko ajan, ja suurennuslasin alla, jossa hänen joka tekemistään ohjeistetaan ja neuvotaan. Nyt on korkea aika sinun lopettaa tuo oma käytöksesi. Toista et voi muuttaa.

Ja blaa blaa.  

Aina näitä sormella osoittajia.  MISTÄÄN ei tuossa ap:n viestissä tullut ilmi, että hän käyttäytyisi kuvaamallasi tavalla.  

Ainoa, mihin voi tässä asiassa ottaa kantaa, on ap:n oma kertomus.  Älä rupea säveltelemään siihen mitään lisää.

Ap:n kirjoituksesta voi päätellä vain, että mies on laiska eikä viitsi ottaa lapsen asioihin kantaa eikä varsinaisesti osaa olla lapsen kanssa.  Näitä miehiä, joita on maailma pullollaan. 

Ehkä muuttuu, kun lapsi tulee isommaksi.  

Jos ihminen on viisas ja älykäs, niin hän ottaa huomioon mahdollisuuden että toisen reagointi johtuu itsestä, ja että itse on avainasemassa omassa elämässään. Fiksu ihminen kuuntelee kunnolla etenkin silloin kun joku ei vain komppaa hänen näkemyksiään, vaan esittää kipeitäkin kysymyksiä. 

Erot lähtevät hautumaan yleensä isojen elämänmuutosten kynnyksellä, kun tulee tiukka paikka, ja toinen reagoi eri tavalla, ja hoitaa asioita toisella tapaa kuin itse tekisi. Voidaan olla oltu 10v yhdessä onnellisina, mutta lapsen syntymän jälkeen se ihana vaimo onkin yhtäkkiä kaikesta rähjäävä hermokimppu, ja ihana mies omiin oloihin vetäytyvä vastuunpakoilija. Jokainen joka yhtään pysähtyy miettimään se oma mieli avoinna ymmärtää kyllä että että harvoin kukaan pystyy esittämään kymmentä vuotta.

Sä haluat suhteeseen toisen naisen. Ei tuollaiset lapsijutut koskaan mieheltä luontaisesti onnistu, miehet ei ole tehty niin. Sen takia kivikaudellakin naiset hoiti porukassa lapset ja miehet toi ravinnon. Sitäpaitsi sinun miehesi tekee jo nyt paljon kun leikkii lapsen kanssa ja keskustelee kanssasi. Tämän kaiken menetät jos eroat.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onko isä saanut sitä mahdollisuutta? Eli oletko antanut sitä tilaa? Tavannut ystäviä, harrastanut, jne, että isä on alusta asti saanut olla sen lapsen kanssa kahden? Jättääkö hoitamatta, kun lähdet esim harrastukseen?

( sori en jaksanut lukea näin pitkää aloitusta)

Aloituksesta selviää kyllä että mies viettää aikaa kyllä lapsen kanssa mutta vain leikkimällä, ei koskaan opeta, kannusta, ohjaa tms mitään. Mutta se ei ole se pointti tässä vaan se että mies ei osallistu vanhemmuuteen eli lapsen hyvinvoinnista ja kehityksestä huolehtimiseen. Ap

Lapsi kehittyy eri tavalla siinä kun isä leikkii hänen kanssaan, kuin siinä kun äiti lukee. Kaikilla perheillä on ne omat juttunsa joita tekee vain jompi kumpi lapsen kanssa, älä huoli siitä! Mies ei nyt tee kuten sinä koet parhaaksi, se on vain nieltävä kun on erilaiset ihmiset suhteessa ja vanhempina. Mitä oikeastaan haluat tältä avautumiseltasi? Haluatko vain mollata lapsen isää? Etkö näe yhtään omia kehityksen kohteitasi? Oletko valmis tekemään itse perheenne eteen, vai oletko jo lyönyt hanskat tiskiin, tai ainoa tapa jatkaa perhettä on se että mies alkaa tekemään kuten sinä sanot ja toivot? Näitä sinun pitää nyt ihan itse miettiä. 

Huomaan ettet ole valmis ehkä näkemään omassa toiminnassasi parannettavaa, joten kannattaisi nyt kaikista alapeukuista huolimatta huomata ne omat "puutteet". Et voi enää palata eron jälkeen takaisin tähän aikaan, jolloin vielä oli ydinperhe kasassa, kun huomaat että olisit itsekin voinuttoimia toisin. Toisaalta jos halu on heittää suhde mäkeen, niin ei sua siinä kukaan estä, olet vapaa sen ratkaisun tekemään. 

Tosiasia nyt vain on että muutos lähtee itsestä ja omista odotuksista joita toiselle lataa.  

Jos ihminen on valmis näkemään, oppimaan ja korjaamaan, kaikki on vielä mahdollista, mutta jos tuo on nyt perheen rikkomisen arvoista, että saa itsse pitää kiinni omista kuvitemistaan, niin se vastuu on sitten sinun niskoillasi, eikä siitä siirry vaikka miten yrittäisit asiaa pyöritellä.

Isän toiminta on sitten isän kontolla, ei sinun, joten älä puutu siihen liiaksi, vaan anna hänen toteuttaa vanhemmuutta omalla tyylillään. 

Anteeksi nyt mutta luitkohan ollenkaan aloitustani? Aloituksessa kuvaan miten mies ei osallistu ollenkaan lapsen kasvusta, kehityksestä, terveydestä, oppimisesta ja hyvinvoinnista huolehtimiseen, ei ole koskaan osallistunut. Ei halua edes kuulla mitä lääkäri on sanonut lapsen terveydestä kun kävelee vain huoneesta kesken puhumiseni pois kun lääkärikäynnin jälkeen yritän kertoa mitä lääkäri sanoi ja miten lääkitystä muutettiin. On tietenkin kiva että leikkii lapsensa kanssa mutta kyllä lapselle pitää opettaakin asioita eikä vain leikkiä, esim vauvaa pitää pitää paljon vatsallaan jotta tämä oppii kannattelemaan päätä ja kääntymään ja lopulta nousemaan mutta mies ei tästäkään asiasta koskaan ollut kiinnostunut vaan piti vauvaa aina vain sitterissä tai sylissä. Ap

Et siis ollenkaan halua nähdä omaa osuuttasi? Selvä, eli turha jatkaa. Eroa sitten vain, jos et pysty muuta tekemään. Sanonpahan vain että lapsesi tulee siitä erosta kärsimään, ja se on sinun syysi. Muista sitten tämä keskustelu, ja se miten et halunnut nähdä rikkaa omassa silmässäsi.

Luin kyllä aloituksen ja muutkin viestit, ja sanonpahan vain että sen ajan mietä mies viettää lapsi sitterissä ei tule vaikuttamaan negatiivisesti mihinkään, ja lapsi oppii kyllä kannattelemaan päätään ja liikkumaan ihan normaaliin aikaan vaikka hän sitterissä istuisikin, kunhan häntä ei pidetä siinä 24/7. Teillä tulee kyllä olemaan tuon sinun päsmäröintisi kanssa niin paljon ongelmia kun lapsi kasvaa, että kyllä se varmaan on parempi erota nyt heti kun lapsi ei vielä niin muista kaikkea.

Ei kannata tehdä tulevaisuudessa lisää lapsi jonkun toisen miehen kanssa, koska ei ole mitään takeita että hän osaa/haluaa toimia sinun tavallasi, ja sitten on jo 2 mukulaa ilman isää.

En pala enää vastaamaan, joten turha vastata tähän enää mitään. 

Hyviä kevään jatkoja, ja onnea valitsemallesi tielle. Lapselle myös erityisen paljon onnea, hän kun ei voinut vanhempiaan valita, toisin kuin te vanhemmat pystyitte toisenne valitsemaan.

Joko siedät ja kestät tuon, mutta sitten tuloksena on rakkaudeton avioliitto, koska minulla ainakin tunteet kuolisi tuollaisen käytöksen takia täysin. Jos olet taloudellisesti hyvässä asemassa niin eroaminen ei ainakaan rahan puolesta olisi vaikeaa. Minut on kasvattanut isä, joka vaihtoi vaipat, käytti lääkärissä, kuulusteli kokeisiin, laittoi sukset ja luistimet valmiiksi liikkatunneille ja pakkasi rinkan partioleireille. Ehkä mies tajuaisi alkaa tekemään näitä asioita kun joutuisi vuoroviikoin olemaan yksin lapsen kanssa tai löydät vielä kumppanin, joka haluaa tehdä nuo asiat lapsellesi. Eli lapsi ole vain äidin projekti vaan isän pitää ottaa vastuuta myös.

Vierailija kirjoitti:

Sä haluat suhteeseen toisen naisen. Ei tuollaiset lapsijutut koskaan mieheltä luontaisesti onnistu, miehet ei ole tehty niin. Sen takia kivikaudellakin naiset hoiti porukassa lapset ja miehet toi ravinnon. Sitäpaitsi sinun miehesi tekee jo nyt paljon kun leikkii lapsen kanssa ja keskustelee kanssasi. Tämän kaiken menetät jos eroat.

Voi huoh. Miksi sitten muut tuntemani miehet ovat osallistuneet lastensa kasvatukseen ja vieneet yksinkin lasta neuvolaan jne?

Taidat itse olla sieltä kivikaudelta. Itse kyllä oletan miesten halutessaan pystyvän samaan kuin naisetkin.

Ap

Johtopäätöksiä ja pohdintaa. 1. Mies siis jättää lapsen asiat, lääkärikäynnit ja hoidon sinun harteillesi kokonaan. 2. Ei lue lapselle, mutta leikkii. 3. Käy töissä, saa rahaa, mutta sinä et saa sitä samaa. 4. Ei kuuntele sinua, väsyy kuunteluun. Kyselet liikaa häntä mukaan, vaikka tilanne on jos selvä, eli mies ei osallistu eikä halua sitä OK. Haluaako olla kanssasi aidosti vai pelkästään lapsen vuoksi asuu siellä? Onko hänellä kaksoiselämä muualla johon keskittyy, kaveripiiri tai harrastuksia? Onko liian nuori isäksi? 5. Onko hänellä narsismia tai kylmyyttä, että blokkaa toisten tarpeet pois, myös lapsen. Ero? Vai onko se työuupumusta kuten monella on, vai jätti lapsen sinulle. 6. Miten tuo voisi koskaan toimia parisuhteessa, ettei toinen reagoi puheeseen -mitenkään- vai etkö ymmärrä jos hän sanoo "ei", että se tarkoittaa sitä. Ja sen jälkeen teet omat johtopäätökset. 7. Onko sinulla äitiä jolle soitella tai serkku, kummitäti? Lapsen kummi? 8. Pärjäät lapsen kanssa hyvin itsekin. 9. Onko miehellä tai sinulla auto, vai jalan joka paikkaan. Mies ei ehkä jaksa omien asioidensa lisäksi muuta. Eri asia riittääkö se sinulle. Joku toinen mies saattaisi tukea ja auttaa sinua.

"Joku toinen mies saattaisi tukea ja auttaa sinua."

En kuitenkaan tarkoittanut, että lapsen elämään pitäisi joku vieras isäpuoli etsiä. Lapsi viihtyy äidin kanssa hyvin. Mutta noin vertailuna vain.

Vierailija kirjoitti:

Joko siedät ja kestät tuon, mutta sitten tuloksena on rakkaudeton avioliitto, koska minulla ainakin tunteet kuolisi tuollaisen käytöksen takia täysin. Jos olet taloudellisesti hyvässä asemassa niin eroaminen ei ainakaan rahan puolesta olisi vaikeaa. Minut on kasvattanut isä, joka vaihtoi vaipat, käytti lääkärissä, kuulusteli kokeisiin, laittoi sukset ja luistimet valmiiksi liikkatunneille ja pakkasi rinkan partioleireille. Ehkä mies tajuaisi alkaa tekemään näitä asioita kun joutuisi vuoroviikoin olemaan yksin lapsen kanssa tai löydät vielä kumppanin, joka haluaa tehdä nuo asiat lapsellesi. Eli lapsi ole vain äidin projekti vaan isän pitää ottaa vastuuta myös.

Lisään vielä tähän, että ainakin äitini mukaan isäni otti alusta asti isyyden hyvin vakavasti. Isä oli se, joka lapset ja perheen halusi ja edelleen kantaa vastuunsa, vaikka me lapset olemme jo aikuisia. Isyys ja perhe on isälle elämäntehtävä, josta hän pitää kiinni kuolemaansa saakka. Niin sen on oltava. Saman on tehnyt minun vaarini. Ei ole pakko tyytyä huonoon avioliittoon ja mieheen, joka ei kanna vastuutaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sä haluat suhteeseen toisen naisen. Ei tuollaiset lapsijutut koskaan mieheltä luontaisesti onnistu, miehet ei ole tehty niin. Sen takia kivikaudellakin naiset hoiti porukassa lapset ja miehet toi ravinnon. Sitäpaitsi sinun miehesi tekee jo nyt paljon kun leikkii lapsen kanssa ja keskustelee kanssasi. Tämän kaiken menetät jos eroat.

Voi huoh. Miksi sitten muut tuntemani miehet ovat osallistuneet lastensa kasvatukseen ja vieneet yksinkin lasta neuvolaan jne?

Taidat itse olla sieltä kivikaudelta. Itse kyllä oletan miesten halutessaan pystyvän samaan kuin naisetkin.

Ap

Huoh. Johtuisikohan vaikka siitä että heillä ei ole lapsi sinun kanssasi?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Joko siedät ja kestät tuon, mutta sitten tuloksena on rakkaudeton avioliitto, koska minulla ainakin tunteet kuolisi tuollaisen käytöksen takia täysin. Jos olet taloudellisesti hyvässä asemassa niin eroaminen ei ainakaan rahan puolesta olisi vaikeaa. Minut on kasvattanut isä, joka vaihtoi vaipat, käytti lääkärissä, kuulusteli kokeisiin, laittoi sukset ja luistimet valmiiksi liikkatunneille ja pakkasi rinkan partioleireille. Ehkä mies tajuaisi alkaa tekemään näitä asioita kun joutuisi vuoroviikoin olemaan yksin lapsen kanssa tai löydät vielä kumppanin, joka haluaa tehdä nuo asiat lapsellesi. Eli lapsi ole vain äidin projekti vaan isän pitää ottaa vastuuta myös.

Lisään vielä tähän, että ainakin äitini mukaan isäni otti alusta asti isyyden hyvin vakavasti. Isä oli se, joka lapset ja perheen halusi ja edelleen kantaa vastuunsa, vaikka me lapset olemme jo aikuisia. Isyys ja perhe on isälle elämäntehtävä, josta hän pitää kiinni kuolemaansa saakka. Niin sen on oltava. Saman on tehnyt minun vaarini. Ei ole pakko tyytyä huonoon avioliittoon ja mieheen, joka ei kanna vastuutaan.

Tuo mies on lapsen ainoa isä. Mulle näyttää että hyvikin kantaa vastuutaan. 

Tuo ei muutu miksikään vaikka eroaisi.

Jos miestä ei voi muuttaa, niin etsi ihmeessä kavereita joilla on lapsia. Paikallinen perhekerho, leikkipuisto ym. ja ryhdyt siellä juttelemaan muiden äitien kanssa. Uskon että monilla on sama tilanne kuin sinulla, niin kauan kun ollaan yksissä luotetaan siihen, että se äiti hoitaa kaiken lapsiin liittyvän. Tämä voi olla myös lapsuudenperheestä opittu käytösmalli. Silloin siitä pitäisi voida keskustella. 

Mitä mies on sanonut asiaan? Entä jos uhkaat erolla, olisiko silloin valmis muuttumaan vai olisiko lapsi sitten vain näkemättä isäänsä ylipäätään. 

Oma kohtalo oli, että kun vanhemmat erosivat, niin saattoi mennä vuosia ettei me lapset nähty isäämme. Ei muistanut jouluna, ei syntymäpäivinä. Ei ollut herkkua ja on varmasti jättänyt omanlaisensa arvet.

Oma mieheni oli samanlainen kuin sinun. Töiden jälkeen halusi vain olla rauhassa ja lapsi ei saanut häiritä. Kun ero tuli niin alkoi lapsi kiinnostaa. Tosin vain omilla ehdoilla ja aika usein teki oharit lapselle ja myös minulle. Eli mitään omaa ei voinut suunnitella niiksi ajoiksi kun lapsella oli meno isälleen, koska voi olla että ei hakenut lasta tai palautti päivää aiemmin sopimatta siitä erikseen. Oli aika raskasta. 

Mieti siis mitä haluat itsellesi ja lapsellesi. Voi olla että jos ero tulee miehesi etsii nopeasti uuden puolison ja saattaa viis veisata lapsesta. Onko tilanne sitten pahempi kuin nyt? 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Joko siedät ja kestät tuon, mutta sitten tuloksena on rakkaudeton avioliitto, koska minulla ainakin tunteet kuolisi tuollaisen käytöksen takia täysin. Jos olet taloudellisesti hyvässä asemassa niin eroaminen ei ainakaan rahan puolesta olisi vaikeaa. Minut on kasvattanut isä, joka vaihtoi vaipat, käytti lääkärissä, kuulusteli kokeisiin, laittoi sukset ja luistimet valmiiksi liikkatunneille ja pakkasi rinkan partioleireille. Ehkä mies tajuaisi alkaa tekemään näitä asioita kun joutuisi vuoroviikoin olemaan yksin lapsen kanssa tai löydät vielä kumppanin, joka haluaa tehdä nuo asiat lapsellesi. Eli lapsi ole vain äidin projekti vaan isän pitää ottaa vastuuta myös.

Lisään vielä tähän, että ainakin äitini mukaan isäni otti alusta asti isyyden hyvin vakavasti. Isä oli se, joka lapset ja perheen halusi ja edelleen kantaa vastuunsa, vaikka me lapset olemme jo aikuisia. Isyys ja perhe on isälle elämäntehtävä, josta hän pitää kiinni kuolemaansa saakka. Niin sen on oltava. Saman on tehnyt minun vaarini. Ei ole pakko tyytyä huonoon avioliittoon ja mieheen, joka ei kanna vastuutaan.

Tuo mies on lapsen ainoa isä. Mulle näyttää että hyvikin kantaa vastuutaan. 

Jos ap:n kirjoitukset pitävät paikkansa niin ei kanna. Ei vanhemmuus ole mikään 70/30 vaan molemmat vanhemmat satsaavat itsestään 100% lapseen. Ap:n mies ei kuulosta satsaavan edes 50% vaan ap kantaa koko aika päävastuun lapsesta. Ei se vaan niin mene. Ehkä 50-luvulla vielä meni, mutta ei nykyään.

Vierailija kirjoitti:

Jos miestä ei voi muuttaa, niin etsi ihmeessä kavereita joilla on lapsia. Paikallinen perhekerho, leikkipuisto ym. ja ryhdyt siellä juttelemaan muiden äitien kanssa. Uskon että monilla on sama tilanne kuin sinulla, niin kauan kun ollaan yksissä luotetaan siihen, että se äiti hoitaa kaiken lapsiin liittyvän. Tämä voi olla myös lapsuudenperheestä opittu käytösmalli. Silloin siitä pitäisi voida keskustella. 

Mitä mies on sanonut asiaan? Entä jos uhkaat erolla, olisiko silloin valmis muuttumaan vai olisiko lapsi sitten vain näkemättä isäänsä ylipäätään. 

Oma kohtalo oli, että kun vanhemmat erosivat, niin saattoi mennä vuosia ettei me lapset nähty isäämme. Ei muistanut jouluna, ei syntymäpäivinä. Ei ollut herkkua ja on varmasti jättänyt omanlaisensa arvet.

Oma mieheni oli samanlainen kuin sinun. Töiden jälkeen halusi vain olla rauhassa ja lapsi ei saanut häiritä. Kun ero tuli niin alkoi lapsi kiinnostaa. Tosin vain omilla ehdoilla ja aika usein teki oharit lapselle ja myös minulle. Eli mitään omaa ei voinut suunnitella niiksi ajoiksi kun lapsella oli meno isälleen, koska voi olla että ei hakenut lasta tai palautti päivää aiemmin sopimatta siitä erikseen. Oli aika raskasta. 

Mieti siis mitä haluat itsellesi ja lapsellesi. Voi olla että jos ero tulee miehesi etsii nopeasti uuden puolison ja saattaa viis veisata lapsesta. Onko tilanne sitten pahempi kuin nyt? 

Olen siis töissä päivät eli perhekerhoihin en pääse (eikä ne ole edes auki meilläpäin koronan takia). Käyn toki puistossa viikonloppuisin lapsen kanssa mutta en tiedä miksi mutta en ole niistä läheisiä ystäviä löytänyt. Muutamia moikkatuttuja joiden kanssa vaihdetaan kohdatessa kuulumiset mutta ei mitään syvempää. Ihmisillä on omat kuvionsa ja kiireensä enkä minä ole niihin mahtunut :( . Ja toisaalta mielestäni ystävien tehtävä ei edes ole pohtia kanssani lapseni kasvatusta vaan kyllä se lapsen isän tehtävä olisi. Ap