Lue keskustelun säännöt.
Minkä ikäisenä sait ensimmäisen kunnon työpaikan?
09.04.2021 |
Eli otsikossa kysymys.
Tuntuu että elämä on vaan pelkkää paskaduunia; tarjoilua, avustavia keittiötöitä, kaupan kassaa....
Epätoivo iskee, on vaan kokemusta näistä töistä, ei ollenkaan kunnon töistä. Toivottavasti valmistuminen auttaisi, mutta en meinaa saada kunnon työharjoittelupaikkaa ja alalla on muutenkin huono työllisyystilanne (merkonomi, taloushallinto). En jaksa tehdä koko elämääni hanttihommia, kun tiedän, että minusta olisi muuhunkin. CV on pitkä, mutta työtehtävät ovat vääränlaisia, eikä auta työllistymään.
Kommentit (95)
En ole ikinä ollut vakituisessa työsuhteessa. Silti olen pärjännyt taloudellisesti ja onnellinen elämä ollut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mikähän on se "kunnon" työpaikka? Itse olen ollut ihan tyytyväinen kaikkiin hommiin mitä olen tehnyt. Sellaisen kesätyön, jossa opinnoista on ollut varsinaisesti hyötyä, sain 22-vuotiaana.
Vierailija kirjoitti:
Olen varmaan tosi onnekas kun sain vakityön tehtaalta jo 22 vuotiaana ja oon nyt yli 40v. Varmaan paskatöiksi moni laskee senkin, eikä minulla ollut mitään muuta koulutusta kuin peruskoulu. Palkka ei ole iso, mutta se tulee säännöllisesti ja sillä olen pärjännyt ja maksanut asuntolainani yksin, joten ei tämä nyt ihan surkea saavutus ole. Ennen oli ihan normaalia mennä nuorena töihin mihin vaan ilman koulutusta. Nyt porukka ylikouluttautuu työttömiksi, onko siinä sitten järkeä?
En yhtään ihmettele miksi nykyään on niin paljon huonovointisuutta, kun odotukset elämältä on isketty niin yli. Ei ennen ollut mitään vikaa olla kaupan kassa koko ikänsä. Ei kaikki voi olla jotain isosti koulutettuja, joidenkin pitää tehdä ne "oikeat työt". Jos teet "paskatöitä" ja elät nuukasti, olet rahallisesti voitolla kolmekymppisenä verrattuna korkeakoulutettuihin, joilla on yhä ensiasunnot ostamatta ja opintolainat maksamatta ja tekevät niitä samoja paskaduuneja kuin sinäkin.
On kyllä totta, että vaatimukset kasvaneet. Voisin tehdä työtä esim. ravintolassa, jos työajat olisivat kohtuulliset ja ihmiset eivät katsoisi nenänvarttaan pitkin kun kerron työni. Ja jos palkka olisi kohtuullinen. Yleensä tuntipalkka on pieni ja tunteja liian vähän.
Olisi pakko saada kunnon työpaikka, että voisi viedä elämää eteenpäin. Pitäisi esim. olla varaa ostaa järkevä asunto kunnolliselta paikalta, koska jos ostaa halvan vanhan talon huonolta paikalta, se on käytännössä arvoton ja rahat menneet hukkaan. Paikalla on myös merkitystä, koska jos meinaa lapsia tehdä, täytyy heidät saada kunnon kouluun, etteivät he niin todennäköisesti joutuisi samaan kierteeseen. "Hanttihommia" voisi tehdä, jos niiden palkoilla olisi mahdollisuus kohtuulliseen elämään. Tuntuu, että joskus ennen on ollut ihan ok olla kaupan kassalla, nyt ei enää kun on yleistä keskustelua seurannut...
Minä en ole koskaan ymmärtänyt sitä ajatusta, että matalapalkkaiset työt, kuten tarjoilija tai ruokakaupassa työskentely, ei olisi "oikeita töitä".
Tunnen useitakin henkilöitä, jotka ovat sitä mieltä, että kyseiset työt eivät "ole oikeita töitä".
Sisältö jatkuu mainoksen alla
19 vuotiaana ja töissä siitä lähtien. Nyt kolmas työpaikka ja ikä 50+ Ja hyvä työ, palkka ja muutenkin.
👍
Kristiina xx kirjoitti:
Minä en ole koskaan ymmärtänyt sitä ajatusta, että matalapalkkaiset työt, kuten tarjoilija tai ruokakaupassa työskentely, ei olisi "oikeita töitä".
Tunnen useitakin henkilöitä, jotka ovat sitä mieltä, että kyseiset työt eivät "ole oikeita töitä".
Itsellä on paljon työkokemusta esim. ravintolasta. Työntekijöitä ei arvosteta ja meno on kuin päiväkodissa, liian pieni palkka, jatkuvaa kyykytystä, huonot työajat, ei mitään etuja, pelkkää kiirettä pienellä palkalla.
Kassalla työskentely taas on niin monotonista toimintaa, asiakkaat ikäviä eikä pääse käyttämään mitää osaamistaan.
Tottakai nämä ovat oikeita töitä, mutta vähän eri tavalla kun esim. vakituinen työ toimistossa. Ei tarvitse olla kenenkään sylkykuppina ja kokoajan töissä.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
40v elämäntapa opiskelija, joka ei ole päivääkään tehnyt töitä. Hyi vit.. mikä lokki.
No sanotaan nyt vaikka 29-vuotiaana, tosin eka asunto oli ostettu ja yli puolet siitä maksettukin nuoruuden hanttihommilla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En ole saanut vieläkään. Olen 40-vuotias.
Vakituinen virka 23-vuotiaana 80-luvun alussa
Sisältö jatkuu mainoksen alla
28-vuotiaana sain ensimmäisen koulutustani vastaavan työn. Sitä ennen olin tehnyt hommia joihin olisi riittänyt huomattavasti matalampikin koulutus. Mutta tuokin 28-vuotiaana saamani pätkä oli määräaikainen ja on pian päättymässä. Tulevaisuus näyttää taas epävarmalta...
Toista oli vanhempieni nuoruudessaa. Äitini oli 40 v samassa paikassa töissä. Hän suunnilleen vain käveli sisään työpaikalle ja sai homman. Nykyään sellaisiin hommiin joita hän teki hakee joku parisen sataa per avoin paikka.
Taisin olla 25v kun pääsin ekaan vakituiseen työpaikkaani koskaan. Siellä olinkin 15v, kunnes iski burnoutti ja nyt olen ilman töitä taas.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
42-vuotiaana sain vakityön omalta alaltani.
Valmistuin ammattiin 21v iässä ja sain ekan viran samantien, sittemmin se on muutettu toimeksi. Sairaanhoitajana en ole saanut olla päivääkään työttömänä.
25-vuotiaana sain vakituisen, koulutusta vastaavan työpaikan - lasken sen ekaksi "kunnon" työpaikaksi.
N38
Ekan vakituisen työpaikan sain 19-vuotiaana ja menetin sen yt-neuvotteluissa 10 vuotta myöhemmin. Sen jälkeen tarjolla on ollut viimeiset 15 vuotta pelkkää silppua ja pätkää erilaisissa pskatöissä ja nyt sitten viimeiseen vuoteen ei ollut enää sitäkään..
Olen 36-vuotias ja tämän palstan mukaan edelleen paskahommissa. Olen ruokapalvelutyöntekijä. Ärsyttää töiden pitäminen paskatöinä tai vähemmän oikeina töinä. Inhottava asenne sellaisia kohtaan, jotka tekevät jotain työtä omasta tahdostaan. Ei tänä ollut minunkaan unelma-ammattini, mutta tähän ajauduin.
En ole vielä saanut. Opiskelen nyt toista tutkintoa. Valmistun ens vuonna.
N39