Lue keskustelun säännöt.
Minkä ikäisenä sait ensimmäisen kunnon työpaikan?
09.04.2021 |
Eli otsikossa kysymys.
Tuntuu että elämä on vaan pelkkää paskaduunia; tarjoilua, avustavia keittiötöitä, kaupan kassaa....
Epätoivo iskee, on vaan kokemusta näistä töistä, ei ollenkaan kunnon töistä. Toivottavasti valmistuminen auttaisi, mutta en meinaa saada kunnon työharjoittelupaikkaa ja alalla on muutenkin huono työllisyystilanne (merkonomi, taloushallinto). En jaksa tehdä koko elämääni hanttihommia, kun tiedän, että minusta olisi muuhunkin. CV on pitkä, mutta työtehtävät ovat vääränlaisia, eikä auta työllistymään.
Kommentit (95)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ensimmäisen vakityön sain vasta 27-vuotiaana, mutta oman alan töitä ensimmäinen pidempi pätkä 24-vuotiaana. Sitä ennen kesätöitä ja opiskelua
16-vuotiaana. Ei tosin ollut kokopäivätyö, tein lukion ohessa.
Sain koulutustani vastaavan työn heti valmistuttuani, mutta kyse oli määräaikaisesta tutkimushankkeesta. Olin silloin 24 -vuotias. Vakityön sain 5 vuotta myöhemmin. Välissä tein pätkää ja olin myös lapsen kanssa kotona. Lisäksi täydensin opintojani.
Vakinainen työ olikin sitten sellainen, että on jatkunut tähän päivään asti. Olen varmaan niitä viimeisiä dinosauruksia, joilla on ollut sama työpaikka yli 20 vuotta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
19v, tosin se oli juurikin sellainen koulutusta vaatimaton kassatyö, mutta vakituinen ja ok palkalla ja pidin siitä. Oma alan työn sain 24v:nä, mutta tässä ollaan edelleen määräaikaisuuskierteessä 4v myöhemmin.
T. Insinööri
Kolmannen opiskeluvuoden (teekkari) jälkeen omaan alaan liittyvä kesätyö, joka jatkui syksyllä osa-aikaisena. Siitä lähtien olen ollut koko ajan työsuhteessa. Lomat, äitiysvapaat jne. ainoita, jolloin en ole tehnyt työtä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olen varmaan tosi onnekas kun sain vakityön tehtaalta jo 22 vuotiaana ja oon nyt yli 40v. Varmaan paskatöiksi moni laskee senkin, eikä minulla ollut mitään muuta koulutusta kuin peruskoulu. Palkka ei ole iso, mutta se tulee säännöllisesti ja sillä olen pärjännyt ja maksanut asuntolainani yksin, joten ei tämä nyt ihan surkea saavutus ole. Ennen oli ihan normaalia mennä nuorena töihin mihin vaan ilman koulutusta. Nyt porukka ylikouluttautuu työttömiksi, onko siinä sitten järkeä?
En yhtään ihmettele miksi nykyään on niin paljon huonovointisuutta, kun odotukset elämältä on isketty niin yli. Ei ennen ollut mitään vikaa olla kaupan kassa koko ikänsä. Ei kaikki voi olla jotain isosti koulutettuja, joidenkin pitää tehdä ne "oikeat työt". Jos teet "paskatöitä" ja elät nuukasti, olet rahallisesti voitolla kolmekymppisenä verrattuna korkeakoulutettuihin, joilla on yhä ensiasunnot ostamatta ja opintolainat maksamatta ja tekevät niitä samoja paskaduuneja kuin sinäkin.
HYVÄ KIRJOITUS Respect! Jos pidät työstäsi, teet sen kunnolla, tulet toimeen ja nautit elämästäsi, kaikki on hyvin. Vähän off topic, mutta tänä päivänä nuorten on vaikea työllistyä, kun ne työt joihin ennen ensimmäisenä mentiin, valuvat nykyään ulkomaiselle halpatyövoimalle. Pikku hiljaa hissukseen Suomeen on muodostunut järkyttävän iso halpatyömarkkina. Olen sanaton, ilman näiden työpaikkojen koronaryppäitä tämä ei olisi tavis veronmaksajalle paljastunut koskaan. Tulen äänestämään kaikissa vaaleissa jatkossa niin, että tähän saadaan sääntelyä ja kapuloita rattaisiin. Nuorille esim. parin tonnin kesätyöpalkka on iso raha, työkokemuksesta puhumattakaan. Enkä toisaalta halua veroeuroistani maksaa niiden suomalaisten työttömyyskorvauksia, joita ei palkata näihin duuneihin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
19v, 1. vakituinen kokoaikatyö.
Kai se oli paskahomma, koska se oli tehdastyö, jota periaatteessa okisi voinut tehdä ilman koulutustakin ja palkka sen mukainen.
23 vee, vuosi työttömämä ennen sitä. Nyt epävarmaa miten jatkuu koska korona.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen 36-vuotias, enkä ole ollut koskaan vakituisessa työssä. Nykyisessä työpaikassa olen ollut määräaikaisuuksissa 8,5 vuotta ihan taukoamatta. Joku voisi määritellä alan paskatyöksi. Itse olen viihtynyt työssäni, mutta suunnittelen vaihtavani jollekin toiselle alalle. Henkinen terveyteni ei kestä enää tätä pätkäkierrettä.
19v, aloitin viikko kirjoitusten jälkeen. Opiskelin vata 30+ v.
Tuossa ensimmäisessä työpaikassa eri osastoilla olin 14v
Omat lapset ovat saaneet 1. vakityönsä 19v, 24v ja 25v heti opiskelujen jälkeen.
Kuopus 19v ei tahdo saada edes kesätöitä, vaikeaa on!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Määräaikaisen työn 23-vuotiaana, vakituisen 29-vuotiaana.
Työelämä vei mennessään vikana opiskeluvuonna 24-vuotiaana enkä ikinä valmistunut.
Tuo siis 90-luvun puolivälissä.
Olin 25 vuotias, kun valmistuin tradenomiksi ja sain pankista töitä. Vuosi oli 2008, eli juuri ennen finanssikriisin alkua, oli ihan viikoista kiinni - elämäni paras tuuri. Olen samalla työnantajalla edelleen, mutta eri tehtäviä tehnyt vuosien aikana.
Tuon pamauksen jälkeen nykyinen työnantajanikin alkoi suosimaan vuokratyövoimaa,joten se oli ihan viikoista kiinni.Empä olekaan ennen tajunnu, että olenhan sittenkin voittanut tuurilla kerran arpajaisissa - toki saattoi todistuksella tuohon aikaa olla vielä vaikutusta enemmän kuin nykyisin.
Kunnollisen ja hyvän sain vasta vähän vaille kuusikymppisenä. Pitkään piti
kituuttaa.
19-vuotiaana. Eräs sukulainen järjesti minulle työpaikan ihan ronskisti "suhteilla". Pääsin töihin samana vuonna kun valmistuin. En ollut tehnyt päivääkään töitä (minkään alan töitä), joten ainoa meriitti oli tutkintotodistus. Sukulainen tiesi, että heidän firmassaan on pari duunipaikkaa avoinna.
Sukulainen kävi juttelemassa pomon kanssa ja sai niillä puheilla järjestettyä minulle töitä. Työtehtäväni oli helppo entry level job. Yksinkertainen toimistotyö, selkeästi määritellyt tehtävät, palkkaus ammattiliiton taulukon mukaan, hyvät henkilökuntaedut. Sain oman työhuoneen ja liukuvat työajat. Esimies oli tyypillinen "pomo piilossa" -esimies, jota harvoin näki toimistolla. Hyvä niin, koska pidän itsenäisestä työstä. Minulle sopii se, että esimies käy kerran viikossa tervehtimässä ja ilmoittaa seuraavan viikon työt.
En kertonut kenellekään, miten sain tuon duunipaikan. Moni entinen koulukaveri (miehet ja naiset) oli valmistunut suoraan työttömäksi tai paskaduuneihin. Citymarketin kassa, MacDonalds -hampurilaisravintolan kassa, siivooja, postinjakaja. Minulle tipahti hyvä työpaikka suoraan syliin. Jatkoin saman firman palkkalistoilla pari vuotta. Päätin irtisanoutua, koska halusin lähteä opiskelemaan uutta alaa. Opintojen aikana tein paskaduunia (siivousta, keikkatyöläisen sopimuksella) mutta viihdyin siellä. Sain uuden työpaikan "suhteilla" koska erään yrityksen (keikkakohde) esimies huomasi minut. Hän tuli kysymään, haluaisinko lopettaa keikkailun ja ryhtyä heille kokopäiväiseksi työöntekijäksi. Otin tarjouksen vastaan. Firmassa oli hyvin rento ilmapiiri. Kukaan ei yrittänyt piilotella sitä tosiasiaan, että henkilökunta tekee vähän töitä suhteessa työaikaan ja palkkaan. "Asialliset hommat tehdään ja muuten ollaan kuin Ellun kanat."
Oi niitä aikoja. Nyt 20 vuotta myöhemmin voi vain haaveilla tuollaisista työpaikoista. :D
37-vuotiaana. Valmistuin kolmikymppisenä ja pyörin sijaisuudesta toiseen 8 vuotta.
Tuo on ihan normi omalla alallani ja silloisella asuinlueellani. Kun uskaltauduin hyppäämään pois ruuhka-Suomesta, tärppäsi heti.
Jos kunnon työpaikalla tarkoitetaan vakituista,pyytämääni palkkaa maksavaa; 34-vuotiaana.