Harmittaa ihan vietävästi, etten valinnut aikanani rikasta miestä

Puhtaasti varallisuuteen katsomatta; hyvä mies - hyvä vaimo. Tämä on stabiili, ei muu.

Mä olen kanssa samoilla jäljillä edellisen kirjoittajan kanssa. Meillä myös aikamoinen Sika-ukko isänä ja äiti laahusti rätin kanssa perässä korjaamassa jäljet. Päätin jo ihan pienenä tyttönä että tuo naisen rooli ei tule olemaan minun elämääni. Olen ollut aina tarkka siitä miten mies puhuu ja kohtelee minua, en hyväksy ollenkaan huonoa käytöstä ja kohtelua. Sellaisesta lentää pellolle kuin leppäkeihäs. Hyvänä puolena voi mainita että perin tuon Sika-ukon suurehkon omaisuuden. Minun ei siis koskaan tarvitse tässä elämässä olla kenestäkään miehestä riippuvainen, millään tavalla. Se on kyllä kieltämättä ihana asia.

AP ei kyllä vaikuta erityisen mukavalta ihmiseltä, joten säälin enemmän hänen puolisoaan kuin AP:ta. 

Minä valitsin sen rikkaan enkä ole katunut. Kannattaa muistaa, että jos ei nuorena saanut rikasta miestä itselleen, niin tuskin saa toisella kierroksellakaan.

Ja jos tämä oma nyt jättää, niin ainakin olen saanut kanssaan elää hyvää elämää monen vuoden ajan.

Vierailija kirjoitti:

Rikas mies - nuori nainen. Ei 40v nainen.

No ei se aina noin mene. Äitini on jo 70v ja on löytänyt pari vuotta vanhemman rikkaan miehen. Mies oli aiemmin naimisissa nuoren venäläisen naisen kanssa, jolle teki myös lapsen siis miehen ollessa kuuskymppinen. Ja se nainen pyysi rahaa lainaan kymmenien tuhansien edestä, joita ei koskaan maksanut takaisin. Ei ole edes oikein tietoa, mihin ne kaikki rahat menivät. Ei ainakaan lapseen liittyviin asioihin. Äitini ei ole hänen kanssaan rahan takia, hänellä on jo maksetut asunnot sun muut. Eikä tietenkään tuon ikäisillä enää mitään lasten tulevaisuutta ajatella, koska me lapset ollaan jo omillaan ja kaikilla asiat hyvin. Että kyllä ne miehetkin jossain vaiheessa järkiinsä tulee naisten suhteen. Jotkut ainakin.

Vierailija kirjoitti:

Mä olen kanssa samoilla jäljillä edellisen kirjoittajan kanssa. Meillä myös aikamoinen Sika-ukko isänä ja äiti laahusti rätin kanssa perässä korjaamassa jäljet. Päätin jo ihan pienenä tyttönä että tuo naisen rooli ei tule olemaan minun elämääni. Olen ollut aina tarkka siitä miten mies puhuu ja kohtelee minua, en hyväksy ollenkaan huonoa käytöstä ja kohtelua. Sellaisesta lentää pellolle kuin leppäkeihäs. Hyvänä puolena voi mainita että perin tuon Sika-ukon suurehkon omaisuuden. Minun ei siis koskaan tarvitse tässä elämässä olla kenestäkään miehestä riippuvainen, millään tavalla. Se on kyllä kieltämättä ihana asia.

No se perintö on mullekin ollut joo ihan kiva juttu. Mutta en ole koskaan saanut sellaista kasvatusta, että voisin uskoa mihinkään oikeaan rakkauteen, joten sain siitä aikamoiset traumat. Koko käsitykseni normaalista perhe-elämästä oli täysin kieroutunut alun alkaenkin. Pelkkää kulissien ylläpitämistä.  Tämä oli iso syy siihen miksi itse jäin yksin. Hassua sinänsä, että ne minun köyhissä perheissä eläneet pariutuivat paljon helpommin ja jo nuorina. Oli heidänkin perheissä alkoholismia ja paljon enemmänkin ongelmia, kuten sitä köyhyyttä. Mutta se mitä heidän perheistä muistan lapsuudessani, niin heillä oli kuitenkin oikeita tunteitakin mukana perheissä ongelmien keskellä. Ei sitä pelkkien kulissien ylläpitämistä. 

Täällä mies 34v.

Lapsuuden ystävät köyhiä - keskituloisia ja kaikki onnellisissa suhteissa, isolla osalla lapsiakin, oikeasti onnellista elämää. Itse hyvin menestyvä ja varakas, ja näissä piireissä syntynyt toinen kaveripiiri, 99,9% (minä mukaan lukien) täysin pas koja ihmisiä, vääristyneet kuvitelmat ja näkemykset itsestään, sekä muutenkin erittäin toksisia sosiaaliselle ympäristölleen, todella onnettomat ja uuvuttavat parisuhteet, stressi puretaan läheisiin ym.

Vaihtaisin paikkoja lapsuuden kavereiden kanssa jos en arvostaisi materiaa niin paljon, älkää aina kuvitelko että ruoho olisi vihreämpää vaikka rahaa olisi, kiiltokuvakulissi murtuu nopeasti ja onni säilyy sillä jolla on raha jo leikin alussa, toinen tulee vain kärsimään.

Se rikas ois jättänyt sut jo nuoren takia.

Jätä kuvitelmista pois tuo raha ja mieti oletko onnellinen avioliitossasi? Ei kuulosta hyvältä tuo murjotus-juttu, oli mies sitten köyhä tai rikas.

En ymmärrä. On 2020-luku ja edelleen nainen haaveilee elintasonsa nostamisesta miehen avulla. Miksi et haaveile, ja vielä mieluummin suunnittele, rikastuvasi itse? Ymmärräthän: ei se rikas mies välttämättä halua sinulle tarjota asioita, joista haaveilet. Ei ehkä edes yhteistä kotia. Tai jos haluaa avoliittoon, niin 50/50 sopimuksella.

Kun rikastut itse, sinun ei tarvitse miettiä millaista elämäntapaa toinen haluaa tai onko hän valmis tarjoamaan sinulle jotakin.

Jos sinulla on tyttäriä, niin ihan vilpittömästi toivon, että kasvatat heidät tavoittelemaan omaa vaurastumista. ei avioliittoa varakkaan miehen kanssa,

Perhe rikki vaan ja peppua tarjolle näille Rolex-Ristoille. Sitten aamulla pillitys mascarat valuen kun herran varakkuudesta ei irronnutkaan muuta kuin parikymppinen taksiin lojumassa hotellin yöpöydällä, kun mies viilettää jo uusiin seikkailuihin. Toivon tosissani, ettet oikeasti suunnittele eroa tuollaisten prinsessahaaveiden vuoksi.

Kuulostaa että olet vaan tyytymätön omaan avioliittoosi, ilmeisesti syystäkin, ja nyt katkerana pohdit mitä olisit voinut saada. Oletko puhunut miehesi kanssa että et ole tyytyväinen etkä onnellinen? Ruoho voi näyttää vihreältä aidan toisella puolella mutta totuus voi olla toista. Rikaskin mies voi juoda, lyödä, pettää, olla laiska, ilkeä, jne.

Ei kyse ole rahasta, vaan et enää rakasta miestäsi. Ja kirjoituksestasi paistoi ikäkriisi.

Voin kertoa mitä siihen kuuluu: Oman viehätysvoimsn testaus. Puolison näkeminen vanhana ärsyttävänä ukkona. Pettäminen, Ero, kaikki jakoon, huoltajuusriidat, uusi ihana mies, lapsien oireilu, ei ollutkaan niin ihana mies, toinen mies. Ei ollut sekään, vanha suola alkaa janottaa, mutta sillä onkin jo uusi, eikä ota takaisin, yksinäisyys, nuoruusgeenien rupsahdus, baariruusujen raahaus kämpille, viimeinen ikäkriisi.